Toukokuiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ms. Bloom
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ihmiset ja raskaudet on niin erilaisia, että se nyt on viimeinen asia, mistä repiä stressiä! Itsekin koin huonoa omaatuntoa alkuun, mutta ihan päinvastaisesta syystä - olin niin huonovointinen ja väsynyt, ettei opiskelusta tullut mitään. Monet muut kävi töissä ihan normaalisti, itse vietin päivät lähinnä nukkuen. Mun mies sitten sanoi, että mitä mä sille voin, jos en jaksa, ettei pidä verrata itseään muihin. Pätee varmasti sunkin tilanteeseen siffu.

Tavoilla ei ole niin väliä, kunhan lapsi saa osakseen rakkautta, sosiaalistumista ja turvallista kiintymystä. Siksi on ihan sama, ostaako joku kahdensadan euron hoitolaukun ja toinen parinkympin käytetyt rattaat kirppikseltä, opetetaanko lapsi potalle 6 kk vanhana vai 3-vuotiaana ja onnistuuko imetys vai ei (tai haluaako imettää). Ei mitään "täydellisiä vanhempia" ole olemassakaan, siksi tukea ja neuvoja on hyvä antaa ja saada, mutta samat reseptit ei vaan toimi kaikille.

T. opiskelijoina lapsen hankkiva pariskunta, joka on tästä(kin) päätöksestä huokailuja kuullut
 
Voi kamala.... Ensinnäki ihan peestä tuo että huokaillaan minkä ikäsenä ja/tai missä elämäntilanteessa ihmiset lapsia haluaa yrittää??? Jokaisen oma valinta!! Ei tee heistä yhtään huonompia vanhempia >:( Tsempit sinne!
Tuohon raskausaikaan, esikoisen kohalla vältin kaikkea........ En syöny mitää riskialtista enkä LIIKKUNU muutaku lenkkeilin sit myöhemmin :o Tässä raskauessa oon pelannu lentopalloa, syöny graavilohta ja fetajuustoa, aurajuustoakin mut kuumennettuna xD (kaveri syö "raakana", ah kuinka rento hän on!), kiipeillyt tuoleilla verhoja ripustellen ymym! :)
Samaa mieltä olen että toisten on turha tulla moralisoimaan kenenkään elämää, raskautta ja valintoja.. Eiköhän jokainen tee mikä hyvältä tuntuu ja minkä parhaakseen näkee, myös sitten äitinä! Tuntuu että äitiyskin on jatkuvasti kilpailua paremmuudesta... Ite oon varmana paska äiti ku annoin pilttejä ja annan kattoa telkkaria HUI!!
Jos vauvamme on mennäkseen kesken niin silloin Luoja on päättänyt niin, se prosentti kuolemaan johtuvista syistä meidän tehdessämme tai syödessämme jotain on melko pieni. Niitä voi tulla, kuolemia tai vammoja, en sitä sano (ja eri asia jos on jotain isompaa joka vaatii vuodelepoa tai ruokavaliota), mutta pääsääntöisesti terveenä raskaana olevana pidetty ei kykene helposti pientään vahingoittamaan. Huh pitkä teksti, toivottavasti ymmärrätte :)
Ps. Itkin eilen kun katsoin esikoista, ihanaa pientä aataminasuista, saunan lauteille isin kädestä pitäen menevästä, suurinta rakkauttamme<3<3<3
Rv 18+3
 
Tuohon Siffun kommenttiin liittyen. Mä olen onneksi saanut olla mielipiteiltä suhteellisen rauhassa. Neuvolan täti omaa maalaisjärjen ja suhtautuu asioihin hyvin rauhallisesti. Myöskään sukulaiset ja ystävät eivät ole jakaneet ohjeita miten toimia tai olla.

Olen vakaasti sitä mieltä, että jokainen tuntee oman kroppansa ja toiminee parhaansa mukaan. Itse olen vielä nostellut 20kg:n painoisia hevosen ruokasäkkejä, siivoan karsinoita ja käsittelen hevosia (myös nuorta) lähes normaalisti. Sen sijaan en enää ratsasta, koska se ei vaan tunnu hyvältä. Lisäksi töissä pyörryttyäni sain omasta tahdostani siirron hieman kevyempin tehtäviin (joissa on ajallisesti mahdollista huolehtia riittävistä tauoista ja säännöllisestä syömisestä).

Eli aion tasan tehdä niinkuin hyvältä tuntuu ja olen tekemättä niitä asioita mitkä ei tunnu hyvältä. :angelic:
 
Sugarplum Sprite sanoi:
Ihmiset ja raskaudet on niin erilaisia, että se nyt on viimeinen asia, mistä repiä stressiä! Itsekin koin huonoa omaatuntoa alkuun, mutta ihan päinvastaisesta syystä - olin niin huonovointinen ja väsynyt, ettei opiskelusta tullut mitään. Monet muut kävi töissä ihan normaalisti, itse vietin päivät lähinnä nukkuen. Mun mies sitten sanoi, että mitä mä sille voin, jos en jaksa, ettei pidä verrata itseään muihin. Pätee varmasti sunkin tilanteeseen siffu.

Tavoilla ei ole niin väliä, kunhan lapsi saa osakseen rakkautta, sosiaalistumista ja turvallista kiintymystä. Siksi on ihan sama, ostaako joku kahdensadan euron hoitolaukun ja toinen parinkympin käytetyt rattaat kirppikseltä, opetetaanko lapsi potalle 6 kk vanhana vai 3-vuotiaana ja onnistuuko imetys vai ei (tai haluaako imettää). Ei mitään "täydellisiä vanhempia" ole olemassakaan, siksi tukea ja neuvoja on hyvä antaa ja saada, mutta samat reseptit ei vaan toimi kaikille.

T. opiskelijoina lapsen hankkiva pariskunta, joka on tästä(kin) päätöksestä huokailuja kuullut
Click to expand...

Ihan ku mä olisin ite kirjottanu tän!! :)
 
Täällä on kans ihmiset kattonu vähän vinoon, kun itse olen työtön eikä ole edes koulutusta. Ja mies opiskelee. Mutta katsokoot! :)

lähisuku on ollut myötämielinen ja iloinen puolestamme, samoiten kaverit. Neuvolalääkäri katso aika pitkään hiljaa kun kerroin olevani työtön... Tosi tsemppaavaa! :D

Miehen puolelta ainoastaan hänen vanhemmat tietävät, kun käskettiin pitää suut supussa asian suhteen. Nyt ollaan sit suuntaamassa heille turkuun, joten saa miehen veli vaimoineen tietää kun nähään sekä serkut, tädit, sedät ja kummit. Kaikkia pitäisi jaksaa nähdä parin viikon aikana... :s kaikenlisäks miehen veljellä ei ole vielä lapsia, mutta hänen vaimonsa jo pidempään halunnut. Toivottovasti ei kohdata katkeruutta...
 
Raskaudesta, työnteosta ja stressistä: Mulla on just olosuhteiden pakosta menossa 11 päivän työputki. Osastovastaavana joudun tuuraamaan sairaslomapoissaolot, jos en saa sijaista tilalle, siitä kyse nytkin. Siihen päälle vielä hirveä stressi tavaran riittävyydestä töissä (olen töissä ruokakaupassa, joka on auki kaikkina jouluviikonlopun päivinä. Tuoretta tavaraa ei juuri saa sinä aikana eikä tuotteissa riitä päiväykset) sekä muidenkin työntekijöiden sairastelusta. SI-nivel kiukuttelee, onneksi se tukivyö auttaa, ettei kipu ole niin paha enää. Työni on fyysisesti keskiraskasta seisomatyötä, joka sisältää paljon nostelua. Itse olen sitä mieltä, että on hyvä jatkaa samalla rasitustasolla töissä kuin mitä ennenkin raskautta, jos vaan kroppa kestää. Haluan ylläpitää lihaskuntoani, koska ensimmäisen raskauden vuodelevon jälkeiset selkäkivut on vieläkin muistissa kuusi vuotta jälkeen päin. Toki olen varovaisempi painavampien tavaroiden nostelussa (että asento on oikea) ja varon vatsaa. Yritän parhaani mukaan rentoutua kotona, minkä nyt lasten sairasteluilta ja uhmailulta pystyn :D mun mies on myös yksityisyrittäjä, mutta on nyt ainakin raskauden ajan järkevämmän tuntimäärän töissä vuorokaudesta.

Mun pointti oli siis se, että vauva on ihan hyvin suojassa siellä vatsassa ja jos ei mitään erityistä vaivaa sillä osastolla ole, niin miksei jatkaisi normaalia elämää? Kuulema stressi vaikuttaa myös lapseen, mutta yritän laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Nyt on ehkä töissä vähän rankkaa, mut ensi vuonna olis sit vähän pidempi loma tiedossa ;)
 
Heippa! Kuinkas paljon muilla on tullut harjoitussupistuksia jo tässä vaiheessa? Itsellä tullut nyt kahden viikon ajan päivittäin, tänäänkin ainakin viidesti. Menevät kyllä suht nopeasti ohi ja eivät ole mielestäni riippuvaisia fyysisestä rasituksesta.. Neuvolantäti ei kauheasti kantaa ottanut kun kyselin , milloin pitäisi huolestua.. Mutta ymmärsin että jos ovat kivuttomia ja eivät kestä pitkään niin haittaa ei ole vaikka tulevat päivittäin..? ra-ultra on viikon päästä ja mietin olisiko siellä voinut kysyä, jos kätilö tarkastaisi kohdunsuun tilanteen? Saisi mielenrauhan itselle... ja rv19 täällä meneillään! Näin ensimmäisen raskauden kohdalla sitä miettii heti, että eikai nuo nyt ole haitaksi
 
Mulla ollut kans reippaan viikon jo, ja täällä rv 20+4. Iteki ensin huolestuin, useimmiten tuli kyl levossa niitä ja kesti vaan hetken mut silti. Oli just sopivasti sitten neuvolalääkärin luento, joka kertoi että kohdun tehtävä on suojella sikiötä ja se tekee sen supistelemalla,kun ei muuta osaa. Aina kun kohtu havaitsee, että sikiöllä saattaa olla joku hätä, alkaa supistella. siis ihan esim. jos sikiö potkaisee, tai äiti venyttelee vähä turhan reippaasti, tai jos äiti on juonut liian vähän(vaikuttaa jotenkin esim. lapsiveden määrään). Ittee helpotti tämä tieto :)
 
Täällä on toka odotus menossa, tänään (eilen :P) poksahti rv 21 rikki ja harjotussuppareita ollut noin kaksi viikkoa päivittäin. Itseasiassa alkoivat aika yhtäkkiä, pari päivää tuli "satunnaisesti" mutta nyt tuntuu että mitä vaan kun tekee niin muutaman kerran päivässä ainakin tuntuu!

Tuosta muiden mielipiteistä yms - mä olen 23v ja odotan toista lasta, eka syntyi joulukuussa 2014, ja olen todellakin saanut osakseni kaikenlaista. Mutta itse en voi kun sanoa, että mikäs sitten olisi ollut parempi aika lasten hankintaan?! Ainakin mun alalla koulu joustaa paljon paremmin kuin työt.

Onko jollain teistä muuten kokemusta matkustamisesta loppuraskaudessa? Meillä suunnitellaan hiihtolomareissua, ja arvotaan juuri, minne oikein uskaltaisi lähteä. LA tosiaan 1.5. ja hiihtoloma 22.2-, rv 30 on silloin menossa. Uskaltaako lähteä vielä kauemmas, esim kanarialle? Jonnekin lämpimään olisi ihana päästä, kun kesä ilmeisesti menee vauvapuuhissa täällä kotona :)
 
Okei! No tuo tieto helpottaa kyllä vähän :) koitan olla stressaamatta ylimääräistä! :D ja kun aika yleisiä kai ovat näistä viikoista eteenpäin..
 
Minerva, ite en ehkä uskaltais lähtee 30 viikolla enää vaikkakin oon matkoilla pallomahoja nähnytkin!:) Ehkä se raja vois olla rv 34 mut siis lentämisessäkin oli joku rajoite! Toisaalta, ei toi rv oo vielä uhka syntymiselle vaikka aina voi jotain sattua, siksi pysyn turvallisesti suomessa aina raskausajan :D Meillä ulkomaanmatka tiedossa 2017 elo-syyskuussa kun häät on juhlittu heinäkuussa :) Sitte lapset hoitoon ja kauan odotetulle matkalle!!<3
 
Minerva, me oltiin mun ekan raskauden aikana viikko Espanjassa veljen häissä kun olin muistaakseni vko:lla 29. Kaikki meni hyvin, varulta pyysin lääkäriltä kirjallisen luvan lentää ja hommasin Kelasta ilmasen Eurooppalaisen sairausvakuutuskortin (en varmaks muista oliko tuon niminen). Eurooppaa pidemmälle en kyllä uskaltautuisi. Ja muista, varsinkin nyt, tukisukat lentokoneessa! :)
 
Oletteko miettineet sitten kun sen aika koittaa että toivoisitteko varhaista kotiuttamista?Itse toivoisin jos kaikki menee hyvin eikä olisi mitään estettä sille.Viimeksikin olisin halunnut polikliinisen synnytyksen mutta piti seurata ettei mun lapselle kehity mitään tulehdusta niin haaveksi sekin sitten jäi.Olisin päässyt kotiin 2vrk:n kuluttua synnytyksestä mut ei ennättänyt lääkäri tekemään kotiinlähtö tarkastusta niin oltiin sit 2.5vrk.
 
Mä ainakin toivoisin nopeaa kotiutumista tällä kertaa.. Viimeksi en pitänyt mitään kiirettä ja esikoisen kans oli ihan kiva olla rauhassa olla sairaalassa, mutta silti aika kävi pitkäksi.. Nyt olis ihan kiva päästä nopeesti kotiin, tutustuu rauhassa vauvaan ja aloittaa rauhassa imetystä ilman kätilöiden hässätystä imetysasennoista ja otteista! Ne ei yhtään haitanneet esikoisen aikaan kun kaikki oli uutta, mutta jotenkin tällä kertaa tuntuu et tiedän mitä teen ja haluan tehä sen rauhassa! :)
 
Mulla on tulossa suunniteltu sektio, että varmaan ainakin sen kolme päivää joutuu olemaan sairaalassa. Toiveissa olisi perhehuone, mutta ei ole tiedossa onko niitä vielä valmiina Naistenklinikalla synnytyksen aikoihin. Ensimmäisellä sektiokerralla luulin, ettei niitä anneta sektioäideille, toisella kerralla olisin sen saanut, mutta en ottanut, kun miehen piti 3,5 vrk synnytyksen jälkeen palata kotiin hoitamaan kaksivuotiasta. Tällä kerralla on varauduttu ja pyydetty lapsenvahti jo lokakuussa sinne toukokuulle :D Mutta eniveis, ns nopeaa kotiutumista ei ole tiedossa. Toivon vain, että saisin edes pienen huoneen eikä mielellään huonekavereita, en pysty yhtään nukkumaan jos samassa huoneessa on muita äitejä (vauvojen yömölyt ei haittaa yhtään).
 
Ihanan rentoja mammoja tällä palstalla! Ei tunne itseään enää niin huithapeliksi :angelic:

Sit heitän taas gallupin :happy: avo- vai aviolitto??
Meillä elellään siis avoliitossa, naimisiin oltiin suunniteltu menevämme sitten joskus kun on rahaa järjestää edes jonkinlaiset kinkerit. Mut nyt on sukulaisten kanssa noussu semmosta keskustelua esille, että "ootteko miettiny et kannattas ennen vauvan syntymää mennä naimisiin, niin ei tarvitsis erikseen tunnustaa isyyttä ja kaikilla olisi sama nimi ja kaikki on helpompaa viralliselta kantilta yhtenä perheenä ja.." niin ees päin.

Meille ei niin väliä, voitas mennäkin nyt ennen vauvan syntymää, mutta onko siitä nyt ihan käytännössä sit oikeasti muuta hyötyä, osaako avioliittolaiset kertoa hyviä puolia? :happy: kun en tähän oikein muuta perustelua ole löytänyt kun että "kaikki on helpompaa sit käytännössä kun on naimisissa". Mikä kaikki?! :D

Jos mentäisiin nyt käytännön syistä naimisiin, niin ihan vaan pakollisella määrällä todistajia. Ja sitten myöhemmin pidettäis ne kinkerit. Ehkä vähän siinä idea kärsii mutta ei se nyt niin haittaisi. Jokatapauksessa halutaan yhteinen nimi kaikille :) mut ei jaksais nyt välttämättä ruveta tähän hätään selvittelemään naimisiinmenoja...

Ja kaikki huomioonottaen haluan kysyä myös että onko täällä yksinhuoltajia? Kaikki hatunnosto teille jos on! Itse olen köyhästä yh-perheestä lähtöisin. :happy: Olen tässä raskauden aikana miettinyt että voi hyvänen aika... Mun oma äiti on rautaa!!! :smiley-ashamed005 yksinhuoltajuus varmasti todella rankka koetus, mutta samalla todella opettavainen sekä lapselle että äidille. Itse en ehkä selviäisi ilman miestäni.... tällä ura-kunnianhimolla o_O :cool:
 
Me ollaan hyvin pärjätty avoliitossa jo 14v ja enkä koe ongelmana että isyys pitää tunnustaa kun ei olla naimisissa.Eikös nyt tule sellainen laki että isyyden pystyy neuvolassa tunnustamaan ennen lapsen syntymää?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top