Mä olen kans tosi huono soittamaan mutta tuossa tilanteessa oli pakko. Ehkä tuosta edellisestä viestistä saa sen kuvan, että olisin jotenkin ollut tosi hankala mutta esitin vain asiani aika tiukkaan sävyyn mutta ilman ns. voimasanoja :) Pahoittelin jälkikäteen, kun homma oli saatu sovittua, että olin niin lujana (siis mä olen luonteeltani varmaan kiltein ihminen, kunnes rajat ylitetään, sit musta tulee ihan hirviö
). Päivähoidon johtaja (nainen hänkin) oli vallan ymmärtäväinen ja tuumasi jotain, että ymmärtää kyllä, että kukapa näiden pienten oikeuksista pitäisi huolen, ellei vanhemmat itse, ettei hän lainkaan pahastunut mun vaatimuksista.
Meillä esikoinen oli kans vauvana melko arka tietyissä tilanteissa ja sai juuri samankaltaisia itkukohtauksia kuin sinäkin, JaneDoe, olet kuvaillut. Hyvin sopeutui kuitenkin hoitoon ja yllättävän nopeastikin. Alle vuoden ikäisenä hän siis hoidossa aloitti. Mitä mä olen lähipiiriäni huomannut, niin hankalampaa hoidon aloitus on yleensä ollut hieman vanhemmilla lapsilla.. nämä pienet sopeutuu yllättävän hyvin vaikka suositukset puhuukin muuta. Esikoisesta sen verran, että siitä arkajalasta on kehkeytynyt maailman sosiaalisin ja reippain pieni poika, joka ei ujostele ketään.. vaikka vanhemmat välillä toivoisi, että hieman voisi vaikka ujostellakin..
Esikoisen kanssa edettiin uusissa tilanteissa aina omalla painollaan, eikä varsinaisesti tehty numeroa siitä ujostelusta. Uudet tilanteet saattaa vielä hieman jännittää mutta meidän vanhempien seurassa siitä ei ainakaan isompaa numeroa tule. Nämä nuorempi ei taas jännitä oikein mitään.. varmaan isoveli on pitänyt huolen, että on saanut ekat kuukautensa elää jatkuvassa älämölössä ja paukkeessa :)