Toukokuun turinat

Mun pieni juuri syntynyt poikani täyttää tänään 8kk!! Meillä on nyt päiväunien jyvä reilun kuukauden tauon jälkeen löytynyt, vielä ei ole syytä tuulettaa, mutta pikkasen saa hihkua onnesta hiljaa itsekseen. :wink

Meillä liikutaan jo kovasti; konttailee ympäri kämppää ja tutkii kaikkea. Availee keittiön laatikoita ja tyhjentää tuorekelmut ja leivinpaperit alimmasta laatikosta. Eilen kiipesi meidän 25cm korkealle olohuoneen pyödälle. Nousee syöttötuolissakin seisomaan ja yrittää siitä kiivetä ruokapöydälle. Tiesittekö muuten, että stokken valjaat (syöttötuoliin) on loppu monesta paikkaa..? :wink Mutta onneksi joustava kahluuhousujen vyö rauhoittaa kummasti, vaikutus tuntuu olevan psykologinen.. :D

Ruokaa olen alkanut pikkuhiljaa maustamaan yrteillä ja mustapippurilla. Sattumiakin seassa on jonkin verran ja hyvin menee alas, vaikkei hampaita olekaan kuin tuo yksi tynkä vasta. Sormiruokana on syöty kurkkua, leipää, porkkanaa, päärynää ja maissinaksuja.

Kamalan nopeasti aika on kulunut ja ystävä muistutti, että tästä se vauhti sitten vain kiihtyy! :/ :D
 
Meillä poitsu heiluu jo tosi paljon kontillaan eli eiköhän tuosta kohta lähetä liikenteeseen vaikka viime viestissä just kirjotin että ei taida poitsulla olla kiire liikkua. :D Meillä jo vakiintunut päivärytmi ja enpä usko että tää tästä kauheen pian muuttuu... toivottavasti! Voiskin taas vähän avata että miten meillä menee päivät nykyään...

08:00 Herätään
09:00 Desi puuroa ja pari teelusikallista hedelmäsosetta + 150ml maitoa
11:00-12:45 Päikkärit
13:00 190g purkillinen HIPPiä ja vettä päälle
15:45 250ml maitoa
16:00-18:00 Päikkärit
18:30 Purkillinen hedelmäsosetta + 150ml maitoa
20:30 Desi puuroa ja pari teelusikallista hedelmäsosetta + 150ml maitoa
21:00 Nukkumaan

Yöllä kerran tai kaks käyn laittamassa tutin takas suuhun. Nykyään ei oo ees tunnin heittoja ajoissa paitsi ehkä sillon ku ollaan esim. kylässä ni sillon saattaa aikataulut vähän heilahtaa. Ihan jees tällänen ku tietää kelloa katsomalla että mitä laps on vailla.
 
Triinalle sympatiat :) mulla itsellä alkaa pahin huonovointisuus olemaan takana, mut kyllä ajoittain muistan, et missä tilassa oon :D eilen olikin jo toka neuvola ja kuunneltiin pienen sydänäänet (150+) eli joku tuolla yksiössä on taasen vuokralla.

Vastavirran pienelle onnittelut, hyvää 8kk päivää :D kyllä se aika rientää!

Meilläkin nukutaan ja nukutaan, tää tyyppi vetelee kolmet reilun tunnin päikkärit. Johtuukohan vaan siit, et on toi liikkuminen ja heiluminen sen verran rankkaa? Nyt kun Karpo on oppinut ton istumisen, niin se vaan istuu. Sit vähän konttailee ja menee taas istumaan :P Tykkää kovasti harjoitella tota seisomista eli siis hakee tukea, useimmiten sohvasta, ja yrittää nousta. Päättyy usein muksahdukseen, mut siihenkin on jo oppinut tekniikan, ettei satu vaan kaatuu kyljelleen (käsivarsi pehmentää alastuloa). Tosin lähes päivittäin tulee muksahdusitku :/

Kovasti myös hakee äänteitä, välillä on, että "mitä?" kun kuulostaa ihan sanoilta :D höpöttelee jotain vauvajuttujaan :)

Karpo tykkää kovasti repiä hiuksista, löydä, purra, heitellä mun rillejä jne...toivottavasti ei kieli mistään väkivaltaisuudesta :P ja siis nauraa hekottaa sit ku äitiä tai isää sattuu :D
 
On se kumma miten toi miehen kuorsaus häiritsee/ärsyttää/ottaa päähän mua, mut poika nukkuu ku enkeli samassa huoneessa ton äijän kaa jonka kuorsaus mun mielestä herättää koko Itä-Helsingin. :D
 
Onpas täällä ollut hiljaista, kaikki varmaan nauttineet keväisistä keleistä tai sitten vauvat alkaa oleen jo niin liikkuvaista sorttia, ettei mammat enää ehdi koneella istumaan :)

Päivitystä viikon takaiseen, meillä myös ryömitään jo kovasti eteenpäin ja konttausasennossa uskaltaa jo käsiäkin hieman nostella, joten ihan pian hän varmaan konttaakin. Pieniä muksahduksia on matkan varrelle sattunut mutta onneksi on aina ollut matolla tms, joten isommilta itkuilta on vältytty. Aika nopeasti nämä kuitenkin oppivat hallitsemaan liikkeitään, joten tuskinpa tämänkään vipeltäjän kanssa sitä kypärää tarvitaan. Esikoisenkin aikaan sen jo meinasin ostaa muttei sille varsinaista tarvetta sitten ollutkaan. Hieman enemmänhän siitä itselle on vaivaa, kun pitää olla varmistelemassa toisen yrityksiä mutta nopeasti ne tosiaan oppii :)

Ruokakin on alkanut paremmin maistumaan, jopa ne kasvislihasoseet :) Korvike (Nan 2) on otettu ruokajuomaksi, jolla hieman saa huuhdella suutaan tai vetää niin paljon kuin lystää. Tottuupahan sen makuun pikkuhiljaa. Ei ainakaan irvistele enää, eilen meni yhteensä 100 ml, eli ei paljoa muttei mulla ole vielä tarkoituskaan imetystä vähentää, ettei se kyllä haittaakaan. Kiinteiden myötä rintamaidon menekki on tosin selvästi vähentynyt jo muutenkin. Ensi kuussa voisi yrittää jo yövieroitusta, jos sama tahti jatkuu. Korvike menee parhaiten huoneenlämpöisenä sekä jääkaappikylmänä, mikä kyllä helpottaa tarjoilua.

Jossain vaiheessahan poika kakkasi vain kerran viikkoon, jonkin aikaa jo sentään kerran päivässä mutta nyt on taas tavaraa tullut monta kertaa päivässä, osittain luulen, että johtuu kaikista uusista ruoka-aineista, mm. korvikkeesta mutta osittain varmaan ihan suoliston kypsymättömyydestä. Ilmavaivaa on myös aikalailla ja kakan koostumus vaihtelee kovasti melko kovasta aika löysäänkin. Mikään näistä ei tunnu häntä itseään haittavaan mutta ajattelin kuitenkin ottaa puheeksi 8 kk neuvolalääkärissä parin viikon päästä. En muuten mutta kun tuon mahan kanssa on ollut alusta asti vähän kaikenlaista ongelmaa, mm. sitä ummetusta pelkällä rintamaidolla ja jatkuvia ilmavaivoja. Joskaan nämä ei koskaan ole poikaa kovasti haitanneet ja ilmavaivatkin varmasti osittain johtuneet siitä, että ahmii imiessään ja syö itsensä täyteen ihan muutamassa minuutissa. Nämä on varmaan osittain näitä mun omassa päässä tekemiä ongelmia mutta kivahan niistä on jutella ammattilaisen kanssa..
 
Ääh, pakko nyt kysyä onko muilla...

...siis tunti yöunille nukahtamisen jälkeen tulee itku, joka loppuu vast ku pojan saa hereille. Neuvolatädiltä kysyin, mut ei sekään osannut suoralta kädelt sanoa, mikä juttu tää nyt on. Onko kyse vaan pahasta unesta? Vai testaako kaveri, et ollaan läsnä? Kauhukostauksia ei vielä näin nuorilla ole, mut uniahan nähdään... jos tyyppi näkee unta, et putoaa tms?

Täähän siis alkoi joskus siin 6 kk kohdalla ja aina satunnaisesti näitä tulee, ei siis joka ilta läheskään. Ja ei siis johdu kivusta, koska muutenhan itkuja tulisi pitkin yötä.. ja itku on surullinen, ei kipuitkua.
 
Meillä on tehny ccix ihan vastaavaa ja alkoi just siinä 6kk jälkeen. Mäkin kysyin sillon sitä neuvolasta ja terkka sanoi, että luultavasti just varmistelee ettei oo jäänyt yksin. Samaan aikaan alkoi meillä myös vierastus. Nykyään heräilee oikeestaan enää vaan, jos on oltu paljon liikenteessä tai on tavannu paljon uusia tuttavuuksia.
 
Meilläkin ollut noita itkuja, mut yleensä 6-7h nukahtamisesta. Itkee ihan lohduttomasti ja rauhoittuu kun silittää ja laittaa nallen kainaloon. Olisko pari kertaa itkenyt just about 1-2h nukahtamisen jälkeen.

Nyt kun mietin niin itseasiassa meilläkin noita on usein just jos on päivän aikana nähnyt paljon uusia ihmisiä ja paikkoja jne.

Huomaatteko te muuten, että lapset reagoivat jos olette itse pahantuulisia, kiireisiä tms? Musta tuntuu että jos mä olen yhtään kireä niin poikakin heittäytyy hankalaksi. Tai siis on vähän itkuinen ja vastahakoinen.

Edit: noista itkuista yöllä olen ajatellut että testailee vaan onko jätetty yksin vai vieläkö ne äiti ja isi löytyvät saman katon alta.
 
Triina, juu... napanuora vielä tos suhtees kiinni :D jos oon yhtään kireä tai kiukkunen, niin on karpokin :D siksi pyrinkin, vaik kuinka ketuttais, niin olla hyvällä päällä :) samoin jos jännitän tai oon hermostunut niin poikakin on jotenkin levoton. Eli malttia ja kärsivällisyyttä mulle lisää :D

Kaipa tuo meidän iltaitku on vaan testailua sitten.. jo on niin äidinpoika, pikkunen vässykkä :P
 
Joo meillä kyllä kanssa heti vaistoaa kiireen jne. Just tänään sen viimeks huomasin, kun tuli kiire neuvolaan ja se tietysti sitten pisti pinnankin vähän kireelle. Alkoi heti poikaakin kiukuttaa!
 
Triinan teksti oli ihan kuin meilla! Siis taalla on ihan sama meininki. Ja olen myos tulkinnut ne niin, etta testaa, onko vanhemmat viela paikalla.

Ja todellakin mun olotilat tarttuvat tyttoon. Jos olen esimerkiksi lahdossa tapaamiseen ja tulee vaikka ihan pikkuisen kiire ja yritan paasta lahtemaan nopeasti, tytto laittaa kylla niiiiiin hanttiin, etta olen hikipaassa jo eteisessa. Ihan kuin isansa. :wink

(Meilla on tallainen vitsi, etta kaikki minun elamaani hankaloittavat piirteet tyttohan on perinyt isaltaan - se on se italoveri! Siis tosiasiassa mieheni on viilipytyn ruumiillistuma, rauhallinen ja leppoisa jokakaanteessa, toisin kuin mina. :D)
 
Eilen olin tosi huonolla tuulella, koska kaikki asiat vaan menivät jotenkin pieleen (ei siis mitään isoja juttuja, mutta perus arki vastusti vaan). Poikakin oli itkuinen ja kiukkuinen enkä kaupungilla saanut mitään hoidettua, koska poika itki koko ajan. Olin sitten jo siitäkin syystä kireä. Illalla kun mies tuli kotiin, oli hänkin vähän kireä ja kun hoidimme uuden vauvan vakuutusjuttuja miehen toimistolla, poika kiukkusi ja karjui jatkuvasti.

Noooh, sitten ihan illalla kotona saimme jotenkin rentouduttua ja kas kummaa! Poikakin oli leppoisa kuin lammas. Naureskeli ja leikki ja jutusteli. Mutta yöllä oli just kahden kieppeillä itkukohtaus ja niitä ei ole kyllä hetkeen ollut. Ilmeisesti päivän kireä ilmapiiri ja paikasta toiseen höökiminen vaikuttivat uniin. Nopeasti jatkoi uniaan kun kävin vähän silittämässä ja laittamassa tutin suuhun & nallen kainaloon. Mutta heräsi kyllä tosi aikaisin aamulla eikä nyt ekoja päikkyjäkään nukkunut kuin tunnin. On siis vähän levoton ja uskon et johtuu pitkälti eilisestä päivästä.
 
Tuosta arjen vastustuksesta tulee kyllä helposti sellainen kierre, että turhautuu ja asiat harmittaa vielä enemmän ja harmittaa enemmän ja muutkin jo hermostuu omasta ahdistuksesta, mikä ärsyttää itseä jne jne. Onneksi teillä meni loppuilta paremmin ja yökin kohtuu hyvin ainakin meikäläisten skaalalla :)

Meillä poika yllätti suostumalla juomaan kerran yöllä vettä maidon sijaan mukisematta. Näköjään joskus sitä odottaa itse asioiden olevan paljon vaikeampia kun ne sitten ovatkaan. Toisaalta se nyt oli tämä yksi yö, eikä poika tuosta huolimatta suostunut aamulla syömään. Mutta ensi yönä kuitenkin yritän antaa pelkkää vettä!
 
Ollaan miehen vanhemmilla viikko ja tavattu monia muita sukulaisia. Italialaiset rakastaa vauvoja ja poika on kiertanyt sylista syliin seka saanut paljon suukkoja etta saanut vielakin lahjoja. Todella koskettavaa kuinka pieneen uuteen sukulaiseen on suhtauduttu. No kaantopuolena sellainen juttu etta kun paivalla on tavattu paljon hyvin eloisia ja kovaaanisiakin tateja ja setia jne illalla rauhottuminen ollut vaikeaa. Mulle tama on ollut raskasta kun mina ainoastaan nukutan poikaa mutta kylla se yksi viikko menee jotenkin. Poika on myos nukkunut minun vieressa enemman kun yolla on ollut levoton.
 
Lalalalaa... Karpo otti ja repäs, repäs siis läppärin lattialle. Karpolle ei käynyt mitään, läppäri sai osumaa :D onneksi vielä toimii, ku kaikki kuvat on tallennettu sinne :D

Eilisen jälkeen varmaan osa osaakin kuvitella mikä härdelli meillä on täällä päällä :) tai siis vipinää riittää.
 
Onko kukaan vielä pyöräillyt vauvan kanssa? Me saadaan lähipäivinä istuin ja ajattelin käydä pikku matkan testaan :)
 
Voi kökkö, mitähän mä keksisin tuon pojan varpaankynsiin ku lattialla möngertäessään potkii menemään ja varsinkin pottuvarpaiden kynnet lohkeilee tooooosi ikävästi. :sad001 Nyt on toisessa pottuvarpaassa sellanen syvään lohjennu kohta ja siinä sellanen terävä kulma... Pakko pitää laastaria siinä nyt toistaseks ettei enempää repee.
 
Ei olla pyöräily, mutta ostettiin myös se istuin :) vielä kypärä niin kokeillaan.

Meillä on uskomattoman huono tuuri päiväkotiasiossa näköjään... Mehän ei päästy lähipäiväkotiin ja lohduttauduin sillä, että siellä minne päästiin on tosi mukavat hoitajat (käytiin tutustumassa). Noh, tänään selvisi, että se mukavin ja tärkein (ope) vaihtaa syksyllä toiseen ryhmään. Prkl. Ei sillä, etteikö siihen tuleva voisi olla myös mukava, mutta mä niin kiinnyin siinä yhden tunnin aikana mielessäni tuohon, joka siellä nyt on. Se oli niin ihanan oloinen ja kehuttu.
 
No jopa on nyt huono tuuri päiväkodin kanssa JaneDoe :/ Ymmärrän hyvin että ketuttaa. Mä en edes pysty ajattelemaan että joskus ihmiset, joita en tunne tai, joista en välttämättä edes pidä, huolehtivat koko päivän minun kullannupustani. Ihan mielelläni jäisin kotiäidiksi, mutta kun ei kasva se raha puussa... ja toisaalta uskon, että alan jossain vaiheessa kaipaamaan töihin. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika.

Mun rakas ystävä sai toissapäivänä tytön. Niiiiiin suloinen ja ihana ja täydellinen vauva! Kyllä sitä nyt silittelee omaa kumpuaan ihan tyytyväisenä. Mun vauva on myös alkanut parin päivän aikana kovasti vahvistamaan potkujaan. Muksii ihan kunnolla nyt. Ja osaan nauttia tästä aivan eri tavalla kuin ekalla kerralla.

Nyt kun mietin ekaa raskautta niin jotenkin koen, että kaikki ne pojan alkuajan vaikeudetkin saivat varmaan alkunsa jo vatsassa. Mähän olin siis niin järkyttävän hermona. Itkin ja pelkäsin ja olin ahdistunut. Nyt siis tajuan todella kuinka vaikeaa eka raskaus oli mulle henkisesti. Ja ihmiset hokivat, että on ihan normaalia pelätä. Voin ihan kevyesti sanoa, että mun pelkotasossa ei ollut kyllä mitään normaalia.

NYT koen olevani "normaalisti" huolissani. Siis mietin että toivottavasti kaikki menee hyvin, mutta mun ei tarvitse kuunnella vauvan sydänääniä viittä kertaa päivässä. Odotan rakenneultraa, jotta näen onko kaikki hyvin, mutta en kuitenkaan laske tunteja siihen. Ja nyt silittelen mahaa onnellisesti kun pikkupotkut tuntuvat enkä ahdistuneena laske potkujen määrää. Tämä on jotain palauttavaa terapiaa mulle tämä raskaus.

Edit: tekis mieli lähettää neuvolapsykologille kiitoskortti. Ilman häntä en varmaan olis selvinnyt raskaudesta järjissäni. Tiedän et hän sai nyt vauvan myös. Uskalsi vielä raskautua vaikka tämmönenkin heikkohermo kävi itkemässä "raskauden ihanuutta".
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top