Toukokuun turinat

JaneDoe voi paska.. :sad001 Joo, ottais varmaan paljon vähemmän päähän jos lähin olisi pikkasen kauempana..

Meillä ei kyllä sanota yhtään mitään vaikka muuten ääntä kuuluu suht paljonkin. On varmaan keskittynyt tuohon liikkumiseen. :D
 
Tyttö opetteli kovasti puhumaan, mutta nyt se on unohtunut, koska istuminen on niiiiiiin paljon jännempää! Ja sitähän harjoitellaan koko ajan. Tyttö myös hoksasi, että käsiä ja jalkoja voi liikuttaa yhtä aikaa ja samaan tahtiin. :)

Myös tyttö on hoksannut, että käsien ojentaminen johtaa syliin nostamiseen. :)
 
Meillä ei meinannut korvike kelvata pojalle parina päivänä. Joi kunnolla vaan jos oli oikein jano. Koitin tuttipulloo ja nokkamukia, välillä oli syövinään ja valutti sitten kaikki rinnuksille. Meinas epätoivo iskeä aamulla, kun ei kelvannut taas millään ja pohdin jo jonkin toisen korvikkeen kokeilua. Viimeisenä oljenkortena kaivoin esiin mam:in tuttipullon, jota meillä on käytetty tasan kerran joskus 2-3kk:n iässä. Ja se on kelvannu koko päivän! Olipa voittajafiilis, kun arvoitus ratkes! :D
 
Me saatiin juuri eilen vahvistus, että poika pääsee samaan ryhmikseen, missä esikoinenkin on :) Jes jes jes!! Tammikuussa aloittaa toki vasta mutta hienoa, että pystyivät jo nyt varaamaan hänelle paikan. Mä olen niin tyytyväinen tän kunnan hoitamiin asioihin, etten kyllä ihan helpolla muuttaisi pois. Muutenkin mukava, kun esikoista haetaan yhdessä hoidosta niin nuorempikin tottuu samalla edes hieman hoitotäteihin ja muihin hoitolapsiin niin he eivät ole täysin vieraita, kun aloittaa hoidossa :)

JaneDoe: siis voi kökkö! Suosittelen hakemaan siirtoa heti kun mahdollista. Tai voisitko soittaa sinne ja leijonaemomaisesti vaatia lapsesi pääsyä lähipäiväkotiin? Niin mä tein aikoinaan esikoisen kanssa, kun meinasivat laittaa perhepäivähoitajalle vaikka mulla oli ykkösvaihtoehtona ryhmis. Meille tuo pph ei sovi oikein sen vuoksi, kun en halua kovin pientä laittaa mihinkään varahoitoon ja meitä ei ole oikein muita kuin minä ja mies, ketkä täällä hoitaa, jos pph olisi vaikka sairas tms. Meidän tilanne oli se, että esikoinen olisi ollut ensin viikon pph:lla, jonka jälkeen pph:lla olisi ollut talviloma, jonka ajan olisi pitänyt mennä varahoitoon. Mun mielestä se oli vähän liikaa vajaan vuoden ikäiselle, että mä soitin kunnalle ja tiedustelin, josko tämä nyt on ihan varhaiskasvatuspolitiikan mukaista heitellä tällä tavoin tämän ikäistä lasta. Ryhmispaikka saatiin sen puhelun aikana :) En tiedä, oliko tuo vielä muistissa, kun kuopuskin pääsi näin helpolla tuonne :wink En usko, että olen hankalan äidin maineessa ainakaan itse hoitajien mielestä mutta kyllä lapsieni puolen pidän tämmöisissä asioissa. Kannattaa ainakin kokeilla vaatia, sanot vaikka, ettei teillä ole autoa käytössä.. ei ne sitä voi tietää :)
 
Aamutähti, tosi hyvä juttu! Ja joo nyt mulle on selvinnyt, että olisi kannattanut soitella paikkoihin.... Mä olen vaan vähän huono sellaisessa, vaikka itselläkin on kokemusta hankalista asiakkaista mielin määrin töistä. Mä ilmoitinkin, että halutaan jäädä jonoon, mutta juuri se, että jos meidän arka lapsi tottuu yhteen paikkaan ja sitten puolen vuoden päästä taas siirretään, on kurja ajatus. Plus toki 30min aiempi lähtö kotoa ja se, että joutuisi kulkemaan autolla kun aiemmin kulki julkisilla. Helsingin keskustassa kun on töissä niin parkki maksaa maltaita.
 
Mä olen kans tosi huono soittamaan mutta tuossa tilanteessa oli pakko. Ehkä tuosta edellisestä viestistä saa sen kuvan, että olisin jotenkin ollut tosi hankala mutta esitin vain asiani aika tiukkaan sävyyn mutta ilman ns. voimasanoja :) Pahoittelin jälkikäteen, kun homma oli saatu sovittua, että olin niin lujana (siis mä olen luonteeltani varmaan kiltein ihminen, kunnes rajat ylitetään, sit musta tulee ihan hirviö :wink ). Päivähoidon johtaja (nainen hänkin) oli vallan ymmärtäväinen ja tuumasi jotain, että ymmärtää kyllä, että kukapa näiden pienten oikeuksista pitäisi huolen, ellei vanhemmat itse, ettei hän lainkaan pahastunut mun vaatimuksista.

Meillä esikoinen oli kans vauvana melko arka tietyissä tilanteissa ja sai juuri samankaltaisia itkukohtauksia kuin sinäkin, JaneDoe, olet kuvaillut. Hyvin sopeutui kuitenkin hoitoon ja yllättävän nopeastikin. Alle vuoden ikäisenä hän siis hoidossa aloitti. Mitä mä olen lähipiiriäni huomannut, niin hankalampaa hoidon aloitus on yleensä ollut hieman vanhemmilla lapsilla.. nämä pienet sopeutuu yllättävän hyvin vaikka suositukset puhuukin muuta. Esikoisesta sen verran, että siitä arkajalasta on kehkeytynyt maailman sosiaalisin ja reippain pieni poika, joka ei ujostele ketään.. vaikka vanhemmat välillä toivoisi, että hieman voisi vaikka ujostellakin.. :wink Esikoisen kanssa edettiin uusissa tilanteissa aina omalla painollaan, eikä varsinaisesti tehty numeroa siitä ujostelusta. Uudet tilanteet saattaa vielä hieman jännittää mutta meidän vanhempien seurassa siitä ei ainakaan isompaa numeroa tule. Nämä nuorempi ei taas jännitä oikein mitään.. varmaan isoveli on pitänyt huolen, että on saanut ekat kuukautensa elää jatkuvassa älämölössä ja paukkeessa :)
 
Tääl on poika 6kk (hiukan pääl) ny pari päivää kontannu :) Ja istumaan menee itse konttausasennosta, tosin sitä nyt hetken jo tehny. Ja ku sitä kriiseilin ettei jokella ni nyt jokeltaa :D Eikä sitäpaitsi yhtää myöhään ku just kandityöni sivus tätä aihetta ja 6-7kk se varsinainen jokellus alkaaki yleensä. Mut ko aina pitää jostai kriiseillä xD
 
Joo se on kyllä totta että jostakin pitää aina vähän kriiseillä! :)

Voi jösses että oli kiva matka äsken kaverin luota kotiin. 1,5h kotimatkasta poika huusi tunnin ja kotipihassa löin vielä pääni autonoveen oikein tosi mojovasti. Oli aika voittajafiilis kun huuto oli porautunut aivolohkoon tunnin ajan ja sitten vielä kunnon fyysinen tälli samaan aivolohkoon. Meinasi muutama ärräpää vilahtaa.

Onneksi mies oli kotona ja pelasti pojan hermoraunio-mutsilta. Nyt poika sitten vetelee sikeitä omassa sängyssä ja äitiä kalvaa paha mieli kun ajelutti pikkuistaan ympäri kyliä vaikka se kaukalo taitaa tosiaan olla oikea helvetin esikartano.

Mutta maanantaista lähtien poika on istunut ilman tukea pieniä aikoja. Sitten kun ei jaksa istua, kääntyy ihan omatoimisesti mahalleen. Ja jalkojaankin tänään puristeli. Että taisi ne viimein löytää :D
 
Ehkäpä hän Triina alkaa olla jo valmis kohta semmoseen turvaistuimeen :) olisko kilomäärien puolest sopiva viel?
 
No kun painaa 8,1kg ja 68cm pitkä. Että vielä vähän pieni isompaan istuimeen. Ens viikolla ajateltiin käydä kokeilemassa vähän niitä istuimia.

Mutta ehkäpä mä maltan kuukauden pysyä tässä kotinurkissa ja lyhyjen matkojen taajuudella. Jospa jo kesäkuun alussa olisikin isomman istuimen aika!
 
Meillä alkoi tyttö nyt sitten ryömimään eteenpäin ja vauhdilla.. Haki niin kovasti konttausasentoon niin luultiin että jää ryömiminen välistä, mutta nyt muutaman viikon takeltelun jälkeen liikkuu kuin pieni sukkula ympäri olkkaria jyrsimään ja repimään kaikkea mistä kiinni saa :D ja toinen ihan intona kun vihdoinkin on tajunnut sen mitä on pitkään yrittänyt :)

..naurattaa kun tyttö on aika puheliasta sorttia, oltiin ryhmäneuvolassa ja tää vaan kälätti ja kaakatti menemään virne naamalla koko sen tunnin ajan (käikäikäikoikoikoiäitäitäi jne) :D eka muut mammat vähän hymyili ja nauroi, ja loppuvaiheessa (kun tytön kälätyksen takaa ei ihan saanut muiden puheista selvää) tuli jo vähän semmosia tuimempia villkaisuja :DD
 
Ihanalta kuulostaa kei_jo :) Tyttö halusi selkeästi kertoa itse omat asiansa!

Voi kökkö että vähän hatuttaa. Poika on nyt pari iltaa protestoinut isälleen. Yhtään kun väsyy, itkee isänsä sylissä ihan lohduttomana ja rauhoittuu & naureskelee heti kun pääsee mun syliin. Ja meillä on siis tosi paljon yritetty keskittyä siihen, että kumpikin hoitaa poikaa. Mutta nyt mies on tehnyt parin viikon ajan pitkiä työpäiviä ja ollut monena iltanakin kokouksissa, salilla, lenkillä jne. Ja tässä lopputulos. Huomasin, että miestä ihan todella harmittaa pojan reaktio, mutta ihan luonnollistahan se on. Mies sitten hoitikin eilen iltapuuhat ja pisti pojan nukkumaan. Yölläkin oli kärppänä tuttia nostamassa kun kitinä kuului.

Yritin miehelle kyllä selittää, että poika on nyt siinä vaiheessa että vierastaa kovasti ja helposti nyt takertuu juuri muhun kun viettää 80% päivästä vain mun kanssa. Mutta mies ei käy oikeastaan ikinä missään baareissa tai saunailloissa (oikeesti ehkä 2 kertaa vuodessa), joten en haluis et hän nyt alkaa rajottamaan omia liikuntaharrastuksiaankin. Kyllä mäkin saan mennä ja käyn huomattavasti enemmän juhlimassa (no toki en nyt näinä aikoina).

Mä en oo ite käynyt nyt iltaisin missään kun sohvan vetovoima on aika kova paljon touhutun päivän jälkeen. Mutta ehkä pitäis järjestää pojille laatuaikaa keskenään. Vaikka varmastikin tämä on vain joku vaihe, joka taas menee ohi ja kohta äiti ei kelpaa mihinkään kun isi on ykkönen! :D
 
Meillä on vähän sama homma, vaikkei mies oo missään duuniputkessa (koulussa päivät). Siis ei kelpaa isän huomio yhtä lailla ku mun jutut :D kunhan ei alkais enempää "vierastaa" isäänsä. Tosiaan poika kärttyää isänsä kanssa, et joutuu tarkastaa aina onko kakka tai nälkä tms... vaik yksinkertaisesti kyse on vaan äidin kaipuusta :P heti ku pääsee äidin syliin niin ollaan niin naantalin aurinkoa että!

Hih, kohta me hipsitään ultraan... ei kyllä yhtään jännitä. Oonkohan mä jo niin kokenut, ettei tälläset ultrat enää tunnu missään :D
 
Meillä myös kiukkuaa isälleen vaikka mies on saanut hoitaa paljonkin poikaa ja kokemusta on jo esikoisestakin. Välillä saattaa viihtyä ihan hyvinkin mutta kun huomaa minut jossain niin alkaa kärttyäminen, joka loppuu vasta, kun menen luokse.. aika hellyyttävää mutta myös hieman raskasta. Mies ei onneksi ota pahakseen, muistaa kyllä, että esikonen oli ihan samanlainen. Ja pojat on äidin poikia lopun ikäänsä, sille ei vaan voi mitään :) Onneksi isä on sentään joissain jutuissa se ykkönen jo vanhemmalle pojalle :)
 
Ihan lohdullista kuulla, ettei meidän kitinä-keke ole ainoa, jolle vain äiti kelpaa. Ja tottahan se on, että äidin poikia vaikka voissa paistais :) Mieskin kyllä aina sanoo pojalle, että
"varmasti on äidin syli maailman paras paikka".
 
Nopsa päivitys; ultras kaikki ok eli tää raskaus taitaa olla ihan totta :D LA olis koon mukaan 13.11. (Karpo 13.10), mut ei siis muutettu ku päivällä vaan heitti. Ru sitten heinäkuun alussa, odottavan aika on pitkä.

P.s. Pahoinvointi alkaa hellittää, viimein.
 
Tänään on nuoruus ohi ja 30 mittarissa! Hahaa, ei vaan. Rakastan syntymäpäiviä ja tänään tässä hommassa on ihan superisti glamouria kun on muskarin kevätjuhla (me esiinnytään hihiiiii) ja ensimmäinen äitienpäivä ylihuomenna! Ihana elämä :)

Järkkäilen ystävälle ylläri baby showereita ja leivoin kakun just äsken. Kohta lähden synttärilounaalle entisten työkamujen kanssa ja illalla mun ystävä tulee tekemään mulle synttäri-illallisen. Poika nukkuu, ehkä huomasi onnesta hihkuvan äipän eleistä että tänään ei kiukutella, joten paras nukkua hyvin :D
 
Hyvää synttäriä, Triina!

Meillä mennään ja kovaa... jotenkin aamusta näkee heti, millainen päivä on tulossa. Hyvä, ettei jätkä puskenu pinnoista läpi ja nyt viilettää pitkin kämppää... Vastahan tyyppi oli avuton rääpäle, joka makasi vaan selällään :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top