sisita
Vauhtiin päässyt keskustelija
Itse reilu vuosi sitten luovutin viimeiset vauva-tavarat veljen perheelle kun saivat ensimmäisensä. Silloin virallisesti erosin ex-miehestäni ja hän muutti pois ja totesin, että tämä oli nyt tässä niin mitäpä niillä rojuillakaan tekee.
Nyt sitten ollaan uuden rakkaani kanssa tässä tilanteessa..
Mamma-97, voimia odotukseen! Tiedän että tuo voi olla kamalaa. Itselläni ei ole mitään sairauksia, eli lähtökohtani on siten hieman eri, mutta meillä ei yksikään sukulainen hyväksynyt lasta silloin 9v sitten kun ensimmäisestä kerrottiin. Oltiin miehen kanssa 19v ja naimisissa, mutta muiden mielestä se oli vahinko ja ex-anoppini ei oikein vieläkään sulata asiaa. Sanottiin, etten kykene hoitamaan lastani, kun olen niin nuori. Toisesta ei sitten kerrottu kaikille edes ennen syntymää, koska tiesin reaktiot.
Tästä raskaudesta äitini ja isovanhempieni reaktio tulee olemaan sama ja voi olla ettei tarvitse hetkeen nähdä. Tällä kertaa siihen on syynä asioiden vauhti: jos kaikki menee hyvin niin LA on viikko meidän seurustelun vuosipäivän jälkeen. (Oli kyllä aivan uskomaton tuuri, että toisesta kierrosta tärppäsi..)
Mutta en jaksa enää välittää, vetäköön herneet nenäänsä, elän oman elämäni näin ja sillä siisti, kyllä ne ihmiset siihen aikanaan tottuu.
Nyt sitten ollaan uuden rakkaani kanssa tässä tilanteessa..
Mamma-97, voimia odotukseen! Tiedän että tuo voi olla kamalaa. Itselläni ei ole mitään sairauksia, eli lähtökohtani on siten hieman eri, mutta meillä ei yksikään sukulainen hyväksynyt lasta silloin 9v sitten kun ensimmäisestä kerrottiin. Oltiin miehen kanssa 19v ja naimisissa, mutta muiden mielestä se oli vahinko ja ex-anoppini ei oikein vieläkään sulata asiaa. Sanottiin, etten kykene hoitamaan lastani, kun olen niin nuori. Toisesta ei sitten kerrottu kaikille edes ennen syntymää, koska tiesin reaktiot.
Tästä raskaudesta äitini ja isovanhempieni reaktio tulee olemaan sama ja voi olla ettei tarvitse hetkeen nähdä. Tällä kertaa siihen on syynä asioiden vauhti: jos kaikki menee hyvin niin LA on viikko meidän seurustelun vuosipäivän jälkeen. (Oli kyllä aivan uskomaton tuuri, että toisesta kierrosta tärppäsi..)
Mutta en jaksa enää välittää, vetäköön herneet nenäänsä, elän oman elämäni näin ja sillä siisti, kyllä ne ihmiset siihen aikanaan tottuu.