Oletteko jo kertoneet uutiset muille?

ihanamama sanoi:
Piti tänään kertoa omalle mummulle, mutta äiti oli ehtinyt jo juoruaan mun tädille joka taas mun mummulle joka taas mun isälle. Höh. Olisin halunnut kyllä kertoa ihan ite. Ja olin sanonut ettei saa kertoa kenellekkään. Eniten harmittaa toi etten saanut kertoa ite isälleni. Äiti ja isä siis eronnut 15v sitten eikä missään tekemisissä toistensa kansaa. :arghh: Suututtaa ja itkettää!
Click to expand...

Toi on ehkä ärsyttävintä ikinä. Ymmärtäähän joo että ihana ja Ilonen uutinen ja mummut ja papat ja kumppanit palaa halusta kertoa asiaa eteenpäin, mut hitto vie, tarvis osata silti aikuisen ihmisen hillitä kielenkantansa ja kunnioittaa toisen aikuisen ihmisen pyyntöä! Itse painotettiin omille vanhemmille niin tiukkaan, että suututaan jos kerrotaan eteenpäin ennen meidän lupaa eikä tartte odotella jatkossa uusia ultrakuvia tai päivityksiä mistään. Vedettiin tiukka linja :D
 
Meillä kerrottu jo heti alussa kaikille. Tai itseasiassa mun sisarukset ei vielä tiedä, kun tuntuu niin hölmältä laittaa tekstaria :D Esikoisellekin piti kertoa, kun olin niin huonovointinen, että neidillä oli jo hätä äidin puolesta. Oon ite ajatellut niin, että aina voi sattua jotain ja sen takia ei jätetä kertomatta. Esimiehelle en vielä ole kertonut. Odotan ekaan ultraan. Lähimmät työkaverit kyllä tietää.
 
Me kerrottiin mun parhaalle kaverille. Oli kyllä jotenkin niin ihana, koska olen hänelle näistä haaveista myös puhunut. Nt-ultran jälkeen eli parin viikon päästä sitten muille läheisille.
 
Me kerrottiin mun parhaalle kaverille. Oli kyllä jotenkin niin ihana, koska olen hänelle näistä haaveista myös puhunut. Nt-ultran jälkeen eli parin viikon päästä sitten muille läheisille.
 
Kerroin eilen omalle parhaalle ystävälle. Ei kuitenkaan nähdä heti ultran jälkeen ja tahdoin kertoa kasvotusten niin sovittiin sit miehen kanssa et nyt on hyvä hetki kertoa. Ompahan ainakin joku jolle purkaa oloa jos kaikki ei olekkaan hyvin.
 
Me ollaan kertottu vain meidän lapsille. Tää pahoinvointi on laittanut vuodelepoon, niin haluttiin olla lapsille rehellisiä, ettei turhaan ole huolissaan mikä äitiä vaivaa. Lapset on niiiin innoissaan ja poika juuri sanoi, että vauva on niin onnekas, kun saa mut äidiksi, ooooi.:love017 Ehkä seuraavan ultran jälkeen ei sitten pidetä enää salaisuutena. Kuhan nyt kaikki vaan sujuisi hyvin. :love7 Oon mestari stressaamisessa.:BangHead
 
No nyt on kerrottu anopillekin, jota vähä jännäsinkin. Toinen liikuttu niin, että alkoi itkemään. Minä joka normaalisti olen hyvin hillitty ja pidättyväinen sain myös silmäni kostumaan. Kirotut raskaushormonit! :grin
 
Mä olin aiemmin sitä mieltä, että mahdollisimman myöhään. Jotenkin haluaisin pitää "salaisuuden" vielä hetken ihan vaan meillä. En ehkä jaksaisi sitä jatkuvaa "miten voit?" -utelua. Meillä on pian np-ultra ja mies oli jo sitä mieltä että kyllä voitaisiin tuleville isovanhemmille kertoa tuon ultran jälkeen. Mä en kyllä ole vielä valmis siihen.
 
Mä kerron muille vasta kun selviää, onko np-ultrassa kaikki hyvin. Viimeks kerrottiin joululahjaksi, mut tällä kertaa se taitaa olla liian myöhään, alkaa jo näkyä ennen sitä:grin
 
Meillä tietää meidän vanhemmat ja läheiset ystävät. Muille kerrotaan joskus, ehkä sit kun he kysyvät :D
 
Omat vanhemmat tietää, äiti on tosi iloinen ja kyselee vointia (ja tarjoaa maksamakkaravoileipiä :D ) halusi kopiot ultrakuvista, missä näkyy vain pieni rääpäle...
Anopille kerrottiin pari pv sitten. Tällä kertaa lupasi olla huutelematta koko suvulle (kuten viimeksi oli tehnyt ilman meidän lupaa, ja se sit meni kesken). Miehellä on siis tosi iso ja tiiviisti yhteyttä pitävä suku. Henkisesti koitan valmistautua, että koko suku osallistuu sit nimenvalintaan, nimien kommentointiin ym, näin oli hänen serkunkin kohdalla.
Nyt kuulemma jo 48h anoppi on pystynyt pitää tiedon itsellään. Hänestä tulis ekan kerran nyt mummi, joten siksi on kovin tohkeissaan.
 
Hehheh, aika suoritus anopilta, jo 48 h salaisuuden säilytystä :hilarious: (ikävää toki tuo aiempi tapahtuma)
 
Aivan, no paljoa 48h parempaan suoritukseen hän ei nytkään yltänyt :wink
3.vrk kun anoppi tietää, ja oli jo mennyt kertomaan miehen veljelle (ja ties kelle muulle...) tiesin, ettei sen lupauksiin voi luottaa. Ärsyttää vaan kun mies oli suunnitellut vkl aikana soittelevansa sukulaisille (asuvat kaikki kaukana), mut ne varmaan sitten kaikki jo tietää.
 
No voi rähmä, toi on kyllä tosi ikävää jos/kun ei itse pääse kertomaan näin tärkeästä asiasta :shifty:
 
Np-ultran jälkeen aletaan taas varmaan kertoa enemmän, nyt mun vanhemmat ja veli vaimoineen tietää. Miehen vanhemmat saavat tietää tosiaan vasta ultran jälkeen kun ei haluta aiheuttaa vanhuksille turhia suruja jos kaikki ei olekkaan hyvin, ne on muutenkin niin huonossa kunnossa eikä olla kovin läheisiä.
 
Me kerroottiin eilen mun vanhemmillle. Mun vanhemmille tää on ensimmäinen lapsenlapsi ja ilahtuivat kovasti asiasta. Lisäks mun sisko ja 2 kaveria tietää asiasta. Toiselle siskolle pitäsi kertoa ensi viikon aikana. Jännittää vaan kovasti kertoa, koska heillä miehen kanssa lapsettomuushoitoja takana ja ainakaan vielä ei ole onnistunut. MIehen siskolle ja isälle kerrotaan huomenna, kun nähdään. Muu suku sitten pikku hiljaa. Äiti sanoi ihanasti heti, että kerrot rauhassa omaa tahtia itse :happy:
 
Meillä tietää vain mun äiti ja sisko, enkä olis halunnu kertoa heillekään, mutta oli hieman "pakko", koska me oltiin lapsettomuushoidoissa ja seuraavaan kiertoon suositeltiin IVF:ää, minkä olin kertonut heille, koska se stressas mua hirveästi (ja lisäksi olisin luultavasti tarvinnut lainaa, koska oltiin yksityisellä hoidoissa). He sitten kysyivät, milloin IVF-kuviot alkaa, joten oli kerrottava, ettei niitä ehkä tarvitakaan... En vieläkään uskalla iloita tästä kamalasti, koska varhaisultrassa paljastu, että tää oli aluksi kaksoisraskaus, mutta toinen meni kesken ilman mitään oireita. Lisäksi meillä on ollu työpaikallani parvorokkoa, joten pelottaa jonkin verran, että myös tää toinen on menny kesken. Ens viikolla on np-ultra, ja jos kaikki on kunnossa, sitten ehkä vois kertoa lopuille elossa oleville tuleville isovanhemmille sekä molempien sisaruksille ainakin, ehkä joillekin kavereille myös... Somessa en meinaa varmaan julkaista mitään missään vaiheessa, koska en koe sen olevan mun juttu. Jokainen toki tyylillään. :)
 
Mä murehdin aiemmin että miten kertoa miehen veljelle ja hänen vaimolle kun heillä takana pitkä yritys. Tänään saimme iloisia uutisia, heillä on laskettu aika kuukautta ennen meitä. Tulipa siinä samalla kerrottua omat uutisetkin. Hirveän hyvä mieli tuli heidän puolesta ja aivan huippua, että serkuksista tulee niin saman ikäiset :)
 
Mun äiti on tiennyt raskaudesta nyt kuukauden verran ja nyt sain tietää että se onkin juoruillut siitä puolelle suvulle ilman lupaa vaikka sovittiin että me kerrotaan itse muille ensi ultran jälkeen JOS kaikki on hyvin. Ollaan yritetty vauvaa marraskuusta asti ja odotettu ja odotettu ja nyt tuntuu ihan siltä että meiltä on viety koko ilo pois että pääsee itse kertomaan. Olen kyllä niin vihainen etten voi antaa tätä anteeksi, ei sitten tarvi kertoa sille enää mitään. Kaikista eniten harmittaa että miehen vanhemmille ei olla vielä kerrottu ja nyt mun suvusta tietää semmoisetkin mihin en ole edes juuri yhteydessä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top