Oletteko jo kertoneet uutiset muille?

Napusiini, voi harmi. :sad001 Ei ole kyllä kiva, että tästä asiasta juorutaan ilman lupaa. Saako kysyä, olitteko jossain hoidoissa vai onnistuiko kuitenkin luomuna? :)
 
Tuo on kyllä tosi kurjasti tehty kun kertoo muille.

Me ollaan kerrottu kahdelle hyvälle ystävälle ja myöskin miehen vanhemmille varhaisultran jälkeen. Odotetaan nyt seuraavaa ultraa ja jos kaikki hyvin niin sitten ruvetaan kertoilemaan varmaan siinä järjestyksessä kun tavataan. Meille tämä raskaus oli aika yllätys kun kaksi edellistä on saaneet alkunsa inseminaatiolla ja minä ainakin luulin ettei voida saada lapsia ilman hoitoja. Tarkoitus olikin mennä tammikuussa taas hoitoihin.
 
Frozen sanoi:
Napusiini, voi harmi. :sad001 Ei ole kyllä kiva, että tästä asiasta juorutaan ilman lupaa. Saako kysyä, olitteko jossain hoidoissa vai onnistuiko kuitenkin luomuna? :)
Click to expand...

Luomuna, oltiin jo harkitsemassa hoitoja kun kuitenkin tärppäsi kun olin jo kaiken toivoni menettänyt. Ensimmäinen lapsi oli "vahinko", joten aika arpapeliä meillä tämä lapsien tekeminen :rolleyes:
 
Mua vähän jännittää kertoa mun äidille ja mun mummille, kenellekkään muulle kertomisessa ei juurikaan mitään, mutta yritin pohjustaa äitiä ja mummia sanomalla että mulla on vauva kuume no äiti tokas et älä nyt pariin vuoteen enempää tee ja mummi sano että no sä oot aina sanonut että haluat ainakin kolme, mutta ei varmaan ihan heti kannata, no mummin kanssa puhuin ja sanoin et no jos mä nyt raskaaksi tulisin niin poika ois täyttämässä 4 ja tyttö 3 että ei se niin paha olisi kun vauva syntyisi, mummi kyllä vastasi ihanasti että on meidän oma päätös mutta pitää miettiä miten me jaksetaan, mutta silti vähän mietityttää hänelle kertominen, tosin pelkäsin neidistäkin kertoa mummille ja luulen että en pelkää mummin mielipidettä vaan että ei saisi mitään sydäriä sen takia, mies ei uskalla kertoa omalle äidilleen, hän pelkää että hänen äiti saa sydärin, mutta olisi saanut jo esikoisen kohdalla, mä tuun tosi hyvin juttuun miehen äidin kanssa ja hän ainakin sanoo pitävänsä musta :) mies kun omasta esikoisestaan kertoi niin hänen äiti meinasi sydärin saada, mutta miehen eksästä ei kuukaan miehen suvusta ole koskaan pitänyt, joten luulen tämän vaikuttavan asiaan, toiseksi siitä on 7vuotta aikaa ja mies oli vasta 17v silloin
 
Mua kans ärsytti joskus mun äiti kun se sanoi aina että odota nyt sen aikaa että täytät 25v, no pakosti oli odotettava kun ei lasta kuulunut. Sitten mentiin hoitoihin niin rupes tapahtumaan. Mutta omasta mielestä lapsien teko on niin pariskunnan täysin oma asia ettei kenelläkään tarvis olla siihen mitään sanomista :happy:

Mua jännittää kertominen vaan sen takia kun luulen että kaksosiin suhtautuminen saattaa olla vähän erilaista kun yhteen ja tuntuu että vähän joka sukulaisella on omat ajatuksensa siitä minkä kokonen perhe kullakin pitää olla. Se on kyl vähän ärsyttävää. Itsehän omat lapsemme hoidamme :grin
 
Esikoinen on vilkuillut mun vatsaani jo parin viikon ajan, ja todennut heti perään, että hänen mielestään pikkusisko tai -veli olisi ihana juttu. Miehen mielestä mun vatsa ei vielä ihan niin isolta näytä, mutta siinä tapauksessa meidän esikoisella taitaa olla joku kuudes aisti. Pari viikkoa vielä ultraan, sitten kerrotaan.
 
Täällä on nyt kerrottu jo kaikille lähimmille, tänään 12+4. Tänään kerroin myös esimiehelle ja ens viikolla kerron lähimmälle tiimille. Oletteko muut odottaneet miten pitkään töissä kertomista? En haluais että juttu on vielä muuten mitään julkista tietoa, mutta omalle tiimille haluan kuitenkin jo kertoa. En vaan tiedä miten kauan pysyy sit enää salassa kun kyllähän ihmiset puhuu. Toisaalta se nyt ei enää ole niin vakavaakaan että en halua myöskään tiukasti sanoa että ei saa kertoa kenellekään..
 
Mä oon kertonu vasta äitille ja siskolle, sunnuntaina kerrotaan miehen porukoille. Salassa tätä on vaikee pitää, koska masu on selkeesti kasvanut (niinhän se taitaa pikkukakkosen kanssa tulla nopeemmin esille:eek:) eli tulee sukujuhlissa ens viikolla kerrottua muillekin. työnantajalle kerron marraskuussa, että saa sujuvammin sumplittua neuvolat yms.
 
Mä sain tänään vihdoin kerrottua mun mummille, äidille en oo kertonu vielä enkä tiedä koska kerron... se tykkää ottaa kuppia ja varmaan kännipäissään soittais miehelle ja haukkuis sen pystyyn, joten varmaan oottelen että sen loma loppuu ja työt jatkuu nii ei tuu sen juotua ja helpompi sit kertoa, tosin mies ei vastaa sille iltasella puhelimeen kun tietää että saattaa olla juonu ja vaan kyytiä vailla, tai sit kerron sunnuntaina kun sillä synttärit heh ;D miehn sukulaiset tietää jo :)
 
FionaG, mä en ole kertonu töissä vielä kellekään enkä ajatellutkaan ainakaan hetkeen kertoa esimiehelle; ehkä odotan jopa rakenneultraan asti. Parille läheisimmälle työkaverille meinasin kertoa ens viikon (ylimääräisen) ultran jälkeen. :) Meillä siis lapsettomuushoitotaustaa, tää oli aluksi kaksosraskaus ja sen takia toi ylimääräinen ultrakin tulee rv16+.

Jayy, toivottavasti nyt ei äitisi sentään tuollaista tekisi miehellesi!
 
Mua jostain syystä jännittää kertoa töissä :/ siis tähän ei ole mitään syytä, koska meillä on tosi läheiset välit ja pieni työyhteisö, ja tehdään vähän niinkuin yrittäjinä yhdessä hommia joten ei tarvii pelätä potkuja tai savustamista ulos tai muutakaan sellaista. Me muutenkin puhutaan henk koht asioista ja tunnetaan toisemme hyvin.
Oon jo monena viikkona päättänyt et no nyt kerron lounaalla / toimistolla, mut en vaan saa asiaa sanottua :sad001 en oikein tiedä mistä tää johtuu.

ehkä mun pitää lähettää heille viesti, koska kohta ne voi kuulla sen muuta kautta enkä toki sitäkään halua.
 
Mua kans jännitti kovasti toi töissä kertominen. Mutta oon nyt todennu että turhaan jännitin. Esimies ja ne työkaverit joille oon jo kertonut, on suhtautunu tosi ihanasti asiaan. :) Loput työkaverit varmaan huomaavat viimeistään pikkujouluissa tilanteen.
 
Marianne2, muakin jännittää töissä kertominen etenkin toiselle esimiehelle, koska tiedän, että hän suhtautuu yleensä nuivasti tällaisiin uutisiin. Yksi mun työkaveri kerto jäävänsä pois todennäköisesti parin kuukauden kuluttua (hän ei ole raskaana, mutta kotiin on jäämässä; en viitsi kertoa tarkkaa syytä, jos joku sattuu tuntemaan hänet/k.o. tilanteen), ja tää toinen esimies oli ollu tosi nihkeenä, koska se vaatii sumplimista etenkin hänen taholtaan aika paljon. Mulla ei oo virkaa, eli hyvin mahdollista, ettei tohon työpaikkaan ole paluuta. Vielä pari vuotta sitten ajattelin, että mähän ajoitan sitten raskauteni töiden kannalta hyvin, mutta kun kävi selväksi, että meillä on vaikeuksia saada koko raskautta alulle, en jaksa enää stressata tollasesta. Luotan, että töiden suhteen kaikki järjestyy myöhemmin, siihen sentään itse pystyy jotenkin vaikuttamaan toisin kuin raskaaksi tuloon, joka alkoi tuntua salatieteeltä hoitojen aikana. Silti esimiehille kertominen jännittää; mietin vähän, pitäisikö kertoa hoidoistakin heille, jos sitten olisi suopeampi suhtautuminen... :)
 
Frozen : mun äiti on just sellanen että varmasti soittais, se ei yhtään tykkää mun miehestä, en tosin tiedä miksi, vissiin kun mies uskaltaa sanoa sille vastaan että ei lähe heitteleen sitä baarista toiseen... selvinpäin on sit miehelle ihan mukava pyytää kylään syömään ja lähettelee terveisiä, mut no eipä oo meitä haitannut :D
 
Jayy, kiva että selvänä kuitenkin mukava miestäsi kohtaan. Toi alkoholi on kyllä sellanen juttu, joka pitäisi kieltää niiltä jotka sitä ei osaa fiksusti käyttää (itsehän olen kännissä niin ihana :D). Mun isällä on kanssa jonkin sortin alkoholiongelma, juo usein yksin niin että kaatuilee ja rikkoo paikkoja sekä puhuu ihme juttuja. Ei onneksi ala kuitenkaan väkivaltaiseksi, mutta sais silti vähentää reippaasti juomistaan... Nytkin oli ärsyttävää, kun puhuin yks päivä sen kaa, kun se oli juonu, ja olin pari päivää aiemmin kertonu raskaudesta sekä siitä, että tää nyt on aika epävarmaa vielä, koska kuollu toinen kaksonen on ihme paikassa ja voi aiheuttaa ongelmia, niin mun isä ei tuntunu tajuavan sitä ollenkaan vaan kyseli jo, millon jään äitiyslomalle ym. Yritin selittää, etten halua ajatella niin pitkälle vaan odottaa nyt ainakin ylimääräistä ultraa ja sitä, onko tämä toinen elossa ja kunnossa, mutta ei faija tuntunu ainakaan kännipäissään ymmärtävän...
 
Mä oon kertonut kahdelle tosi läheiselle ystävälle ja mies työpaikallaan muutamalle työtoverille.
Kummankaan vanhemmille ja meidän lapsille ei olla saatu aikaiseksi kertoa :sorry:
Kertominen ei tunnu hyvältä ajatukselta, koska olo on yhä edelleen tosi oireeton. Sen lisäksi takana on myöhäinen keskenmeno rv 20 niin se tekee asiasta itselleni hankalan. En halua tuottaa pettymystä muille.
Nyt rv 14+3.
 
Edelweiss, tollanen kokemus taustalla varmasti pelottaa. Mä oon kertonu kolmelle kaverille, eilen piti kertoa kahdelle lisää, mutta en sit jotenkin uskaltanutkaan. (Molempien sisarukset, elossa olevat vanhemmat sekä isovanhemmat tietää.) Mua pelottaa myös se, ettei kaikki meekään hyvin ja sit joudutaan alottaa koko lapsettomuushoitorumba alusta. Lisäksi kun toi toinen meni kesken ilman mitään oireita, mietin koko ajan, että tälle toisellehan voi käydä samoin. Oppiikohan tästä raskaudesta ikinä nauttimaan..?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top