Helmikuun höpinät

Moiks :)

Sokerirasitus mulle hyvinkin tuttua...taas mennään siihen ja peräti kahdesti :O Ovat ottaneet alkuviikoille ekan rasituksen lisäksi kellä aiemmin ollut joku arvo niistä koholla. Yök sanon minä!

Eli se menee kutakuinkin näin: 12h syömäti ja juomati, aamulla labraan otetaan verikoe ja juodaan 3mukia n. 6dl semmosta sokeri litkua yhteen soittoon, sitten 1h päästä verikoe ja siitä 1h päästä verikoe ja valmis!

Mulla alkoi nyt jo vaivaamaan tuo issias-hermon "puristus" voi juma kun ei meinaa ylös päästä makuultaan ja kävely hankalaa kunnes se "laaukeaa" Tuntuu että pakarassa olisi puukku pystyssä kätilö tänään ultrassa sanoi että ota äkkiä yhteyttä neuvolaan ja sitä kautta fysioterapeuttiin!
 
Hei. Meillä oli tänään sitten se varhaisultra. Laskettuaika siirty reilulla viikolla eteenpäin, elikkä siirtynen siis tuonne Lokakuisten puolelle :)
Onnea kaikille Syyskuun odottajille!
 
Sitä sokerirasituskokeen litkua taitaa olla kahta makua, joista mä sain ilmeisesti sitä parempaa. Tuuripeliä taitaa olla, kumpaa lientä joutuu kurkustaan kaatamaan alas.

Täällä sairastellaan kotosalla. Itsellä flunssa jatkunut jo yli kaksi viikkoa ja esikoisella on korvatulehdus. Jotenkin flunssakin tuntuu pahoinvointiin yhdistettynä tosi rasittavalta. Tänään hain jo apteekista ns. Sarvikuonon, jolla alan huuhdella nenää. Veikkaan, että flunssa on mennyt poskionteloihin, enkä jaksais mennä lääkäriin kuuria hakemaan. Jospa apua sais siis luonnonmenetelmistä, joihin yleensä en hirveästi luota. Ainakin testatessa vaikutti ihan hyvältä nuhan karkoittajalta, joten suosittelen.
 
Pitkästä aikaa vähän omia kuulumisia. Kovasti olen lukenut muiden kirjoituksia ja ollut hengessä mukana:)

Ystävälle tuli huonoja uutisia kun np ultrassa ei näkynytkään mitään:( Tuntuu niin pahalta kun piti yhdessä olla raskaana ym. Myös oma np ultra pelottaa taas hieman enemmän.

Olo on ollut hyvä. Pikkuhiljaa rupee kuvotuskin laantumaan ja onhan se tuon tiheän syömisenkin ansiota:) Vessassa ravaaminen ja väsymys toisaalta vaan kestää ja kestää...

Vatsa näyttää jo näin viikolla kymmenen vauvamasulta.. en valita :)

Rakas sulhaseni osti Bola kaulakorun meille ystävänpäivälahjaksi! On se vaan niin ihana <3
 
Mukavaa, kun käytiin vinkkaamassa, että täälä ne keskustelut käydään.. :) Ihmettelin vaan, kun keskustelut hiljentyny tuolla toisella puolella. Menin aina omien sivujen kautta viimeisimpään viestiin jne.. niin en sitten huomannut mitään muita keskusteluita.

Zena: Neuvolassa sanottiin, että norjasta pyydettyä lohta pitäisi syödä.. Haukea ei ainakaan saanut syödä, mutta en muista mitä muista kaloista mainitsi, kun en tykkää kuin lohesta! Me syödään tosi harvoin kalaa ja aloinkin syömään kalaöljykapseleita (raskaus).

Remurosa: Ne neuvolassa sanoikin, että virtsatietulehdukset raskauden aikana on usein oireettomia. Säikäytti varmasti, mutta onneksi se saatiin hoitoon!

Ihuna: Oliko sun ystävä käynyt jossain ultrassa ennen np-ultraa? Se on kurjaa.. Mulla kävi niin viime keväänä ennen keskenmenoa, että olin just saanu tietää kaverinki olevan raskaana ja siinä ehdittiin jo soitella oireista jne.. mutta sitten minä tipahdin kelkasta ja sen kaverin raskautta olikin sitten raskas seurata.. :/ Nyt mun toinen kaveri 2 kk pidemmällä ja täytyy toivoa, että tällä kertaa pysyy kelkassa!
 
Juu.. mietin itsekkin että jos täälä menee kaikki hyvin niin ei välttämättä ole kovin helppoa toisen katsoa vierestä:( toivottavasti tärppää nopeasti udelleen! Ja ei ollut käynyt ennen np utraa.. itse kävin.. juurikin syystä etten kestäisi tuota nimenomaista tilannetta. Ystävänkin tilanteessa olisi asia selvinnyt jo aikoja sitten ja olisi päässyt jatkamaan elämää.. ekä yrittämään uudelleenkin. Sanoi seuraavaksi ehdottomasti menevänsä ar ultraan!
 
ihuna: itse olin kans ennen raskautumista ajatellut, että kyllä se sitten tulee itsestään pois, jos kaikki ei niin kuin kuuluu... mutta valitettavasti se ei niin aina ole.. : / Ite kyllä menisin jatkossakin varhaisultraan juuri siitä syystä.. mutta sinnekkin sit vasta, joskus 7+. Nytki tuntuu, että vaikka on ollu jo varhaisultrassa ja kuullu neuvolassa sydänäänet, että liian pitkä aika kuukauden odottaa ennen kuin on mahdollisuus seuraavan kerran nähdä. Toivottavasti sulla menee ystäväsi kanssa paremmin ja raskautuisi pian uudelleen.. meillä vaikutti se, että oltiin siinä vaiheessa kärsitty 3 v lapsettomuudesta niin fiiliksen oli niin katkerat ja erityisesti, kun heidän tilanne muistutti siitä meidän keskenmenosta.
 
Nyt minäkin löysin tänne oikeaan paikkaan seuraamaan keskusteluja...ja joskus jotain höpöttämäänkin :)

Mulla kävi aiemmin niin, että oltiin siskon kanssa yhtäaikaa raskaana, se odotti toista ja mä ekaa. Mulla selvisi silloin kkm varhaisultrassa 8+2, mutta siskolla onneksi meni kaikki hyvin ja nyt on kohta 5kk ihana vaavi <3 Nyt sitten olen yhtäaikaa raskaana serkun kanssa, hän odottaa toista ja on pidemmällä...eikä vielä tiedä mun odotuksesta. Toivotaan, että nyt päästään molemmat onnellisesti maaliin asti.

Siskon lapset on mulle niin läheisiä, että sen raskauden seuraaminen ei tuntunut pahalta, mutta muuten ympärillä kuuluneet raskaus ja syntymisuutiset kyllä itketti, että miksi noi kaikki muut saa mutta minä en :( 

Mulla on nyt takana varhaisultra jossa nähtiin pienokaisen sydämen pamppailu, neuvolassakin jo kävin, mutta ei kuunneltu sydäntä. Parin viikon päästä on sitten neuvolan lääkäri, saa nähä kuunnellaanko siellä :) Np-ultraan ei oo tullu vielä aikaa...kovasti postia odottelen, että tietäis koska pääsee seuraavan kerran kurkistamaan murusta <3

Onnea kovasti kaikille hyviä uutisia saaneille!
 
mä niin pelkään tuota keskenmenoa :( olen silti oksennellut kohta viikon ja rintoihin sattunut, joten onko miten todennnäköistä että sikiö olidi kuollut >?? toivottavasti kaikki on hyvin :)
 
Als83: Onko sulla jokin erityinen syy epäillä tuota keskenmenoa? Uskon, että se pelko on kaikilla tässä vaiheessa, kun ollaan vielä näin alussa..  yöllä näin unta keskenmenosta eli pukkaa varmaan alitajunnasta. En noista todennäköisyyksistä osaa kyllä sanoa.. paljon, kun netistä lukee eri keskusteluita niin ei aina oireista/ oirettomuudesta pysty päättelemään. Tarinoita on niin monenlaisia. Kaikilla, kun ei raskaudessa ole mitään oireita.. ja tässä vaiheessa ei mahakaan vielä yleensä kai näy (jos turvotusta ei lasketa :) Tämä epävarmuus on kamalaa, mutta sen kanssa pitää yrittää elää.. ja yrittää luottaa siihen, että kaikki on hyvin (että jaksaisi paremmin sen odotuksen)! Hetkittäin onnistuu, mutta kyllähän se pelko on läsnä.. Toivoo, että pääsis nopeesti siihen 12+ ja kaikki olisi hyvin! Sitten varmaan taas toisenlaiset huolen aiheet.. x) Oon kyllä vähän miettiny, että kävisin ensi viikolla neuvolassa kuuntelemassa sydänääniä (kun ne itse sanoi, että saa tulla jos ultran odotus tuntuu pitkältä) eli siis oon paraski puhuja.. ;) Toivottavasti saat pelkoja pois siitä keskenmenosta tai sitten kannaa miettiä sitä ultraa yksityisellä...
 
Meillä oli neuvola viime viikon tiistaina, eikä saatu sieltä vielä ultraa varattua, kun heillä ei ollu kalenteria niin pitkälle. Pitää ens viikolla soitella sitä aikaa :)  Me mennään seulontoihin, eli varmaan ens viikon alussa vois käydä labrassa hoitamassa kaikki jutut kerralla. :) 

Mukavasti flunssa iski tähän väliin, niin on ne vähäsetkii voimat ihan lopussa. Ja etova olo siirtyny jo oksenteluun.. 
 
Moikka kaikille,

täällä nyt on sitten jo myös tämä np-ultra takana ja pikkuinen siellä kovasti liikkui ja sydän pamppaili. Niskaturvotuskin oli jotain 1,01mm eli hyviä uutisia siltäkin saralta. Kokopäivän jaksoi hymyillä, kun oli taas nähnyt pienokaisen ja kuullut hyviä uutia. Myös ensimmäiselle ollaan kerrottu tänään tästä, veljelleni, mutta pyysin pitämään vielä omana tietonaan.

Laskettuaika meillä taas muuttui ja nyt sitten kävi niin että menee elokuun loppupuolelle, joten siirtyilen tonne toiseen "ryhmään", mutta varmasti käyn täälläkin lukemassa teidän kuulumisia (ehkä jopa kirjoittelen omia).

Ja toivon oikein ihanaa sekä onnellista raskausaikaa teille kaikille!
 
Miekin nyt siirryin tänne kirjottelemaan. :) Ei tosiaan itekään pysynyt enää tossa keskustelussa mukana tuolla kun on nii paljon tullut jo viestiä.:P

Pikkukalhu: Tiedän hyvin tunteesti tupakoinnin suhteen vaikken olekaan yhtä pitkään polttanut (nyt 6 vai 7 vuotta). Itteäni vituttaa kun en voi ottaa niskasta kiinni sen vertaa että voisin pienen takia lopettaa. Tuntuu, että "syy" on etten vaan tahdo uskoa vieläkään, että ketään mahassa on varsinkin kun eilen ei neuvolassa sydän ääniä saatu kuuluviin, mikä on kyllä normaalia näillä viikoilla niin kuin neuvolassakin sanottiin. Vähentänyt olen kyllä roimasti siitä mitä poltin ja tulee päivässä poltettua enintään 4-5 tupakkaa, vaikken edes polta joka päivä. Ainoastaan silloin kun vitutus on kovimmillaan. Muulloin ajattelen vain, että pystyn lykkäämään polttamista muutamalla tunnilla kun teen sitä ja tätä. Ei sekään kyllä aina toimi. Enkä tiedä onko omassa polttamisessa kyse riippuvuudesta vai tavasta enemmän, ehkä molemmista. Yritän kyllä lopetella tupakointia ja toivon sen tapahtuvan viimeistään sitten kun olen sen pienen nähnyt. :) Kyllä omaa tuntoa soimasi tosi paljon kun neuvolassakin sanottiin että lopettaminen on ihan helppoa jos satunnaisesti polttaa, mutta itselleni se on helpotus nimenomaan stressiin. Vaikeuksia siis päästä eroon mutta kovasti silti yritän ! :(

Remurosa: Me kutsutaan miehen kanssa "poikaa" jo nimellä mikä pojalle tulee. :D Mies kanssa supisee mahalle vaikkei toinen varmasti kuulekaan mitään ja sanoo aina että poikien juttuja höpöttelevät. :) Kova luottamus nyt on poikaan isännällä ja minulla mut välillä tulee sellanen olo että tyttökin olis tulossa. :D Ettei vaan kävis tuplat. 
 
No, tämä kuukausikohtainen keskustelu on järkevää ja hyvä, kun siellä toisessa ketjussa käytiin hätyyttelemässä, niin osattiin tulla muutkin tänne. :)

Mä sain viime neuvolakäynniltä influenssarokotteen, joten liekö sen ansiota vai vaan onnea, niin en ole nyt tullut kipeeksi. Siteäisi pysyäkin terveenä, kun sairastin vuodenvaihteessa 3-4 viikkoa ja samalla siis olin uudesta työpaikasta sen ajan pois.

Kuulostaa kivalta toi Bola-koru. Ilmeisesti se liittyy äitiyteen...? En tunne asiaa entuudestaan. :)

Mullakin on kalansyömättömyys-ongelma. Entistä enemmän nyt raskaana, kun en tiedä oikein uskaltaako muuta kuin lihatiskiltä ostaa tuoretta. Tykkäisin kyllä kalasta, joten mäkin otan mielelläni helppoja reseptejä vastaan, jos jollakin on mielessä.

Mun siskolla ja ystävällä meni noin kuukausi sitten kesken ja oli kans tosi kiva ajatus aluksi, että molempien kanssa voi sitten yhdessä fiilistellä, mutta nyt ei oikein tiedä, kuinka paljon heille uskaltaa asiaa hehkuttaa tai ylipäätään puhua. Siskosta kyllä uskoisin ainakin, että osaa olla vilpittömästi onnellinen mun puolesta.

Onnea Remurosa hyvin menneestä np-ultrasta! Itse odottelen sitä kanssa malttamattomana. Ensi viikon torstaina se on. Tänään oli neuvolakäynti, jossa myös lääkärintarkastus. Kuten eka käynti, tääkin oli mun mielestä aika aneeminen, eikä antanut mulle muuta iloa kuin tiedon, että terve olen edelleen. Lääkäri sen sijaan kuunteli myös sydänäänet jollakin aataminaikaisella laitteella, mutta pääasia, että äänet sillä tosiaan kuuluivat! <3 Pikkuinen oli niin liikkuvainen, että kaksi kertaa lyhyesti ehdittiin äänet kuulla, kunnes se aina karkasi kuuluvista. :) Tuntuu taas entistä todemmalta, että siellä tosiaan on joku.
 
Tupakanopoltto: Joo ei varmasti ole helppoa lopettaa yhtäkkiä kuin seinään, mutta ehkä parempi syy kuin koskaan ;) Ittelle tuottanu vaan vaikeuksia sekin, että muistaa välttää niitä teittyjä ruokaaineita.. Tsemiä!

Remurosa: Mukavaa, kun siirtyi vähän eteenpäin.. Ittellä oli raskasta elää raskausviikko 8 kahteen kertaan! :) Tule ihmeessä välillä päivitteleen kuulumisia ja onnea hyvin menneestä np-ultrasta - varmasti helpottavaa!

Minnianna: Mulle ei puhuttu edes mitään influenssa rokotteesta neuvolassa, mutta olisin varmaan kans ottanu, jos olisivat tarjonneet. Elämä on hankalaa tällä hetkellä, kun tuntuu et kaikki ympärillä on flunssassa ja mahataudissa.. ja kun yrittää niitä parhaansa mukaan vältellä! Eiköhän se sisko osaa ainakin olla vilpittömästi onnellinen sun puolesta.. se riippuu niin monesta asiasta.. kaikki suhtautuu niin eri tavalla asioihin! Mulle oli hankalaa kohdata ainoastaan se kaveri joka oli samoissa vaiheissa ja mulla meni kesken, mutta toisaan meillä pitkä lapsettomuus niin siinä sitten käy niin monenlaisia tunteita.. mulla oli sellanen tunne, että se oli meille once in the lifetime tilanne ja se meni ohi.. sitten kaveri sattui olemaan myös sellainen joka puhui vaan omasta raskaudestaan aina tavatessamme eikä ollu yhtään kiinnostunu muista aiheista/ meidän asioista eli tärkeintä olla vaan kiinnostunu muistakin asioista ja toisen asioista niin ehkä se sillo menee paremmin! :)

ON: Mulla tämä väsymys on kyllä jotain aivan hirveetä.. ainut hetki vuorokaudesta jolloin oon pirtee niin sillo, ku yöllä käyn vesassa niin ei aina meinaa tulla heti uni uusistaan.. mutta töiden jälkeen haaveileen lenkille menosta, mutta syönnin jälkeen en jaksa sohvalta edes liikkua vaihtaakseni kanavaa.. Nukkumaan menen viimeistään klo 22. Pirteämpää vaihetta odotellessa! :) Sais jotain aikaiseksi.. Sanoin eilen miehelle, että mun elämä on niin tylsää tällä hetkellä niin se sitten "että ei enää kuin 7 kk niin ei oo tekemisen puutetta"! Ei mulla tekemisen puutetta nytkään oo, mutta ei oo energiaa tehdä mitään..

 
No niin, repesin sitten eilen ihan täysin ukolle.... :( Onhan tämä uusi tilanne hänellekin, mutta koko ajan on toitottanut että pojan sen täytyy olla, mitään muuta mahdollisuutta ei ole. Eilen kaikki tuli ulos ja tivasin, että mitä sitten, jos se on tyttö, enhän voi elää enää ukon kanssa, jos ei ole tyytyväinen tyttöön...Minulle on henk.kohta samantekevää kumpi on, kunhan on terve. Oli lukenut netistä, että sukupuolen voi määrittää muutenkin kuin ultrasta varmaankin näin on, mutta miten? Onko kellään tietoa? Uhkasin jo muuttaa takaisin lappiin kotimaisemiin, jos se on niin ehdottomasti pojan kannalla.... Itsellä mennyt monta päivää hieman alamaissa asian suhteen. Kyllä se yritti pyytää anteeksi, mutta en siinä mielentilassa kyllä voinut antaa...Olihan hän aikaisemmin sanonut, että jos se on tyttö heittää hän sen Kokemäen jokeen..Aika karua! En oikein tiedä mitä asian kanssa teen, pystynkö jatkamaan ollenkaan koko projektia vai... Onko kenelläkään mulla vastaanlaisi kokemuksia ja kuinka olette selvinneet? Kaipaa apua!
 
Tupakanpolttoon voisin kommentoida myös sen verran, että voin hyvin kuvitella miten vaikeaa lopettaminen on, vaikken ole itse koskaan polttanut, mutta mulle karkin syömisen vähentäminen (erit. salmiakki, josta kaikki pelottelee) ja ylipäätään syömisen hillitseminen tuntuu todella vaikeilta. Mun paino on noussut jo 3 kiloa ja kuulemma viikkon 20 mennessä olisi suotavaa, ettei nouse yli 4kg (suositus, mutta ainahan se on yksilöllistä). Tuntuu, että koko ajan vaan ajattelen syömistä ja jos voin yhden päivän olla syömättä karkkia,  niin se on jo onnistuminen! Oon hoikka ja aina ollut, mutta tää raskaus on tuonut järjettömän ruokahalun. :P

Lillii: Mäkään en olisi tullut ajatelleeksi influenssarokotetta, ellei sitä olisi tarjottu neuvolassa. Nythän se on tän aallon kannalta jo myöhäistäkin, itse sain sen juuri viime hetkillä. Koskaan ennen en ole ottanut. Siinä on mukana sika-influenssa. Voihan sitä säilyä terveenä muutenkin, kun huolehtii hyvin käsihygieniasta.

Mulla on myös nyt ollut järjetön väsymys enkä sen vuoksi meinaa saada mitään tehtyä. Töissäkin on sen vuoksi raskasta. Silti lähes joka yö valvon vessassakäynnin jälkeen 2h! Tuntuu juuri samalta kuin Lillii sanoo, että se on melkein päivän ainoa hetki kun on virkeä!

Zena: Tosi kurja tilanne kyllä. Suostuuko sun mies puhumaan siitä, että miksi hänelle poika olisi niin tärkeää? Mulla oma isä on ollut juuri tuollainen ja hän sai silti "vain" kolme tytärtä. Oon kuullut jälkikäteen, että isäni jopa syyttiä äitiä siitä, kun äiti ei pysty antamaan hänelle poikaa (vaikka todellisuudessahan y-kromosomi tulee mieheltä). Vielä munkin jälkeen vanhempani yrittivät neljättä lasta, jos vaikka sitten tulisi vielä poika, mutta enää ei lasta suotu. Vähän se on joskus elämässä mietityttänyt, että eikö iskä nyt sitten ole yhtä ylpeä meistä kuin olisi pojasta ollut, mutta en kyllä usko, että se on hänen käyttäytymisessään tai suhtautumisessaan meihin lapsiin koskaan mitenkä näkynyt. Kurjimmalta tuntuu juuri äitiäni kohtaan. Kuulin itseasiassa juuri viikko sitten isäni suusta, että hänelle oli tullut tippa silmään kun sai ensimmäisen kerran oman ensimmäisen tyttärensä syliinsä ja isäni itkee todella harvoin. Siitä tuli sellainen olo, että kyllä hän vaan tyttöstäkin oli kuitenkin onnellinen ollut. Ehkäpä miehesikin mieli muuttuisi kun saisi tyttärensä ensi kertaa syliinsä.
 
Zena: Kieltämättä aika kärkkäitä nuo sun miehen kommentit eli ymmärrän täsysin sun reaktion. Meillä kans mies puhui alussa pojasta ja mä sitä sit kielsin, että loukkaantuu pian, jos onki tyttö.. ;) niin on se sen lopettanu ja puhuu nyt pikkuisesta! Kyllähän miehille on varmasti helpompi ajatella sitä poikaa (isä-poika juttuja), mutta en oo vielä tienny ketään joka olis ollu kuitenkaan pettyny tytöstä. Toivottavasti saat miehes kans järkiinsa, kun ei tuo oo mukavaa edes leikillä. Mahdollisuudethan on kuitenki aina 50/ 50. Tuosta sukupuolen määrittelyistä en osaa sanoa, mutta kaikenlaisia juttuja oon kuullu, mistä vois ennustaa.. ja silti on menny ennustukset mönkään.. ja välillä tietty oikeenki.. :)
 
Minnianna: eipä ole kunnon perusteluita antanut, miksi pitäisi poika tulla ehdottomasti. Lienee juuri toi isä-poika jutut ja jonkuhan pitää jatkaa hänen puukäsityöharrastuksiaan. Ja vaikka poika tulisikin, eihän se sitä takaa että laps olisi kiinnostunut niistä asioista kuin ukko itse on. Voi tulla hyvin lukutoukka, joka ei käsillä tekemisestä kovinkaan piittaa.

Isäni sanoi, että toki miehet toivoo poikaa, mutta tuli kumpi hyvänsä, pääasia on että laps on terve. Liekö tämä kaikki vaan niin uutta ukolle, että ei oo pystyny käsittelemään asioita. En tiedä, täytyy antaa ajan kulua ja keskustella paremmin kun pöly laskeutunut. Huomenna onneksi olen vapaalla töistä ja pidän tupperit illalla. Ukon olen ajanut pois, töissä päivän ja sen jälkeen menee Nokialle. Saa  jotain muuta ajateltavaa huomenna. Ja näkee muita ihmisiä!

Lilii: Olen sitäkin sanonut, että mahdollisuushan on yhtälailla tyttöön.

Toivon, että asia tästä ratkeaa. Onneksi huomenna on kivaa puuhaa. <3
 
Itse ainakin katsoin netin kautta kiinalaista raskauskalenteria missä määrityksenä on äidin ikä ja lapsen hedelmöitys kuukausi, mikä kertoo kumpi sieltä tulee. Itelleni poikaa näytti ainakin ja on kavereille ihan oikein näyttänyt mut on mennyt monella mönkäänkin joten ei sitä aina tiedä. :) Äiti kertoi että siskoa odottaessaan sanoivat ultrassa, että olis poika tulossa mutta tyttöhän se sieltä syntyi. :D Eli voi käydä näinkin. 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top