Heissan taas pitkästä aikaa!
Sairastelut on toivottavasti taaksejäänyttä elämää. Toisen antibiottikuurin sain ja söin, jälkitautina kun tuli vielä korvatulehdus. Eli myyräkuumetta minulla ei onneksi ollut, tavallista sitkeämpi ylähengitystieinfektio vain.
Imetyksestä täällä on ollut aikaisemmin puhetta. Esikkoa imetin noin 6 viikkoa, kakkosta nelisen kuukautta ja kolmosta noin 5 kuukautta ja toivottavasti täman nelosen kanssakin imetys onnistuu. Alku on ollut aina hankalaa. Maito on noussut vauhdilla ja sitten olen ollut ihmeissäni sen kanssa. Rintatulehduksenkin olen sairastanut joka kerralla, ovat onneksi jääneet yhteen kertaan, eli ei toistuvia tulehduksia. Toisaalta imetys on niin helppoa, ei tarvitse pelata pullojen kanssa, etenkin yöaikaan se on helpotus. Toisaalta, mulla etenkin kolmonen oli niin ronkeli, ettei huolinut pulloa lainkaan ja imetysvälit olivat alussa noin 2 tuntia. No se tiesi rikkonaisia öitä ja muutenkin kiinnioloa vauvassa. Julkisillakin paikoilla on tullut imetystä pakosta harrastettua, mahdollisimman rauhallinen paikka on kuitenkin etsitty ja käännytty itse seinään päin piiloon. [;)]
Eilinen on ollut kesän kohokohta! Kesäloma alkoi, MUSE tuli fanitettua ja mikä tärkeintä ultrasta tuli hyviä kuulumisia! [:)]
Eli eilisessä ultrassa masusta löytyi terhakka vauveli, joka pyrki ultraajaa pakoon minkä ehti. Kaikki vaikutti olevan kunnossa. Veriseulasta ja niskaturvotuksesta myös normaalit tulokset, ei kohonnutta riskiä kehityshäiriöön. LA:kin aikaistui muutamalla päivällä, nyt mennään 28.1. mukaan. Rakenneultra on sitten syyskuun puolivälissä, viikolla 20+4. Jokohan tässä nyt uskaltautuisi haaveilemaan talvivauvasta... Samanlaisin ajatuksin olen mennyt kuin Kressida. Pyrkinyt olemaan ajattelematta koko vauva-asiaa, miehellekin olen sanonut etten halua puhua koko asiasta. Kai sitä on vaan pyrkinyt suojelemaan itseään, mikä defenssimekanismi se nyt hienosti sanottuna onkaan...[8D]