Yritystä odottavat
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Tiada92, toivottavasti vaivan syy selviää nopsaan!
Itellä ovis käsillä ja luonto hoitaa ehkäsyn ihan itekseen kun miehen naama ärsytti eilen ihan maanperusteellisesti
ja tänään se on lähös illanviettoon ni ei kyl oo tänäänkään tiedossa sutinaa :banghead: ei sillä, ei se oo suostunu viel jättää kumeja syrjään mut kerrankos sitä joku lipsaus vois niiden kans sattua oikealla hetkellä :bag::angelic:
Itellä ovis käsillä ja luonto hoitaa ehkäsyn ihan itekseen kun miehen naama ärsytti eilen ihan maanperusteellisesti
ja tänään se on lähös illanviettoon ni ei kyl oo tänäänkään tiedossa sutinaa :banghead: ei sillä, ei se oo suostunu viel jättää kumeja syrjään mut kerrankos sitä joku lipsaus vois niiden kans sattua oikealla hetkellä :bag::angelic:
En saanut sitä hakemaani työpaikkaa. Hmm hmm... :angelic:
Mikäs Tiadalla tilanne, onko syy selvinnyt? :/
Mikäs Tiadalla tilanne, onko syy selvinnyt? :/
Moikkamoi! Vuosi sitten täällä seurailin keskustelua aktiivisemmin, mutta elo-syyskuussa tapoin kaikki vauva-ajatukset koulun takia ja alussa tuntui hyvin kipeältä käyttää vaun foorumia lähes lainkaan. Nyt olen lähdössä takaisin töihin ja toiveena olisi, että tämän määräaikaisen voisi päättää äitiyslomaan.
Meillä on tässä ollut miehen kanssa pientä parisuhdekriisiä, mutta se on nyt purkautumassa positiivisessa mielessä, ja molemmat haluavat edelleen toisen lapsen. Isoa ikäeroa en toivoisi, nyt se on lähestymässä minimissään 2,5-3 vuotta. Mies olisi jo valmis jättämään ehkäisyn pois, mutta minua mietityttää se, kuinka suuren osan tästä työpätkästä olisin valmis uhraamaan lapselle. Tietyllä tavalla houkuttaa se ajatus, että arki tasoittuu, pääsen vihdoin elämään myös itseäni varten, liikkumaan lisää (työmatkat ja töissä) ja toivottavasti laihtumaan. Viimeisellä meillä on alettu nukkuakin hyvin. Sen vaihtaminen vauvavuoteen ja oksenteluun tuntuu epämiellyttävältä, VAIKKA toisaalta minulla on jotain, mikä minulle lähentelee vauvakuumetta. Se ei ole voimakasta, mutta se on minun vauvakuumettani - minulla ei ole koskaan ollut kunnon vauvakuumetta. Tosi ristiriitaista, enkä tiedä miten tähän nyt suhtautuisin. Ensi lukuvuosi olisi myös kiva suorittaa YAMKissa läpi, jolloin olisi enää vain opparia vaille valmista. Kesävauva olisi kiva, vaikka eihän sitä vauvaa tilaamalla saada.
Eli yritystä odottelen, joskin odottamisen pituus on vielä epämääräistä ja vain minusta kiinni.
Meillä on tässä ollut miehen kanssa pientä parisuhdekriisiä, mutta se on nyt purkautumassa positiivisessa mielessä, ja molemmat haluavat edelleen toisen lapsen. Isoa ikäeroa en toivoisi, nyt se on lähestymässä minimissään 2,5-3 vuotta. Mies olisi jo valmis jättämään ehkäisyn pois, mutta minua mietityttää se, kuinka suuren osan tästä työpätkästä olisin valmis uhraamaan lapselle. Tietyllä tavalla houkuttaa se ajatus, että arki tasoittuu, pääsen vihdoin elämään myös itseäni varten, liikkumaan lisää (työmatkat ja töissä) ja toivottavasti laihtumaan. Viimeisellä meillä on alettu nukkuakin hyvin. Sen vaihtaminen vauvavuoteen ja oksenteluun tuntuu epämiellyttävältä, VAIKKA toisaalta minulla on jotain, mikä minulle lähentelee vauvakuumetta. Se ei ole voimakasta, mutta se on minun vauvakuumettani - minulla ei ole koskaan ollut kunnon vauvakuumetta. Tosi ristiriitaista, enkä tiedä miten tähän nyt suhtautuisin. Ensi lukuvuosi olisi myös kiva suorittaa YAMKissa läpi, jolloin olisi enää vain opparia vaille valmista. Kesävauva olisi kiva, vaikka eihän sitä vauvaa tilaamalla saada.
Eli yritystä odottelen, joskin odottamisen pituus on vielä epämääräistä ja vain minusta kiinni.
Moikka Raparpaari! Muistin heti profiilikuvasi nähdessäni että olen nähnyt tämän ennenkin täällä. :) (Mulla on jossain määrin visuaalinen muisti niin että muistan todennäköisemmin kuvan kuin nimimerkin.) Tervetuloa takaisin. Toivottavasti parisuhdekriisi jää taakse.
Meillä on yöt olleet nyt aika vaikeita, mikä taitaa hieman vähentää vauvakuumetta. Kun tämä valvominen on näissä määrin tuskaista niin mitä se on sitten jos saadaan vauva jos vielä sattuu tulemaan huonosti nukkuva. Toisaalta ehkä hormonit pitää vauvavuoden elossa, nukkui sitten kuinka vähän tahansa. Ja silti se vauvakuume ja kaipuu elää.
Meillä on yöt olleet nyt aika vaikeita, mikä taitaa hieman vähentää vauvakuumetta. Kun tämä valvominen on näissä määrin tuskaista niin mitä se on sitten jos saadaan vauva jos vielä sattuu tulemaan huonosti nukkuva. Toisaalta ehkä hormonit pitää vauvavuoden elossa, nukkui sitten kuinka vähän tahansa. Ja silti se vauvakuume ja kaipuu elää.
Tuo hyvistä öistä / niiden suurenevista mahdollisuuksista luopuminen onkin aikamoinen ajatusprosessi! Tämä etenkin, jos on tällainen järki-ihminen kuten minä. (Tai olen hyvin tunneihminen, mutta kaikissa isoissa elämään liittyvissä asioissa sitten järki on isoimmassa roolissa.)
Toisaalta kun miettii, niin kynnys niistä luopumiseen voi vain ajan myötä nousta. Jos ei siis omaa varsinaista vauvakuumetaipumusta.
Toisaalta kun miettii, niin kynnys niistä luopumiseen voi vain ajan myötä nousta. Jos ei siis omaa varsinaista vauvakuumetaipumusta.
Tervetuloa takaisin raparpaari! Tsemppiä mietintöihin, itelle ollut vauvakuume aina vahvana ja lapset elämän tarkoitus, niin en osaa antaa mitään tukea sinun pohdintoihin 
Täällä vaan odotellaan milloin pääsee testailemaan. Ovis oli niin aikaisin, että odotus tuntuu superpitkälle!
Täällä vaan odotellaan milloin pääsee testailemaan. Ovis oli niin aikaisin, että odotus tuntuu superpitkälle!
tiada, Onpa kurjaa ttei kivuille oo löytynyt syytä. 
Ja pelottavaahan tuo tuollainen on..
Tervetuloa takaisin Raparpaari!
Tsemppiä pohdintoihin. Aika tutulta kuulostaa ja tulee mietittyä asioita vähän joka kantilta. Onko sitten hyvä vai huono asia, mene ja tiedä.
Myös positiivista että kriisin jälkeen on parisuhde toipumassa. Varmasti vahvempana kuin ennen!
Ennille tsemppiä piinapäiviin, toivotaan että pian tulee ne kaksi maagista viivaa.
Ja pelottavaahan tuo tuollainen on..
Tervetuloa takaisin Raparpaari!
Tsemppiä pohdintoihin. Aika tutulta kuulostaa ja tulee mietittyä asioita vähän joka kantilta. Onko sitten hyvä vai huono asia, mene ja tiedä.
Myös positiivista että kriisin jälkeen on parisuhde toipumassa. Varmasti vahvempana kuin ennen!
Ennille tsemppiä piinapäiviin, toivotaan että pian tulee ne kaksi maagista viivaa.
Musta tuntui ettei hormonit auttaneet yhtään valvomisessa
Ehkä hankala synnytys heitti aivojen välittäjäaineet keturalleen koska jopa kolme yöimetystä 12h aikana oli mulle joka kerta sellainen "eih, onko ihan pakko" -fiilis ja esikoinen on tosiaan alusta saakka ollut varsin hyvä nukkuja, niin jänskättää ihan todella paljon jos toinen olisikin yökukkuja.Viime yönä poika tosin sai jonkun huutokohtauksen, ei meinannut rauhoittua millään ja lopulta päädyin poika kainalossa sohvalle nukkumaan. Alusta saakka on siis omassa sängyssä nukkunut mutta nyt jostain syystä puhkesi hätääntynyt huuto kun yritti laskea pois sylistä.
Sori mä omanapailen, kun oli taas tullut sivutolkulla tekstiä.
Mut siis hitto, olisin voinut vannoa että vauvakuume on aisoissa ja lähes olematonta. Sitten vihdoin kurvaa ne ikuisuuden odotetut ensimmäiset menkat äitienpäivän kunniaksi (no voikun kiva ajoitus) ja silti jotenkin selität itsellesi, että ei tässä mitään. Samaan aikaan esikoisen lasketunajan fb ryhmissä ja muissa alkaa pompahdella tuoreita raskausuutisia. Tralaalaa, ei tässä kuulkaa mitään.
Ja sitten alat miehen kanssa suunnittelemaan pitkää lomamatkaa toiselle puolelle maapalloa koko perheen voimin ja toteat, että jos haluat vielä lentää sieltä varmasti takaisinkin niin raskaaksi ei voi oikein tulla vielä kuukauteen tai pariin ja jos ihan järkeviä ollaan niin varmaan kolmeen. Joten nyt pitäisi se tjottailu lopettaa siksi aikaa. Ja siitähän se pankki sitten räjähtikin
Järki minä: Kyllä, olen aina halunnut toteuttaa tämän reissun ja siihen ei tule samanlaista mahdollisuutta luultavasti enää vuosiin.
Tunne minä: EI EI EI EI EI; minä haluan vauvan ja minä EN EN EN mitään ehkäisyä halua! Ovistestit kaapista ja poppakonstit käyttöön! Minä en sitten lähde sille reissulle jos tulen raskaaksi...
Send help!
Mut siis hitto, olisin voinut vannoa että vauvakuume on aisoissa ja lähes olematonta. Sitten vihdoin kurvaa ne ikuisuuden odotetut ensimmäiset menkat äitienpäivän kunniaksi (no voikun kiva ajoitus
) ja silti jotenkin selität itsellesi, että ei tässä mitään. Samaan aikaan esikoisen lasketunajan fb ryhmissä ja muissa alkaa pompahdella tuoreita raskausuutisia. Tralaalaa, ei tässä kuulkaa mitään.Ja sitten alat miehen kanssa suunnittelemaan pitkää lomamatkaa toiselle puolelle maapalloa koko perheen voimin ja toteat, että jos haluat vielä lentää sieltä varmasti takaisinkin niin raskaaksi ei voi oikein tulla vielä kuukauteen tai pariin ja jos ihan järkeviä ollaan niin varmaan kolmeen. Joten nyt pitäisi se tjottailu lopettaa siksi aikaa. Ja siitähän se pankki sitten räjähtikin
Järki minä: Kyllä, olen aina halunnut toteuttaa tämän reissun ja siihen ei tule samanlaista mahdollisuutta luultavasti enää vuosiin.
Tunne minä: EI EI EI EI EI; minä haluan vauvan ja minä EN EN EN mitään ehkäisyä halua! Ovistestit kaapista ja poppakonstit käyttöön! Minä en sitten lähde sille reissulle jos tulen raskaaksi...
Send help!
Mua alkoi valvomiset väsyttää enemmän kun imetys loppui ja jotenkin siitä vauvavuodesta selvisi vaikka yöunet oli välillä varsin vähäisiä. Tulkitsen että imetyshormonit vähensi väsymystä. Nyt sitten olen ihan naatti parin huonon yön jälkeen.
Tsemppiä siska ja raparpaari pohdintoihin. Näistä isoista asioista päättäminen voi olla tuskastuttavan vaikeaa.
Tsemppiä siska ja raparpaari pohdintoihin. Näistä isoista asioista päättäminen voi olla tuskastuttavan vaikeaa.
Minullakin kävi vastaavasti, että kun esikoinen alkoi nukkua yönsä 1,5v, ja loppui yösyötöt niin olin enemmän väsynyt kuin vauva-aikana. Olin toki myös raskaana, mutta jotenkin keho oli tottunut siihen tiettyyn rytmiin ja heräämisiin.
Vitsit kun tuntuu ettei aikaa oo koskaan tänne mitään kirjoitella.. huh.
Vitsit kun tuntuu ettei aikaa oo koskaan tänne mitään kirjoitella.. huh.
Ja sitten alat miehen kanssa suunnittelemaan pitkää lomamatkaa toiselle puolelle maapalloa koko perheen voimin ja toteat, että jos haluat vielä lentää sieltä varmasti takaisinkin niin raskaaksi ei voi oikein tulla vielä kuukauteen tai pariin ja jos ihan järkeviä ollaan niin varmaan kolmeen. Joten nyt pitäisi se tjottailu lopettaa siksi aikaa. Ja siitähän se pankki sitten räjähtikin
Järki minä: Kyllä, olen aina halunnut toteuttaa tämän reissun ja siihen ei tule samanlaista mahdollisuutta luultavasti enää vuosiin.
Tunne minä: EI EI EI EI EI; minä haluan vauvan ja minä EN EN EN mitään ehkäisyä halua! Ovistestit kaapista ja poppakonstit käyttöön! Minä en sitten lähde sille reissulle jos tulen raskaaksi...
Send help!
Kuinka pitkä reissu olisi siis tiedossa? Onko siis vaara että jos nyt lähiaikoina tulisit raskaaksi niin olisit ihan loppusuoralla paluulennon aikaan?
Mutta joo, TODELLAKIN tiedän tuon kun järki ja tunteet riitelee keskenään
täällä vähän sama juttu, toisaalta syli huutaa sitä toista lasta ja toisaalta miettii miten hitsin helpolla sitä pääsisi vain tuon yhden kanssa.
Meillä kanssa soudetaan ja huovataan ton kolmosen yrityksen kanssa. Oon palaamassa työelämään elokuussa ja lapset aloittaa hoidossa joten ihanteellista olisi ehkä odottaa ensi vuoden syksyyn niin ei tarvis ihan heti olla taas jäämässä kotiin, toisaalta itsellä ei nyt ainakaan oo mitään kiinnostusta palata töihin pidemmäks aikaan joten toisaalta se alkuperänen suunnitelma et yritys alkais loppuvuodesta vois olla ihan hyvä..tiedä sitten häntä mitä tehdään, välillä nää kaks saa mulle jo mitan täyteen ja mietin ettei vähään aikaa lisää lapsia kiitos, kun taas seuraavana, helpompana päivänä miettii et voi kunpa sais olla kohta taas raskaana...tällä hetkellä miehen kaa mennää sillä asenteella että katellaan sit marraskuun tienoilla asiaa uudelleen, et mikä fiilis on!
Tuttuja tunteita, kakkosta toivottiin 2vuoden ikäerolla ja alkuvuoden vauvana, mut silti se yrityksen odottelu jotenki turhautti. Nyt max. 3vuoden ikäerokierto meni jo, joten nyt olis järkevämpi vähän venyttää et menis kelan rahojen ja lomien kans sit jotenki järkevämmin, alan varmaan lämmitteleen isäntää kesävauvaan kun pari seur kiertoa menee miehen reissujen takia kuitenki ohi. Itellä ihan hirveä vauvakuume iski kun lähipiiriin tuli uusi vauva ja ystävätki kasvattelee mahoja.. ja silti se järjen ääni yrittää muistutella et mahuttas nykysellä kokoonpanolla viel hyvin nykyseen asuntoon ja matkustamine kahden kanssa yksinkertasempaa ja halvempaa ymsyms, mut silti syli huutaa et viel tähän yks mahtus (tai varaudun kyl geenien takia aina tupliin )
)