Yritystä odottavat

[hipshops]

Joo, ei voi pakottaa. Mies on kuitenkin niin moneen kertaan asiaa lupaillut ja väläytellyt että jaksan uskoa että se hetki vielä tulee että yritys saadaan aloittaa

Tyhmänä iloitsen jo siitäkin, että saatiin uusi asunto. Kolmio. Sinne mahtuisi se vauvakin. No, olkoon alkuun vaikka työhuone..

 

[flikka]

Olihan se tokan vauvavuosi aika rankkaa, meillä. Meidän lapset luonteeltaan semmoisia, että vaativat sitä huomiota paljon. Ja nukkuivat huonosti. Esikoinen rauhallisempi, mutta silti aika tuittupää Vähän harmittaa, että meni sellaisessa sumussa, eikä osannut nauttia täysillä.
Mutta oli sen arvoista! On noista sisaruksista toisilleen seuraa, vaikka paljon tappelevatkin
Ja kyllä meidän seurueeseen vielä yksi mahtuisi

Välillä mietin, että onko ihan tyhmää edes haaveilla kolmannesta. Kuopus ei edelleenkään nuku kahta peräkkäistä hyvää yötä, ja esikoinenkin alkanut kömpimään meidän sänkyyn öisin.
Silti ollaan jo siinä vaiheessa, että helpottaa. Mä en kulje ihan sumussa koko aikaa, lasten kanssa on helpompi tehdä asioita ja pienempikin ymmärtää jo tosi paljon, ja hyvin osaa ilmaista mitä on vailla.
Olen ollut pitkään kotona, kyllähän se tekisi hyvää tehdä jo jotain itsellenikin.

Mutta silti odotan, milloin uskaltaisi miehelle taas vihjaista asiasta :angelic:

 

[huomio]

Heh, mietin tässä eilen ja tänään myös tämän oman tuittupään kanssa, että onko mitään järkeä alkaa yrittää toista sisarusta pienellä ikäerolla.

Esikko on ollut synnäriltä asti melko temperamenttinen ja ilmaisee kyllä edelleen jos ei ole samaa mieltä asioista. Mutta on hän toisaalta hyvin perustyytyväinen ja iloinen ja monessa suhteessa ollut "helppo" vauva, maitoallergiasta ja refluksivaivoista huolimatta.

Mutta eihän nämä mitään järjellä mietittäviä asioita tietyllä tapaa ole. jos täysin järjellä aattelis niin ei kai kukaan tekis lapsia tai ainakin niitä olisi huomattavasti vähemmän ja kun edelleenkään ei ole sitä ennustajan palloa joka kertois, että millainen tyyppi se seuraava sitten mahdollisesti olisi, niin hittoakos tuota etukäteen liikaa miettimään asioita.

Toki järkeäkin tarvitaan, mutta kyllä minä annan tunnepuolellekin aika ison painon näissä asioissa. Itselläni tosiaan olisi se haave kolmesta lapsesta, mutta en minä nyt miestä ala kuitenkaan vaihtamaan jos tämä ei toteudukaan. Jos kaksikin saadaan, niin olen onnellinen. :)

 

[Vargynja]

Hipshops, ymmärrän tuon kolmiosta iloitsemisen täysin. Onhan se melkeen lupa vauvalle tulla, kun on vauvalle tilaa. :D

Mä kanssa välillä (kun lapsi on hankalalla tuulella) mietin että ihanko oikeasti halutaan toinen kiukkupussi. Vaikka lapsi on todella kiltti ja helppo lapsi. Ja onhan se tässä tilanteessa tosi tyhmää haaveilla, kun ei meidän perheen voimavarat nyt vaan tällä hetkellä riittäisi toiseen lapseen. Mutta silti. Haave on silti, eikä se että järki sanoo 'ei nyt' poista sitä tunnetta ja kaipuuta. :/ Kyllä musta vauva-asioissa voi aika pitkälle ajatella tunteella. Ei vain aina ja siksi pitää odotella tässä pysäkillä... Mutta tosiaan, lapsia taitaisi olla aika paljon vähemmän, jos nämä asiat ajateltaisi järjellä. :D

 

[Vargynja]

Mitä mieltä muuten teidän muiden aiemmat lapset on pikkusisaruksesta? Meidän poika on useimmiten ajatusta vastaan, mutta tuossa yhtenä päivänä hän ilmoitti haluavansa pikkuveljen.

 

[Rauha80]

Toi 7kk ei osaa ihan vielä vastata miltä tuntuisi saada pikkusisarus :D

 

[huomio]

Meidänkin kohta 10 kk ikänen on vielä vähän pieni kertomaan mielipidettään

Jännä nähdä sitten, jos ja kun sisaruksen saa, että mitä tuumii. Oma isoveljeni on aikanaan noin kahden vuoden iässä pyytänyt ystävällisesti vanhempia viemään minut sinne mistä toivatkin. Itse en pikkuveljen syntymästä tai vauva-ajasta muista mitään, vaikka meillä on vähän isompi ikäero. Luulisin että se oli kuitenkin hienoa siinä vaiheessa. Sen ehkä muistan että juhlittiin kotona pikkuveljen syntymää juomalla omenamehua

 

[Miitu]

Hei ihana ketju, mahtuuko mukaan?
Vauvakuume on kova, miehellä vielä kovempi Mutta ollaan tuumittu ettei vielä sen aika (Kehon palautuminen edellisestä, työt, muutto toiselle paikkakunnalle..)
Esikoinen 11/15 ja kuopus 10/17.

Ensimmäiset menkat synnytyksen jälkeen tulivat viime kuussa. Seuraavia odotellaan! Esikoisesta ehti tulla yhdet kun jo aloin kuopusta odottamaan.
Meillä haastavaksi homman tekee se ettei hirveästi oo ehkäisyvaihtoehtoja. Vaikkei nyt katastrofi kolmas olisikaan, niin olisi kiva kuitenkin vähän aikatauluttaa tätä hommaa, siltä osin kuin voi.

Yritän paremmalla ajalla lukea teistä kaikista esittelyt ja vähän perehtyä mitä täällä ollaan höpisty!

 

[Vargynja]

Ai niin, teillä oli vielä niin pieniä. Enhän minä tällaisia yksityiskohtia muista.

Totta kai mahtuu mukaan Miitu! Ymmärrettävää että ei ehkä ihan vielä halua seuraavaa, kun edellisen syntymästä on alle vuosi. Vauvakuume on kyllä katala, kun se tulee niin nopeasti. Saako kysyä miksi ei ole paljoa ehkäisyvaihtoehtoja? (Ei ole pakko vastata, jos tuntuu liian henkilökohtaiselta.)

 

[huomio]

Ei sitä voi kaikkea muistaa joten ei mitään Vargynja

Tervetuloa Miitu! Nuo ehkäisyasiat on kyllä yks osin siitä syystä meillä jo vähän tjottaillaan kun pillerit ei oikein sovi minulle, joten lopetin minipillerit noin kuukauden käytön jälkeen, yhdistelmäehkäisy ei sovi migreenin vuoksi ja mitään pitkän ajan ratkaisua ei ollut järkevä ottaa (aiemmin käytössä kapseli, joka sopi kyllä tasaisen ja pienen hormonimäärän vuoksi).

Jäljellä jää sitten se kumi, joka ehkäisee hirveän hyvin siinä mielessä kun ei kumpikaan tykätä sen käytöstä :angelic: jää petihommat kokonaan välistä kun vaihtoehtona on värkkääminen kortsujen ja liukkarin kanssa ja lopputulos on se, että allekirjoittanutta hiertää ja siipalla luistaa liiankin hyvin kumin sisällä joten nyt kun raskaus ei enää haittaisi, vaikka ei ihan vielä suunnitelmallisen yrityksen alla olekaan, siirryttiin keskeytettyyn ja vähän niin kuin "varmoihin" päiviin.

 

[Miitu]

Vargynja, Saa totta kai kysyä! Oon siis lateksiallergikko, eli kondomit ovat nounou. Ne lateksittomat toki meillä menee, mutta eihän se nyt varmin ehkäisykeino oo ja ovatpa muuten kalliita. Puhumattakaan siitä etteivät ne oo kovin kivan tuntuisia ja tappavat tuon tuosta fiiliksen kun niiden kanssa säheltää. Yhdistelmäehkäisypillereitä mulle ei edes migreenin sekä suvussa olevan veritulppariskin takia ehdoteta.
Sitten nuo muutkin hormonaaliset ehkäisyt ovat tosi kyseenalaisia sen takia, että on kesken tutkimukset rintasyövän periytyvyydestä ja kierukoissakin yksi tekijä on se, että oon sairastanut kohtutulehduksen muutamaan otteeseen. Kuparin esteenä kuulemma runsaat kuukautisvuodot jne. Tulipas lista.
Toiveissa olisi siis steri joko miehelle tai multa "piuhat poikki" kolmannen jälkeen, mutta luulenpa että siitäkin saa taistella jonkin verran.

huomio, Tutulta kuulostaa haasteet ehläisyn pohdinnassa. Meilläkin varmat päivät toimivat reilu 7 vuotta kunnes päätettiin tehdä esikoinen. Mutta nyt en kyllä niihin uskalla luottaa.

 

[huomio]

Meillä on vielä tuo siippa vuorotöissä muualla niin sen työrytmihän ei sitten passaa niihin "varmoihin" päiviin ollenkaan.

Juu, värkättiin kumien kanssa niin kauan kun haluttiin olla varmoja että en raskaudu, nyt ei enää niin väliä.

 

[Miitu]

Meillä on vielä tuo siippa vuorotöissä muualla niin sen työrytmihän ei sitten passaa niihin "varmoihin" päiviin ollenkaan.

Auts! Tuo on paha :banghead:
Mutta onneksi nyt teillä tilanne se, ettei niiden varmojen päivien tarvitsekaan olla niin varmoja enää.

 

[Miitu]

Yritin nyt lueskella hieman ketjua taakse päin että saisi vähän kuvaa teidän jokaisen tilanteesta ja ketä kaikkia täällä on!

Se nyt on selvää ettei vauvakuumeelle ole mitään järkisyitä. Se tunne on niin Ja sitä "oikeaa hetkeä" ei koskaan ole. Itse luotan siihen että asiat järjestyvät. Aina.
Meillä on esimerkiksi nyt se tilanne että mies joutui työttömäksi vähän sen jälkeen kun aloin odottaa kuopusta. Mutta onni onnettomuudessa, jouduin vuodelepoon raskausaikana ja hänestä oli silloin iso apu kun pyöritti koko taloutta + tietenkin nyt esikoisen ja kuopuksen kanssa kotona, yksi lisäpari käsiä ei ole liikaa. Vietetään oikein antoisaa perheaikaa ja jos työtön pitää olla niin nyt on paras hetki sille koskaan.

Mieli voi hyvin myös muuttua, joten siitä ei kannata lannistua jos mies ei heti oo sata lasissa mukana. Oma mies on ainokainen lapsi ja tuumi esikoisen aikaan että yksi riittää. Sitten kuitenkin alkoi joskus pehmetä ajatuksesta toisellekin.. Ja nyt hän on se joka puhui kolmannesta ensin ja olisi jo nyt valmiina. Hänellä siis pahempi vauvakuume tällä hetkellä kuin itsellä

Mua toppuuttelee se eniten että koen ettei mun kroppa ole vielä valmis. Takana imukuppisynnytys kaavintoineen, jonka seurauksena yhtä sun toista pientä vaivaa.
Ja molemmissa raskauksissa on ollut riski ennenaikaisuudesta. Kuopuksesta johti ihan vuodelepoon. Pelottaa sekin hieman että miten sitten kolmannen kanssa.. Oon äärettömän kiitollinen jo kahdesta terveestä lapsesta, jotka vaikeiden raskauksien jälkeen kuitenkin pysyivät masussa sinne 40+2 ja 40+4.

Vargynja, Teillä on ollut kovin raskas tilanne Millainen miehesi tilanne on nyt? Ja miten itse jakselet kaiken keskellä?

 

[AnnaS]

Joo, ilmeisen tuuliviirejä nuo miehet. Tänään sitten jo tokas taas että voiskin tässä pian sitä toista miettiä. Ota tuosta miehestä nyt mitään selvää :D

Meilläkin siis poika vasta vajaa 8kk, niin ei osaa vielä mielipidettä pikkusisaruksesta ilmaista. :D

Kauhee, kun just luki keskustelun ja nyt jo unohtu mitä kaikkee piti kommentoida. Ainakin piti vielä sanoa, että mun mielestä näissä asioissa pitäs mennä tunteet edellä, toki ei kuitenkaan pidä unohtaa sitä järkeäkään.

 

[Miitu]

AnnaS, Tuohan on jo ihan positiivinen ilmaisu mieheltäsi Miehet kyllä osaa välillä olla kunnon tuuliviirejä.
Mutta niin se taitaa omakin mieli toisinaan vaihdella. Välillä itsekin miettii että eikös nämä kaksi riittäisi, mutta jokin ääni sisällä sanoo ettei meidän perhe vielä oo kokonainen.

Tuosta olin myös samaa mieltä että näissä asioissa on ihan hyvä mennä tunteet edellä. Toki unohtamatta täysin järjen ääntä. Tiedän siis mitä meinaat.

 

[hipshops]

Mun mies tuntuu menevän just tuo järki edellä. Ei nykyisestä työstään nauti ja kieltämättä alan muutosten kanssa toimeentulo voi olla kesän lopulla haastavaa. Puhuu aina kuinka ei halua tuohon ammattiin jumiutua, ja muutamasti hakenutkin erään alan koulutukseen josta pääsee suoraan töihin. Lupaillut että voidaan hankkia lapsi, jos hän pääsee. Ei vain ole päässyt. Toki hakijoita onkin ihan älyttömästi.

Millähän sen miehen saisi ymmärtämään että kyllä me pärjätään?

 

[Rauha80]

Tunne edellä mennään täälläkin. Tai kyllä mä tämän osaisin järjellekin perustella.. :D Ei vaan, tuo mitä Miitu sanoit sisäisestä äänestä ettei perhe ole vielä kokonainen, se on minullakin. Se on vieläpä melko fyysinen tuntemus, ei pelkkä tunne. Ennen tätä ekaa lasta meillä oli pitkä lapsettomuus. Ei ollut varmaa saadaanko yhtäkään. Vaikka syli on nyt kirjaimellisesti täynnä, lapsettomuus oli niin pitkään iso osa identiteettiä että tavallaan tunnen olevani vieläkin lapseton. Kuulostaa ehkä sekavalta mutta just näin asia on. Syliin mahtuis niin paljon enemmänkin, eikä me olla vielä kokonaan tässä. Mä haluun ja jotenkin uskon että vielä mä saan :)

 

[Vargynja]

Miitu, huh siinä onkin jo monta ehkäisyä rajoittavaa tekijää. Kiitos. Miehen syöpähoidot on nyt ohi (en muista mitä oon viimeksi sanonut niistä) ja hän on toipunut niistä fyysisesti ihan mukavasti, avanne häneltä vielä poistetaan kesäkuun alussa. Sen jälkeen sitten ei kun toipumista. Psyyke sitten asia erikseen. Minä no, jaksan, jotenkin, päivä kerrallaan. Ei tässä vauvaa jaksaisi, mutta kyllä me selvitään. Elämä alkaa hiljalleen voittaa, kun syöpäjutut alkaa vihdoin olla ohi. :) Meillä kummallakin taitaa kyllä olla terapia edessä...

Ei nyt taas muista mitä piti ehkä sanoa. Tyhjästä sylistä ainakin oli puhetta. Sellainen täälläkin vaivaa. Ei tuo iso poika vaan sitä täytä, vaikka hellyyden kipeä onkin. Siinä olisi sellainen vauvan mentävä kolo.

 

[Rauha80]

Hienoa kuulla Vargynja että syövän kanssa olette jo voiton puolella. Henkinen toipuminen toki kestää vielä aikansa. Terapia tai ainakin keskusteluyhteys psykin puolen ammattilaisen kanssa on hyvä ajatus! Toki kriisin aiheuttama tuska laimenee aikanaan myös puhumalla ja jakamalla. Puhukaa kaikille jotka vaan suostuu kuuntelemaan, paljon ja usein! Upeasti tiedostatte omia voimavarojanne ettekä kiirehditään vauvan tekoon. Teidän aika tulee vielä :)