Yritystä odottavat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Eilen tuli miehen kanssa puhe raskaudesta. Valitin mun menkkakramppeja, ja siitä sitten hyvin loogista siltaa meni juttu vauvoihin. Miehelle naureskelin, että eikö innosta vielä yksi. Mies sanoi, että ei oikein. Ei ainakaan vielä.

Ja arvaatte varmaan mikä oli se sana, johon mielessäni takerruin :rolleyes:
Vielä.
Ei siis ole aivan täysin sulkenut ajatusta kolmannesta pois mieskään :grin
 
No mutta antaahan se toivoa, se ”vielä”. :) Mutta se onkin varmaan piinallista, odotella koska oikea aika tulee!

Mulla olisi haaveissa saada kaksi lasta, ehkä se kolmaskin. Mulla itselläni on kaksi sisarusta ja tykkään kyllä. Miehellä vaan yksi veli suht isolla ikäerolla, eivät ole kovin läheisiä.

Mulle on aina ollut selvää että haluan tehdä lapset ennenkuin täytän 30v. Mies taas on puhunut että ihan hyvin vielä kolmekymppisenäkin voisi aloittaa. No niin varmaan voi, mutta.. nyt 25 vuotiaana miettii että kiirehän tässä tulis, jos ne kolmekin lasta haluaisi maailmaan saattaa.

Joo.. kohta olisi aika aloittaa uusi pillerilaatta. Mietin haluanko miehen mielipidettä vielä kysellä, vai aloitanko suoraan. Mielessä pyörii sekin, että jos heti nappaa, olisin viidennellä kuulla kun määräaikainen työsopimukseni loppuu. Pitäisikö kuitenkin lykätä, jatkon toivossa.

Se on paha kun ei tiedä, kauanko kestää että raskautuisin :nailbiting:
 
"Vielä" kuulostaa ehdottomasti lupaavalta. Mäkin takertuisin siihen! :grin

Työ- ja opiskeluasiat mullakin jarruttelee.. Mun on pakko saada tämä maisterintutkinto valmiiksi ennen seuraavaa vauvaa, en kestä enää toista äitiyslomaa miettien, että "pitäis tehdä sitä, tätä ja tota vielä". Eli heinäkuun vauva olisi tilauksessa. Esikoisesta oli laskettu aika tammikuussa niin, että mun piti mukamas ehtiä saada syksyn opinnot pakettiin ennen äitiyslomalle jäämistä. Kuinka ollakaan hän syntyikin viisi viikkoa ennen laskettua aikaa, tenttipäivänä kesken lukuvuoden ja vähän oli sumplimista, miten sain lukuvuoden vietyä kunnialla loppuun vauvan kanssa. Sen takia seuraavaa ei yritetä ajoittaa optimistisesti kesäkuulle, vaan heinäkuu olisi parempi.

Mä sain uuden osa-aikaisen työn ensi lukuvuodelle, ensimmäisen oman alan työn! Yritänkin nyt markkinoida miehelle, että ensi kesä olisi täydellinen aika seuraavalle lapselle, sillä saisin seuraavana syksynä jatkaa tuossa työpaikassa osa-aikaisena (yhtenä iltana viikossa) äitiyslomallakin sekä myöhemmin hoitovapaalla ja se olisi mun uran kannalta varmasti tosi merkittävää.

Onko sulla kuinka todennäköisesti jatkoa tulossa määräaikaisen jälkeen, hipshops? Mä haluaisin myös saada vielä toisen lapsen ennen kun täytän 30. Olen nyt 26v, joten ihan mahdollistahan se on.

Olisi kiva saada muuten jotkut pienet esittelyt meistä kuumeilijoista! :happy:
 
Tähän samaan ketjuun vaan esittelyä? :)

Mullakin ois syksyllä paluu töihin. Ei oman alan töitä, ahdistaa pelkkä ajatuskin paluusta sinne. Meinasin laitella nyt keväällä ja kesällä hakemuksia muualle, katotaan pääsenkö. Jos en pääse, meen sinne entiseen paikkaan ja etsin siellä ollessa muuta.
Uudelleen kouluttautuminen kiinnostais ihan kamalasti, mutta olen ollut vähän aistivinani miehestä että sen mielestä minun pitäis vaan palata töihin ja tuoda omalta osaltani rahaa talouteen :rolleyes:
Ei ole mitään sanonut ja varmasti vaan nielisi osansa jos menisin kouluun, mutta ymmärtäähän tuon. Olen ollut viimeiset kolme vuotta kotona lasten kanssa, eikä liikaa ole sitä rahaa ollut :grin

Mietityttää vaan etukäteen jo oma jaksaminen. Jos työt ei yhtään kiinnosta ja siihen päälle tää kodin pyöritys :sad001
 
Vielä kuulostaa minustakin ehdottomasti lupaavalta. :)

Joo, kannatan ajatusta pienistä esittelyistä. Tässä omani:

Olen 26-vuotias, mies täytti hiljattain 30. Esikoinen syntyi 2014 syksyllä (sektiolla). Tiesin melkein heti syntymän jälkeen että haluan vielä joskus ainakin toisen. Annettiin toiselle lupa tulla kun esikoinen oli suunnilleen vuoden. Ensimmäiseen puoleen vuoteen ei tapahtunut mitään. Sen jälkeen tuli kylmää rättiä päin naamaa ja yritys joutui tauolle. Mieheltä löytyi syödä ja vauvan tekoa ei suositella puoleen vuoteen hoitojen päätyttyä. Yritys ei ole päässyt sen jälkeen vieläkään alkamaan. Tällä hetkellä mies on toipumassa toisista syöpähoidoista eikä kummankaan jaksaminenkaan kyllä ole sellaisella tasolla että voisi vakavasti harkita vauvan tekoa. Se ei valitettavasti poista vauvakuumetta.

Onpas ankea esittely... No lisätään vielä että viihdyn täällä foorumilla vaikka lapsi on jo isompi ja yrityksestä voi vain haaveilla. Rakastan poikaani ja miestäni ja pidän talvesta, lukemisesta ja musiikista. :)
 
Nannu, alusta asti mulle on jatkoa lupailtu ja soppariakin kirjoittaessa sanottiin että tuo loppumisaika on vaan pakollinen määrittää, että tehdään sitten uusi sopimus jos/kun hommat sujuvat miten pitääkin. Mutta eihän tuohon luottaa voi, mitä vaan voi käydä :( ja varsinkin pelkäisin raskauden vaikuttavan jatkoon negatiivisesti.

Tsempitykset sulle opintojen suhteen :hello2 ne on kyllä hyvä hoitaa pois alta! Ja onnittelut duunista. Kiva että sitten äippä/hoitovapaallakin sais niitä omia juttuja tehdä.

flikka, sun ajatukset ymmärrän hyvin! Varmasti ikävää palata työhön joka ei tunnu omalta. Osaa kouluistahan voi käydä iltaopiskeluina/aikuispuolella töiden ohella, onnituisko teillä sellainen? Tosin viehän se sitten aikaa perheeltä :sad001

Vargynja, voi miten rankka tilanne teillä onkaan!:sad001 Uskon että teilläkin vielä se päivä koittaa, että pääsette yrityksen aloittamaan :Heartred mutta on varmasti raastavaa.
 
Täällä myös yksi joka joutuu odottamaan että pääsee yrittämään. Sekä minulla että poikaystävällä on vielä opiskelut kesken. Poikaystävä valmistuu nyt keväällä ja itse vuoden päästä. Vauvakuume vain on kova. Sovittiin että aloitetaan yrittäminen kesällä niin poikaystävä on ehtinyt töihin ja itselläni ei jää paljoa kesken, vaikka tärppäisi heti.
 
Miehen kanssa puhuttiin tosta töihinpaluusta. Hän sanoi, että saan itse päättää mitä teen. Häntä ei kuulema haittaa, jos en tahdo vielä mennä töihin, voin olla kotonakin vielä :)
Ensi viikolla pitäisi ilmoitella otetaanko hoitopaikka lapsille vastaan :nailbiting: Pikkuhiljaa pitäisi saada omia ajatuksiaan selviksi :wacky:

Ensi viikolla lähtee myös kierukka, ja jää ehkäisy miehen huoleksi. Välillä miehen vuoro hoitaa se asia :grin

Ja tosiaan! Minä olen 26v ja kaksi lasta ennestään, iät reilu 3v ja reilu 1v. Ennen lapsia puhuttiin, että tahdotaan 2 lasta, kuopuksen raskausaikana oli ihan varma että ei ikinä enää, vaan kuinkas kävikään. Ihana kamala kuume! :rolleyes:
 
Plaah. Meillä on tää muuttunut taas siihen että jos syksyllä mietitään asiaa uudelleen. Tavallaan joo ymmärrän ettei tässä ole kiire.

Mutta kun :shy: haluaisin niin kovasti. Selailen noita lasketun ajan keskustelujakin ja haaveilen. Ja sitten osa pelottelee että entä jos mies ei koskaan haluakkaan mun kanssa lapsia. Mutta hänen mielestään rahatilanne ei salli, kun isompaan kämppäänkin pitäisi muuttaa. Mä olisin valmis tekemään uhrauksia ja lopettamaan mm. kalliin harrastuksenikin (tosin se loppuisi muutenkin raskausaikana).. ja onhan ihmiset huonommassakin tilanteessa lapsia tehneet, meillä on kuitenkin molemmilla työpaikat.
 
Heippa, tuunpa minäkin vähän juttelemaan tänne vaikka oma yrityksen odotus on jo loppusuoralla!

Meillä on 7/17 syntynyt esikko ja siitä asti kun hän on ollut suunnilleen 3 kk oon jo kuumeillut seuraavasta. Tai no, heti synnytyksen jälkeen tiesin, että haluan ehdottomasti vielä lisää lapsia. Järkisyistä kuitenkin miehen kanssa sovittu, että seuraavan yrittäminen aloitetaan kun esikoinen lähempänä yhtä vuotta, että mahdollinen kakkonen syntyisi ensi vuoden puolella ja esikoinen olisi lähempänä kahta vuotta. Ehdin myös välissä käydä töissä tienaamassa rahaa, että sitten tulevaisuudessa voisin mahdollisesti olla pidempään kotona.

Miehen toiveissa lapset olisi sitten siinä (täyttää tänä vuonna 38 ja on toivonut että lapset ois kasassa ennen kuin 40 tulee mittariin...) itsellä ikää 28 ja puolisalainen haave kolmesta lapsesta. :angelic: Mies ei ole tyrmännyt täysin, mutta ajattelee järjellä raha- ja tila-asioita. Vaikka meillä on kyllä iso okt, että se ei tuota ongelmia, lähinnä autoasiat ja tietysti se lapsiin kuluvan rahan määrä. Hänestä kaksi tuntuu sopivalta, itse oon aina nähnyt itseni kolmen lapsen äitinä. Mutta katsotaan, eikä mennä asioiden edelle!

Vauvakuume on kyllä niin raastava tunne, että siinä ei järkisyillä ole mitään sijaa! Tammikuusta lähtien kuume on ollut jo niin jäätävä, että nyt kun viimeisiä kuukausia ennen uuden yrityksen suunniteltua aloitusta viedään, en tiedä miten päin olisi :hilarious: varsinkin kun imetyksestä huolimatta kiertokin näyttäisi nyt jo aikalailla tasaantuneen.

Eli osaan samaistua teidän muiden "pysäkillä" olevien fiiliksiin ihan täysin! Tsemppiä, itse huomasin että odotellessa oisi paljon järkevämpää viettää aikaansa mm. jossain muualla kuin tällä palstalla (:p). Ja kun näitä asioitahan ei voi kuitenkaan ikinä suunnitella (vaikka toki haaveilee ja suunnittelee kuitenkin).
 
Joo, ei se oikein hyvää tee että lukee täällä näitä keskusteluja.:hilarious: Mulla kun vielä esikoinen haaveissa, niin ei aiempaa kokemusta ole. Kun viimein pääsen yrityksen aloittamaan, voin kuvitella että on kaikki avut käytössä. Tieto lisää tuskaa..?

Välillä toivon etten tänne olisi eksynytkään ruokkimaan tätä intoa, ja jos oltaisi yritys aloitettu, olisi alkanut niin viattomasti, ilman oviksien kyttäämistä tai greippimehuja :angelic:

Edit, ketä mä huijaan, ei se niin olisi mennyt kuitenkaan. :hilarious: Jos jostain innostun niin hankin kaiken tarpeellisen tiedon ja heti!
 
Kiitos hipshops! :Heartred Onpas tylsää jos mies siellä lykkää asiaa. Toivottavasti ei vain yritä vältellä sitä ja lykkää aina vaan. :/ Olisin sitä mieltä että rahatilanne ei ole kovin hyvä syy lykätä yrittämistä varsinkaan kun se teillä vaikuttaisi olevan ihan hyvällä tolalla. Ikinä ei kuitenkaan tiedä mitä sen suhteen tapahtuu. Ja pienilläkin tuloilla tulee toimeen vaikka vauva toki rahaa nielee. (Esim kirppareilta saa halvalla tavaraa jne.) :)

Tsemppiä Felinealle ja huomiolle myös ja tervetuloa tänne "pysäkille".

Täällä roikkuminen ei tosiaan taida tehdä hyvää vauvakuumeelle, mutta minkäs teet kun tänne on juurtunut. :rolleyes:
 
Niinhän se kyllä myös on, että jos sitä miettii, milloin olisi hyvä aika tehdä lapsia, niin ei sitä kyllä tuu ikinä! Asioilla on sitten tapana aina järjestyä.

Varsinkaan kun ei niitä lapsia aina noin vain tehdä :hilarious:

Itse pitäydyin esikoisen yrityksen ja koko raskausajan pois kaikilta palstoilta. En tiedä miksi, jotenkin halusin pysyä mahdollisimman turvassa ja piilossa :bag: jotenkin se oli niin yksityistä ja herkkää, vaikka kaikki sujui hyvin ja raskautuminen tapahtui melko nopeasti noin 3 kk ehkäisyn pois jättämisen jälkeen.
 
No joo, miehen puolustukseksi tulee sanoa että hän on aina ollut sitä mieltä että ehkä sit kolmekymppisenä. Asiaan kai vaikuttaa sekin ettei hän ole missään unelma-ammatissaan, ja haluaisi mukavamman työn ennen kuin perhettä perustetaan.

No, saa nähdä kuinka käy. Onhan tämä foorumilla pyöriminen ihan hyvää ajanvietettä. Ja tosiaan, kun mulla ei ole ennestään lapsia, niin enhän mä tiedä voinko niitä edes saada :facepalm:

No, onneksi kohta palailen töihin ja saa muutakin ajateltavaa.
 
Mutta joo, perheen perustaminen on myös yhteinen asia tietysti, eli kyllähän sitä miehen mielipidettäkin täytyy kunnioittaa! Sehän se on kun pitäisi löytää sellainen yhteinen kultainen keskitie. :rolleyes:

Tiedän pariskuntia, joissa on naisen painostuksen alla myönnytty lapsiin ehkä kuitenkaan olematta itse täysin valmiita, eikä sekään todellakaan hyvä ole. Ei isän, äidin, lapsen tai parisuhteen kannalta. Tai no, äiti ja vauva voivat olla keskenään tyytyväisiä, mutta isä kipuilee kovasti uuden roolinsa kanssa ja äiti sitten tahattomastikin sulkee isää entisestään ulkupuolelle, jolloin lapsen ja isän välit jäävät etäisiksi. Parisuhteelle ei ole aikaa kun äiti keskittää kaiken huomionsa lapseen ja isä pakenee omiin juttuihinsa. Eikä äidillä toki kiinnostakaan juuri muu kuin lapsi, joka on hänen unelmiensa täyttymys, mutta samalla arjen pyörittely yksin on raskasta. Voi olla että rämpivät suon läpi ja selviävät voittajina, mutta voi myös olla että ristiriidat kärjistyvät niin kovasti, että tiet erkanevat.
 
Kaveri teki niin exälleen. Kiristi tekee toisen lapsen. Mies sit läksi joka tapauksessa ennen kuin kakkonen syntyi koska ei sitä alunperinkään halunnut. Nyt kaveri tivaa miestä kasvattaa suhdetta lapseen jonka kanssa ei koe olevansa niin läheinen.. Vaikeaa on.
 
Täälläkin ilmeisesti täytyy vielä odotella yrityksen aloittamista tovi. Aikasemmin keskustellessa mies ei tyrmännyt ideaa toisesta pienellä ikäerolla, mutta yks päivä yhtäkkiä vaan tokas että kattellaan parin vuoden päästä.. :eek: Ei tosta ota selvää mitä haluaa ja milloin. Kuitenkin ottaa tietosen ns. riskin raskauden mahdollisuudesta, kun "ehkäisynä" on keskeytys käytössä. :rolleyes: Kovasti myös tuntuu vitsailevan että tehdäänkö toinen vauva. On tää raskasta odotella ja miettiä että no joko. :(
 
Miehillä saattaa jostain syystä herkemmin iskeä noita epätoivon hetkiä, jolloin ne on sitä mieltä että ei ikinä enää lisää lapsia tai ikuisuuden päästä, olen jotenkin tutkinut näin. Toivottavasti olisi tällaisesta teilläkin vaan kysymys AnnaS!

Mutta jos uusi raskaus olisi ehdoton ei niin kyllähän silloin varmasti olisi varmempi ehkäisykeino käytössä?

Tsemppiä, joku muka joskus väittänyt että naiset on tuuliviirejä... :rolleyes:
 
Pakko varmaan kirjoitella tähän ketjuun kun vauvakuume iskee mutta ei olla edes yrittämässä... Ensimmäinen lapsemme täytti juuri 1 vuotta ja mies on sitä mieltä että toista ei tule. Ainakaan tällä hetkellä. Olen onnellinen tuosta yhdestäkin, mutta kyllähän se hieman mietityttää. Toisaalta en osaa kuvitellakaan kuinka rankkaa olisi jos ensin pitäisi kestää raskausaika ja sitten vielä vauva-aika taaperon kanssa. Huh. Toisaalta taas... vauvakuume. Lisäksi olen aina haaveillut kolmesta lapsesta. Joten eikö siis loogisesti kaksi olisi kompromissi jos minä haluan kolme ja mies yhden? :grin:grin

No mutta, aina voi haaveilla.:happy:
 
Joo, ei ketään voi pakottaa vauvantekoon. Kyllä sen pitää olla yhteinen päätös.

Höh, onpa tylsää AnnaS että noin kauas mies on sitä lykkäämässä. Toivottavasti et nyt ihan kahta vuotta joudu odottamaan. Toisaalta ei kyllä taida olla kovin jyrkkä 'ei', jos ei ehkäisyä vaivaudu käyttämään. Tuossahan voi käydä vahinko... ;) On ne miehet kyllä varsinaisia tuuliviirejä...

Tervetuloa joukkoon Nithnar. Toivottavasti mies vielä muuttaa mielensä ja lämpenee ajatuksesta ainakin toisesta lapsesta. :) Sitä odotellessa voimia vauvakuumeen kanssa!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top