Yritystä keskenmenon jälkeen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja j.n
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Pahoittelut Esikoinen2015 tapahtuneesta. Toivon todella paljon voimia sinulle :Heartred

Pahoittelut myös DarkMimosa sinulle kokemastasi.

Toivon, että te molemmat saatte täältä foorumilta voimaa ja uskoa tulevaan.

Pauveli: sulla on ollu kyllä erikoinen ja yksityiskohtainen uni, mutta ihana tulkinta.

Tsemppiä kovasti piinailijoille. Toivottavasti plussa pärähtää.

Soma: kuten täällä on sanottu, niin noi tunteet on aivan normaaleita. Itsekin niitä koen, enkä ikävä kyllä kykene tällä hetkellä iloitsemaan oikein mistään :sad001

Mulla tulee vähän väliä mieleen reilun viikon takainen käynti ultrassa ja se kuinka ultraaja oli pitkän aikaa hiljaa ja se paha tunne ja aavistus jo ennen ultraajan sanoja alkoi velloa päälle. Muistan sanatarkasti kuinka hän aloitti "täällä on nyt ikävä kyllä sellainen tilanne.." ja mä pärähdin aivan lohduttomaan itkuun, enkä meinannut saada sitä millään loppumaan. Noi hetket tulee välillä mieleen ja sitten tulee päälle se äärettömän paha olo ja epäusko, että ehkä musta ei koskasn tule äitiä:smiley-angry017
Meilläkin mies on ollut aivan ihana ja tsempannut kovasti, että kyllä sen pieni meillekin vielä suodaan:Heartred

Mulle tehtiin kaavinta tasan viikko sitten ja vuotoa on tullut lähinnä vain salin/lenkin jälkeen piano määrä ruskeaa. Mietinkin, että joskohan tässä loppuviikosta uskaltautuisi touhuilemaan. Halut kun ovat aika hyvin palanneet:hug003. Ajattelin loppuviikosta tehdä ensin kuitenkin raskaustestin ja toivon kovasti, että negaa näyttäisi. Miten nopeasti muilla on kaavinnan jälkeen näyttänyt testi negaa?
 
Toivottavasti DarkMimosa osoittautuu vääräksi hälytykseksi! Eivät sillon km:a todettaessa kuitenkaan sanoneet epäilevänsä jotain ongelmaa asiassa? Vaikka kävin lääkärissä pari päivää raskausmateriaalin poistumisen jälkeen ei minulta katsottu hcg:tä eikä ultrattu. Siis luotettiin, että kyllä se isekseen sieltä tyhjenee. Viikkoa myöhemmin oli ultra, kun ensin näytti ettei vuoto lopukaan (ohje oli siis, että viikon saa vuotaa) ja enää pieni nestetilkka nähtävissä. Vuoto oli kyllä loppunut edellisen yön aikana kuitenkin. Ja hcg kolmen viikon päähän km:sta.
 
DarkMimosa, olen tosi pahoillani keskenmenostasi! Minäkin ajattelin ennen niin, että keskenmeno on jotain, mitä tapahtuu muille, naapurille tai tutulle korkeintaan, mutta ei minulle, ei meille. Kyllähän sen keskenmenon riskin tietysti oli tiedostavinaan, mutta silti se oli ennen vain lukuja tilastoissa, ei mitään todellista, joka voisi tapahtua itselle.

Esikoinen2015, voi miten pahoillani olen. Teilläkin aivan järkyttävä kokemus taustalla.

Enemmän kuin mitään muuta raskaudessa, pelkään kohtukuolemaa. Joinain päivinä mä mietin, että jos tulen raskaaksi, niin kuinka helvetissä mä uskallan odottaa, että synnytys käynnistyy luonnollisesta? Ja silti haluaisin kokea sen luonnollisesti alkaneen alatiesynnytyksen. Mua vain pelottaa, että lapsi kuolee mun kohtuun ennen sitä. Olen pohtinut, millä viikoilla synnytys voidaan käynnistää, jos musta edelleen silloin tuntuu siltä, etten jaksa psyykkisesti raskausajan loppua.

Soma, tuttuja ja ihan luonnollisia nuo tunteet liittyen muiden raskauksiin tai mäntteihin kommentteihin. Mä uskon, että niillä kommenteilla yritetään lohduttaa, vaikka keskenmenon kokeneen korvaan ne tuntuvat ihan hirveiltä. Mulla on ollut paljon tekemistä viime aikoina, että saan pidettyä itseni kasassa, kun tuntuu koko ajan jostain ympäriltä tulevan vauvauutisia ja sit katkerana vain miettii, että miksi me ei saatu pitää meidän pientä. Ensimmäiset päivät keskenmenon jälkeen hirveä viha nousi pintaan, kun näin äitejä lastenvaunujen kanssa kävelemässä.

Minniliini
, mulla jatkui vuoto imutyhjennyksen jälkeen viikon verran ja kahden viikon kuluttua toimenpiteestä raskaustesti näytti negatiivista.
 
Starling (tai muut asiasta tietävät) : onkohan imutyhjennys sama kuin kaavinta imulla? Minulle sanottiin että kaavinta tehtiin imulla, mutta en siitä sen kummemmin tiedä. Voiko esim. istukan saada pelkällä imulla pois?
 
Minniliini samoja ajatuksia täälläkin. Ja onneksi on näitä foorumeita, joista saa vertaistukea.
Onneksi näiden synkkien ajatusten takana on se positiivinen ajatus uudesta yrityksestä.
Onko teillä kenelle tehty lääkkeillä tyhjennys, niin jälkivuoto kestänyt kuinka kauan ja sotkiko miten normaalia kiertoa? Itsellä nyt vuoto kestänyt 11 päivää, vuoto ollut aika niukkaa parina päivänä. Osasitteko iloita plussasta km :n jälkeen?
 
Minniliini, mulla kesti kolme viikkoa kaavinnasta, että hcg laski alle 10. Mutta mulla oli myös epätavallisen korkea hcg.

Mä sain muuten kaavinna jälkeen 3 viikon urheilu ja seksi kiellon. Ruskeeta tuhrua alkoi tulla, kun menin salille kiellosta huolimatta.

Soma, kyllä mä iloitsin edellisestä plussasta, jonka sain ekan km:n jälkeen. Seuraavasta plussasta en varmaankaan enään uskalla iloita.
 
No hui..mä oon itekin nyt alkanut miettimään, että onko saleilu ollut kovin viisasta (juurikin ton tuhrun takia), mutta kun ei kielletty niin menin jotta saisi muuta ajateltavaa. Voikohan toi tuhruilu salin aikana johtua jostain sellaisesta, että salilla pinnistellessä katkeilisi verisuonia tms.?:eek:
 
Eilen naytti raskaustesti virtsasta viela plussaa siksi ottivat veretkin jotta siita kattovat hcgn. Ultrassa kohtu naytti taysin tyhjalta, kaipa vaan varalta otetaa uudet vere... nakee etta on laskenu. Mielummin niin ku et tulee jotai yllattavaa myohemmin.

Kiitos kaikille teille kauniista sanoista. Helpottaa kummasti ku voi kirjottaa asiasta tanne
 
Kai se on vaan varotoimi siinä missä samat kiellot muidenkin operaatioiden jälkeen. En mä usko, että sillä mitään vahinkoa aikaan saa mutta toipumiseen kannattaa ottaa aikaa. Mä jätin tuhrun jälkeen kaikki vatsa-alueelle kohdistuvan treenauksen ja otin muutenkin aika rennosti vaikka salille meninkin.

Sehän riippuu muuten ihan ihmisestä kuinka se hcg poistuu verestä. Onko sitten maksa vai mikä senkin pilkkoo?
 
Mä oon ollu kyllä varovainen raskauksissa liikunnan suhteen. Tai no ekassa vedin vielä jumppia, mutta tokassa olin lähinnä vuodelevossa vuodon takia. Ite käyn nykyisin sellasessa pilates tyyppisessä jumpassa ja se tuntuu hyvälle. Kai sitä pitää kuulostella itseään. Mäkin varmaan ottaisin vähän rennommin jos salille menisin. Nyt en omista korttia..

Esikoinen, oli kyllä surullista kuulla että teillä pienokainen jo melkein valmis ja sitten menehtynyt kohtuun. Uskon että itselleni se olisi aivan hirveää, paljon pahempaa kuin se että itsellä meni näinkin alussa kesken. ( Keskeytynyt 7+1, todettiin 13+0) Yhdelle tutulleni kävi niin että heidän ensimmäinen vauva kuoli kohtuun juuri pari kk ennen laskettua aikaa. He kävivät miehensä kanssa pitkään Käpy-ryhmissä (lapsensa menettäneiden) Ohjattiinko teitä johonkin sellaiseen? tai muuten vaan kriisiterapiaan?

Jaksamista ihan kaikille:))
 
Kysyttiin vielä lääkkeellisen tyhjennyksen kestosta, mulla vuoto kesti 10 päivää. Vuodon alkamisesta meni vain 23 päivää kun kuukautiset alkoivat. Joten kierto palautui todella nopeasti, siis normaalisti mulla on 28 päivää toi kierto.
 
Darkmimosa kaunis tuo sinun laskuri :Heartpink

Tänään tullut paljon tekstiä, ja osa aivan kuin omaa kirjoitusta lukisi! Niin samanlaisia tunteita koettu täälläkin! Nyt en osaa enää kommentoida yksitellen kenellekkään, mutta olen kiitollinen että löysin teidät! Tuntuu niin hyvältä lukea ettei sitä ole itse vain ainoa katkerien tunteiden kanssa. :Heartbigred

Esikoinen sinun menetys on kyllä niin sydäntä särkevä! Meillä äitini on menettänyt vauvan, minun isoveljeni synnytyksessä, joten lapsesta asti olen ajatellut, ettei raskaus itsessään tarkota että pienen saa syliin asti. Vaikein asia vanhemmille varmasti maailmassa on haudata oma pienokainen:sad010

Ovista täällä metsästellään, eiköhän se loppuviikosta tule :)
 
Esikoinen ja DarkMimosa: olen kovin pahoillani. Vaikka jokainen lapsen menetys on kamala asia, kohtukuolema tuntuu "pahimmalta vaihtoehdolta." Kovasti voimia, en osaa sanoa muuta :Heartbigred

Ja ne tunnetilat.. Onneksi lähipiirissä ei just nyt oo raskausuutisia. Olen niin ikäloppu että muut ovat pääosin jo lapsensa tehneet :meh: Ihan takuulla olisi ollut vaikea sulattaa niitä tähän saumaan. Negatiivisia tunteita ei pidä padota sisälle tai kieltää itseltään. Mutta uuden raskauden toivominen on auttanut minulla menemään eteenpäin.

Kyseltiin vuodosta lääkkeellisen jälkeen. pääsin vähällä, tyhjennyksen jlk vuotoa oli noin viikon eikä se ollut erityisen runsasta. Olin varautunut monella paketilla yösiteitä jälkivuotoon ja melkeen kaikki jäi käyttämättä.. Kuukautiset tuli neljän viikon kuluttua tyhjennyksestä. Meillä päin ainoa nk. jälkitarkastus olisi ollut virtsanäyte tk:hon viis vkoa tyhjennyksestä, mutten edes vienyt sitä, kun jälkivuoto ensin loppui selvästi ja menkat alkoi ajallaan, eikä muutakaan hämminkiä ollut.
 
Mulla yksi tuttu, paljon vanhempi pariskunta on haudannut samana päivänä kaksi lastaan. Eri vuosina tosin. Ensin parin päivän ikäisen vauvansa 80-luvun alkupuolella ja 2014 melkein aikuisen lapsensa. Tämän pariskunnan nainen on ollut mulla tukena tässä viimeisimmässä menetyksessä. Se oli aavistanut mun raskaudenkin vaikken kellekään ollut kertonut. Tuntui uskomattomalta saada jonkun tälläisen tuki, jonka kokemusta ei pysty edes kuvittelemaankaan. Hän on valanut muhun uskoa, että kyllä munkin on pakko jatkaa eteenpäin kun hänkin edelleen seisoo selkä suorassa vaikka tuskan pystyy hänestä oikein aistimaan. Jos hän on katkera, niin se ei ainakaan hänestä näy. Ei millään tapaa.
 
Eksyin selaillessani foorumia tonne helmikuisiin... Tuli kyllä itku lukiessa Esikoinen sun aloittamaa ketjua. Kauniisti olit kirjoittanut. Kaunis poika. Kohtukuolema on niin epäreilu. Onko teidän pojan kuolemalle löytynyt jokin selitys? Voimia sinulle ja miehellesi. :Heartred

Minä luulen, että mun keho vasta nyt oikeesti toipunut km:sta. Menossa siis yk3, toinen normikierto. Ja ovulaatio-oireet jotenkin tutummat; ei niin kivuliaat ja vv:kin runsaampa. Ja join edelliset kierrot greippimehua ja nyt en, silti ovislimat on jotenkin lupaavammat. Kun on oppinut seuraamaan ovulaatiota, ei täysin pysty olemaan tiedostamatta kierronvaihetta, mutta edelleenkään en aio laskea millon seuraavien menkkojen aika olis. Ne tulee, jos tulee... Ja, jos ei tule ja alkaa lupaava oireilu, hyvä niin.
 
Starling: Kohtukuolemassa useimmissa tapauksissa raskausaikana on jo jotain häikkää, on kyllä myös tapauksia jossa ei mitään syytä tiedetä miksi niin on tapahtunut.. Meillä oli tilanne että puolen välin aikoihin saatiin 30-50% mahdollisuus saada elävä lapsi ja meille annettiin "mahdollisuus" raskauden keskeytykseen mihin ei suostuttu kun itse vauvassa ei ollut mitään vikaa. Prosentit kasvoi sitten koko raskausajan ja viikkoa ennen kuolemaa saatiin jo hyvät ennusteet ja lääkäritkin jo uskalsivat huokaista että kaikki pahimmat ongelmat on selätetty eikä pitäisi olla mitään pelkoa enää.. No näin sitten kävi.. Meillä siis odotettiin identtisiä kaksosia joista toinen ei kehittynyt kuin osittain alakropaltaan ja ilmeisesti sitten napanuorat on menny solmuun joka aiheutti tämän menehtymisen sitten..

Mutta yleisesti siis menehtyy pikkuinen heti alku metreillä tai sitten näin lähellä laskettua aikaa mielestäni menetys on aina menetys eikä voi sanoa kumpi on pahempi :/

Rosann: Meille kans ohjeistettiin tämä Käpy-ryhmä ja annettiin paljon lippusia ja lappusia eri paikoista.. Oonki siinä Käpy-ryhmässä ja sit alotetaan nyt perjantaina terapia missä käydään tätä läpi. Oysissa käytii alkukuusta välikeskustelussa ja 12.2 on sit jälkitarkastus ja kuullaan sit patologiset ja muiden kokeiden tulokset ja sit saadaan myös se varmistus syyhyn. Minulla on myös perhetuttu menettänyt oman esikoisensa useampi vuosi sitten sekä serkku menetti kaksoset, niin heidän kanssa on ollut hyvä puhua kun he molemmat tietää mitä tässä käy läpi, varsinkin kun oli se esikoinen kyseessä..
Oulusta onneksi myös luvattiin että päästään sitten niin usein ultaan kun siltä tuntuu, eli saadaan ylimääräisiä ultria jotta pelko ei pääsisi liian suureksi, tottakai sitä varmasti pelkää koko odotusajan, varsinkin sitten lasketun lähestyessä.

Mutta jos pelottaa odotusaika tai synnytys asiat, kannattaa ottaa ne puheeksi jotta siihen saa apua, pelkojen kanssa ei kannata yksin yrittää pärjätä vaan niihin on saatavilla apua :)

Järkyttävän paljon tullut tietoon saman kokeneita tuttujakin ihmisiä nyt oman menetyksen jälkeen :(

Mutta tästä on suunta vain ylöspäin, ei voi jäädä vain märehtimään tänne pohjalle vaan ylöspäin on suunnattava, asiaa ei kuitenkaan saa tekemättömäksi ja olen pojalleni jo toivomuksen lähettänyt että hän suojelee sitten pikkusisarusta <3

Ei muutako paljon plussia meille kaikille <3
 
Minniliini, en ole aivan varma, puhutaanko että imulla tehty kaavinta sama kuin imulla tehty tyhjennys... Mulla kuitenkin tyhjennettiin imulla hereillä ollessa ja kaavintaanhan nukutetaan. Käytännössähän lääkäri vei toimenpiteessä kohtuun putken, johon laitettiin aina kerrallaan parin sekunnin ajaksi imu päälle, jolloin putken kautta raskausmateriaalia tuli ulos.

Soma, mulla kesti vuoto lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen kolme viikkoa, jonka jälkeen se taukosi viikoksi ja alkoi sitten uudestaan. Menin tässä vaiheessa naistentautien polille, koska testikin oli edelleen positiivinen. Polilla tarkistivat verestä hcg:n olevan 75 ja kohtu tyhjennettiin polin päivystyksessä imulla samalla käynnillä.
 
Starling: aivan joo..eli onhan noi eri asia. Nyt muistankin, että kun lääkkeellinen ei edennyt niin lääkäri väläytteli mulle tota imua, jossa ollaan hereillä ja hoitaja myöhemmin sanoi, että on huomattavasti kivuliaampi ja sanoinkin lääkärille sitten etten siihen missään nimessä suostu. Millaisena sä koit ton toimenpiteen? Mietin vain, et jos joskus vielä tulee eteen, että pitää valita (huh, kuinka positiivista ajattelua :meh:).
 
Takaisin
Top