Haelyn: mulla todettiin myös km np-ultrassa ennen joulua rv:lla 11, oli kehitys loppunut rv:lla 7. Lääkkeellinen tyhjennys ei onnistunut ja koko homma viivästyi pahemman kerran. Mutta siitä kun lopulta tuli ulos mitä pitikin kului 30 päivää kun menkat alkoi. Eli tämän viikon keskiviikkona alkoivat ja huomattavasti runsaampina ja kivuliaampina kuin yleensä.
Eilen vedin aika tuhdisti särkylääkettä ja makasin sellainen lämpötyyny/ kaurakissa alavatsan ja -selän päällä että pystyi jotenkin olemaan. Onneksi kivut laantui ja pystyin lähtemään töihin. Vaikka onkin todella epänormaalin runsaat ja kivuliaat menkat, olen ihan supertyytyväinen että alkoivat. En olisi odottanut näin pian. Säännöllisyydestä en osaa siis vielä sanoa mitään, mutta olen huojentunut. Toivotaan Haelyn, että sun kiertosi palautuu mahd.pian! Ootko kysellyt gyneltä tms. että pitäiskö jotenkin kiertoa "avittaa" jossain vaiheessa?
Suuret pahoittelut titem! Paljon voimia Sinulle! Inhottava suolaa haavoihin sulla toi vau-lahja, hitto. Mä kans säpsähdin vähän, kun tuli neuvolasta tekstiviestimuistutus neuvola-ajasta viimeviikolla - kuukausi keskenmenon toteamisen jälkeen. Eivät pirulaiseet olleetkaan automaattisesti peruneet sitä aikaa, vaikka km:n todenneet hoitaja ja lääkäri niin sanoivat.
Mulla ei oikeastaan edes ollut mitään vauvakuumetta ennen keskenmenoa. Suoraan sanottuna mulla ikä alkaa tulla vastaan ja päätöksiä perheen perustamisen suhteen on tehtävä nyt eikä myöhemmin. Täytän tässä kuussa 37. Yritän olla ajattelematta asiaa liikaa, mutta en voi sille mitään että välillä takaraivossa nakuttaa sellainen "pakkopakkopakkoonnistuanytheti". Ollaan oltu miehen kanssa 15 vuotta yhdessä, joten ei nyt ihan päähänpistostakaan ole kyse. Useistakin syistä yhtään aikaisemmin en olisi ollut valmis. Mulla kuitenkin vasta keskenmenon jälkeen kirkastui kuinka paljon haluan lasta ihanan mieheni kanssa.
Angiella: toivotaan, että kuuri toimii, kovasti tsemppiä!
JMH:lle jaksamista reissuleskeyteen. Jotain laihaa lohtua siinä, että rakastaa niin paljon että ikävöi julmetusti. Mutta raskasta ihan varmasti on.
Tuleepas pitkä stoori, mutta pakko vielä omanapailla sen verran, että hitto kun tympäisee työjutut! Olen ollut 1,5vuotta nykyisessä duunissa toisella perättäisellä määräaikaisella sopimuksella ja iltatyö alkaa ottaa päähän - sosiaalinen elämä nollassa, miestä näkee vähän... Ja rassaa huono johtamiskulttuuri ym. perseilyt töissä. Nyt huomasin, että avoinna on työpaikka jossa olisi parempi palkka, olisi päivätyö ja entuudestaan "tuttu, hyvä talo", mahdollisesti vakituinen työsoppari. Tämä (opetusalan) työ alkaisi vasta syksyllä ja työmatkani pitenisi ja hankaloituisi huomattavasti. Hemmetti. Toisaalta unelmatyö, toisaalta haluan ensi syksynä olla piru vie raskaana enkä (taas) uudessa työpaikassa. Mut mitä jos ei tärppääkään ja missaan tilaisuuden "turhaan"? Pitäisi vaan osata hyväksyä, että kaikkia asioita ei maailmassa voi hallita eikä suunnitella - erittäin helppoa tällaiselle kontrollifriikille. Ah, naise elämää...
Täältä tähän. Rentouttavaa viikonloppua kaikille!