Yritystä keskenmenon jälkeen
- Ketjun aloittaja j.n
- Aloituspäivämäärä
R
Rosann
Vieras
Ja semmosen auton, mihin mahtuu pieni nyyttikin hyvin+vaunut. Jos toive ei toteudu auto on toimiva muutenkin.
:D
Heippa arvon naiset! :)
En edes muista koska viimeksi olen tänne kirjoittanut, olen kyllä päivittäin lukenut teidän viestit, mutta en saa ajatuksiani kirjoitettua..
Tuo kp päivitys kirjoituksen perään on hyvä idea, ei tarvitse erikseen kysellä.
Toivon että tähän ryhmään tulisi myös samanlainen plussa-aalto kuin tuonne raskaaksi 2015 ryhmään, ja teille varsinkin toivon jokaiselle pysyvää plussaa mahdollisimman pian!
Tammikuun laskettu aika kuulostaa hyvältä, mutta kaukaiselta haaveelta minulle. Mulla on jotenkin toivo hiipunut kokonaan tässä muutaman kuukauden sisällä. En usko että meidän on tarkoitus saada vauvaa..
Clomit tosiaan laitettiin tauolle, kun aiheuttivat kaikennäköistä ei niin positiivista. Nyt luomokierto meneillään, ja en usko että oviloin oikein kunnolla ollenkaan. Eikä sen puoleen, ei mieskään mikään yli-innokas ole ollut
lääkäri olisi 27.3 ja siellä sitten taas uutta hedelmättömyyshoito suunnitelmaa.
Anteeksi oma vuodatus, jotenkin tuo aurinko ei paista nyt yhtään tähän risukasaan..
Timbe 16/31, yk 18?
En edes muista koska viimeksi olen tänne kirjoittanut, olen kyllä päivittäin lukenut teidän viestit, mutta en saa ajatuksiani kirjoitettua..
Tuo kp päivitys kirjoituksen perään on hyvä idea, ei tarvitse erikseen kysellä.
Toivon että tähän ryhmään tulisi myös samanlainen plussa-aalto kuin tuonne raskaaksi 2015 ryhmään, ja teille varsinkin toivon jokaiselle pysyvää plussaa mahdollisimman pian!
Tammikuun laskettu aika kuulostaa hyvältä, mutta kaukaiselta haaveelta minulle. Mulla on jotenkin toivo hiipunut kokonaan tässä muutaman kuukauden sisällä. En usko että meidän on tarkoitus saada vauvaa..
Clomit tosiaan laitettiin tauolle, kun aiheuttivat kaikennäköistä ei niin positiivista. Nyt luomokierto meneillään, ja en usko että oviloin oikein kunnolla ollenkaan. Eikä sen puoleen, ei mieskään mikään yli-innokas ole ollut
lääkäri olisi 27.3 ja siellä sitten taas uutta hedelmättömyyshoito suunnitelmaa. Anteeksi oma vuodatus, jotenkin tuo aurinko ei paista nyt yhtään tähän risukasaan..
Timbe 16/31, yk 18?
R
Rosann
Vieras
Anskunen sanoi niin kauniisti, eipä tuohon ole mitään lisättävää. Voimia sinne Timbe!
Täällä kp 2. Olisi kiva kuulla Mimmulta et onko sulla tullut jotain sivuoireita clomeista? Ja milloin tää muuttuu suljetuksi ryhmäksi, onko kellään tietoo?
Täällä kp 2. Olisi kiva kuulla Mimmulta et onko sulla tullut jotain sivuoireita clomeista? Ja milloin tää muuttuu suljetuksi ryhmäksi, onko kellään tietoo?
Mimmu.
Kunnioitettu kommentaattori
Just otin toisen clomin ja ainakaan vielä en ole huomannut mitään oireita. Ehkä ne tulee vasta myöhemmin, mä lupaan raportoida :D
Suljetusta ryhmästä ei ole kuulunut mitään sen jälkeen, kun lupasivat sen tehdä. Mä lupaan raportoida siitäkin kun tiedän enemmän :) Vähän kyllä olen ihmetellyt miten se voi kestää näin kauan.
Suljetusta ryhmästä ei ole kuulunut mitään sen jälkeen, kun lupasivat sen tehdä. Mä lupaan raportoida siitäkin kun tiedän enemmän :) Vähän kyllä olen ihmetellyt miten se voi kestää näin kauan.
Timbelle voimia raskaisiin ajatuksiin ja tunteisiin. 
Olen viime aikoina pohtinut aika paljon sitä tunnemylläkkää, mitä tähän yrittämiseen liittyy. Tämä on sellaista toivon, pettymyksen, epätoivon ja toivottomuuden tunteiden vaihtelua ainakin omalla kohdallani, että joinain hetkinä tuntuu, että on ihan lopussa. Silloin tuntuu, että olisi helpompaa, kun luovuttaisi, antaisi olla ja pystyisi edes olla ajattelematta. Ja sitten ei kuitenkaan pysty sellaiseen. Usein myös seuraava, sitä seuraava tai viikon päästä viimeistään on taas toiveikkaampi päivä, kun kierron vaihe muuttuu. Edelleen... helpompaa olisi elää siinä kuplassa ja yhtenä päivänä vain huomata olevansa raskaana.
kp 4/29-31
Olen viime aikoina pohtinut aika paljon sitä tunnemylläkkää, mitä tähän yrittämiseen liittyy. Tämä on sellaista toivon, pettymyksen, epätoivon ja toivottomuuden tunteiden vaihtelua ainakin omalla kohdallani, että joinain hetkinä tuntuu, että on ihan lopussa. Silloin tuntuu, että olisi helpompaa, kun luovuttaisi, antaisi olla ja pystyisi edes olla ajattelematta. Ja sitten ei kuitenkaan pysty sellaiseen. Usein myös seuraava, sitä seuraava tai viikon päästä viimeistään on taas toiveikkaampi päivä, kun kierron vaihe muuttuu. Edelleen... helpompaa olisi elää siinä kuplassa ja yhtenä päivänä vain huomata olevansa raskaana.kp 4/29-31
suvii-i
Näppärä viestien naputtelija
Mä päätin että tännekkin tulee samanlainen plussa-aalto mitä tuolla raskaaksi 2015 
Mulla on nyt toiveikais olo tuon vehnänalkioöljyn ja vadelmanlehtiteen kanssa! Greippiä en nyt sit enää tähän ota mukaan.
Te jotka ovista tikutatte, eikö se tuo vaan hirveetä stressiä? :D Mä en oo sillä uskaltanut siihen ruveta, kun nyt vaan tuossa edellisessä kierrossa muutaman kerran "kokeilin". Mä stressaisin varmaan niin paljon ettei raskaus ois edes mahdollinen :D Me ollaan otettu varman päälle ja harrastettu seksiä joka pv niin että ovis on varmasti ohi, se on kyllä aika puuuduttavaa etenkin jo kahden km jälkeen aina miettii että taasko se pakkotoisto alkaa, kun aina raskaana huokasee että nyt ei enää tartte... Niin sillä mietin noita testejä niin ei tartteis "väkisin" muutenkun oviksen aikaan, koska pienen lapsen ja pitkää päivää tekevän miehen kanssa se on välillä niin pakkopullaa ;D
kp 3/26
Mulla on nyt toiveikais olo tuon vehnänalkioöljyn ja vadelmanlehtiteen kanssa! Greippiä en nyt sit enää tähän ota mukaan. Te jotka ovista tikutatte, eikö se tuo vaan hirveetä stressiä? :D Mä en oo sillä uskaltanut siihen ruveta, kun nyt vaan tuossa edellisessä kierrossa muutaman kerran "kokeilin". Mä stressaisin varmaan niin paljon ettei raskaus ois edes mahdollinen :D Me ollaan otettu varman päälle ja harrastettu seksiä joka pv niin että ovis on varmasti ohi, se on kyllä aika puuuduttavaa etenkin jo kahden km jälkeen aina miettii että taasko se pakkotoisto alkaa, kun aina raskaana huokasee että nyt ei enää tartte... Niin sillä mietin noita testejä niin ei tartteis "väkisin" muutenkun oviksen aikaan, koska pienen lapsen ja pitkää päivää tekevän miehen kanssa se on välillä niin pakkopullaa ;D
kp 3/26
jellona
Kommentoinnin ninja
timbe 
voi kunpa olisi joku kristallipallo mistä voisi katsoa milloin on parempaa luvassa! Mä en usko että toisten olisi jotenkin tarkoitettu saada lapsi(a) ja toisten ei, vaan että kaikki on toisaalta ihan vaan tuurista kiinni ja toisaalta kun vaan jaksaa yrittää niin todennäköisyys kasvaa. Toivon että saatte maaliskuun lopussa uutta toivoa onnistumiseen ja jaksamista yrittämisen taipaleelle! Parempia päivä on varmasti edessä 
voi kunpa olisi joku kristallipallo mistä voisi katsoa milloin on parempaa luvassa! Mä en usko että toisten olisi jotenkin tarkoitettu saada lapsi(a) ja toisten ei, vaan että kaikki on toisaalta ihan vaan tuurista kiinni ja toisaalta kun vaan jaksaa yrittää niin todennäköisyys kasvaa. Toivon että saatte maaliskuun lopussa uutta toivoa onnistumiseen ja jaksamista yrittämisen taipaleelle! Parempia päivä on varmasti edessä
Suvii, mua taas stressaa enemmän olla tikuttamatta ovista. Silloin tulee se fiilis pakosta, kun ei voi olla varma, milloin ovis on. Mulla ovis ei joka kierrossa oireile niin selvästi, että tietäisin tikuttamatta, milloin se on. Osaksi tikutan ovista myös siitä syystä, että osaan lääkärissä kertoa faktatietoa oviksesta ja loppukierrosta; milloin tiputtelu alkaa jne.
Kiva miuk, kun kävit moikkaamassa! :)
Kiva miuk, kun kävit moikkaamassa! :)
Tervehdys kaikille!
Olen jo viikon lueskellut tätä ketjua välillä tippa linssissä kun teidän jutut on nostaneet tunteet pintaan. Hurjia tarinoita joita ei toivoisi tapahtuvan kellekkään!
Me ollaan miehen kanssa viime vuoden syyskuusta yritetty lasta ja raskauduinkin melko nopeasi 3. kierrosta. Raskaus päättyi kuitenkin yhtä nopeasti kuin alkoikin rv 6+2 juuri ennen joulua. Olin koko lyhyen raskauden ajan hyvin epäluuloinen ja en millään meinannut uskoa että raskaana oltiin vaikka ihan hyvät ja selkeät raskausoireet olikin. Cb digitestejä tein useamman ja kun testeihin ei tullut +3 viikkoa, aloin epäilemään ettei kaikki mene nyt hyvin. Ja sittenhän se menikin jo kesken. Kumma vaikka kuinka oli epäuskoinen niin silti sitä oli ehtinyt miettimään että se oma nyytti olisi sylissä elokuussa, minkäköhänlaiset vaunut pitäisu ostaa ja mammalomalle voisi jäädä heinäkuussa jne. Fyysisesti keskenmeno ei ollut mitenkään rankka, mutta henkisesti koin kovan iskun. Puhelimessa neuvolatäti käski odottamaan yhden kierron ennen kuin uudelleen yritetään ja pari kiertoa menikin niin ettei hirveästi kiinnostanut koko touhu. Nyt kolmannella kierrolla km jälkeen ollaan oikeesti jo yritetty.
Raskaudesta ei oltu kerrottu kellekkään. Oltaisiin jouluna kerrottu vanhemmille. Joten en sitten lähtenyt keskenmenostakaan kertomaan. Pitkään haudoin sisälläni kaikkea tätä. N. kuukausi sitten kerroin lapsuudenystävälleni kun hän kyseli miksi en ollut käynyt katsomassa häntä ja hänen vastasyntynyttä tyttöä joululomalla vaikka olin luvannut. Puhuminen auttoi ja antoi toivoa josko kuitenkin joskus vielä oman lapsen saisi. Ajattelinkin että täältä voisi saada vertaistukea tässä tunteiden vuoristoradassa. Mies kun ei asiaa kauheasti halua vatvoa.
Pahoittelut hurjan pitkästä viestistä. Vaikka kuinka yritin itseäni hillitä niin asiaa olis kauheesti kerrottavana.
Kp 22/28-30. Toiveikkaan kauhunsekaisin tunnelmin odottelen ensi lauantaita. :)
Olen jo viikon lueskellut tätä ketjua välillä tippa linssissä kun teidän jutut on nostaneet tunteet pintaan. Hurjia tarinoita joita ei toivoisi tapahtuvan kellekkään!
Me ollaan miehen kanssa viime vuoden syyskuusta yritetty lasta ja raskauduinkin melko nopeasi 3. kierrosta. Raskaus päättyi kuitenkin yhtä nopeasti kuin alkoikin rv 6+2 juuri ennen joulua. Olin koko lyhyen raskauden ajan hyvin epäluuloinen ja en millään meinannut uskoa että raskaana oltiin vaikka ihan hyvät ja selkeät raskausoireet olikin. Cb digitestejä tein useamman ja kun testeihin ei tullut +3 viikkoa, aloin epäilemään ettei kaikki mene nyt hyvin. Ja sittenhän se menikin jo kesken. Kumma vaikka kuinka oli epäuskoinen niin silti sitä oli ehtinyt miettimään että se oma nyytti olisi sylissä elokuussa, minkäköhänlaiset vaunut pitäisu ostaa ja mammalomalle voisi jäädä heinäkuussa jne. Fyysisesti keskenmeno ei ollut mitenkään rankka, mutta henkisesti koin kovan iskun. Puhelimessa neuvolatäti käski odottamaan yhden kierron ennen kuin uudelleen yritetään ja pari kiertoa menikin niin ettei hirveästi kiinnostanut koko touhu. Nyt kolmannella kierrolla km jälkeen ollaan oikeesti jo yritetty.
Raskaudesta ei oltu kerrottu kellekkään. Oltaisiin jouluna kerrottu vanhemmille. Joten en sitten lähtenyt keskenmenostakaan kertomaan. Pitkään haudoin sisälläni kaikkea tätä. N. kuukausi sitten kerroin lapsuudenystävälleni kun hän kyseli miksi en ollut käynyt katsomassa häntä ja hänen vastasyntynyttä tyttöä joululomalla vaikka olin luvannut. Puhuminen auttoi ja antoi toivoa josko kuitenkin joskus vielä oman lapsen saisi. Ajattelinkin että täältä voisi saada vertaistukea tässä tunteiden vuoristoradassa. Mies kun ei asiaa kauheasti halua vatvoa.
Pahoittelut hurjan pitkästä viestistä. Vaikka kuinka yritin itseäni hillitä niin asiaa olis kauheesti kerrottavana.
Kp 22/28-30. Toiveikkaan kauhunsekaisin tunnelmin odottelen ensi lauantaita. :)