Voi Minniliini! Toivottavasti saavat huomenna tyhjennettyä kohdun kunnolla! Tsemppiä huomiseen päivään. Olen samaa mieltä sabetin kanssa, että terveydenhuollossa voitaisiin huomioida ja hoitaa kyllä huolellisemmin. Keskenmeno on jo psyykkisenä kokemuksena niin rankka, että pitääkö sitä sitten kärsiä vielä fyysisistä komplikaatioista.
MrsH kyseli pelosta liittyen raskauteen ja mahdolliseen keskenmenoon. Kyllä mä pelkään, jos seuraavakin raskaus menee kesken. Tosin pelkään ehkä vielä enemmän sitä, että en saa enää koskaan kokea raskautta. Kun on ollut yhden ainoan kerran raskaana ja se on mennyt kesken, niin pelottaa paljonkin, vaikka tiedän, että aikamoinen luonnonoikku pitäisi kai olla, jos uusi raskaus ei olisi enää mahdollinen? Kuitenkin luotto oman kehon oikeaan toimintaan on tällä hetkellä niin heikko, että repeäisin varmaan riemusta saadessani plussan ihan vain siitä syystä, että mun kehossa on alkanut uusi raskaus.
Tästä sitten "iloinen" aasinsilta omaan kierron vaiheeseen. Eli kp 24 dpo 8 ja tänään valkovuodon seassa vaaleanpunaista/vaaleanruskeaa. Eiköhän ole tämän kierron tuomio tässä selvä. Ensi viikolla soitan terveysasemalle ja vaadin tehtävän jotain tälle vuotohäiriölle. Keskenmenosta alkaa olla tasan puoli vuotta aikaa, joten eikö tässä ajassa pitäisi kierron pitäisi normalisoitua. Ei kai kukaan enää voi laittaa tätä keskenmenon piikkiin ja vaatia odottelemaan, että kroppa palautuu? Etenkään, kun kuitenkin toiveena on raskaus. Keskenmenon jälkeen yhdet ainoat kuukautiset ovat alkaneet kertaheitolla kunnon vuodolla, muutoin tiputtelulla 2-5 päivää ennen kunnon vuotoa. Ja kylmä faktahan on, että näin lyhyeksi jäävä luteaalivaihe ei voi olla riittävä raskaudelle, jos limakalvo alkaa tiputtaa dpo 8. Henkisesti olin niin valmistautunut tähän, etten osaa olla hirveän pettynyt.
MrsH kyseli pelosta liittyen raskauteen ja mahdolliseen keskenmenoon. Kyllä mä pelkään, jos seuraavakin raskaus menee kesken. Tosin pelkään ehkä vielä enemmän sitä, että en saa enää koskaan kokea raskautta. Kun on ollut yhden ainoan kerran raskaana ja se on mennyt kesken, niin pelottaa paljonkin, vaikka tiedän, että aikamoinen luonnonoikku pitäisi kai olla, jos uusi raskaus ei olisi enää mahdollinen? Kuitenkin luotto oman kehon oikeaan toimintaan on tällä hetkellä niin heikko, että repeäisin varmaan riemusta saadessani plussan ihan vain siitä syystä, että mun kehossa on alkanut uusi raskaus.
Tästä sitten "iloinen" aasinsilta omaan kierron vaiheeseen. Eli kp 24 dpo 8 ja tänään valkovuodon seassa vaaleanpunaista/vaaleanruskeaa. Eiköhän ole tämän kierron tuomio tässä selvä. Ensi viikolla soitan terveysasemalle ja vaadin tehtävän jotain tälle vuotohäiriölle. Keskenmenosta alkaa olla tasan puoli vuotta aikaa, joten eikö tässä ajassa pitäisi kierron pitäisi normalisoitua. Ei kai kukaan enää voi laittaa tätä keskenmenon piikkiin ja vaatia odottelemaan, että kroppa palautuu? Etenkään, kun kuitenkin toiveena on raskaus. Keskenmenon jälkeen yhdet ainoat kuukautiset ovat alkaneet kertaheitolla kunnon vuodolla, muutoin tiputtelulla 2-5 päivää ennen kunnon vuotoa. Ja kylmä faktahan on, että näin lyhyeksi jäävä luteaalivaihe ei voi olla riittävä raskaudelle, jos limakalvo alkaa tiputtaa dpo 8. Henkisesti olin niin valmistautunut tähän, etten osaa olla hirveän pettynyt.
Ja mä olen ihminen, joka ei koskaan unohda mitään ja tasan tietää missä tavarat on. Jotenkin ihan hullu olo, tätä se univelka teettää.