Mutta kaikkein tärkein asia mikä pitää muistaa on se että pitää puhua jos on paha olla. Itse haudoin pitkään mm. näitä km-asioita päässäni kun en halunnut niistä puhua kenellekään. En edes miehelle. Olin niin pettynyt itseeni kun en voinut antaa hälle lasta. Ja kuinka ollakaan yks kaks oli niin paha henkinen lukko päällä että mentiin alaspäin ja lujaa. Kantapään kautta siis itsekin opin että parempi puhua ennenkuin menee alamäkeä niin lujaa ettei pysty enää pysäyttämään ennenkuin osuu johonkin :)
Ihailen asennettasi ja on varmasti totta, että yksikään meistä ei olisi näin vahva kuin nyt on, jos meillä ei olisi näitä kokemuksia. Keskenmeno vie niin syviin vesiin.
Kusetusta koko juttu 
.
), että olin kylpylässä sellaisissa hemmotteluhoidoissa. Aamulla oli kylläkin poikkeuksellisesti ketutuksen sijaan oikein rentoutunut olo, kun oli koko yön ollut "hoidettavana", että ihan kivahan se oli tuommosta nähdä. Mieleen jäi kuitenkin jotain symboliikkaa tosta unesta: mun käsiä hierottiin ja samalla käskettiin ottaa MOLEMMAT sormukset pois. Mulla oli siis kaksi sormusta, vaikka oikeasti en pidä kihlasormusta, vaan pelkkä vihkiä. Ennen viimeisintä keskenmenoa sanoin miehelle, että saa sitten ostaa mulle ponnistussormuksen ton vihkin viereen, että haluan jokaisesta tulevasta lapsesta ponnistussormuksen ja hän suostui. Viime yönä taas näin sellaista unta, että radiossa soi Sibeliuksen neljästä vuodenajasta yksi biisi ja ystäväni kysyi minulta, mikä tämä niistä on. Vastasin, että "Kevät..kevät on toiveiden toteutumisen aikaa". En ole itse mikään unien tulkitsija koskaan ollut, mutta kyllä sitä joskus miettii, että onko unissa jotain symboliikkaa. Eikös täällä just joku muukin ollut jotain symboliikkaa unissaan nähnyt?
ihanaa että positiivisuus alkaa voittamaan.
