Yli kolmekymppiset esikoista odottavat

Ootko Joia kokeillut jotain täsmäjumppaa? Mulla auttoi pilates ja kinesioteippi. Juoksu piti myös lopettaa... (kaikkeen ei auta kun lääkkeet mutta noin asiaa tuntematta heittelen!)
 
Aww, kyllä tuo kotidoppleri vaan on oiva vempele. Tänään taas illalla miehen kanssa kuunneltiin, ja yli 160:ta jumpsutti. Kovat leposykkeet pienellä :)

Vielä ens tiistaihin pitäis malttaa odotella nt-ultraa.

Nessu 11+5
 
Nessu tai muut onko kokemuksia ettei löydäkkään ääniä dopplerilla. Kovin haluisin sellasen ostaa mut mietityttää vaan et jos ensin kuulen äänet ja sitten joku kaunis päivä onkin väärässä asennossa tai jostain muusta syystä en löydäkkään ääniä niin iskeekö sitten kamala paniikki ettei ole kunnossa hän :confused:
 
Miumau, mä en saanut sydänääniä kuulumaan ekalla yrityksellä kunnolla. Olen nyt kuunnellut siis kolmesti. Myös kahdella jälkimmäisellä kerralla on mennyt aikaa, että olen löytänyt sykkeen. Ensin meni varmaan puolisen tuntia, eilen parikymmentä minuuttia. Syke on molemmilla kerroilla löytynyt eri puolilta mahaa.

Oon ajatellut niin, että jos en jollain kerralla saa sykettä kuuluviin, vauva on todennäköisesti taas vain vaihtanut paikkaa ja lymyilee jossain piilossa. Sitten vaan seuraavana päivänä uutta yritystä.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että etenkin nyt, kun on taas seuraavaa ultraa odoteltu kohta puoltoista kuukautta, en ehkä olis pysynyt järjissäni, jos en olis voinut kuunnella sykkeitä kotona. Neuvolan kivikautisilla laitteilla ei hoitsu edes yrittänyt doppleroida, kun pari viikkoa sitten kävimme.

Se lienee totta, että kotidopplerissa on puolensa. Mutta luulisin, että jos on kärsivällinen (jaksaa surrata laitetta ympäri mahaa pitkään), äänet kyllä useimmiten löytyy. Ja se on ihana fiilis! :Heartred

Nessu 11+6
 
Joo ja siihen kotidoppleriin pitää asennoitua niin, ettet välttämättä löydä sitä sykettä, eikä se johdu välttämättä sitä ettei sykettä olisi. Siis tässä alkuraskaudessa. Mä asetin itselleni 10 min aikarajan, että jos silloin ei löydy, niin sitten kokeillaan jonain toisena päivänä uudelleen. Mä löysin sykkeet 9+6 ekaa kertaa. Pari päivää siitä en kuullut sykkeitä ja eilen 10+3 löysin ihan sekunniksi, mutten saanut sitä pysymään kohdillaan. Eli jos on taipumusta panikointiin, jättäisin ostamatta. :)
Ja tosiaan kun ne ei ole ammattilaisten laitteita, etkä sä itse ole ammattilainen, niin sanoisin sen olevan suurin syy sykkeiden kuulumattomuudelle. Kun jos katsoo kuinka suuri (pieni) sikiö on tässä alkuraskaudessa, niin aika tuurilla siihen sen pieneen sydämeen osuu sillä kotidopplerilla.
 
Conniella kyllä ihan hyvät pointit, mitä kotidopplereihin tulee. Itsekin pannut merkille sen, että pikkutyyppi mönkii ihan eri paikoissa milloinkin. Mutta varmaan sitä mukaa, kun tyyppi kasvaa, myös paikantaminen helpottuu. :)
 
Varmasti helpottuu ja siihen ehkä oppii itsekkin paremmaksi etsijäksi :) niin ja sitten myöhemmin saa tuntea liikkeetkin että jos ei juuri silloin löydä sydänääniä ni jos tuntee liikkeet niin siitähän tietää että kaikki on hyvin
 
Omppulainen, tarkoitus on aloittaa mammapilates heti kun se on selän puolesta mahdollista. Oli aikeena jo ennen näitä selkäongelmia. Tämä akuuttivaihe ei vaan nyt meinaa laueta millään, alkaa tosissaan jo turhauttaa sekä ennenkaikkea huolestuttaa. Välillä on parempia päiviä, mutta seuraava voi olla taas lähes katastrofi. Mitään en edes tee eri tavalla päivien (tai öiden, nukun selkä täysin tuettuna) aikana joten vähän mysteeriä tämä on. Fyssarin jumppaohjeita noudatan myös tunnollisesti päivittäin. Elän toivossa että kyllä tää tästä joskus vielä...
 
Ääks! Tulin tänne sillä ajatuksella, että pitää herätellä hiljentynyttä keskustelua, mutta täällähän on kaikenlaista tapahtunut! Olin kyllä tilannut ilmoitukset päivityksistä, mutta jokin on mennyt pieleen. Ei se mitään – mukavaa, että on paljon uusia, ja vanhoille tutuillekin kuuluu lähinnä hyvää!

Meillä ollaan jo lähellä puoliväliä. Reilun viikon päästä päästään taas kurkkaamaan ultralla pienen kuulumisia, enkä tietenkään millään malttaisi odottaa. Liikkeet ovat voimistuneet, mutta välillä pieni vaihtaa asentoa ja alan panikoida, kun mitään ei tunnu. Oman nukkumisen kanssa on ollut pulmia, mutta asiat kuitenkin kohtuullisen hyvin. Tunteiden kanssa on rauhallinen ja luottavainen vaihe, joten olen uskaltanut kertoa työ- ja opiskelupaikkoihin. Ilmoitin esimiehelle, joka kehotti olemaan huolehtimatta mistään. Panin viestin myös kolmelle väitöskirjaohjaajalleni (olen siis opintovapaalla), joista kaksi vastasi myös onnitellen. Pääohjaajasta ei ole kuulunut mitään, mutta en aio antaa asian vaivata.
 
Täällä 12+2, fiilis ja olo kaikinpuolin hyvä. Nukun jo huomattavasti paremmin ja selän tilannekin on rauhoittunut ihan mukavasti. Ihan hirveästi haluttaisiin jo tietää sukupuoli, mutta rakenneultra on vasta kesäkuun lopulla. Ensiviikon pe on np-ultra, se on alkanut pikkuisen jännittää. Todennäköisestihän kaikki on ihan ok, mutta aina se kuitenkin vähän mietityttää, että entä jos ei olekaan...

Mitä teille muille kuuluu?
 
Kohta 34. viikolla. Olen alkanut nukkua pätkittäin, mutta eipä tuo nyt haittaakaan. Vauvan potkut ovat aika voimakkaita ja olen siihen vain tyytyväinen :) Sille on tullut ehkä rytmiäkin.

Lisäkäyntejä neuvolaan saisi tarvittaessa varmasti, mutta itsellä ei ole ollut mitään erityistä tarvetta ja käynnit ovat aika harvassa. Tai siltä se tällä nykymäärällä ainakin tuntuu. Joskus "tyytyväinen odottajakin" voisi kaivata vähän lisää vaikka keskustelutukea, ainakin näin ensisynnyttäjänä.
 
Wilmeli, ootpa sä jo pitkällä. Milloin sulla on la? Varmasti kiva, että vauva liikkuu tiuhaan ja tuntuvasti.

Oma raskaus just sellaisessa vaiheessa, että ajoittain koko asia tuntuu melkein epätodelliselta. Viikkoja 14+4, eikä käytännössä enää mitään muita oireita kuin silloin tällöin pientä vatsan/alakerran tuikkimista. Pahoinvoinnit, pahin rintojen arkuus, hajuyliherkkyys yms. menivät ohi jo useampi viikko sitten. Nt-ultrasta pari viikkoa, siellä kaikki hyvin. Nyt pitäisi kuukausi malttaa odottaa rakenneultraa. Kunpa täälläkin liikkeet alkaisivat pian tuntua, niin tuntuisi odottaminenkin todellisemmalta! Ja maha saisi puolestani alkaa kasvaa vauhdilla.

Mielenkiinnosta, Joia, tuut pari viikkoa mun perässä, mutta millaisia oireita sulla on nyt? Mulla tosiaan viikkojen 11 ja 12 vaihteessa oireet vähenivät huomattavasti. On ollut totuttelemista siihen, että ei olekaan sellainen olo, että on taatusti raskaana, kun on niin huono olo. Pitäisi varmaan vaan nyt opetella nauttimaan oireettomasta keskiraskaudesta :)
 
Nessu, ei mulla taida olla enää oikein mitään oireita. Ja ihan samoja ajatuksia kuin sulla, pitää vaan ottaa ilo irti näistä päivistä-viikoista-kuukausista, varmastikin tämä on vaan väliaikaista :rolleyes:

Mutta mulla ei myöskään oikein ole ollut mitään pahoinvointia tms, kaikkiaan mennyt kuitenkin yllättävänkin iisisti. No tietty ne uniongelmat ja selän tilanne on vaivannut, mutta noin muuten.
 
Samoilla fiiliksillä mennään täällä. Mitään oireita ei ole ollut pitkään, mitä nyt maha pullottaa :) Ihan kun jotain pientä liikettä olisi? 16+3. Mukava kuulla että teilöä on mennyt hyvin!
 
Meillä on huomenna rakenneultra! Hermoiltavaa riittää, koska miehellä on tänään myös kaksi työhaastattelua – eri kaupungeissa! Olen luottavainen sen suhteen, että jotain nykyistä työtä järkevämpää löytyy, joten kaikki ei ole tämänpäiväisten haastattelujen varassa, mutta silti jänskättää. Tähän asti ollaan voitu tehdä ratkaisuja vähän sillä ajatuksella, että mikä on kiinnostavaa, mutta nyt pitää ajatella rahaakin vähän eri tavalla.

Edelleen hätkähtelen välillä, kun huomaan mahan. Ajatus siitä, että meitä onkin syksyllä kolme, ei vielä ihan mahdu päähän, vaikka vauvan vaatimia käytännön järjestelyjä aika paljon mietitäänkin.
 
Mulla on laskettu aika noin kuuden viikon kuluttua (?!) kesäkuussa. Aika on mennyt kai nopeammin, kun itse taapertaa hitaasti. Kovasti kyllä jo mietin, millainen möyrijä meille on tulossa.

Vauvan lisäksi olen miettinyt vähän työasioita. Viimeisin määräaikaisuuteni päättyi noin puolitoista kuukautta sitten, ja seuraava projekti alkaisi nyt noin parin vuoden kuluttua. Tuntuu aika kaukaiselta tässä vaiheessa. Joka tapauksessa ajatus seuraavasta pestistä tuo lisävarmuutta.
 
Onnea, Joia! Meillä myös oli keskiviikkona kaikki kunnossa. :happy: Pieni painaa jo 350 grammaa, mikä tuntuu uskomattomalta! Vastahan se oli sellainen linssinkokoinen nykerö.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top