Yli kolmekymppiset esikoista odottavat

Heippa! Onnea kaikille raskautuneille! Hauska lukea teidän tarinoita, itsellä aikalailla sama tausta. En ikinä kuvitellut haluavani lapsia, mutta nykyisen miehen kanssa päätös asiasta kypsyi pikkuhiljaa. Olen 35v ja meillä tärppäsi viime kesänä heti ekasta yrityksestä. Olen jo viikoilla 33+5 ja äitiysloma alkaa ensi viikolla. Raskaus on ollut täysin oireeton, vain maha kasvaa.

Nauttikaa jokaisesta hetkestä älkääkä stressatko liikaa!

P.s. Tuolle influenssalle ei enää voi mitään, peset vain käsiäsi ja vältät turhaa kontaktia. Se on tänä vuonna niin raju, että jos miehelläsi on vain vähän kuumetta ja flunssan kaltaisia oireita, on hyvin mahdollista että se on jotain muuta!
 
Nessu, mä soittaisin jonnekin neuvolaan tms. ja kysyisin neuvoa. Jos tartunta tulee, pitää käsittääkseni huolehtia, ettei kuume nouse liian korkealle (yli 38,5). Jouduin itse selvittelemään vähän salmonellariskejä, koska mies taisi saada sellaisen työmatkatuliaisina, ja silloin törmäsin tuohon kuumeasiaan. Toivotaan, että olisi tavallinen flunssa!
 
Hei! Voi kun tämmöinen ketju olis ollu aktiivinen viime syksynä :-)
Mulla on jo synnytys 2 viikon päässä ja kaikki mahdolliset oireet on käyty läpi, myöskin lääkehoitoinen radi.

Oikein hurjasti tsemppiä kaikille matkaan! Kyselkää ja kyseenalaistakaa neuvolassa asioita, jotka askarruttaa. :-)
 
Tämmöstä olisin minäkin kaivannut viime syksynä, mutta eipä niissä pahoinvoinneissa tullut mieleen, että olisin itse tämmöisen aloitanut :D Itse siis olen 31.v. ensisynnyttäjä Helsingistä ja tänään tuli raskausviikkoja täyteen 33+0. Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä reilut 7 vuotta, ja nyt viime keväänä päätettiin, että oliskohan jo aika. Ja tässä sitä nyt ollaan...maha pystyssä! :)

Onnea kovasti kaikille juuri plussanneille! Alussa muakin pelotti/jännitti/ahdisti/yrjötti ja monenlaista aiheeseen kuuluvaa. Helsingissä ultrataan normaalisti kahteen kertaan; varhaisultra viikolla 10-13 ja rakenneultra viikoilla 19-21.
Ekaa ultraa jännitin aivan sikana. Kävin muistaakseni viikolla 13. Ultra tehtiin mulle ensin vatsan päältä, mutta meidän ihmisen alku ei tahtonut kääntyä oikein päin, jotta kätilö olisi saanut mitattua niskapoimun. Siinä sitten kokeiltiin ultraa myös alakautta ja sen jälkeen hypittiin yhdellä jalalla ja hötköteltiin mahaa. Kätilö meinas jo passittaa mut kahville, kunnes lapsi päätti toimiakin yhteistyössä. Tästä jäi pelkästään positiivinen muisto. Ja kiva tarina jälkipolville kerrottavaksi.

Itseäni on jäänyt harmittamaan se, että Helsingissä ei enää järjestetä etukäteen käyntejä synnytyssairaaloihin. Kaikki on siirretty virtuaalisena verkkoon, mistä en ainakaan itse kauheasti kostu. Muualla Suomessa näitä käyntejä vissiin kuitenkin vielä järjestetään? Itse kärsin jännityksestä sekä synnytyspelosta. Takana on masennusdiagnoosi ja siihen saatu lääkitys, sekä useampi työuupumus, joten meidän ihana neuvolantäti vinkkasi Nyyttiryhmästä. Nyyttiryhmän mukana pääsen nyt sitten etukäteen käymään kätilön opastuksella Kätilöopistolla katsomassa synnytyssalia ja kokeilemaan mm. ilokaasua. Käynti on huomenna. Sekin jännittää, mutta koska olen menossa Kätilöopistolle näillä näkymin synnyttämään, niin eiköhän tuo jännitys tästä laannu.

Kannattaa muuten ottaa selvää omien kuntien/kaupunkien synnytyspelko "hoidoista" hyvissä ajoin, jos kokee yhtään epäröintiä oman jaksamisen tms. suhteen. Rohkeasti kannattaa avata oma suu, ja kertoa asioista ääneen. Pk-seudulla asuville esim. tuo Nyyttiryhmä on melkein ainoa ratkaisu, jos ei pääse pelkopolille. Ja Nyyttiryhmäänkin pääsee mukaan vain 6-8 henkeä kerralla.
 
Muokattu viimeksi:
Kiitos tiedoista @emppake84!! Vastailit juuri mun pohdintoihin tänään kun mietin ultria ja muita Helsingin käytäntöjä... tietääköhän kukaan muuten onko Naistenklinikka vielä pitkään rempassa? Varmaan Kättäri kutsuu myös minua, mutta katsotaan... Harmittavaa kyllä nuo tutustumisten peruminen. Säästöä aina vaan. Kiitos myös muista tiedoista!
 
@omppulainen Naistenklinikka on kuulemma meidän neuvolan mukaan "ikirempassa" :D mutta kyllähän sä voit sen ensijaiseksi synnytyssairaalaksi ilmoittaa. Siellä hoidetaan kuitenkin myös ympäri Suomea tulevat riskisynnyttäjät yms. Sanot siitä vaan neuvolassa niin kirjaavat sen ylös, jos sitä ei sinne ole jo kirjattu. Tosin jos se on täynnä h-hetkellä niin sitten se on Kättäri tai Jorvi. Voihan tietty olla että sitä joutuu lähtemään Hyvinkäälle tai Porvooseen jos käy todella huono mäihä. :D

Ja hyvä jos tuosta mun viestistä oli hyötyä. Itse selvitin kaiken perin pohjin heti kättelyssä kun testi näytti kahta viivaa. HUS:sin synnytyssivut on tullu varsin tutuksi. :)
 
Ar-ultrassa käyty. Sydän lyö, pieni on oikeassa paikassa. Tyypin pituus 11,1 milliä, kuulemma vastaa laskemiani viikkoja 7+1. La 20.10. vahvistui myös.

Melkoista, että sain myös äitiyskortin ja ensimmäisen kuvan pikkumurusesta. <3
 
Onnea, Nessu! Meillä oli tällä viikolla seulontaultra, jonka perusteella kaikki on hyvin. Hurjaa, miten todelliseksi ultrat tätä odottamista tekevät! Nyt myös maha jotenkin lumpsahti ulos: tänään mulle jopa tarjottiin ratikassa istumapaikkaa. Veikkaan tosin, että juuri nautittu omenastruudeli, kaakao ja kohtuullisen iso määrä kivennäisvettä vaikuttivat myös asiaan. Yleensä ensiodottajien maha ei kai vielä tässä vaiheessa (12+4) näy kovin paljoa, mutta kai tämäkin on yksilöllistä.
 
Sissis, ihana kun teillä on ultria usein, onnea hyvistä kuulumisista! Ja oonkin miettinyt että missä vaiheessa maha alkaa näkyä, mutta mulla siihen on vielä aikaa.

Sarabi tervetuloa, ja hienoa kun ensimmäinen kolmannes on onnellisesti ohi. :)

Lettuhei, kiva kun teillä tärppäsi nopeasti ja onnea sinnekin hyvistä ultrakuulumisista. :)

Nessu, selvisitkö ilman influenssaa? Ihana kuulla että pienen sydän lyö ja tyyppi on oikeassa paikassa. :)

Pähkinä, tosi kiva kuulla että raskaus voi olla todella oireeton noinkin pitkälle. Mulla on nyt viikkoja vasta 6+1 ja oireita ei juuri ollenkaan, mutta enimmäkseen en ole huolestunut siitä.

emppake, mä olen käsittänyt että synnytyssairaalavierailuista luovuttiin osittain tartuntariskin takia, ja myös ilmeisesti joskus synnytysosastolle ei ryhmä edes päässyt jos siellä oli jokin erikoistilanne. Vaikka hölmöltä se kuulosti ensin kun sain tietää asiasta. Mutta totta kai esim. synnytyspelkoiset ovat asia erikseen ja siinä tilanteessa pitäisi saada erityiskohtelua.

Täällä on sama tilanne, rinnat hieman arat mutta ei pahasti, väsyttää ehkä vähän normaalia enemmän mutta ei mitenkään järkyttävän paljon, ja muita oireita ei sitten olekaan. Ar-ultraan on vielä reilu viikko, mutta aika rauhallisin mielin odotan toistaiseksi. Kun ei tässä vaihessa muutenkaan voi tehdä muuta kuin odottaa. Lasken kyllä itseni onnekkaaksi kun ei pahoinvointi ole vielä rantautunut tänne. Jostain luin, (olikohan tuolta vau:n artikkeleista tai siitä Vauvan odotus -oppaasta) että kahdeksan kymmenestä naisista kokee raskauspahoinvointia. Toisaalta jos luvun kääntää toisinpäin ja miettii heitä joille pahoinvointi ei iske, 20% on yllättävän paljon.
 
Sissis, ihania ultrakuulumisia teilläkin. Kyllä sitä jo oikein odottaa, että maha ilmestyisi näkyviin. Muutama viikko vissiin pitää malttaa vielä odottaa. (7+2 nyt)

Beisla, mies on ollut yli viikon kipeänä, mutta ilmeisesti kyse oli jostain lievemmästä kuin influenssasta. Korkeaa kuumetta hänellä ei nimittäin ole ollut lainkaan. Oon toistaiseksi säästynyt taudilta, mutta täytyy koputtaa puuta. Mites teillä?
 
No hyvä ettei ollutkaan influenssa, Nessu.
Minäkin tosiaan hetken epäilin että vaimolle on iskenyt influenssa, kun alkoi kuume ilman muita flunssaoireita ja lihaskivulla. Mutta "onneksi" pari päivää myöhemmin tuli yskä ja nuha eikä kuumekaan noussut niin korkeaksi kuin influenssassa. Itse myös säästyin taudilta kokonaan. Mulle yleensäkin tarttuu huonosti flunssa.
 
Nessu, täytyy sanoa, että vielä alkuviikosta ajattelin, että reilu viikko sitten raskauden peittäminen oli ihan helppoa. Maanantaina piti miettiä vähän vaatevaihtoehtoja ja nyt tuntuu siltä, että kohta tämän huomaavat ihan kaikki. Todella nopeasti se alkoi kehittyä, kun alkoi. Mun lyhyys saattaa myös vaikuttaa asiaan.

Beisla, mullakaan ei juuri ollut pahoinvointia. Ellotusta kyllä, ja joitakin ruokia ei tehnyt mieli syödä, vaikka pystyinkin syömään kaikkea.
 
Heissan, varovaisesti ilmoittaudun porukkaan mukaan :happy:

Olen 34v ja erittäin toivottua esikoista odottelen, ihan alkuvaiheessa vasta, nyt on 4+5. Raskausoireita on ollut runsaasti jo ihan hedelmöitymisestä asti joten tuntuu kuin tässä olisi ollut jo vähän pidempäänkin raskaana. Takana on vuosien jahkailu ja kun vihdoin päätimme antaa raskauden tulla jos on tullakseen, sai mieheni (ja noin sata muuta) yt-neuvottelujen myötä lähteä työpaikastaan. Keskeytettiin yritys siksi aikaa että mies saisi taas työpaikan, mutta siinäpä meni hieman luultua kauemmin. Jatkoimme yrittämistä heti työsopimuksen allekirjoituksen jälkeen ja tulinkin heti ekasta kierrosta raskaaksi. Tämä kuitenkin päättyi km rv 5. Hormonitoiminnan tasauduttua tärppäsi uudestaan ja tässä ollaan. Toivottavasti tämä pysyy mukana loppuun asti :Heartred
 
Joia, tervetuloa joukkoon!

Ja kaikki, kamalaa lukea jälkikäteen omia viestejään: alkuviikosta ajattelin, että reilu viikko sitten... pöh. Siis tarkoitin, että reilu viikko sitten raskauden peittäminen oli helppoa, alkuviikosta piti jo vähän miettiä ja nyt olen etsinyt kaupoista telttapuseroita siinä toivossa, että voisin vielä hetken hautautua.
 
Jatkan vielä muilla asioilla.

Muutama viikko sitten tulevaisuus pelotti aika paljon. Jostain syystä (ehkä hormonien vuoksi) tämä viikko on ollut rauhallisempi: me ollaan eletty pienessä kuplassa, jossa uskotaan, että selvitään ja osataan ja pystytään ja kaikki järjestyy. Tiedän, että hetken päästä alkaa taas todennäköisesti pelottaa. Koko ajan törmään siihen, miten vähän tiedän mistään pieniin lapsiin liittyvästä. Mitä te muut ajattelette tulevaisuudesta?
 
Heippa! Ilmoittauduin tänään äitiysneuvolaan (!), huikeeta! Parin viikon päästä eka käynti ja massiiviset pissakokeet ja labrat. Siitä pari viikkoa, niin seulontaultra.

Aika menee yhtäaikaa nopeesti ja hitaasti. Kumpa toi 12 viikon rajapyykki nyt vaan tulis sukkelasti ja kaikki kunnossa, niin vois vähän huokaista helpotuksesta. :)

Nessu rv 7+4.
 
Mulla on vähän outo olo, koska periaatteessa pelottaa ja sitten kuitenkaan ei. En ole koskaan oikein osannut olla pienten lasten kanssa ja pitkään mietin, haluanko edes lapsia. En oikein vielä osaa luottaa, että äitiys tulisi mulle luonnostaan. Mutta toisaalta oon ollut raskaustestistä asti oudon tyyni. En ole oikeastaan innoissani paitsi hetkittäin satunnaisesti, enkä ole myöskään ahdistunut paitsi hetkittäin satunnaisesti. Muut ympärillä hössöttää ja on innoissaan. Itsestä tuntuu vaan, että tämä on nyt mun elämä ja siitä tulee mitä tulee, peruuttamaton askel on nyt otettu. Eikä kyllä kadutakaan. On kamalasti sellaista, mitä en tiedä lapsista ja raskaudesta, joten googlaan ihan koko ajan. Mun selviytymismenetelmä taitaa olla loputon tiedonhaku. :)
 
Nessu, kyllä se 12 pian tulee täyteen. Mä tosin en osaa vielä huokaista. Tai en oikein tiedä, miten päin olisin. Kaikki on niin outoa ja sekavaa.

Lettuhei, myös mä googlaan asioita jatkuvasti – ihan liikaa. Yritän ymmärtää oireita ja sitä, miksi ruumis tuntuu niin kummalliselta. Sit olen yrittänyt selvittää, miten vauvoja puetaan ja minkälaisia vaatteita niillä pitää olla. Mitään oikeita vastauksia ei ole olemassa, joten ihan yhtä hyvin voisin pähkäillä asiaa itsekseni. Ja onhan tässä aikaa: tänään 13 viikkoa täynnä. Mun on pakko luottaa, että äitiys tulee sitten, kun sen aika on, mutta omanlaisena. Ei kaikkien äitien tarvitse olla samanlaisia ja toisaalta – niin moni siitä on selviytynyt, ettei se ihan oikeasti voi mahdottomia vaatia.
 
Mitä olen kavereita seurannut, niin jopa ne pahimmat murehtijat ja panikoijat ovat saaneet ihan ehjiä lapsia kasvatettua. ;) Ja ettei neuvolan täti ole Jumala, silläkin on oma mielipiteensä eikä se ole ainoa oikea. Ja että pitää uskaltaa sanoa, jos tarvitsee apua. ;) Niillä ne on näyttänyt pärjäävän. Eiköhän mekin pärjätä, maalaisjärjellä. ;)
 
No vitsin hitsit, miten multa on tää ketju ihan meinannu mennä huomaamatta ohitse, olisko hajamielisyys, mites se sopii oireisiin :blackeye:

Kiva kuulla muidenkin mietteitä, on sitä huolta ja ahdistusta ollut itelläkin, mutta nyt oli n.viikko nt-ultraan ja siellä sitten näkee, miten hyvin on tyyppi kasvanut jne. Jännittää jo nyt!
Kävin ekan kerran elämässäni neuvolassa viime perjantaina ja sehän oli pääasiassa höpöttelyä sairauksista ja ruokavaliosta ja yleensä elämästä. Neuvolantäti suhtautui kyllä aika myönteisesti kaikkeen, kun sanoin sille, että eiköhän tässä iässä (oon siis 37) tää lapsiasia oo jo tarkoin mietitty ja kuten myös itsellänikin, niin hyvin toivottu ja pitkään yritetty. Ihan mukava oli jutella ja kasa papereita sieltä tarttui mukaan luettavaksi.

Sitten aloin miettimään tota tiedohakua, johon täälläkin oli kommentoitu. Minkälainen prosentti odottavista äideistä ikinä kirjoittaa mihinkään palstalle, vai ollaanko me kaikki täällä :wink ? Mitä luulette?

Rinttis rv 10
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top