Yli kolmekymppiset esikoista odottavat

Monet ei varmaan kirjoita mitään, mutta varmasti lueskelevat vinkkejä ja varsinkin esikoista odottavat etsivät tietoa siitä, että mitä on odotettavissa. Mä ainakin heti plussattuani aloin googlettamaan, että missäs vaiheessa sitä sitten mennään. :)
 
Heippa Rinttis! Teillähän nt-ultra on ihan nurkan takana. Meillä siihen vielä nelisen viikkoa matkaa. Nyt siis 7+5. Neuvolaan kaks viikkoa, joten kiva kun kerroit neuvolakäynnin sisällöstä. Tuntuu vähän omituiselta mennä jollekin vieraalle selostamaan omaa yksityiselämää, mutta kai siihen tottuu... Meidän neuvolantäti vaikutti kyllä puhelimessa oikein mukavalta.

Se jännittää, miten saa salattua töissä neuvoloissa juoksemiset ym., koska ne on tietty kaikki labrat mukaan lukien keskellä työpäivää. En missään tapauksessa paljasta ennen nt-ultraa raskautta työpaikalla. Toisaalta työnantaja on kyllä meillä joustava ja esim. lääkärissä saa käydä työajalla.
 
Rinttis, mä kans luulen, että aika harva kirjoittelee. Kukaan mun kavereista ei tunnusta kirjoitelleensa mammapalstoille ja muakin on kehotettu pysymään poissa netistä. :joyful: Oikeasti koen kyllä todella tärkeäksi tämän palstan, ehkä sen vuoksi, että asutaan ulkomailla ja ystävät ovat aika kaukana. Sitä paitsi keskustelut ovat paljon lämminhenkisempiä kuin osasin etukäteen arvata.

Ulkomailla asumisessa on se etu, että Suomi-ihmisiltä salaaminen on tosi helppoa. Olen virkavapaalla Suomen työpaikasta, ja joudun toki keväällä jättämään äitiysloma-anomuksen, mutta vielä ei ole mitään kiirettä ilmoitella töihin. Nyt, viikko nt-ultran jälkeen, alkaa olla vaikeaa salata kielikurssikavereilta. Onneksi jokainen istuu piilossa oman pöytänsä takana ja pöydän alle piiloutuu pikku pömppiskin.
 
Mites teillä menee hyvät kanssaodottajat? En ole vielä kertonut kuin yhdelle kaverille, niin totta, palsta on aikamoinen henkireikä. Itse en kokenut neuvolan jutustelua pahana, toki koko elämä piti käydä läpi. Sille oli kuitenkin selkeä tarve, kun sain lähetteet sokerirasituskokeeseen (sukurasitus), kivunlievityksen arviointiin (selkä rikki ) jne...

Töissä kertomista yritän lykätä myös aika pitkään. Onneksi voin pelkällä ilmoituksella hoitaa omia asioita, eli tuskin jään kiinni. Nt-ultraan vielä 3 viikkoa, sitten ehkä voi jo kertoillakin muille... onko täällä muita jotka ei ole käyneet ultrassa ennen nt:tä? Tai onko jopa sellaisia jotka ei halua seulontoja ollenkaan? 10+0 ja en vieläkään tiedä ollaanko mahassa elossa/oikassa paikassa :/
 
Mä haluaisin kans neuvolaan jutustelemaan, vaikka ilmeisesti on vähän työntekijästä kiinni, onko se hyödyllistä vai ei. Parin viikon päästä tapaan kätilöä, ja mua vähän jännittää, mitä jutustelusta tulee, kun meillä on selvästi isompi kielimuuri kuin lääkärin kanssa. Tähän mennessä olen tavannut lähinnä lääkäriä. Meillä nt-ultra ja siihen liittyvät verikokeet piti itse maksaa, mutta lääkäri sitä suositteli, joten otettiin. Kaksi ultraa ennen tuota olivat kuitenkin ilmaisia, joten ei mietitty, halutaanko vai ei.
 
Hei!
Olipa kiva yllätys löytää tämmöinen ketju! Itse en ihan vielä täytä kolmekymppisyyden kriteereitä, mutta tänä vuonna pyöreät tulevat täyteen : ). Tein viime viikolla ylläri positiivisen testin. Raskaus ei ollut suunniteltu, joten aikamoinen järkytys tuo oli. Asiasta oltiin kyllä puhuttu, mutta vielä lykätty tulevaisuuteen. Nyt alan olla jo varovaisen innostunut asiasta, toki kaikenlaisia huolia on mielessä. Olemme viime vuonna muuttaneet ulkomaille töiden perässä, joten sosiaalinen turvaverkko on vielä kovin pieni. Eli saman asian takia hakeuduin tänne, kuin Sissis :). Muutenkin olen aivan ulapalla tämän asian kanssa! Perjantaina on ensimmäinen neuvolakäynti (tai kätilö se näyttää täällä olevan) ja toivottavasti olen sen jälkeen hieman viisaampi :).
Vau.fi:n laskurin mukaan viikkoja on 5+2. Avomieheni on asiasta aivan innoissaan ja haluaisi jo julistaa koko maailmalle :D. Itse odottaisin mieluusti ensimmäiseen ultraan, jotta asiasta tulisi varmuus. Töissä todennäköisesti salaan asiaa mahd. pitkälle. Toisaalta olen ympäristöalalla ja maastokausi on alkamassa, joten saas nähdä miten asia onnistuu.
 
Tervetuloa joukkoon, Morango! Mukavaa, kun on muitakin ulkomailla asuvia.

Mun piti myös vähän toppuutella miehen intoa julistaa koko maailmalle. Nyt, kun meillä viikkoja on 14+0, hän on lopulta kai kertonut suurin piirtein kaikille mahdollisille entisistä työkavereista vanhoihin opiskelutovereihin. :rolleyes: Olen minäkin kertonut suurimmalle osalle ystävistäni, mutta jopa läheiset työkaverit olen vielä pitänyt pimennossa.
 
Kiitos!
Onhan se ymmärrettävää, että asian haluaisi jakaa. Avokkini ei ole suomalainen, joten tässä painavat myös kulttuurilliset erot . Onko teidän Sissis tarkoitus olla pitkäänkin ulkomailla? Itse olen jo Suomen sosiaaliturvan ulkopuolella, joten jää äitiyspakkauskin saamatta : /.
 
Morango, mä roikun vielä Suomen sosiaaliturvassa Eläketurvakeskuksen poikkeusluvalla, joten ehdin saada ainakin äitiyspakkauksen. Seuraavan kerran asiaa tarkastellaan heinäkuussa ja toivon kovasti, että saisin jäädä Suomen systeemiin vielä äitiysloman ajaksi, joka alkaisi elokuussa. Uudessa asuinmaassa jäisin minimiäityispäivärahalle (300 €), mutta Suomessa saisin erilaisen laskusysteemin vuoksi ansiosidonnaista.

Tällä hetkellä näyttää kyllä siltä, että ollaan jäämässä tänne, sillä viihdytään hyvin. Oman alan töitä minulle ei täällä oikein ole, mutta muistot Suomen työelämästä ovat niin raskaita, että mielelläni mietin omaa uraa vähän uudella tavalla. Yritin kyllä opetella sanomaan ei, mutta siitä huolimatta yli neljäsosa palkasta koostui ylitöistä, mikä verotti aika paljon jaksamistani... Nyt kirjoitan väitöskirjaa, mikä on ammatillisestikin ihan mielekästä puuhaa, ja uskon keksiväni jotain järkevää tai mukavaa myös tulevaisuudessa.
 
Sissis sanoi:
Morango, mä roikun vielä Suomen sosiaaliturvassa Eläketurvakeskuksen poikkeusluvalla, joten ehdin saada ainakin äitiyspakkauksen. Seuraavan kerran asiaa tarkastellaan heinäkuussa ja toivon kovasti, että saisin jäädä Suomen systeemiin vielä äitiysloman ajaksi, joka alkaisi elokuussa. Uudessa asuinmaassa jäisin minimiäityispäivärahalle (300 €), mutta Suomessa saisin erilaisen laskusysteemin vuoksi ansiosidonnaista.

Tällä hetkellä näyttää kyllä siltä, että ollaan jäämässä tänne, sillä viihdytään hyvin. Oman alan töitä minulle ei täällä oikein ole, mutta muistot Suomen työelämästä ovat niin raskaita, että mielelläni mietin omaa uraa vähän uudella tavalla. Yritin kyllä opetella sanomaan ei, mutta siitä huolimatta yli neljäsosa palkasta koostui ylitöistä, mikä verotti aika paljon jaksamistani... Nyt kirjoitan väitöskirjaa, mikä on ammatillisestikin ihan mielekästä puuhaa, ja uskon keksiväni jotain järkevää tai mukavaa myös tulevaisuudessa.
Click to expand...

Toivottavasti asia järjestyy teidän kannalta parhain päin. Ja kätevää tuollainen poikkeuslupa, itsellä ei käynyt edes mielessä hakea moista. Toisaalta eipä tämä asia ollut silloin suunnitelmissa. Mukava kuulla, että nykyinen työsi on mielekkäämpää ja rennompaa. Väitöskirja on kuulemani mukaan yksi parhaista töistä vauva- ja lapsiaikaan! :) Työt ovat yleensä niin helposti sumplittavissa.

Itse olen tehnyt yliopistolla projektiluontoisesti töitä lähes vuoden ja nyt sain taas jatkoa elokuulle asti. Minulle on myös lupailtu väitöskirjapaikkaa. Jos/kun rahoitus järjestyy voisin aloittaa sen elokuussa. Toivon kovasti, että tästä yllätyksestä huolimatta minulle se paikka myönnettäisiin. Helpottaisi kovasti sekä taloudellista että sosiaalista elämää : )
 
Täällä tänään 6+0. Tympii ja turhauttaa kun kaikki etenee niin hitaasti ja kun ei oikein tiedä vielä mistään mitään. Jospa ensiviikon varhaisultra toisi ensinnäkin toivottuja uutisia siitä että kaikki on hyvin, mutta myös osaltaan vähentäisi tätä kärsimättömyyttä ja epävarmuuttakin. Muuten oireet on aikalailla ennallaan, uutena lisänä mielialanvaihtelut, oujee :grin
 
Tietämättömyys on kyllä raastavaa. Googlettamallakaan ei viitsisi kaikkea tietoa etsiä, koska siinä voi joutua ojasta allikkoon. Kiva että teillä on jo ensiviikolla ensimmäinen ultra : ). Mielialanvaihteluita odotellessa...
 
Jola, mä niin tiedän tuon tunteen! Ainakin meillä eka ultra auttoi tosi paljon, mutta toki mitä pitemmälle etenee, sitä rauhallisempi olo on. Mä tosin googlasin heti alusta asti itseni väsyksiin, ja jossain vaiheessa jouduin toteamaan, ettei moniin asioihin ole olemassa yhtä totuutta. Ja googlaan edelleen, vaikka pitäisi ehkä vähän jo rauhoittua.

Morango, sain poikkeusluvan siksi, ettei minulla ole mitään saksalaisia tuloja. Sen sijaan työ- ja opiskelupaikkani ovat Suomessa ja tällä hetkellä saan suomalaista apurahaa. Huvittavaa on se, että nyt kun näitä sairauskassa-asioita säädän, jotta ei tarvitse itse maksaa raskauden seurantaa ym., lukee kaikissa papereissa, että olen siirtotyöläinen. :joyful:
 
Siirtotyöläinen! :D Tosi kätevää, että se noin järjestyi. Ultra varmaan myös konkretisoi raskautta. Itsestä ainakin tuntuu välillä, että olen kuvitellut kaiken.
 
Mun mielestä on ihan tyhmää, että ensimmäinen ultra on vasta viikolla 12, ainakin meillä. Ja että sitä varten pitää raahautua ihan sairaalalle asti eikä sitä voi tehdä tossa neuvolassa. :sad001 Ens viikolla sentään eka neuvola, jotenkin edes konkretisoituu tämä raskaus. Oireina mulla on vaan kamala turvotus ja koko ajan nälkä sekä rinnat hiukan kipeät ja väsyttää kokoajan. Lähes olemattomat oireet siis, jollei toi turvotus näkyisi niin paljoa. Mä välillä mietin, että voiko ihmisetkin olla valeraskaana niinkuin koirat... Tai voi, se tuulimunahan on mun käsittääkseni just sellainen valeraskaus. Mä taidan olla sellainen kaikki-heti-mulle-tänne -ihminen, että ei millään malttais odottaa. Ja sitähän tää on, pelkkää odottamista. :joyful:
Nyt 7+4
 
Täällä ilmoittautuu myöskin 30+ ensimmäistä odottava. Innolla ja mielenkiinnolla odotan tulevaa, vaikka raskaus oli suunniteltu ja toivottu on kuitenkin ajatus lapsesta vielä vieras ja vaatii vielä vähän sopeutumista, päällimmäisenä mielessä miten paljon se muuttaa normaalia tähän astista elämää. Innolla kuitenkin odotan kesää ja tulevia muutoksia :)
Lisäys että viikkoja nyt 19
 
Muokattu viimeksi:
Täällä kans yks 32-vuotias esikoista odottava. :) Mä oon jonkun verran tota kuumeilijoiden ketjua seurannut, mutta en ikinä saanut aikaiseksi kirjottaa sinne mitään. Mun tausta on sellainen, että vähän reilu vuosi sitten jätettiin ehkäisy pois ja kesäkuussa tein positiivisen testin. Alusta alkaen oli fiilis, että kaikki ei oo ok, ja lopulta hainkin heinäkuun lopulla yksityiseltä ultrasta varmistuksen keskeytyneestä keskenmenosta. Siitä toivuttiin kolmisen kuukautta ja sitten testi näytti jälleen positiivista. Ensimmäiset viikot oli todella piinaavat aiemman tapauksen takia, mutta tällä kertaa kaikki on mennyt paljon paremmin ja nyt ollaan jo 23+3. Ultrissa on kaikki ollut niinkuin pitää ja näillä näkymin meille olis heinäkuussa syntymässä pikkuinen poika. ❤ Tsemppiä kaikille odotukseen! :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top