Yli kolmekymppiset esikoista odottavat

Tervetuloa kaikille uusille, täällähän alkaa olla paljon sakkia! :)

Sissis, mäkin tiedän hyvin vähän vauvoista. Vaikka muutamalla kaverilla on lapsia, en ole juuri viettänyt aikaa vauvojen kanssa niin että olisin itse joutunut hoitamaan niitä. Toisaalta luotan siihen että vaimo osaa paremmin, toisaalta että kai se kokemus opettaa. Ja onhan tämä raskaus vielä niin alussa, että ehtii se paniikki vielä iskeä. Mutta jos muutkin on oppineet, kaipa mekin pystytään siihen. :)

Connie toi on hyvä pitää mielessä, että ei se neuvolantätikään ole lopullinen totuuden sana. Heistäkin kuulee niin monenlaisista tapauksista.
Meilläkin eka ultra vasta noin viikolla 12 ja sitä varten pitää raahautua pitkän matkan päähän sairaalaan. Kävimme sitten yksityisellä ar-ultrassa kun emme jaksaneet odottaa. Tympii kyllä se, että joissakin kunnissa ultrataan jo ekalla neuvolakäynnillä mutta meilläkään ei.

Rinttis, mulla on muutamalla kaverilla lapsia ja yksi on sanonut kirjoittavansa aktiivisesti mammapalstalle. Muilta en ole suoraan kysynyt, mutta parin kohdalla en usko että ovat käyneet. Onhan täällä toki paljon tavallisia odottajia, mutta luulen myös että usein palstalle hakeudutaan jos jokin menee pieleen ja kaipaa vertaistukea. Tai jos omasta kaveripiiristä ei löydy lapsi-ihmisiä. Itse saan täältä toisaalta vertaistukea, mutta toisaalta nimenomaan paljon sitä kaipaamaani tietoa.

Joia, miten meni ultrassa?

Me käytiin tosiaan viime tiistaina ar-ultrassa. Hyviä uutisia! Tyyppi oli oikeassa paikassa, sydän sykki ja koko vastasi viikkoja, pituus silloin 13,4mm. Ultran tehnyt kätilö sanoi, että mulla on taaksepäin kallistunut kohtu, joten voi mennä pitkään ennen kuin raskaus näkyy. Kyselin jotain karkeaa aika-arvioita ja hän sanoi että voi alkaa näkyä vasta viikolla 15 ja ehkä vasta viikolla 20 on mahdoton peitellä mahaa. Mutta tuo nyt oli pelkkä arvio.
Meillä on töissä vähän erikoistilanne, joten kerroin pomolle jo ar-ultran jälkeisenä päivänä. Jännitti ihan pirusti, mutta hän suhtautui todella hyvin ja onnitteli. Kyllä kivi vierähti harteilta kun sain tuon jo pois alta. Perjantaina kerrottiin myös vaimon vanhemmille, olivat hyvin iloisia. Pääsiäisenä nähdään sitten minun vanhemmat. Jännityksellä odotan kertomista!
Huomenna meillä on sitten ensimmäinen neuvolakäynti. Ainakin puhelimessa meidän täti kuulosti mukavalta, toivottavasti näin olisi myös tapaamisessa. Hurjan nopeasti aika menee! Nyt jo yhdeksäs raskausviikko, tänään 8+2.
 
Beisla, onko sun vaimolla enemmän kokemusta vauvojen kanssa hääräämisestä? Pelkään, tai oikeastaan tiedän, että me olemme molemmat aika avuttomia. Vähän aikaa sitten minusta tuli pienen tytön kummi, ja hämmästelin sitä, miten vanhemmat uskalsivat antaa vauvan syliini. Onneksi vauva-asioihin saa apua, ja täällä kätilö käy kotona vaikka monta kertaa viikossa auttamassa ja neuvomassa, jos sille on tarvetta. Ja tosiaan – onnea hyvistä ultrakuulumisista! Ja onnea myös uusille tässä ketjussa!

Meillä on tunnettu jo ensimmäisiä kosketuksia. Suhtauduin niihin aluksi epäillen, koska tulivat aika aikaisessa vaiheessa (huomenna alkaa 16. viikko ja viikon ajan on ollut tuntemuksia), vaikka lääkäri arvioikin, että saattaisin tuntea pienen liikkeet melko varhain. Hipaisut ja kutitukset tuovat odotukseen ihanaa konkretiaa. Siitä huolimatta tekisi mieli pyytää ylimääräisiä ultrauksia ihan vain nähdäkseni, että kohdussa todella on elämää!
 
Beisla, mun ultra on vasta keskiviikkona. On sitä odotettukin ja vielä ois muutama päivä kärvisteltävänä. Tosin, vaikka siellä kaikki olisikin ok niin eihän se vielä takaa mitään. Vähän ehkä herkillä mennään, mutta ajatus keskenmenosta (tai muista ongelmista) on tällä hetkellä lähes musertava. Jutellaan miehen kanssa välillä mahalle että "tsemppaa beibi tsemppaa", lieneekö sillä vaikutusta on toki eri asia ;)
 
Täällä yksi 37-vuotias esikoistaan odottava! Olen opiskellut ja tehnyt kaikenlaisia määräaikaisia töitä ja jotenkin lapsiasia vain jäi taustalle, kunnes pari vuotta sitten alettiin avomiehen kanssa todella yrittämään. Yksi keskenmeno on takana, syykin löytyi. Viime syksynä alettiin taas yrittää kevyesti, ilman erityisiä ennakkotoiveita, ja silloin tärppäsikin melkein heti. Nyt ollaan 28. viikolla.

Epävarmuutta tunsin varmaan siihen saakka, kunnes aloin tuntea sikiön liikkeitä. Osittain kai iänkin takia.... Päivä kerrallaan menen edelleen. Ultrissa kaikki on ollut kuitenkin hyvin. Sukurasitteita on jonkin verran, onneksi kuitenkin näistä on ollut vain pieniä viitteitä, jotka on voinut korjata elämäntapoja tarkistamalla. Neuvolaan on hyvä yhteistyösuhde, mutta harmittaa että käyntejä on viime vuosina vähennetty ja synnytyssairaalakierros on jäänyt kokonaan pois.
 
Täälläkin yksi yli 30-kymppinen! Tänään käyty varhaisultrassa (oletimme olevamme vkolla 7), kaikki muuten ok - inhottavaa (=pelottavaa) tiputtelua lukuun ottamatta. Sikiön sykettä ei kuulunut ja siköpussin koon perusteella lääkäri laskikin raskauden olevan vasta viikolla 5. Onko muille tullut takapakkia vkojen kanssa? Hyvä kuitenkin, että löytyi oikeasta paikasta :angelic: Nyt sitten odotellaan seuraavat kaksi viikkoa jännän äärellä uutta ultraa...
 
No nyt on ultrassa käyty ja kaikki hyvin ❤️

La siirtyi kolme päivää taaksepäin, uusi la on 4.11 eli nyt onkin jo 7+5. Menee nopsaan tämä viikko kun puolet siitä lähti kerralla pois :grin Syke oli 160/min ja koko 14mm.

Ostin samalla reissulla yhdet äitiyshousut lisää, loput mitä tarvitsen taidan suosiolla tilata netistä, valikoimat kaupoissa oli yllättävän suppeat. No, ehkä jonkun Bebesin reissun voin tehdä :happy:
 
Täälläkin yksi yli 30-kymppinen! Tänään käyty varhaisultrassa (oletimme olevamme vkolla 7), kaikki muuten ok - inhottavaa (=pelottavaa) tiputtelua lukuun ottamatta. Sikiön sykettä ei kuulunut ja siköpussin koon perusteella lääkäri laskikin raskauden olevan vasta viikolla 5. Onko muille tullut takapakkia vkojen kanssa? Hyvä kuitenkin, että löytyi oikeasta paikasta :angelic: Nyt sitten odotellaan seuraavat kaksi viikkoa jännän äärellä uutta ultraa...

Mulle tuli varhaisultrassa yli kolme viikkoa takapakkia. Mutta en kyllä uskonutkaan alkuperäiseen arvioon, joka oli tehty sen perusteella kun kierukan poiston jälkeen alkoi vuoto. Tiesin itse ihan hyvin, että ne ei olleet kuukautiset. Olin silti kuvitellut, että se olisi ollut vähän pidemmällä kuin 4+5. Sykettä ei tietenkään näkynyt eikä kunnolla alkiotakaan.Ultrassa en tajunnut edes pettyä tai huolestua, jälkeenpäin kyllä sitten maalaili kaikenlaisia kauhukuvia, että kehitys oli loppunut yms. Mutta sen jälkeen kaikki on mennyt ihan hyvin, varhaisultran arvio piti nt-ultrassa päivän tarkkuudella ja nyt mennään viikolla 18+0. Tsemppiä!
 
Sissis, onpa ihanaa kun siellä tuntuu jo liikettä. On niin tuurista kiinni milloin alkaa. Mulla on kuulemma taaksepäin kallistunut kohtu, joten voi mennä pitkään ennen kuin raskaus näkyy. En tiedä vaikuttaako se myös liikkeiden tuntemiseen.
Meillä vaimolla ei varsinaisesti ole vauvoista paljon minua enempää kokemusta, mutta pienistä lapsista kyllä. Ja jotenkin hän paremmin uskaltaa yrittää vauvojen kanssa. Minäkin peloissani pitelin kaverin vauvaa, mutta vaimo tarjoutui jopa vaihtamaan vaipan.

Wilmeli, ihanan pitkällä olette jo! :)

Emiili, ehkä sulla on ollutkin ovulaatio oletettua myöhemmin ja siksi koko oli pienempi? Olen kyllä kuullut että pienet (ja isotkin) heitot koon arviossa tuossa vaiheessa ovat hyvin tavallisia. Toivottavasti teillä on kuitenkin kaikki kunnossa. Meillä koko vastasi laskemaamme aikaa, mutta meillä onkin vähän eri tilanne kun raskaus alkoi ivf-hoidosta, joten tiedossa oli alkion ikä päivälleen.

Joia, onnea hyvistä ultrakuulumisista! :)

Lettuhei, oho, kolme viikkoa takapakkia kuulostaa jo paljolta. Onneksi et tajunnut huolestua.

On. Mua vaivasi taas tiistaina ihan järkyttävä väsymys. Olin sopinut urheilua töiden jälkeen, mutta pakko oli perua. Voinnin puolesta muuten olisi onnistunut, mutta hyvä etten nukahtanut bussiin kun väsytti niin. Nyt taas pari päivää oireet on olleet minimissä, mutta kaipa siellä todennäköisesti kaikki on kunnossa kun mitään vuotoa ei ainakaan ole ollut. Keskeytynyt keskenmeno on sentään keskenmenojen harvinaisin muoto...
Meillä oli tosiaan eka neuvola maanantaina. Neuvolantäti oli ensin tosi nuiva vaimoa kohtaan, ei katsonut häneen ensimmäiseen varttiin ollenkaan. Tunnusti sitten myöhemmin että ollaan hänen ekat naispari-asiakkaat. Hämmentävää, aika lähellä Helsinkiä kuitenkin asutaan. Ihan mukavalta hän tuntui loppujen lopuksi. Vaikka ehkä vähän kujalla joistakin asioista. Esim. ruokavaliosta ja vitamiineista kun puhuttiin, hän ei maininnut sanallakaan foolihappoa. Sitten hän kertoi meille perhevalmennuksista, ensimmäinen on meille jo toukokuussa (puhutaan hammashuollosta). Hän sanoi ettei vielä anna meille esitettä kun saamme sen ensimmäisellä neuvolalääkärikäynnillä. Saimme sitten ehkä neljä kertaa selittää hänelle ennen kuin tajusi, että se neuvolalääkäriaika jonka täti itse meille juuri varasi, on sen ensimmäisen perhevalmennuksen jälkeen joten tarvitsemme esitteen jo nyt. Muutankin tuollaista pientä oli. Hyväntahtoinen, mutta hekä hieman kaavoihin kangistunut. Onneksi saa tietoa muualtakin.
 
Hei, täälläkin ilmoittautuu 33 vuotias esikoistaan odottava.
Olipas kiva löytää tälläinen ryhmä jossa ylikolmekymppiset esikoista odottavat pääsevät jakamaan samankaltaisia ajatuksiaan.

Itse sain ar-ultran viikolle 7+3, jonka jälkeen minulle varattiin uusi ultra seulontaa varten. Kävikin ilmi, että sainkin seulonnan jo viikolle 10+1, niin sitä seulontaa ei sitten pystyttykään tekemään sikiön ollessa liian pieni. Eli varsinainen seulonta tullaan nyt tekemään viikolla 12+1, eli heti pääsiäisen jälkeen.

Nyt tarvitsisinkin teidän mielipidettä, että kannattaako meidän kertoa raskaudestamme nyt pääsiäispöydän ympärillä vai vasta sen seulonnan jälkeen. Juhlapöydässä rv 11+6. Pelottaa, että jos nyt kerrotaan ystäville ja perheelle pääsiäispöydässä, niin seulontaultrassa ilmeneekin jotain.

On tämä odottavan aika kyllä melko stressaavaa, sanon minä!

Tsemppiä myöskin kaikille kanssa sisareille!
 
Malala, mulla oli samanlainen ongelma jouluna. Mulla oli sillon rv11 ja nt-ultra oli heti vuodenvaihteen jälkeen. Edellinen kkm kummitteli mielessä ja oli selvää, että raskaus joka tapauksessa paljastuu jouluna kotona, kun en yhtäkkiä syökään mun lempparia graavilohta tai ota viiniä ruuan kanssa jne. Ja sit myös ajattelin senkin takia kertoa, että asun aika kaukana mun perheestä ja halusin kertoa äitille ja mummille ihan henk.koht. eikä lähiaikoina olis ollut muuten siihen mahdollisuutta (mummia näin itseasiassa vasta nyt pääsiäisenä seuraavan kerran). Olin käynyt jo varhaisultrassa, mut sillon jouluviikolla iski hirvee ahdistus siitä kertomisesta, kun ultrasta oli jo aikaa ja raskaus oli koko ajan lähes oireeton. Menin sit vielä just ennen joululomaa uudestaan yksityisen ultraan. Siellä oli kaikki kunnossa, joten vähän helpotti ja uskalsin kertoa paremmin mielin. Tokihan ne seulat vielä kummitteli mielessä, mut onneks niissäkin oli kaikki kunnossa.

Mihin ratkaisuun ite päädyit?
 
Malala ja sportmom, samasta syystä päädyin itse käymään ekstraneuvolassa juuri ennen pääsiäistä. Haluttin kertoa kaikille, vanhemmmille ja mummoille, nyt pääsiäisenä ja ennen ekaa ultraa ei ollut rohkeutta muuten. Nyt 12+1. Helpotti kovasti kuulla sydänäänet... ja nyt on kaikille jo kerrottukin! Ihanaa tulla kaapista :) tosiaan, mihin päädyitte malala?
 
SportMom ja omppulainen, onpas hauska kuulla että tekin ootte pähkäillyt saman asian parissa, aivan samoja panikointia. Eilen kerrottiin pääsiäispöydän äärellä rakkaille ystävillemme ja tänään kerrotaan sitten perheelle ja kyllä mummo on ykkössija minkätakia halutaan nyt kertoa.

Tajusin, että kävi tässä raskaudessa miten kävi, niin oli kyllä ihana fiilis tulla "kaapista ulos". :) Ennen tätä oli yksi alkuraskauskeskenmeno takana, josta en kertonut kenellekkään, joka ei sitten taaskaan parantanut oloani. Raskautta oltiin yritetty noin parisen vuotta ja ihmisten jatkuva kysely lapsesta sai joka kerta itseään voimaan pahoin, vaikka eihän ihmiset mitään pahaa sillä tarkoittanut, mutta silti se tuntui aina niin pahalta. Kaikki rakkaat ihmiset ovat tässä parivuoden sisällä sikineet kuin pupuset.
Joten tällä ilmoituksella ei tuu vähään aikaan mitään kyselyitä kävi tässä miten kävi.

Eli nyt yritän vaan nauttia tästä fiiliksestä, joka ei tietenkään ole kovin helppoa.

Ilmoitan sitten miten meni seulontaultrassa, joka on siis huomenna.
Ja tänään ollaan rv12+0.

Ainiin joo, unohdin kertoa, että kävin avoimessa neuvolassa silloin kiirastorstaina kokeilee kuuntelee sydämenääniä, mutta mitään ei kuulunutkaan, ja tämä hoitaja ymmärsi huoleni, niin pääsin kattoo ultraa, se oli semmoinen ikivanha laite, mutta hän kuulemma näki liikkeet, itse en niitä nähnyt, mutta uskoin tähän hoitajaan, joten sen voimiin uskalsin kertoa.

Vinkkinä muuten, että kannattaa hyödyntää noita avoimia äippäneuvoloita. Eri alueilla on omat aukioloajat ja niihin voi mennä kuka tahansa helsinkiläinen (tämä siis vaan Helsingissä, muista kaupungeista en tiedä). Eli jos mietityttää eikä malta odottaa seuraavaan neuvola-aikaan, niin suosittelen tuota avointa. :)
 
Malala, toi avoin neuvola mulla oli kesällä mielessä, kun olin aika varma mun keskenmenosta ja nt-ultraan oli vielä aikaa. Se oli heinäkuuta ja avoimet oli silloin kiinni. Nyt jouluna ei sit tullut mieleenkään koko asia enää. :D Ja jotenkin oon ajatellut, että ainakaan Helsingissä ei kovin herkästi ylimääräisiin tutkimuksiin pääse. Mut pitääkin pitää mielessä tää. Ja loistavaa, että ultrassa oli kaikki hyvin! :)
 
Kiva ketju teillä täällä! Vähän myöhässä löysin tämän, koska täällä mennään nyt 40+6 ja vauva syntyy viimeistään maanantaina sektiolla jos ei itsestään siihen mennessä lähde syntymään mutta siis päivän tai pari olen vielä odottaja. :) Mulle ainakin meidän kuukauden salainen puoli on ollut tosi tärkeä ja siellä on tullut juteltua ahkerasti. On kiva vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa, jotka on samassa tilanteessa ettei omia kavereitaan ihan pitkästytä vaan vauvajutuilla. ;) Ja esim. nyt sieltä saa tosi kivaa tsemppausta, kun kärsimättömyys alkaa vallata mielen.

Itse oon yrittänyt välttää oireiden googlailua, koska yleensä sillä löytää vaan pahimmat mahdolliset vaihtoehdot, joten itse suosittelen olemaan ahkerasti yhteydessä neuvolaan, jos joku mietityttää. Myös Espoossa on avoneuvola, joka on kyllä tosi kätevä. :)

Tsemppiä kaikille odotukseen! :)
 
Mukava huomata, että monella muulla on ollut samanlaisia kokemuksia raskaudesta kertomisesta. Mulle se oli varsinkin töissä aivan todella vaikeaa, ja yritin pantata tietoa mahdollisimman pitkään. Muutamalla työkaverille ja pomolle tosin jouduin paljastamaan jo ennen joulua, kun tuli sellaisia tilanteita, että kertominen oli melkein välttämätöntä. Pari vuotta sitten sattuneen keskeytyneen keskenmenon takia olin minäkin pitkään vähän varautunut. Joku kysyi, miksi en tuuleta enempää, mutta ei sitä vain uskaltanut...

Nyt tästä kuitenkin nauttii aika paljon. Määräaikaisuus päättyi juuri, ja nyt kun aamuisin voi lepäillä ja rentoutua vähän pidempään, huomaa vauvan jylläykset hyvin. Tänäänkin tunsin kunnon tepsutusta ja nyrkkeilyä :)

Hyviä vointeja kaikille! :)
 
Tänään 8+5 ja tuntuu kuin en raskaana olisikaan. Vointi on kaikin puolin hyvä ja normaali, väsymys on ainut riesa mutta se varmaan johtuu ainoastaan näistä typeristä raskauden aikaisista uniongelmista. Onneksi kävin viikko sitten siellä ultrassa, muuten kyseenalaistaisin jo koko raskauden. Tällä hetkellä kärsin alaselän ongelmista, tilanne sikäli hankala että vanhat tutut burana ja kipugeeli ei tule enää kyseeseen. Soitin tänään sekä terkkaan että neuvolaan ja sain molemmista saman ohjeen olla käyttämättä edes noita kipugeelituotteita. Kun niitä ei ole luotettavasti tutkittu raskauden osalta. Fysioterapiaan sen sijaan on mahdollista päästä ja varaan ajan heti kun tämä akuutein tilanne menee ohi.

Raskaudesta kertominen alkaa olla pikkuhiljaa ajankohtaisia, kahdelle lähimmälle työkaverille kerroin eilen. Perheiden suhteen on vähän haasteita, kun eripaikkakuntalaisten kanssa ei nyt aikataulut tunnu täsmäävän ja lähellä asuvien kanssa on ollut aina joku ylimääräinen henkilö, jonka ei vielä haluta tietävän, tilanteessa mukana. Kavereille ei oo vielä kerrottu, väsymyksen takia ei olla kyllä ketään viimeaikoina nähtykään. Ja ehdottomasti halutaan siis näille lähimmille ihmisille kertoa kasvotusten.

Maanantaina sitten eka neuvola. Jotenkin ihan hassua. On vähän jo tottunut pitämään tätä niin privaattina asiana että raskauden muuttuminen pikkuhiljaa täysin salaisesta ihan yleiseksi jutuksi on kieltämättä vähän hämmentävää.
 
Täällä 33v. tulee 26 viikkoa täyteen, olisko huomenna. Aktiivinen poika kyydissä.

Perheeseen kuuluville kerrottiin kun oltiin oltu ultrassa viikolla 12 ja kaikki näytti siellä hyvältä.
Ihan lähimmille muille on tullut kerrottua jos on tullut puheeksi.
Muille paljastuu vasta nyt kun talvi loppuu ja toppavaatteet karsiutuu ja vatsa näkyy :D
Teen seillaista työtä ja yrittäjänä, että kun ei ole vaivannut tai vaikuttanut tämä raskaus tähän mennessä mihinkään, niin en ole juuri huudellut. Minulla tällainen tyyli, ehkä en uskonut tämän pysyvän kyydissä niin en ole hehkutellut.
 
Wilmeli, mä kans panttasin töissä kertomista viimeiseen asti. Esimiehelle kerroin nt-ultran jälkeen ihan sen takia, että me saadaan käyttää työaikaa raskaudenaikaisiin lääkärikäynteihin ja se vaati tietty sen kertomisen eka. Muille työkavereille kerroin vasta kolme viikkoa sitten. Halusin eka odottaa RUn, jotta sain varmistuksen, että kaikki on kunnossa. Sen jälkeenkin oottelin vielä hetken. Lähes kaikki mun työkaverit on miehiä enkä jotenkin kokenut, että olisin halunnut kertoa niille. :D Mut hyvä, että on nyt kerrottu, niin voi pukeutua miten haluaa eikä tarvii salailla asiaa muutenkaan. Tosin eipä tätä mahaa enää oikein kunnolla piiloon saiskaan. :D
 
Eka neuvola takana ja sain tosi mukavan "neuvolantädin". Oikein odotan jo seuraavaa neuvolakäyntiä niin päästään jatkamaan rupattelua :)
Alaselkäkivut vaan jatkuu, alkaa olla jo vähän toivoton olo kun mistään ei tunnu apua saavan. Tekisi mieli ottaa kohta kunnon hevoskuuri buranaa ja liisteröidä selkä kipugeelillä...
 
Takaisin
Top