Yli kolmekymppiset ensimmäistä kuumeilevat

Mies tuli kotiin työreissulta ja löysi mun avainlukulistan heti :D No mutta ei ollut kannassa leikkausaikaa vielä. Oli vaan sitä edeltävät verikokeet maaliskuulle. Saisivat kyllä antaa päivän jo tiedoksi, että voisi henkisesti valmistautua!

Toivottavasti kaikilla tämä vuosi tuo tullessaan plussan! :Heartred
 
Näinpä, vastoinkäymisiä ei kyllä yhtään enenpää kiitos! Mutta jos jotain positiivista, niin ainakin me kaikki pystytään todistetusti raskautumaan, eli lähtökohdat eivät ole kaikista huonoimmat :) Ikää vois toki ottaa sen 5 vuotta pois :wink

Little Miss Sunshine, toivottavasti pääsisitte pian aloittamaan uudelleen ! Ite silloin ku:n jälkeen aloitin heti tikuttamaan ovulaatiota, että näkisin miten kierto palautuu ja ovulaatio tuli ihan normaali ajassa "limakalvo vuodon" alkamisesta. Mulla oli tuota ennen kierto hyvin säännöllinen 31pv, mutta tuon epäonnistuneen raskauden jälkeen kierto meni ihan sekaisin 28-40pv ja nyt letrozoleilla se on täysin säännöllinen 29pv, suosittelen kyllä hakemaan pieniä apuja raskautumiseen, jos näyttää, ettei kroppa palaudu :)
 
Harmittaa kyllä, että tämän kemiallisen myötä menkat ei alkanutkaan tänään ja sen myötä ovulaatio myöhästyy ja mies lähtee taas työmatkalle.. Ehkä mun on sitte ihan pakko lähteä mukaan, Barcelona ei kuulostais ollenkaan hassummalle :)
Menkat ei alkaneetkaan... Kuulostaa siltä, että pieni toivonkipinä on vielä. Testaa viel parin päivän päästä. Barcelona hyvä. Paitsi nyt siellä on kylmä. Vaik no joo, aina se on parempi kuin täällä...
 
R-testi nega :sad001

Oliko sulla muuten mitään lääkkeitä inssin jälkeen käytössä ? Mulla on nyt hyvä suunnitelma miten tää pitää hoitaa :wink Ei sokeria, ei kofeiinia, vahvaa magnesiunua, seksiä raivoisasti viikon ajan ovulaation aikana, sali + sauna ja jotain hyvää netflix hömppää ja ehkä jotain lääkkeellistä tukea luteaalivaiheeseen :) Ja ivf toukokuussa :)
 
Oliko sulla muuten mitään lääkkeitä inssin jälkeen käytössä ? Mulla on nyt hyvä suunnitelma miten tää pitää hoitaa :wink Ei sokeria, ei kofeiinia, vahvaa magnesiunua, seksiä raivoisasti viikon ajan ovulaation aikana, sali + sauna ja jotain hyvää netflix hömppää ja ehkä jotain lääkkeellistä tukea luteaalivaiheeseen :) Ja ivf toukokuussa :)
Buu negalle testille. :sad001
Ei ollut inssin jälkeen mitään lääkkeitä, ainoastaan ne letrot sitä ennen. Kysyin kyllä, mutta sanottiin, että ei ne lääkkeet mitään auta, kun on jo muutoinkin ne limakalvot hyvät. Jälkeen käytin sitä punaviiniä. Joka ilta lasin, joka on siis varmaan enemmän kuin yleensä vuoden aikana... :shy:
Raivoisa seksi kuulostaa hyvältä, kelpais. :grin
 
Buu negalle testille. :sad001
Ei ollut inssin jälkeen mitään lääkkeitä, ainoastaan ne letrot sitä ennen. Kysyin kyllä, mutta sanottiin, että ei ne lääkkeet mitään auta, kun on jo muutoinkin ne limakalvot hyvät. Jälkeen käytin sitä punaviiniä. Joka ilta lasin, joka on siis varmaan enemmän kuin yleensä vuoden aikana... :shy:
Raivoisa seksi kuulostaa hyvältä, kelpais. :grin
Odottava äiti saa nyt vaan haaveilla :grin Ehkä tuota punaviiniä täytyy sitte oikeesti vielä kokeilla :eek:
 
Odottava äiti saa nyt vaan haaveilla :grin Ehkä tuota punaviiniä täytyy sitte oikeesti vielä kokeilla :eek:
Mulla muuten meni se vika inssi lääkärin laskujen mukaan vähän pitkäksi, kun lääkäri laski sitä ovulaatiota ens kahdessa ensimmäisessä sillai, et ois ollut ovis ja kypsät munikset 2pv ennen kuin mun sovellus (period tracker) laski. Sen mukaan mentiin. Kolmannella kerralla inssipäivä osui just siihen, jossa sovelluksen mukaan muutenkin ovulaatio. Sit tärppäsi. Luulen, et ne aiemmat oli vaan liian aikaisin. En tiä, miten se lääkäri ne laski. Sovelluksessa kiertojen tiedot kuitenkin oli 1,5 v. ajalta.

Eikös haaveet pidä ainakin yrittää toteuttaa, ne pienemmätkin... Hmmm... :P
 
Täällä ei oo oikein kunnolla yritetty. Jokin ihme pelko iskenyt oviksen aikaan.. Oishan se suuri elämänmuutos vaikkakin toivottu ja kummatkin halutaan. Mutta kai se on normaalia myös vähän pelätä uutta asiaa vaikka tunnenkin olevani täysin valmis. Minä mietin myös pitääkö ensin mennä naimisiin kun näyttää ettei ihmiset sitten ehdi kun tuleekin jo toista lasta ja talonrakennusta.. Ei olla käyty yhdessä edes ulkomaanmatkalla vielä! Tavattiin vasta viime keväänä mutta kummallakin onneksi tunne että ollaan oikeita toisillemme. Ootteko te muut jo vanhoja pareja:p?
 
Voin vain kuvitella kuinka kamalalta keskenmeno tuntuu.. itse kun ehtinyt jo googletella lastenvaunuja ym vaikka en tietääkseni ole ollut edes raskaana vielä :joyful:
Lokakuussa tosin oli outo tunne, kuin ilmapallo mahassa, tissit kipeenä ja tuntui niin eriltä muutenkin! Siis tuntui että olen raskaana. En testannut kuitenkaan heti kun välissä oli muuttokin ja just kun hain testin niin seuraavana päivänä alkoi menkat, viikon myöhässä normaalista. Kemiallinen ehkä..tuo on myös ainoa kerta kun ollaan just oviksen aikaan peuhattu. Muuten ollaan just oviksen aikaan oltu ilman ihan sattumalta. Merkkaan nää clue- period appiin joten oli hauska katsoa oliko edes oikeaan aikaan touhuiltu. :grin
 
Kimalle onhan se iso elämänmuutos ja kaikki muutos aina mietityttää! Ei sitä oikein voi muutaku tehdä niinkuin oikeelta tuntuu. Sanoisin että puhuminen on äärimmäisen tärkeetä ja sen kautta kyllä asiat selkenee :)

Me ollaan oltu yhdessä jo 8,5 vuotta :D Ei olla naimisissa eikä talookaan oo rakennettu :wink Ei olla edes kihloissa! Mut on kyl oikeestaan hääpäivä jo päätetty :D Aateltiin mennä ens vuonna naimisiin, kun meillä tulee 10 vuotta täyteen! Saa nähdä miten lapsikuviot siihen sit vaikuttais.
 
Muaki kyllä välillä mietityttäny, että huh, jaksasinko edes mitään pikkulapsi arkea, varsinkin, kun viettää päivän mun siskon 2v ja 4v lasten kans, sen jälkeen on niiin ihana viettää aikaa omassa kodissa :) Mutta kyllä se onnellisuuden tunne oli niin valtava, kun hetkeksi sen plussan sai testiin ja halusin sitä vaan eniten maailmassa..

Me ollaan oltu yhdessä 6v ja mies kosi mua sormuksella, kun kotiuduin ku:n leikkauksesta, alunperin tietty oli vähän iloisempi syy kihlautumiseen, kun luultiin, että meille tulis vauva :/ En tiedä milloin ne häät sais pidettyä :)

Huvittava tilanne tänään, kun törmättiin mun kummipojan kummisetään ja hän kysäisi meiltä, onko meillä jo vauvakuume. Heitettiin sujuvasti vitsiä asiasta ja miten pitäs vaihtaa auto ja asunto ja vaikka ja mitä, vaikka juuri aiemmin kalenteri kädessä mietittiin ovulaation ajankohtaa ja tulevia kiertoja ja mietittiin voiko mies lähteä yhtään myöhemmin työmatkalle, joo, ei meillä oo vauvakuumetta :)
 
Kimalle: Mä en kyllä kauheesti uskaltanut tässä mun alkuraskaudessa mitään hankintoja miettiä. Ja toisaalta hyvä niin. Nyt olis ollut aika raskasta kattella niitä vauvan tavaroita, kun homma meni niin sanotusti puihin. Oon jotenkin ajatellut, että välttämättömimmät saa hankittua sitten loppuraskaudesta ja muut sitten sitä mukaa kun on tarvetta. Kestovaipat on ainoa asia, joiden hamstraamisen aloitin heti. Ne kun ei oo mitään ihan ilmaisia ja tiedän, että se on mun juttu. Jotenkin kertakäyttöily ei missään muodossa vaan sovi mun arvomaailmaan.

Siinä ymmärrän sua kyllä hyvin, että ajatus raskaudesta ja tulevasta elämänmuutoksesta on jännittävä asia. Ei siinä lapsen yrittämisessä mun mielestä ole mitään muuta oikeaa hetkeä kuin tunne siitä, että nyt on aika. Mä ainakin viis nakkaan siitä, olenko naimisissa vai en lapsen tullessa. Ymmärrän tietty, että toisille se on tärkeää, enkä vähättele sitä yhtään.

Mä oon kyllä jotenkin hyväksynyt senkin ajatuksen, että mun elämässä tuskin koskaan tulee olemaan sellaista hetkeä joka olisi täydellinen lapsen hankkimiselle. Aina on jotain meneillään. Nyt opiskelen, sitten menen töihin ja toivon jostain saavani vakiduunin. Siihen, että aloitettiin yrittämään lasta viime keväänä, vaikutti oikeastaan eniten mun ikäkriisi. Tuntui vaan siltä, että en enää halua odottaa. Haluan kuitenkin lapsen/ lapsia, mutta en halua olla kovin vanha äiti.

Meillä on takana kahdeksan vuoden suhde, mutta ei olla naimisissa. Ja tuskin mennäänkään, jos se miehestä riippuu :D Tästä on väännetty kättä jo joitain vuosia: minä haluaisin, mutta mies ei. Mies ei näe siinä mitään mieltä nykyaikana. Itse taas pidän avioliittoa tietynlaisena symbolisena siirtymäriittinä, jonka haluan elämässäni edes sen kerran kokea (ja toivottavasti ei tarvitsekaan useammin). Menin epätoivoissani jopa kosimaan miestä karkausvuotena. Ei suostunut ja jäi hamekankaatkin ostamatta :P

Onpa muuten kiva lukea muitakin ajatuksianne kuin vain juttuja kierroista yms. Lisää tätä :)
 
Kiva tosiaan lukea muutakin kuin kiertojuttuja, kiva kun vastailitte :happy: Ei mun pakko ole olla naimisissa, mietin vaan ehtiikö sitten vauvan kans :joyful: No ehtiihän ne vauvan kans, tai vaikka maha pystyssä. Tiedän että naimisiin ollaan menossa joten se olisi vaan romanttisempaa ennen lapsia. Mut toki naimisiin ehtii aina jos haluaa, joten ikäkin vaikuttaa tähän kuumeiluun plus tietty se että löysi sen oikean rinnalleen.

Totta, mikä olisi parempi aika kuin se kun :dummy:kuume on! Elämäähän se on ja ihanaa vaikka välillä raskastakin. Meilläkin hoidossa ollut välillä siskon yksi vuotias ja on kyllä uni maistunut sen jälkeen :joyful:

Eihän sitä uskaltaisi hankkia ennen ekaa kolmannesta mitään vauvajuttuja vaikka vaikeaa se olisi odotella!
 
Musta jotenki tuntuu, että kukaan ei edes odota meiltä mitään vauva uutisia ja oma äitin möi just pois siskon lapsilla käytössä olleen pinnasängyn ja syöttötuolin, vähän loukkaannuin, ettei edes ajattele, että niitä vois säästää mun lapsille. Onneksi miehen vanhemmille se ois eka, vähän uutuuden viehätystä..alkujärkytyksen jälkeen :)

Täällä kp1 ja kunnon menkkajomot päällä, vähän kyllä hirvittää, miten tulen koskaan selviämään synnytyksestä, kun nämäkin ottaa niin koville :D
 
Onko niillä jotain syytä olettaa, ettei olisi lähitulevaisuudessa lapsi toiveissa? Eikö mitään uteluja ole sun perheen suunnalta tullut? Tekin kuitenkin noin pitkään ootte pitäneet yhtä. :)

Noi menkkakivut on kyllä varmasti saatanasta. Oon itse onneksi välttynyt niiltä pitkälti ja mulla onkin yleensä aika vähän mitään jomotteluja. PMS-oireet vaan on pahentuneet huomattavasti iän myötä. Erityisesti se henkinen puoli. Oon ihan hermoraunio aina menkkoja edeltävällä viikolla :/
 
Little Miss Sunshine, itsekin vähän ihmettelen tuota, mutta ei olla kyllä suuremmin mainostettu tätä projektia ja voihan toki olla, että haluaa olla hienotunteinen eikä vihjailla mitään ja asettaa paineita.. ja saahan toki tavaraa aina hankittua uutta :) Siskoni sen sijaan tenttaa säännöllisin väliajoin, että jokos, mutta hänellekkin vastaan, ympäripyöreästi jotain, ettei vielä..en tiedä miksi en voi vaan kertoa rehellisesti tästä :sad001

Tsemppiä ens viikkoon ! :)
 
Muokattu viimeksi:
Pipsu Kyllä minäkin olisin ehkä pahastunut tilanteessasi. Mutta eiköhän isovanhemmat hommaa tarvittaessa uudet jutut kun sen aika on :happy:

Mulla pms oireet vaihtelee, välillä itken lähes kaikesta ja äksyilen pikkujutuista plus rinnat arkoina, turvotusta ja välillä, kuten nyt ei tunnu missään! Ensi viikolla pitäisi menkkojen alkaa. Nyt ainoastaan makeanhimo ja muutenkin isompi ruokahalu kuten mulla on aina oviksesta menkkojen alkuun.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
 
Musta jotenki tuntuu, että kukaan ei edes odota meiltä mitään vauva uutisia ja oma äitin möi just pois siskon lapsilla käytössä olleen pinnasängyn ja syöttötuolin, vähän loukkaannuin, ettei edes ajattele, että niitä vois säästää mun lapsille. Onneksi miehen vanhemmille se ois eka, vähän uutuuden viehätystä..alkujärkytyksen jälkeen :)

Täällä kp1 ja kunnon menkkajomot päällä, vähän kyllä hirvittää, miten tulen koskaan selviämään synnytyksestä, kun nämäkin ottaa niin koville :D

No mun äiti selitti mun ku:n jälkeen kuinka hän säästää rattaita mulle ja sit ehkä puol vuotta myöhemmin sano, että myi ne! Olin vähän et ööh.. :D Tuli vähän sellanen fiilis, et luovuttiks se jo!

Ja hauska toi synnytysvertaus :D Mä taas just sanoin viime menkkojen aikaan näistä endokivuista, että kuinka paha se synnytys enää voi olla, kun nää kivut on jo ihan h*lvettiä :D
 
Takaisin
Top