Yli kolmekymppiset ensimmäistä kuumeilevat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Satsa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Voi harmi Beisla että teilläkään ei edeltävässä kierrossa tärpännyt. Meitä on nyt monta melkein samoilla kiertopäivillä, mulla siis kp4.
Oon myös sitä mieltä, että ei taida olla keinoa unohtaa lapsihaaveita. Tai ainakaan en itse oo löytänyt sellaista vielä.

Vähän ihmeelliseltä kuulostaa toi klinikan toiminta! Toivon mukaan saatte aikataulut natsaamaan.

Rinttis, pahoittelut menkoista :sad001

Dolcetti, oispa sulla huomenna plussa testissä! Mutta joka tapauksessa olet saanut tosi paljon apua sulle määrätyistä hoidoista, mikä on hienoa ja toiveita herättävää.

Tsempit meille kaikille ja hyvää joulunodotusta :santa
 
Voihan itku Suvetar, Rinttis12 ja Beisla, olin ihan varma taas että edes jollain tärppäisi! Onneksi meillä on yksi jännäiltävä vielä lähipäiville, eli nyyyt plussa @Dolcetti :rolleyes:

Teillä Beisla tuo luovuttaja tuo kyllä ihan uuden ulottuvuuden vielä koko hommaan. En tiennytkään että psykologin lausunto kuuluu pakollisena asiaan. Toivottavasti saatte asiat järjestymään, aika kurjasti tehty klinikalta.

Arwenille tsemppiä oviksen hyödyntämiseen :joyful:

Täällä mennään kp12 ja pitäisi alkaa testailemaan ovista aika pian. En testannut vielä kun ei tuntunut siltä, mutta nyt alkaa olla aihetta... Toivottavasti tuplahormonitestit tulisi pian postilla. En kehtaa ostaa kuin paketin kerrallaan, on sen verran kalliita pirulaisia. Mulla on tässä kierrossa tukena vikaa kertaa terolutit. Tällä kertaa en kyllä taida aloittaa niitä ennen ovista, jos ne kuitenkin olisivat olleet syy ovuloimattomuuteen viime kerralla. Katsellaan...
 
Huomenta leidit! Se hyvä puoli testaamisen pitkittämisessä on, ettää kun tarpeeksi pitkään pitkittää, niin ei tarvitse testata ollenkaan. KP 2 menossa ja ensimmäinen tämän kierron Letrozole nielaistuna... samoin kuin se katkera kalkki. Minkäs tälle mahtaa... jos jotain myönteistä pitää asiasta etsiä, niin sitten se, että koska kuukautiset alkoivat 1.12. niin KP:t on helppo muistaa. Iloa on aiheuttanut sekin, että tänään pidin parempana vaihtaa pikkuhousunsuoja tamponin, eli kuukautiseni ovat olleet pillereiden lopettamisen jälkeen entistäkin niukemmat, ja vaikka tiedän, ettei vuodon niukkuus ole suoraan yhteydessä hedelmällisyyteen tai kohdun limakalvon paksuuteen, niin koen silti rauhoittavana sen, että kuukautiset vaativat kevyttä sidettä edes yhden päivän ajan. Seuraava ultra on varattu ensi viikon perjantaille ja jos tämäkään kierto ei tärppää, niin kahden kierron päässä häämöttää ehkä sitten IVF (vielä seuraavassa kierrossa ei siihen ehditä vaikka haluttaisiinkin joulutauon takia).

Ei tätä lapsiasiaa ole mitenkään mahdollista unohtaa Beisla ja Suvetar. Ja miten olisikaan? Unohtaminen vaatisi suorastaan yli-inhimillisiä taitoja ja kykyä olla yhdistämättä esimerkiksi kuukautisia lapsiin ja lapsettomuuteen. Meidän toden teolla yrittävien viikkoja värittää pillerien nappailu, päivien laskeminen, aikojen varaaminen, vessapaperin tsekkaaminen vessassa käyntien yhteydessä, ovulaation tikuttaminen, alavatsan tuntemuksien kuulosteleminen (tissejä en maininnut tässä yhteydessä, sillä minulla niissä ei oli ollut ikinä minkään valtakunnan tuntemuksia kiertoon liittyen), tutkimuksissa käyminen ja sitä rataa, ja koko tämä rumba pitää taatusti lapset säännöllisesti mielessä. Miehet voivat keskittyä muihin asioihin ihan eri tavalla.

Toivon nyt joulun ihmetta kaikille! Arwen on sitä lähimpänä ja Omppulainen seuraa heti perässä. Tärpikkäitä touhuja ja vilkkuvia ja pysyviä hymynaamoja! Ja Omppulainen, minua ohjeistettiin aloittamaan Terolutit kaksi päivää ovulaation jälkeen, eli DPO 2. Samoin toimittiin Lutinuksien kanssa, joissa on siis samaa keltarauhashormonia kuin TeroluteissaKertoivatko sinulle miksi sinun piti aloittaa jo aiemmin?

Beisla, minun klinikkakäynnit on tosiaan monella tapaa erilaisia kuin yleensä, mutta minä tunsinkin meitä hoitavan lääkärin jo ennestään. Voin hyvin kuvitella sen ärsytyksen, mitä vaatimusten muuttaminen kesken prosessin aiheuttaa, varsinkin kun siitä seurasi asioiden siirtyminen ja pitkittyminen. Toivottavasti luovutus ei kuitenkaan mene kokonaan puihin, vaikka vähän joudutte odottamaankin. Aika kalliita ovat parikäynnit! Onko kyseessä 90 minuutin tapaaminen? Tiedätkö olisiko teidän mahdollista käydä psykologilla jossain muualla, vai pitääkö sen olla klinikan oma psykologi? Ihan vaan uteliaisuudesta tätä kysyn, sillä te olette jo psykologilla käyneet. Miten se tapaaminen meni? Opitteko uutta itsestänne, toisistanne, suhteestanne tai tilanteestanne?

Pitäskö sihteerin tehdä taas jotain pöytäkirjaa? :p

Dolcetti KP 2 (letrot, follikkeliultra KP 11)
Beisla KP 4 (letrot, luovutus tammikuussa, inseminaatio? IVF? Sori, en nyt muista tarkkaan!)
Rinttis KP 4 (clomit, gyneaika varattuna)
Suvetar KP 5 (ensimmäinen klinikkakäynti KP 19)
Omppulainen KP 13 (ovulaation testausta)
Arwen KP 19, DPO 3 (puuhastelua ja oviksen hyödyntämistä)
Mollukka (tauolla)
 
Isot pahoittelut menkoista, Dolcetti :sad001 Totisesti sitä joulun ihmettä tarvittaisiin. Mulla on ollut taas vaihteeksi synkemmät fiilikset. Joulun lähestyminen saa tajuamaan, että tämä vuosi ei ole tuonut meille raskausuutisia enkä hirveästi jaksa uskoa, että niitä ehtii enää tullakaan. Ja joka puolella (myös ystäväpiirissä) komeilee vauvamahoja. Olen niin kateellinen :shifty:
Yritän välillä jopa uskotella itselleni, että voisinhan unohtaa koko lapsihaaveen... Että eläisi vain tyytyväisenä vapaata elämää. Mutta kun ei sille vain voi mitään, että lapsen kaipuu on niin äärimmäisen kova.

Sori tällaiset synkät mietteet, mutta nyt ei irronnut muuta :meh::goodnight
 
Suvetar, kirjoitat juuri samanlaista, mitkä on fiilikset täälläkin :banghead:
Jotenkin tää ahdistus ja kateus pitäisi saada käännettyä positiivisuudeksi. Yritin eilen miehelle puhua, että kuinka iso juttu tää on minulle ja miten en voi olla tyytyväinen omaan kroppaan, kun se ei toimi, niin kuin haluaisin, mutta vastaukset olivat lähinnä ynähtelyjä ja kehoituksia olla stressaamatta. On kyllä ihan ok ollut tukena tässä, mutta jutella ei oikeen taideta tai ei osata.

Mites muut, onko teillä ystäviä/vanhempia tai jotain porukkaa siinä ympärillä, joiden kanssa vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia? Onneksi täällä foorumilla on teitä, joille voi heittää kysymyksiä ja mietteitä :smiley-angelic002

Ehkä tää pimeys ja harmaus vetää mieltä alaspäin vähän väkisinkin. Muutama viikko lomaan ja sitä ennen käynti gynellä (11.12.), jos vaikka siellä jotain tapahtuisi ihan todistettavasti, jää nähtäväksi.

Sori täältäkin, vähän on alakuloista mieltä, mutta tsemppiä kuitenkin kaikille! Alkaa viikko kääntyä taas jo viikonlopun puolelle :dead:
 
Niin samassa veneessä ollaan Suvetar ja Rinttis... Mulla ei ole oikein miehen lisäksi ketään kenen kanssa jutella. Kaverit on niin eri elämäntilanteissa, että en oikein osaa avata keskustelua...

Hyvä että teillä on kuitenkin ns. "seuraavat stepit" tiedossa aika nopealla aikataululla.

Voi onnetonta uudesta kierrosta Dolcetti!! Ehkä se joulun ihme antaa vielä odottaa itseään? Sä oot muuten ainoa jonka olen kuullut toivovan runsaampia menkkoja :p

Mulla ongelmana on se follikkelivaihe. Luteaalivaihe on kestänyt aina aika tarkkaan kaksi viikkoa. SIksi ekassa terokierrossa ei ollut toivoakaan oviksesta, kun se olisi tullut siinä vaiheessa kun terojen kanssa piti olla jo pitkällä seuraavassa kierrossa...(ed. kierto ennen teroja follikkelivaihe kesti 5 viikkoa :eek:) Lääkärin mukaan yritetään "tahdistaa" kierto lyhyemmille päiville.

Tsemppiä kaikille!! Viikonloppu virkistää aina edes vähän, eikö :shy:
 
Omppulainen, toivottavasti sulla tulis nyt ovis ajoissa, kuulostaa kyllä hurjalta viiden viikon follikkelivaihe!
Lahjasoluja käyttäville (tai luovuttaville) ei ole pakollista psykologin lausunto vaan lahjasoluneuvonta. Tarkoituksena on saada pohtimaan lahjasolujen käytön vaikutusta lapseen, ei arvioida parin tai henkilön kyvykkyyttä vanhemmuuteen. Yleensä sen tekee psykologi, mutta muistelen lukeneeni Sateenkaariperheiltä että jollain pienemmällä klinikalla on toimittu toisin. Tämä on kuitenkin vain hämärä muistikuva.

Dolcetti meidän sihteeri tosiaan. :grin
Voi ei, niin toivoin että sinne ainakin olisi plussa tulossa. Mutta onnea edes pidentyneestä luteaalivaiheesta, lääke ainakin toimi niin hyvin kuin voi toivoa.
En ole varma oltaisiinko voitu käyttää muuta psykologia, mentiin nyt klinikan omalle tosin hänen oman vastaanottonsa kautta, niin saatiin ilta-aika. Psykologi oli oikein mukava eikä käynti tuntunut mitenkään ahdistavalta, mutta en sanoisi että siitä oli hyötyä meille. Naisparina ollaan totta kai tiedetty jo alusta asti että tarvitaan lahjasoluja; hieman eri tilanne kuin vaikka heteroparilla jolle selviää ettei omia soluja voi käyttää. Myös luovuttajan kanssa ollaan puhuttu prosessin aikana yhteensä useampi tunti. Luovuttajan sanojen mukaan, jotenkin nurinkurista kun ollaan jo vuosi puuhattu ilman lain tuomaa turvaa (isyyden tunnustuksen suhteen) ja nyt kun homma muuttuu viralliseksi niin pitää käydä psykologin juttusilla. Ymmärrän toki että klinikan pitää varmistaa että kaikki ovat mukana vapaaehtoisesti omasta tahdostaan.
Luulen että meidän käynti kesti vähän yli puolitoista tuntia, mutta sen mukaan meitä laskutettiin.

Koti-insseillessä siis kumpikaan osapuoli ei voi estää isyyden tunnustusta/tutkimista vaikka niin olisi sovittu. Paljon luottamusta vaatii siis. Klinikalla taas soluja luovuttaja ruksii joko kohdan että tunnustaa isyyden, tai ei voida vahvistaa isäksi. Jos jälkimmäinen, niin isyyttä ei enää mitenkään voida vahvistaa, vaikka jompi kumpi osapuoli niin haluaisikin jälkeenpäin.

Suvetar samaa mietin minäkin välillä, että onhan tämä elämä hyvää ilman lapsiakin. Mutta kaipuu on silti kova...

Rinttis, me ollaan kerrottu muutamalle kaverille eli vähän saa jutella myös kasvotusten, mutta pidempään yrittäneiden vertaistukea saan lähinnä vain foorumilta. Onnea gynekäyntiin, toivottavasti siellä selviää jotain.

Meidän luovuttaja sai nyt aloitettua luovutukset klinikalle. Nyt vaan peukut pystyyn että ehtii saada kaiken hoidettua ennen reissuaan. Meidän IVF todennäköisesti siis menee helmikuulle. Ehkä saadaan vielä pari kiertoa koti-inssejä ennen sitä, ainakin nyt ensi viikolla.
 
Perjantai-ilta ja viikonloppu on täällä. Alakulo ei ottanut valtaa, mutta edelleen pessimistisissä/realistisissa tunnelmissa mennään. Uuden kierron alkamisen jälkeen on ollut hetkiä, jolloin olen kyseenalaistanut koko tämän projektin. Aluksi ajattelin, että vaikken monestakaan syystä usko tulevani raskaaksi, niin olisimmepahan ainakin kokeilleet tämänkin kortin, eikä sitten tarvitsisi ainakaan katua mitään. Tässä on nyt kuitenkin käynyt valitettavasti niin, että mitä pidemmällä projekti on mennyt, ja mitä useampi yrityskierto on takana, niin sitä useammin olemme molemmat kokeneet hetkiä jolloin toivomme herää. Hetkiä, jolloin puhumme innostuneesti, joskin hieman pidättäytyvästi, siitä millaista olisi, jos olisi lapsi. Hetkiä, jolloin puhumme lapsen nimistä, kasvatusperiaatteista, harrastuksista, toiveistamme ja haaveistamme. Ja kaikki nuo hetket ja se orastava toive tekevät kolmen-neljän viikon välein tapahtuvasta pettymyksestä aina vain lannistavamman. Ja sitten sitä miettii, että olisiko ollut parempi olla edes yrittämättä. Niin, että synkähkö fiilis on täälläkin Suvetar ja Rinttis.

Omassa ystäväpiirissäni on vähän vauvoja ja vauvamahoja, ja useita naisia, jotka eivät ole halunneet lapsia tai syystä tai toisesta saaneet niitä (ei oikeaa miestä oikeaan aikaa, lapsuudesta saakka tiedossa ollut este lapsen saamiselle jne.). On silti pari ystävää (ja mies tietysti) joille voin puhua asiasta, ja yksi, joka käy läpi samaa kuin minä, mutta jolle en ole vielä uskaltanut kertoa yrityksestämme. Hän kun on yrittänyt miehensä kanssa ja useeamman vuoden ajan ja käynyt läpi pari-kolme epäonnista IVF-hoitoa. Hänellä on myös useita erilaisia raskaaksi tulemista vaikeuttavia tekijöitä: endometrioosi, myooma, huonolaatuiset munasolut, huonosti IVF:n reagoivat munasarjat jne. Sen verran lähellä tuo ystävä on elämääni, että pelkään hänen pelkäävän sitä, että me onnistuisimmekin. Ihan hullua varmaan pähkäillä tällaista, pitäisi vaan kertoa, ja minusta tuntuu epäreilulta olla kertomatta hänelle itsestäni, kun minä tiedän hänestä. Mutta entäpä jos hän suhtautuukin negatiivisesti?

Ja juuri niin Omppulainen, harvempi se runsaampia menkkoja toivoo. Mutta omani ovat niin älyttömän niukat e-pillerien lopettamisen jälkeen. Yleensähän käy päinvastoin! Ja valitettavasti pelkään tuon niukkuuden tosiaan kielivän siitä hedelmällisyyden laskusta ja vaihdevuosien vääjäämättömästä lähestymisestä. Hurjan pitkä follikkelivaihe sinulla! Onko siihen löydetty joku syy? Yrittääkö sulla esimerkiksi useampi munarakkula kypsymistä yhtä aikaa siten että menee pitkään ennnen kuin yksikään saa napattua sen johtofollin paikan? Vai onko hormoniarvoissa jotain mikä selittäisi pitkää follikkelivaihetta?

Kiitos Beisla, lääkkeet ovat tosiaan tuoneet pituutta luteaalivaiheeseen ja siitä olen iloinen. Nyt vaan pelottaa, että vikana ovatkin ohut kohdun limakalvo ja/tai huonot munasolut. Ensimmäiseen voi vielä jotenkin vaikuttaa, mutta jälkimmäiseen ei oikein millään. Mitä nyt letrot kypsyttävät tutkimusten mukaan niitä paremmanlaatuisia munasoluja. Jos niitä on siis rakkuloissa tarjolla. Kirjoitit, että
Beisla sanoi:
Meidän luovuttaja sai nyt aloitettua luovutukset klinikalle. Nyt vaan peukut pystyyn että ehtii saada kaiken hoidettua ennen reissuaan. .
Click to expand...

Mitä kaikkea hänen pitää siis saada hoidettua? Olin jotenkin kuvitellut, että se riittää kun käy klinikalla luovuttamassa spermaa. Vai pitääkö käydä useamman kerran, että saadaan tarpeeksi "materiaali"? :)
 
Dolcetti, hankala tilanne ystäväsi kanssa ja ymmärrän että pelottaa hänelle kertominen, kun ei halua tuottaa tuskaa jos itse onnistuukin. Mutta jossain vaiheessa sinun oletettavasti pitää kertoa kuitenkin, ja on hyvin mahdollista että häntä helpottaa jos on aikaa sulatella asiaa. Ihan puskista tuleva raskausilmoitus voi olla pahempi, vaikka riippuu toki ihmisestä.
Meillä yksi kaveri yritti reilusti yli vuoden ennen raskautta. Tiedettiin yrityksestä mutta hän ei meidän, ja pelotti kyllä jos oltaisiin onnistuttu ennen häntä että kuinka raskaasti hän olisi sen ottanut. No, nyt hän on raskaana ja meillä tulee kohta vuosi täyteen, että se siitä. Mutta itseä kyllä helpotti kuin tiedettiin yrityksestä.

Minäkin ajattelematta kuvittelin ensin että klinikalle luovutus on nopea keikka, mutta se vaatiikin vähän enemmän. Jos oltaisiin pariskunta, mies voisi luovuttaa vain juuri ennen IVF:ää, mutta lahjoittajan kanssa toimitaan toisin. Koska emme ole parisuhteessa, häneltä pitää ottaa infektionäytteet ennen luovutusta ja vielä uudet näytteet sen lopuksi. Tämä on kallista tai hidasta. (HIV-vapaus voidaan varmistaa joko PCR-kokeella joka on kallis, tai ottamalla uusi näyte puolen vuoden päästä. Päädyimme PCR:ään.) Sillä ei ole merkitystä, että olemme puuhailleet koti-insseillä jo vuoden ja mahdollinen tauti olisi jo tarttunut. (Teimme alussa kaikki tautitestit.) Siksi luovuttaja toimittaa klinikalle kerralla niin paljon spermaa kuin voimme todennäköisesti tarvita. Sitähän voi pakastaa myös mahdollista toista lasta varten. Lääkäri sanoi että luovutuskertoja tulee viidestä ylöspäin, biologi arvioi milloin määrä on riittävä. Pidättäytymisaika on 2-5 vuorokautta.
 
Beisla, mielenkiintoista kuulla miten asiat etenevät luovuttajan kanssa. Olin jotenkin "unohtanut" kokonaan, että on vielä kotimaisiakin luovuttajia kun henkilöllisyyden selvitys tuli pakolliseksi lapsen niin halutessa. Luulin, että lähes kaikki turvautuisivat tanskalaiseen tuontitavaraan, mutta tottakai on tämäkin vaihtoehto, että luovuttaja on tuttu. Toki on hyvä että taudit tutkitaan, mutta luulisi että kerta riittäisi (jos ette haluaisi uutta testausta). Ja varmasti totta, että teillä on ollut helpompi suhtautua luovutukseen kuin sellaisen parin, jolle tilanne tulee yllätyksenä. Olen jutellut (naispari) ystävieni kanssa kyllä hyvin yleisellä tasolla lapsien hankinnasta, mutta en ole osannut ottaa yksityiskohtia puheeksi (joo kumpis teistä synnyttää, vedittekö pitkää tikkua? ootteko jotain kaveria harkinnut biologiseksi isäksi? jne.) Hieman tuntuisi tungettelevalta ja hölmöltä utelulta...

Täällä oviksen testaus menee yhtä surkeasti kuin viimeksikin - 3 vilkkuvaa naamaa peräkkäin. Kokeilin iltapäivällä huvikseni perinteisellä testillä, ja se näytti tyhjää! Siis 1 surkea viiva yksikseen möllötteli näytöllä. Eli ilmeisesti estrogeenia on taas niin että tuplahormonitestin raja ylittyy, mutta LH ei nouse. :mad:

Ultrassa kaikki oli normaalia, samoin perus pitkien kiertojen tutkimiseen tehtävät verikokeet (hormonit). Eli mitään syytä tälle ei ole... mutta niin se gynekin sanoi, että teoreettiset mahdollisuudet ovat normaalit. Totuudesta ei tiedäkään kukaan mitään!

Nyt menee hermo, kolmas tyhjä arpa putkeen :angry5

Parempaa viikkoa teille!! Onko alakulo yhtään helpottanut alkukierrossa RInttis, Dolcetti & Suvetar?

Miten Arwenin piinapäivät sujuu?
 
Omppulainen, rassaava tilanne siellä! Tsemppiä, toivottavasti se lh-huippu kuitenki ilmaantuisi sieltä!

Mitäs muille?

Täällä entiset latistuneet tunnelmat.. No, mulla se menee aina niin, että loppukiertoa kohti (oviksesta lähtien) alkaa toiveikkuus taas nostaa päätään. Nyt on vaan niin paljon muuta mietittävää (kuten vuorotteluvapaalta töihin paluu) että en oo ehtinyt kamalan paljon onneksi märehtiä näitä juttuja. Ovulaation testaamisen aattelin nyt jättää, koska käytännön syistä ei voida ajoittaa kamalasti seksiä tässä kierrossa. Mennään sillä, mitä mahiksia on. Oottelen ovista aikaisintaan kp:lle 14 eli lauantaille. Ja ens viikolla tosiaan se lapsettomuusklinikkakäynti.

Mulla ei oo ketään kaveria täsmälleen samassa tilanteessa tällä hetkellä. Ja tuntuu, että muut ei niin hyvin ymmärrä. Jollain tavalla koen myös hankalaksi aloittaa keskustelua tästä aiheesta.. Miehelle aina yritän ajoittain avautua, mutta ei se oikein ymmärrä samalla tavoin näitä juttuja. Nainen kun joutuu elämään kropassaan, jossa kaikki tapahtuu.

Tämä näin lyhkäisesti. Tsemppihalaus kaikille!
 
Täällä sitä ollaan, KP 8, letrot takana ja folliultra sekä JTP edessä. Ultralta odotan taas huonoja uutisia, vaikkei sieltä sellaisia ole koskaan aiemmin tullut (ellei ohutta limakalvoa lasketa). Mutta tunnelma on silti parempi ja olen pystynyt jakamaan tunteeni, ajatukseni, turhautumiseni ja huoleni mieheni kanssa mitään salaamatta, suodattamattomana ja rehellisesti. Hänestä on tullut tämän prosessin aikana esiin puoli, jonka tiesin hänen omaavan, mutta jota en ollut aiemmin saanut tässä määrin todistaa. Hän on empaattinen, myötäelävä, tukeva, rakastava ja tsemppaava. Ei hän aina sanoissaan mikään Runeberg ole, ja tunteista puhuminen ei tule hänelle yhtä luonnostaan kuin minulle. Mutta tämän asian suhteen hän osaa aina sanoa juuri ne oikeat sanat. Lohduttaa paapomatta tai holhoamatta, tsemppaa rakentamatta pilvilinnoja ja maalailematta seinälle ruusunkuvia. Että jos tästä prosessista ei loppujen lopuksi jää käteen muuta kuin yhteiset kokemuksemme, niin päivääkään ei ole mennyt hukkaan.

Toiveikkuuden herääminen loppukiertoa kohden on niin tuttua Suvetar! Silloin on jotain jota odottaa ja kun itsellä ovulaatiot on todennettu niin testein kuin ultrakuvinkin, niin tietää, että mahdollistahan se raskaaksi tuleminen periaatteessa on. Niin vähän kuin siihen oikeasti uskookin. Meillä on muuten ovikset tässä kierrossa suht samaan aikaan, elleivät letrot sitten siirrä ovista taas edemmäksi. Meneekö teillä yövuorot jotenkin ristiin, vai matkusteletteko kun on käytännön syitä "vaakamambon" esteenä? :p

Voi harmi Omppulainen. Nyt en muista, että mille kiertopäivälle se sun ultra osui. Ja sulla tulee tosiaan aika myöhään toi ovis, eikös sulla ole menossa nyt KP 19? Ja eiväthän testit pomminvarmoja tietysti ole, kuten minunkin lääkärini sanoi, ne on mitoitettu joidenkin keskiarvolukemien mukaan ja jos omat luvut on jotain muuta, niin tyhjäähän ne testit näyttää.

Onpa kyllä aikamoista Beisla. En olisi osannut kuvitella mitään noin monimutkaista tutun luovuttajan kanssa. Onhan se hyvä, että ovat tarkkoina, mutta maalaisjärjen käytön luulisi olevan sallittua. Tosin mihinpä sen rajan sitten laittaisi ja siinä jäisi lääkäreille liikaa vastuuta/valtaa. Olet ihan oikeassa siinä, että minun pitäisi kertoa ystävälleni yrityksestämme. Emme ole vaan tavanneet kahden pitkään aikaan, eikä tällaista asiaa kerrota WhatsAppissa tai täräytetä faktoja pöytään kesken perheillallisen.

Iloisempia tunnelmia viikon jatkoon, on kiva että olette olemassa! :nicethread
 
Pikapäivitys: ClearBluen tuplahormonitesti näytti eilen nollaa, mutta tänään ruutuun ilmestyi vilkkuvä hymynaama. Lähes samoilla päivillä mennään jokaisessa kierrossa ainakin tuon estrogeenin kanssa. LH-huippu sijoittuukin sitten hieman eri päiville, mutta letroillahan ovis yleensä siirtyykin myöhemmäksi... meillä lyhytkiertolaisilla nimittäin. Unohdin muuten testin vessan pöydälle ja tulos - joka näkyy ruudulla kahdeksan minuutin ajan - oli ehtinyt katoamaan. Ohjeista kävi kuitenkin selville, että tulos ilmestyy uudelleen ruutuun kahdeksi minuutiksi testitikun poistamisen jälkeen, ja niin tekikin. I <3 digitestit :) Toivottavasti sulla Omppulainen näytti tänään jo pysyvää naamaa!
 
Näinhän se on tämäkin viikko jo voiton puolella, ihan mieletön tsemppaus itellä, että jaksaa painaa näitä töitä ennen pientä loman tynkää joulun pyhinä. En tosin tiiä, kannattaako näitä pitkiä päiviä tehdä, kun sitten ne vapaat menee ihan vaan toipuessa moisesta rytinästä. Joku viisaampi joskus sanoi, että ei pitäisi stressata, vaikeuttaa lapsen saantia, mutta ole nyt sit siinä.
Töistäkin sitä haluaisi suoriutua ja samoin sitä haluaisi tulla raskaaksi ja saada perheenlisäystä. Mollivoittoista touhua on ainakin täällä edelleen.:dontknow
Eilen tein huvikseni o-testin (kp 11) ja ei siinä mitään ollu. Lähinnä aattelin, että oisko ees jotain tapahtumaa ollut näkyvissä, niin ois mahdollista saada huomiselta gynekäynniltäkin jotain uutisia. Kaapissa on muutama tuplahormonitestikin, ehkä viikonloppuna voisi niitä sitten kokeilla. Edellisellä kerralla kun käytin niin tuli nollatulos ja heti seuraavana päivänä pysyvä hymynaama. Tuntuu siltä, kun ei tähän ikään mennessä vielä omaa kroppaa ja kiertoa kovin hyvin tuntisi...

Mites teillä muilla? Onko selkeitä tuntemuksia, niin että tiedätte, että tänään on ovispäivä ja se tuntuu tältä jne. ?

Meitä taitaa tosiaan olla aika monta suht samoilla päivillä menossa.
Olisipa mukavaa, jos joku vielä tälle vuodelle plussan nappaisi :happy8
 
Huomenta leidit! Kauheeta pommitusta multa, mutta pitää kertoa teillekin että sorruin tänä aamuna ensimmäistä kertaa tuplatestaukseen. Ovistesti näytti pysyvää hymynaamaa yhden nollan ja yhden vilkkuvan hymyn jälkeen ja mieleen tuli olisiko testi viallinen. Toinen testi antoi kuitenkin saman tuloksen, joten kai se on uskottava, LH-huippu on täällä KP 10. Jännä nähdä miltä tilanne näyttää huomisen ultrassa.

Vauva-asiat ovat olleet viime päivinä mielessä siksi, että minun ja mieheni exät ovat saaneet juuri lapsia tai ovat raskaana. Ja vaikkei noita exiä kaipaakaan vierelleen tai haikaile tippaakaan heidän peräänsä, niin kyllä se "mitäs jos" silti mieleen juolahtaa. Ja mieheni eksän kohdalla mieleen hiipi hullu ajatus, että tuo toinen nainen olisi voinut "antaa" miehelleni lapsen. Minä ehkä, todennäköisesti en. Huokaus...
 
Rinttiksen kanssa kirjoiteltiin samaan aikaan :) Kysyit ovulaatio tuntemuksista ja minun täytyy sanoa ettei minulla ole ollut ikinä mitään selkeitä oireita. Ehkä jotain toispuoleista alavatsan nipistelyä joskus, mutta vaikea olla varma mistä se johtuu. Minä tarvitsen aina todisteita, eli vaikka kaksi asiaa tapahtuisikin yhtä aikaa tai peräkkäin, tässä tapauksessa vatsakipu ja ovulaatio, niin ei asioilla välttämättä ole mitään yhteyttä toisiinsa.
 
Omppulainen joo, tanskalaista tuontitavaraa on lähinnä (oon kuullut että siellä ihmiset suhtautuvat sukusolujen luovutukseen samoin kuin monet täällä verenluovutukseen) mutta kyllähän kotimaistakin anonyymiä on jonkin verran. En nyt muista mikä klinikka se on (ehkä Väestöliitto?) mutta jollakin on oma spermapankki ja heiltä saa suomalaista.
Mutta onpa sulla todella tuskastuttavaa jos kuukaudesta toiseen saa turhaan odottaa ovulaatiota! Sulla on varmaan luontainan LH-taso todella matala, jos testiin tuli vain yksi viiva. Muistaakseni toisessa ketjussa oli jollekin lääkäri sanonut, että ihan kaikki eivät saa tasavahvoja viivoja ovistestiin vaikka tulos olisikin plussa. Tässä tapauksessa digikään ei varmaan osaisi reagoida. Mutta viivatesteissä kannattaa seurata viivojen muutosta; jos jonain päivänä ovat selkeästi vahvemmat kuin muuten, voi se olla o-plussa. Ja muutenkin: o-plussa ei takaa että ovuloisi, mutta jos ei saa o-plussaa ei se takaa että ei ovuloisi. Eräs tuttu kertoi ettei ikinä saanut o-plussaa millään testillä, mutta silti ultrassa todettiin ovulaation tapahtuneen ja toisella inssillä (oli naispari) tuli raskaaksi.
Hauskaa jos kaverisikin harkitsevat lasten hankkimista. Paha sanoa, jotkut voivat pitää kysymyksiä tungettelevina ja voihan olla etteivät itsekään ole vielä päättäneet. Mutta itse voin sanoa ettei haittaa jos joku haluaa kysellä, tiedän että tämä on monille aika vieras aihe. :)

Suvetar, sehän se on, että vaikka kaverilta saa sympatiaa niin ei välttämättä ymmärrystä (vaikka halua olisikin) eikä se tunnu samalta kuin jutella tilanteen jakavien kanssa. Onneksi on tämä foorumi. Ja ihan hyvä varmasti unohtaa ovulaation testaus jos ajoitukseen ei kuitenkaan voi vaikuttaa. Eipähän tarvitse stressata sitä.

Dolcetti, onnea o-plussasta! Eiköhän ultrassa tule hyviä uutisia huomenna jos kaksi testiä jo väitti ovulaation olevan käsillä.
Tarkennuksena vielä luovuttajan tautitesteihin koti-inssien jälkeenkin, määräykset tulevat klinikkaa ylempää (olisko ollut Fimealta?) eivätkä klinikat voi siihen vaikuttaa. Tässä katsotaan ainoastaan sitä, ovatko luovuttaja ja vastaanottaja keskenään parisuhteessa.
Ei kuulosta kivalta että molemmat eksät saavat kohta lapsia. Mutta vaikka miehesi eksä olisi voinut antaa hänelle lapsen, ei perhe ehkä kuitenkaan olisi ollut kovin onnellinen jos muutenkin päätyivät eroon.
Itse en muuten erota ovulaatiota, mutta Pregnylin kanssa kyllä. Sehän tekee noin 36 tunnin päästä pistosta ovulaation, ja niihin aikoihin saan kovat kivut. Kerran aika täyttyi keskellä yötä ja jopa heräsin siihen enkä voinut nukkua. Kipu vastasi keskikovaa menkkakipua. Tiedän ettei se johdu vain letroista, koska viime kierto meni luomuoviksella eikä silloin tullut kovaa kipua.

Rinttis, ei siltä stressiltä voi aina välttyä ja kyllä hyvinkin stressaantuneet ihmiset onnistuvat tulemaan raskaaksi. Voihan se vaikuttaa, mutta ei se mikään pitävä ehkäisykeino ole. Tsemppiä huomiseen gynekäyntiin, toivottavasti saat jotain hyödyllistä tietoa sieltä.

Täällä alkaa olla kierto puolessavälissä, ainakin tapahtumien suhteen. Aloitin ovulaation testauksen jo maanantaina, mutta plussaa ei tullut. Inssi piti kuitenkin tehdä eilen, koska luovuttaja lähtee reissuun pitkäksi viikonlopuksi ja ovulaatio olisi todennäköisesti tullut ennen kuin hän palaa. Tänä aamuna pistin sitten Pregnylin kun o-testi oli edelleen negatiivinen. Menkkojen pitäisi alkaa tapaninpäivänä.
 
Dolcetti, sullahan sattui ovulaatio sopivaan hetkeen :) tarkoitan lääkärikäyntiin nähden. Vähän tylsiä tuollaiset exien sikiämiset.. Jossitellahan ei kuitenkaan kannata :)

Ovisoireista: mulla liittyy siihen vatsan turpoaminen ja kovalla olo, näppylät ja hajuherkkyys. Aiemmin olin sitä mieltä, että en tunnista ovista, mut tähän tulokseen oon nyt tullut viime kiertojen aikana, kun eka on ollut oireita ja sitten testi ollut positiivinen. Juilintaa ja jomotuksia on myös, parissa kierrossa on ollut ihan tosi kovaa kramppaavaa kipua, sellaista, niin kuin joku puristaisi munasarjaa nyrkkiin. En tosin tiedä, onko nuo kovat kivut normaaleja. Mulla on se endometrioosiepäily ja pelkään hieman, että kivut liittyvät siihen.
Sen sijaan selkeitä, runsaita egg white-limoja mulla ei ole.

Nyt kun olen palannut töihin, olen osan viikosta toisella paikkakunnalla ja siksi siis ei voi sekstailla ihan milloin vaan. Tosin totesin, että ovis taitaa olla tulollaan vasta vklopuksi, joten kyllä me jotain pystytään tekemään :) nyt ei onneksi ole viikonloppuna töitä. Muita kiireitä tosin senkin edestä.

Rinttis, toivottavasti gynestä on apua!

Beislalle toivotan onnekasta koti-inssiä.
Joudun täältä korvesta kirjoittamaan vain kännykällä, mikä on musta ärsyttävän hidasta, joten kommentointi on vähäistä..
 
Jee, mulla paukahti pysyvä hymynaama kuitenkin eilen mittariin :grin Kp20. Aloitin terot tiistaina kun en viitsinyt odotella pidempään... Meillähän on melkein kaikilla sitten ovis samalla viikolla!

Oli kyllä selkeästi sellainen olo, että ovis on tulossa ja siksi olinkin niin ihmeissäni kun mittarissa ei meinannut näkyä mitään. Muita tuntemuksia ei ole, mutta ovislimat on sellaiset, että ei jätä paljon epäilyjen varaan... Tai näin luulen ainakin, on ne joskus huijanneetkin.

Toivottavasti Suvetar ei ole kyse endometrioosista kuitenkaan. En tiedä onko noin kovat kivut normaaleja? Beislallakin oli kipuja, mutta toivottavasti ne häviää lääkkeen lopetuksen myötä?

Ootte muuten varmaan päivistä tarkkoina naisina huomanneet, että ovis tällä viikolla meinaa joululahjaa tai jouluhajoamista (niinkuin Beisla kirjoittelikin). Huh huh, itse jo eilen melkein saman tien oviksen ilmaannuttua päätin, että ennen joulua en testaa vaikka mikä olisi! Onko teillä ajatusta? Pyhät on jotenkin tuplapaha paikka, siellä saa anoppilassa taas istua epäonnistuneena miniänä ... Eksät vauvojensa kanssa menee ajatusten kanssa samaan lokeroon.

Ja Rinttis, samat fiilikset myös. Maailman pitäiis valmistua ennen joulua, eli vältä siinä sitten stressiä... Mulla on tavoitteena saada nukuttua edes jotenkin järkevästi, sen isompaan stressinpoistoon ei pysty. Ehkä gynellä on hyvä uutisia?

Beisla, ehkä rohkenenkin juttelemaan kavereideni kanssa joskus sopivalla hetkellä! Olisihan se mukava kuulla heidänkin suunnitelmistaan ja ajatuksistaan asian suhteen.

Onnea peliin, luomuna, inssinä tai miten vaan!
 
Jes hymynaamalle, omppulainen :)
Vielä omaa napaa sen verran, että oon miettinyt, pitäiskö koittaa vaatia laparoskopiaa siellä lapsettomuuslääkärissä. Se on ainoa keino todeta endo. Mulla on siihen sopivia oireita niin paljon ja esim. ovis- ja menkkakivut pahentuneet koko ajan. Toisaalta sekin on niin iso operaatio, ettei siihen huvikseen halua lähteä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top