Yli kolmekymppiset ensimmäistä kuumeilevat
- Ketjun aloittaja Satsa
- Aloituspäivämäärä
Rinttis: Mullakin on pamahtanut kerran pyöreiden nollien jälkeen suoraan pysyvä hymynaama, eli ihan hyvin voi pitää paikkansa. Tuossa kierrossa asian paikkansapitävyys todennettin myös folliultrassa. Yleensä testi kyllä vilkuttaa mulla useamman päivän, parhaimmillaan kuusi päivää. Eli ei välttämättä outoa. Mun lääkärin mukaan CB:n tuplahormonitestit ovat myös kaikista luotettavimmat, mutta nekin on säädetty keskiarvojen mukaan, joten toki heittoja voi olla.
Clomeista en osaa sanoa mitään, mutta letroilla raskaus alkaa kuulemma yleensä nopeammin kuin luomuna ja siksi, jos raskaus ei ole muutamassa kuukaudessa alkanut, voi sitten alkaa nopeammin miettimään muita vaihtoehtoja (sekä syille että hoidoille) kuin luomuna yrittäessä, jossa rajana on se vuosi (tai puoli vuotta yli 35-vuotiailla).
Suvetar: Onnea plussasta ja nautinnollisia puuhasteluja sen hyödyntämisessä! :)
Minä kävin tänään ultrassa ja yllätyshän siellä odotti. Jo tässä vaiheessa (KP 9) melkein kaksisenttinen follikkeli ja parempi limakalvo kuin edellisissä ultrissa (yli kuusi milliä). Niinpä sainkin sitten taas Ovitrelleä limakalvoa ja follikkelia tukemaan sekä varmistamaan munasolun irtoaminen: pieni annos tänään ja huomenna, ja loput sunnuntaina. Ovulaatiopäivä onkin sitten varmaan jo KP 11 tai KP 12 viimeistään. Terot minun käskettiin unohtamaan, ne kun voivat kuulemma maskeerata asioita näkymättömiin. Sain kuitenkin Lutinus puikkoja, jotka aloitan ensi viikolla. Nekin tukevat limakalvoa, mutta eivät imeydy verenkiertoon, vaan menevät suoraan kohtuun ja sen limakalvolle. Ovistestaamisen voin unohtaa myös, sillä Ovitrelle hämää tuloksia viimeistään isomman annoksen myötä.
Jatkostakin puhuttiin... letrokiertoja voisi toki jatkaa vaikka kuinka ja pitkään, mutta sattumalla on niissä aina liian iso osuus tämän ikäiselle. Eli puheeksi tuli IVF ja sen harkitseminen ensi vuoden alussa.
Clomeista en osaa sanoa mitään, mutta letroilla raskaus alkaa kuulemma yleensä nopeammin kuin luomuna ja siksi, jos raskaus ei ole muutamassa kuukaudessa alkanut, voi sitten alkaa nopeammin miettimään muita vaihtoehtoja (sekä syille että hoidoille) kuin luomuna yrittäessä, jossa rajana on se vuosi (tai puoli vuotta yli 35-vuotiailla).
Suvetar: Onnea plussasta ja nautinnollisia puuhasteluja sen hyödyntämisessä! :)
Minä kävin tänään ultrassa ja yllätyshän siellä odotti. Jo tässä vaiheessa (KP 9) melkein kaksisenttinen follikkeli ja parempi limakalvo kuin edellisissä ultrissa (yli kuusi milliä). Niinpä sainkin sitten taas Ovitrelleä limakalvoa ja follikkelia tukemaan sekä varmistamaan munasolun irtoaminen: pieni annos tänään ja huomenna, ja loput sunnuntaina. Ovulaatiopäivä onkin sitten varmaan jo KP 11 tai KP 12 viimeistään. Terot minun käskettiin unohtamaan, ne kun voivat kuulemma maskeerata asioita näkymättömiin. Sain kuitenkin Lutinus puikkoja, jotka aloitan ensi viikolla. Nekin tukevat limakalvoa, mutta eivät imeydy verenkiertoon, vaan menevät suoraan kohtuun ja sen limakalvolle. Ovistestaamisen voin unohtaa myös, sillä Ovitrelle hämää tuloksia viimeistään isomman annoksen myötä.
Jatkostakin puhuttiin... letrokiertoja voisi toki jatkaa vaikka kuinka ja pitkään, mutta sattumalla on niissä aina liian iso osuus tämän ikäiselle. Eli puheeksi tuli IVF ja sen harkitseminen ensi vuoden alussa.
Muokattu viimeksi:
omppulainen
Näppärä viestien naputtelija
@Rinttis12 ootko testaillut ovista aamulla? Kun mun mielestä niissä clearbluen tuplahormonitesteissä käsketään testaamaan heti aamulla ennen juomista jne. "Perus" ovistesteissähän testiaika on iltapäivä, ja aamu on kielletty. Voiskohan sillä olla vaikutusta?
Clearbluen ohjeet on aika kirkkaana mielessä kun mulla vilkuttaa edelleen se naama, tänään jo kuudes peräkkäin! Valmistajan sivujen mukaan 25% saa pysyvän hymynaaman päivinä 6-9, ja sen jälkeen ei kannata enää hassata testejä... Toivotaan siis tulosta tai muuten tuomiona taitaa olla ovuloimaton kierto...
@Suvetar onnea ovisplussasta :) ja @Dolcetti aika hyvältä kuulostaa ultran tulokset!
Clearbluen ohjeet on aika kirkkaana mielessä kun mulla vilkuttaa edelleen se naama, tänään jo kuudes peräkkäin! Valmistajan sivujen mukaan 25% saa pysyvän hymynaaman päivinä 6-9, ja sen jälkeen ei kannata enää hassata testejä... Toivotaan siis tulosta tai muuten tuomiona taitaa olla ovuloimaton kierto...
@Suvetar onnea ovisplussasta :) ja @Dolcetti aika hyvältä kuulostaa ultran tulokset!
Niin kuin Omppulainen kirjoitti, CB:n testit pitäisi tosiaan tehdä heti aamulla. Mutta varmaan olet Rinttis ohjeet lukenut :)
Ja Omppulainen: Sulla taisi olla päinvastainen ongelma kuin minulla eli pitkä kierto? Muistanko oikein ja minkä pituinen se yleensä on? Onko sinulta diagnosoitu PCOS?
Ja Omppulainen: Sulla taisi olla päinvastainen ongelma kuin minulla eli pitkä kierto? Muistanko oikein ja minkä pituinen se yleensä on? Onko sinulta diagnosoitu PCOS?
omppulainen
Näppärä viestien naputtelija
Joo Dolcetti, juuri niin eli tosi pitkä kierto. Pituus on vaihdellut tosi paljon - aikanaan 70 päivää ja nyt minipillerien jälkeen jotain 35-50 päivää (>> siksi terot). 8v sitten aloitin minipillerit koska noin pitkä kierto toi mukaan myös järjettömät PMS-oireet. Onneksi se oli tilapäinen häiriö... PCOS-diagnoosia ei ole, ja ultrassa kaikki näytti ihan normaalilta. Mutta kuka tietää ovuloinko normaalisti vaikka näyttää normaalilta? (verikokeethan oli ok myös)
Tänään vilkkui nro 7 eli taitaa olla aika heikko toivo että tässä kierrossa mitään tapahtuu...
Voitaisko tehdä vaihtarit - mä voin antaa sulle vähän mun ylimääräisistä päivistä
Tänään vilkkui nro 7 eli taitaa olla aika heikko toivo että tässä kierrossa mitään tapahtuu...
Voitaisko tehdä vaihtarit - mä voin antaa sulle vähän mun ylimääräisistä päivistä
Voi harmi omppulainen, jos se ovis ei sitten tullutkaan 
Aika jännä, että sulta ei ole löydetty syytä noin pitkiin kiertoihin. On varmasti tosi raivostuttavaa.
Mulla oli lopulta tosi kivulias ovulaatio. Vaikuttaa siltä, että toinen puoli toimii aktiivisemmin, kun noita kipeämpiä oviksia on ollut keskimäärin joka toisessa kierrossa. Mutta musta on jännä, että mulla ei vain tule niitä "kananmunanvalkuaislimoja", joista joka paikassa kerrotaan. Tällä kertaa tutkin asiaa oikein huolella ja ei silti mitään. Liekö sillä jotain merkitystä raskaaksi tulon vaikeuden kannalta..
Mikäköhän on Mollukan tilanne?
Aika jännä, että sulta ei ole löydetty syytä noin pitkiin kiertoihin. On varmasti tosi raivostuttavaa.Mulla oli lopulta tosi kivulias ovulaatio. Vaikuttaa siltä, että toinen puoli toimii aktiivisemmin, kun noita kipeämpiä oviksia on ollut keskimäärin joka toisessa kierrossa. Mutta musta on jännä, että mulla ei vain tule niitä "kananmunanvalkuaislimoja", joista joka paikassa kerrotaan. Tällä kertaa tutkin asiaa oikein huolella ja ei silti mitään. Liekö sillä jotain merkitystä raskaaksi tulon vaikeuden kannalta..
Mikäköhän on Mollukan tilanne?
Argh. Kirjoitin jo viestini kertaalleen, mutta tökkivä nettiyhteys hävitti kaiken. Kp23 meneillään ja pms-oireet melkoiset! Eilen olisi ollut tarpeen vaikkapa sellainen 1 x 10 m:n siivu kuplamuovia, että olisi saanut enimmät agressiot purkaa. Nyt vähän helpompi. En osannut ennakoida, että Lugesteron voisi vaikuttaa henkisesti. Rintojen arkuus, turvotus sekä nipistelyt vatsassa löytyvät tuoteselosteesta, mutta muistaakseni henkisestä puolesta ei mitään mainintaa.
Suvetar: En usko, että limojen määrä ja havaittavuus olisi yhteydessä raskautumiseen. Ainakin mulla ne limat tulee selvästi, toisinaan hyvinkin selvästi, mutta raskautuminen on silti osoittautunut haastavaksi. Joskus ennen raskautumisyrityksiä luulin jonkun tulehduksen yllättäneen, kun en tiennyt mistä oli kyse. Olen huomannut, että greippimehun käyttö on lisännyt limoja. Oletko kokeillut sitä?
Dolcetti: Onnittelut kookkaasta follikkelista!
Omppulainen: Toivottavasti selviää syy pitkiin kiertoihin. Luulisi, että lääkäri saa syyn selville ja oikeat tropit määrättyä.
Nyt vähän helpompi. En osannut ennakoida, että Lugesteron voisi vaikuttaa henkisesti. Rintojen arkuus, turvotus sekä nipistelyt vatsassa löytyvät tuoteselosteesta, mutta muistaakseni henkisestä puolesta ei mitään mainintaa.Suvetar: En usko, että limojen määrä ja havaittavuus olisi yhteydessä raskautumiseen. Ainakin mulla ne limat tulee selvästi, toisinaan hyvinkin selvästi, mutta raskautuminen on silti osoittautunut haastavaksi. Joskus ennen raskautumisyrityksiä luulin jonkun tulehduksen yllättäneen, kun en tiennyt mistä oli kyse. Olen huomannut, että greippimehun käyttö on lisännyt limoja. Oletko kokeillut sitä?
Dolcetti: Onnittelut kookkaasta follikkelista!
Omppulainen: Toivottavasti selviää syy pitkiin kiertoihin. Luulisi, että lääkäri saa syyn selville ja oikeat tropit määrättyä.
Mollukka, yks kaveri joutui syömään jotain hormonivalmistetta (en muista, oliko terot, luget vai clomit), ja oli sitä mieltä, että ne tekee hänestä sekopään. Sanotaanhan sitä, että e-pillerit aiheuttaa toisille huomattavia mielialanvaihteluja, miksei siis jotkut ois muillekin (?) hormoneille herkempiä. Mikä dpo sulla on menossa? Elättelen plussatoiveita täällä 
Mielialanvaihtelut ja muut oireet vois liittyä siihenkin 
Greippimehua oon satunnaisesti litkinyt, tässä kierrossa sitä taas meni, enkä oo havainnut merkittävää vaikutusta limoihin. Mun kroppa ei vissiin halua yhtään avittaa siittiöiden matkaa
Lueskelin eilen artikkeleita yli 35-vuotiaiden raskautumisesta ja yllätyin, kun kuulemma ihan luomumenetelmilläkin iäkkäämmillä naisilla on isompi todennäköisyys saada kaksoset. Ja kohonnut riski kärsiä kaikesta mahdollisesta ikävästä raskauden aikana. Kaikin tavoin meikäläinen alkaa olla jo riskiryhmää... Mielenkiintoista kuulla, mitä lääkäri sanoo mun iästä siellä klinikalla.
Mielialanvaihtelut ja muut oireet vois liittyä siihenkin Greippimehua oon satunnaisesti litkinyt, tässä kierrossa sitä taas meni, enkä oo havainnut merkittävää vaikutusta limoihin. Mun kroppa ei vissiin halua yhtään avittaa siittiöiden matkaa
Lueskelin eilen artikkeleita yli 35-vuotiaiden raskautumisesta ja yllätyin, kun kuulemma ihan luomumenetelmilläkin iäkkäämmillä naisilla on isompi todennäköisyys saada kaksoset. Ja kohonnut riski kärsiä kaikesta mahdollisesta ikävästä raskauden aikana. Kaikin tavoin meikäläinen alkaa olla jo riskiryhmää... Mielenkiintoista kuulla, mitä lääkäri sanoo mun iästä siellä klinikalla.
Heipä hei ja kivaa viikonlopun alkumetrejä kaikille! Jotenkin tekisi mieli tehdä taas jonkinlaista yhteenvetoa meistä ketjulaisista :) Mollukalla on toivon mukaan KP 26 ja Omppulaiselle tuli pysyvä hymynaama ovistestiin *sormet ristissä*? Rinttiksellä on toivon mukaan jo DPO 7 ja jotain tapahtumassa/tapahtunut :) Suvetarkin on jo pitkällä tässä kierrossa ja pääsee toivon mukaan jännäilemään ja iloitsemaan samoin kuin muutkin tässä ketjussa. Taukoa pitävä Beisla taitaa olla myös tämän hetkisen kierron loppupuolella ja hänellekin toivon iloista yllätystä joulun alle! Itse asiassa, nyt kun mietin, niin taidetaan olla muuten kaikki kierron toisella puoliskolla! 
Minulla on menossa KP 16 ja ~ DPO 4. Olen mittaillut uskollisesti aamulämpöjä... ja päivälämpöjä... ja iltalämpöjä, ja kyllä nuo aamun lämmöt ovat olleet jopa hämmästyttävän korkealla. Tänäkin aamuna kuuden maissa 36.9 C. Vieläkin tosin epäilen sitä, että onko lämmön nousu ja pysyminen korkeammalla luonnollista vai johtuuko Lutinuksesta, eli keltarauhashormonista, jota otan "alakautta" aamuin illoin. Tänä iltana mulla on pikkujoulut, enkä kyllä ajatellut vältellä alkoholia. Pitää varmaan kuitenkin lipittää vain punaviiniä?
En tiedä mitä pitäisi ajatella siitä, että mies on ollut tässä kierrossa entistäkin motivoituneempi ja aloitteellisempi seksin suhteen. Olen kiusoitellut häntä sanomalla, että "sinustahan on varsinainen siementäjä tullut". Taustalla kummittelee kuitenkin oma huoleni siitä, että tuotan hänelle pettymyksen. Mutta onnellinenhan minun pitää olla, sillä onnekas olen. Sekään kun ei taida olla tavatonta, että miestä saa maanitella petipuuhiin tai että puoliso on jopa vastentahtoinen. Miten teidän miehenne/puolisonne suhtautuvat asiaan? Kuinka paljon juttelette asiasta? Oletteko samalla sivulla ja yhtä mieltä siitä, mitä tehdään jos ei onnistu luomuna tai kevyillä konsteilla? Onko tullut paineita makuuhuoneen puolelle, vai onko seksi edelleen iloista, "nautinto edellä" puuhastelua?
Minulla on menossa KP 16 ja ~ DPO 4. Olen mittaillut uskollisesti aamulämpöjä... ja päivälämpöjä... ja iltalämpöjä, ja kyllä nuo aamun lämmöt ovat olleet jopa hämmästyttävän korkealla. Tänäkin aamuna kuuden maissa 36.9 C. Vieläkin tosin epäilen sitä, että onko lämmön nousu ja pysyminen korkeammalla luonnollista vai johtuuko Lutinuksesta, eli keltarauhashormonista, jota otan "alakautta" aamuin illoin. Tänä iltana mulla on pikkujoulut, enkä kyllä ajatellut vältellä alkoholia. Pitää varmaan kuitenkin lipittää vain punaviiniä?
En tiedä mitä pitäisi ajatella siitä, että mies on ollut tässä kierrossa entistäkin motivoituneempi ja aloitteellisempi seksin suhteen. Olen kiusoitellut häntä sanomalla, että "sinustahan on varsinainen siementäjä tullut". Taustalla kummittelee kuitenkin oma huoleni siitä, että tuotan hänelle pettymyksen. Mutta onnellinenhan minun pitää olla, sillä onnekas olen. Sekään kun ei taida olla tavatonta, että miestä saa maanitella petipuuhiin tai että puoliso on jopa vastentahtoinen. Miten teidän miehenne/puolisonne suhtautuvat asiaan? Kuinka paljon juttelette asiasta? Oletteko samalla sivulla ja yhtä mieltä siitä, mitä tehdään jos ei onnistu luomuna tai kevyillä konsteilla? Onko tullut paineita makuuhuoneen puolelle, vai onko seksi edelleen iloista, "nautinto edellä" puuhastelua?
Dolcetti on meidän sihteeri 
Kyselit puolisn suhtautumisesta. Meillähän meni tosi kauan, että mies suostui edes yrittämään, mutta sen jälkeen kun päätös tehtiin, on hän kyllä ollut täysillä mukana. Varsinkin keskenmenon jälkeen. On ilmeisesti itsekin ruvennut oikeasti kaipaamaan perheenlisäystä. On aina valmiina ja kyselee, milloin on otolliset päivät ym.. Se joka toinen päivä -tahti oviksen tietämillä on meille vähän liikaa ja silloin seksi rupeaa loppua kohti olemaan pakkosuorittamista, mutta muuten seksielämä on pysynyt ihan hyvänä. Oon lukenut muista ketjuista, ettei miehen anteliaisuus suinkaan oo itsestäänselvyys..jotkut miehet ei halua ja jotkut ottaa paineita eikä homma onnistu. Siinä mielessä meillä on toistaiseksi hyvä tilanne.
Joskus mulla on syylinen olo, kun olen turhaan herätellyt toiveita - välillä mietin, pitäiskö pitää negatiiviset raskaustestit salaisuutena, siis ei kertois, että aikoo testata. Mä kun oon testannut niin monesti turhaan...
Nyt kyllä yritän olla sitkeä! Dpo 7 täällä ja mulla taas hirveät raskausharhat päällä. Mutta aikomus ois OIKEASTI testata vasta kun menkat on tosi myöhässä. Ellei sittten oireet oo päivänselvät.
Hoidoista ei olla miehen kanssa puhuttu vielä läpikotaisin. Inseminaatioon oltaisiin ehkä molemmat valmiita, mutten tiedä sen rankemmista vielä.
Kyselit puolisn suhtautumisesta. Meillähän meni tosi kauan, että mies suostui edes yrittämään, mutta sen jälkeen kun päätös tehtiin, on hän kyllä ollut täysillä mukana. Varsinkin keskenmenon jälkeen. On ilmeisesti itsekin ruvennut oikeasti kaipaamaan perheenlisäystä. On aina valmiina ja kyselee, milloin on otolliset päivät ym.. Se joka toinen päivä -tahti oviksen tietämillä on meille vähän liikaa ja silloin seksi rupeaa loppua kohti olemaan pakkosuorittamista, mutta muuten seksielämä on pysynyt ihan hyvänä. Oon lukenut muista ketjuista, ettei miehen anteliaisuus suinkaan oo itsestäänselvyys..jotkut miehet ei halua ja jotkut ottaa paineita eikä homma onnistu. Siinä mielessä meillä on toistaiseksi hyvä tilanne.Joskus mulla on syylinen olo, kun olen turhaan herätellyt toiveita - välillä mietin, pitäiskö pitää negatiiviset raskaustestit salaisuutena, siis ei kertois, että aikoo testata. Mä kun oon testannut niin monesti turhaan...
Nyt kyllä yritän olla sitkeä! Dpo 7 täällä ja mulla taas hirveät raskausharhat päällä. Mutta aikomus ois OIKEASTI testata vasta kun menkat on tosi myöhässä. Ellei sittten oireet oo päivänselvät.
Hoidoista ei olla miehen kanssa puhuttu vielä läpikotaisin. Inseminaatioon oltaisiin ehkä molemmat valmiita, mutten tiedä sen rankemmista vielä.
Kp 27 meneillään ja PMS-tyyppiset oireet jyllää edelleen. Mutta eipä tässä mitään jännäillä tarvitse. Tuntuu että kuukautiset tekevät tuloaan, vaikkei vuotoa vielä olekaan. Torstaina tein raskaustestin ja se näytti selkeästi negaa. Joten se siitä taas kerran. Testin tekemisen jälkeen tunsin itseni idiootiksi - mitä mä muka oikein kuvittelin?!
Dolcetti: Mä luulen, että joillain ajatukset muuttuvatkin prosessin myötä. Ensin ei olla valmiita hoitoihin ja sitten päätetäänkin kokeilla kaikki. Mä kyllä tiesin alusta asti, että tulen tekemään kaiken mahdollisen. Se on mun luonto ja myös miehen
Mies on selkeästi positiivisemmalla mielellä yleisesti kuin minä tämän yrittämisen suhteen. Hänellä on kaveripiirissä tapauksia, joilla vauvan tulo on kestänyt, joten se on antanut perspektiiviä siihen, ettei tämä ole välttämättä mikään helppo juttu.
Ajattelen että kunkin ihmisen yleinen tapa suhtautua asioihin heijastuu myös tähän. Meillä mies siis yleensäkin on positiivisempi ja varmempi, minä pessimistisempi ja epävarmempi.
Itsellä on enemmän tarvetta puhua asiasta kuin miehellä. Luulen että näin on monen muunkin pariskunnan kohdalla. Taitaa näissä kuumeiluklubeissa olla naisia 99.999...%.
Dolcetti: Mä luulen, että joillain ajatukset muuttuvatkin prosessin myötä. Ensin ei olla valmiita hoitoihin ja sitten päätetäänkin kokeilla kaikki. Mä kyllä tiesin alusta asti, että tulen tekemään kaiken mahdollisen. Se on mun luonto ja myös miehen
Mies on selkeästi positiivisemmalla mielellä yleisesti kuin minä tämän yrittämisen suhteen. Hänellä on kaveripiirissä tapauksia, joilla vauvan tulo on kestänyt, joten se on antanut perspektiiviä siihen, ettei tämä ole välttämättä mikään helppo juttu.
Ajattelen että kunkin ihmisen yleinen tapa suhtautua asioihin heijastuu myös tähän. Meillä mies siis yleensäkin on positiivisempi ja varmempi, minä pessimistisempi ja epävarmempi.
Itsellä on enemmän tarvetta puhua asiasta kuin miehellä. Luulen että näin on monen muunkin pariskunnan kohdalla. Taitaa näissä kuumeiluklubeissa olla naisia 99.999...%.
Arwen84
Satasella mukana keskusteluissa
Heippa kaikille! En ole ihan varma olenko täällä käynyt pyörähtämässä joskus, lähinnä olen luuhannut tuolla Esikoinen toiveissa-ketjussa ja muita ryhmiä käynyt lueskelemassa. Ollaan miehen kanssa kumpikin 31v, ensi keväänä tulee 13v yhteistä taivalta täyteen. 
Nyt on menossa yk6 kuparikierukan poiston jälkeen ja esikoista toivotaan. Olisi hienoa jos tästä kierrosta tärppäisi, mutta yritän myös opetella rentoutta asian suhteen, niin vaikeaa kuin se onkin.
Dolcetti kysyit puolison suhtautumisesta. Meillä mies on tosi kannustava, mutta enemmän mun suhteen kuin lapset edellä-ajatuksena. En usko, että häntä haittaisi yhtä paljon jos lasta ei tulisikaan, vaikka sanookin välillä kuinka paljon arvostaa sitä jos 'suostun' meidän lapsen tuomaan tähän maailmaan. Itseä jännittää raskaus ja synnytys paljon pikkuisia enemmän, lapsista on sen verran läheistä kokemusta. Ollaan keskusteltu, että jotain voitaisiin koettaa hoidoista, jos vuoteen ei tärppää ja/tai jotain häikkää löytyy. Adoptiojonoon siirtyminen ei ainakaan vielä tunnu suurelta luopumiselta. Mieli voi toki muuttua näissä asioissa, kuten Mollukka sanoi. Ollaan kumpikin aika varovaisen toiveikkaita. Toistaiseksi on toiminut hyvin se, ettei touhuta jos ei yhtään tunnu siltä. Tykätään vaan nauttia toisistamme ja toivoisin todella ettei se unohtuisi tässä matkan varrella. Toki vauvelia ei ole vielä saatu aikaan tällä.
Nyt on menossa yk6 kuparikierukan poiston jälkeen ja esikoista toivotaan. Olisi hienoa jos tästä kierrosta tärppäisi, mutta yritän myös opetella rentoutta asian suhteen, niin vaikeaa kuin se onkin. Dolcetti kysyit puolison suhtautumisesta. Meillä mies on tosi kannustava, mutta enemmän mun suhteen kuin lapset edellä-ajatuksena. En usko, että häntä haittaisi yhtä paljon jos lasta ei tulisikaan, vaikka sanookin välillä kuinka paljon arvostaa sitä jos 'suostun' meidän lapsen tuomaan tähän maailmaan. Itseä jännittää raskaus ja synnytys paljon pikkuisia enemmän, lapsista on sen verran läheistä kokemusta. Ollaan keskusteltu, että jotain voitaisiin koettaa hoidoista, jos vuoteen ei tärppää ja/tai jotain häikkää löytyy. Adoptiojonoon siirtyminen ei ainakaan vielä tunnu suurelta luopumiselta. Mieli voi toki muuttua näissä asioissa, kuten Mollukka sanoi. Ollaan kumpikin aika varovaisen toiveikkaita. Toistaiseksi on toiminut hyvin se, ettei touhuta jos ei yhtään tunnu siltä. Tykätään vaan nauttia toisistamme ja toivoisin todella ettei se unohtuisi tässä matkan varrella. Toki vauvelia ei ole vielä saatu aikaan tällä.
Mollukka, pahoittelut negasta Tunnistan oikein hyvin tuon tunteen, josta kirjoitit: "mitä oikein kuvittelin." Sitä tuntee itsensä typeräks, vaikka ei olisi mitään syytä.
Arwen, teretulemast myös tänne :) Oot kyllä tuttu toisesta ketjusta, mutta anteeksi, en en nyt muista, missä vaiheessa sun kierto on?
Täällä tulee ensi viikosta todellinen piinaviikko
Tunnistan oikein hyvin tuon tunteen, josta kirjoitit: "mitä oikein kuvittelin." Sitä tuntee itsensä typeräks, vaikka ei olisi mitään syytä.Arwen, teretulemast myös tänne :) Oot kyllä tuttu toisesta ketjusta, mutta anteeksi, en en nyt muista, missä vaiheessa sun kierto on?
Täällä tulee ensi viikosta todellinen piinaviikko
Tervehdys kaikki ja kiitos Dolcetti hienosti tiivistetty tuossa viestissäsi meidän tilanteet 
Täällä ei sitten niin mitään tuntemuksia, varmaankin on turha ees miettiä testailua ennen kuin kk on oikeesti myöhässä, kun on näin seesteinen aika menossa. Yritän nauttia tästä, viimeksi keväällä plussatessa testasin kun kk oli 4 pvää myöhässä ja yritän malttaa nytkin odottaa vielä tämän viikon. Se on niin ikävä tunne, jos sieltä nega napsahtaa sitten
Tuosta puolison kanssa keskustelemisesta tai fiiliksistä, niin meillä on sellainen tilanne, että miehellä on jo 2 lasta aiemmasta suhteesta ja se kyllä tuo jo haastetta tähän vauvantekoon. Tuntuu olevan miehellä faktat ihan hyvin hallussa, jos oviksen tienoilla vihjailen, että nyt vois olla hyvä hetki ja ne onkin ihan mukavasti saatu hyödynnettyä. Sitten vaan, jos ja kun ei mitään tapahdu, niin tulee ihan kauhee itsesyyttelyn paikka ja oon joka kerta tädin kurvatessa paikalle, ollut ihan maassa. Ei musta oo tähän, mikä mussa on vikana jne. Tiedätte varmaan tunteet.
Ei todellakaan keskustella aiheesta joka päivä, aina silloin tällöin ja varsinkin tuon toukokuisen kkm:n jälkeen tuntuu, että miksei nyt uudestaan tapahdukaan "heti". En usko ollenkaan siihen, että otettaisiin "rankemmat" konstit käyttöön tämän asian suhteen, ei olla puhuttu tästä myöskään mitään.. ehkä pitäisi (en oo vaan ite uskaltanu).
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Rinttis
kp 25(30), dpo 11
Täällä ei sitten niin mitään tuntemuksia, varmaankin on turha ees miettiä testailua ennen kuin kk on oikeesti myöhässä, kun on näin seesteinen aika menossa. Yritän nauttia tästä, viimeksi keväällä plussatessa testasin kun kk oli 4 pvää myöhässä ja yritän malttaa nytkin odottaa vielä tämän viikon. Se on niin ikävä tunne, jos sieltä nega napsahtaa sitten
Tuosta puolison kanssa keskustelemisesta tai fiiliksistä, niin meillä on sellainen tilanne, että miehellä on jo 2 lasta aiemmasta suhteesta ja se kyllä tuo jo haastetta tähän vauvantekoon. Tuntuu olevan miehellä faktat ihan hyvin hallussa, jos oviksen tienoilla vihjailen, että nyt vois olla hyvä hetki ja ne onkin ihan mukavasti saatu hyödynnettyä. Sitten vaan, jos ja kun ei mitään tapahdu, niin tulee ihan kauhee itsesyyttelyn paikka ja oon joka kerta tädin kurvatessa paikalle, ollut ihan maassa. Ei musta oo tähän, mikä mussa on vikana jne. Tiedätte varmaan tunteet.
Ei todellakaan keskustella aiheesta joka päivä, aina silloin tällöin ja varsinkin tuon toukokuisen kkm:n jälkeen tuntuu, että miksei nyt uudestaan tapahdukaan "heti". En usko ollenkaan siihen, että otettaisiin "rankemmat" konstit käyttöön tämän asian suhteen, ei olla puhuttu tästä myöskään mitään.. ehkä pitäisi (en oo vaan ite uskaltanu).
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Rinttis
kp 25(30), dpo 11
Iltapäivää kaikille ja kiitos ajatusten jakamisesta Mollukka,Suvetar, Rinttis ja Arwen.
Arwen: myös minua raskaus ja synnytys kauhistuttaa sen verran, että kiellän itseltäni molempien ajattelemisen, sillä muuten kavahtaisin kuin hevonen liian korkealle esteelle laukattuaan.
Suvetar: Väestöliiton vasta julkaistusta Perhebarometrista kävi ilmi, että miesten halu saada lapsia voimistuu mitä vanhemmaksi he tulevat, kun taas naisilla halukäyrä laskee. Yleisellä tasolla siis, eli yksilöllisiä eroja löytyy.
Meillä molemmat heräsi lapsiasiaan yhtä aikaa, minä ehkä enemmän vasta sen jälkeen kun vaistosin mieheni orastavan toiveen. Sitä monien potemaa vauvakuumetta en ole ikinä kokenut ja tuskin koenkaan. Koirat saa minut lätystämään, vauvat ei, ja jos saisin valita, niin synnyttäisin suoraan kolmi-nelivuotiaan (pienen vauvan kokoisena tietty!
) Mutta enpä ole ainoa laatuani ja olen kuullut monista naisista jotka ovat sitten seonneet totaalisesti - hyvällä tavalla - saatuaan vauvan syliinsä.
Mutta niin on vaan tästä projektista tullut enemmän minun projektini. Minä olen se joka kirjaa päiviä, tuntemuksia, lukuja, lääkityksiä, tuloksia, lämpöjä ja sun vaikka mitä Exceliin ja Glow-applikaatioon. Minä olen se, joka piikittää itseään ja popsii pillereitä. Minä olen se, joka varaa lääkäriajan ja makoilee tutkimuspöydällä. Ja minä olen se, jonka biologinen kello vetää viimeisiään tämän asian suhteen ja mitä todennäköisimmin se, jossa vika on, jos lasta ei tule.
Mutta miksi nämä palstat ovat niin naisvaltaisia ja tämä asia "naisasia"? Siihen on varmasti monta eri syytä, mutta en voi olla ajattelematta, että yksi syy on se, että naisille se on joko tai. Että se olen minä joka sen lapsen saa tai sitten ei saa. Meidän naisten osalta, jollei "vika" ole miehessä, on kyseessä lopullinen asia. Miehille, vaikka sitten ihan vaan teoreettisesti, lapsiovi ei mene oikeastaan koskaan kiinni. Eli heidän ei tarvitse luopua ajatuksesta kokonaan, vaikka käytännössä luopumaan joutuisivatkin. Ja tuleehan siitä meille painetta ja kiireen tunnetta. Sense of urgency. Meidän munat on samassa korissa.
Mun mies on sitä mieltä, että kaikesta selvitään. On optimistinen. Haluaisi kokeilla IVF:kin, jos ei tämän vuoden puolella onnistu. Sanoo kuitenkin että minähän sen päätän. Takaraivossa nakuttaa kuitenkin huoli siitä, ettei mieheni ole sisäistänyt ja ymmärtänyt asiaa täysin. Ettei osaa ajatella miltä hänestä tuntuisi, jos emme lapsia voisi saada. Jos vaihtoehtoja ei enää olisi. Piste.
Jännättävää riittää edelleen kaikilla ja toivotaan, että ainakin yksi meistä tippuu tämän ketjun kohderyhmästä ennen joulukuun alkua! :)
Dolcetti KP 19/22 , DPO 7 Letrozole, Ovitrelle ja Lutinus avusteisessa kierrossa.
Arwen: myös minua raskaus ja synnytys kauhistuttaa sen verran, että kiellän itseltäni molempien ajattelemisen, sillä muuten kavahtaisin kuin hevonen liian korkealle esteelle laukattuaan.
Suvetar: Väestöliiton vasta julkaistusta Perhebarometrista kävi ilmi, että miesten halu saada lapsia voimistuu mitä vanhemmaksi he tulevat, kun taas naisilla halukäyrä laskee. Yleisellä tasolla siis, eli yksilöllisiä eroja löytyy.
Meillä molemmat heräsi lapsiasiaan yhtä aikaa, minä ehkä enemmän vasta sen jälkeen kun vaistosin mieheni orastavan toiveen. Sitä monien potemaa vauvakuumetta en ole ikinä kokenut ja tuskin koenkaan. Koirat saa minut lätystämään, vauvat ei, ja jos saisin valita, niin synnyttäisin suoraan kolmi-nelivuotiaan (pienen vauvan kokoisena tietty!
) Mutta enpä ole ainoa laatuani ja olen kuullut monista naisista jotka ovat sitten seonneet totaalisesti - hyvällä tavalla - saatuaan vauvan syliinsä.Mutta niin on vaan tästä projektista tullut enemmän minun projektini. Minä olen se joka kirjaa päiviä, tuntemuksia, lukuja, lääkityksiä, tuloksia, lämpöjä ja sun vaikka mitä Exceliin ja Glow-applikaatioon. Minä olen se, joka piikittää itseään ja popsii pillereitä. Minä olen se, joka varaa lääkäriajan ja makoilee tutkimuspöydällä. Ja minä olen se, jonka biologinen kello vetää viimeisiään tämän asian suhteen ja mitä todennäköisimmin se, jossa vika on, jos lasta ei tule.
Mutta miksi nämä palstat ovat niin naisvaltaisia ja tämä asia "naisasia"? Siihen on varmasti monta eri syytä, mutta en voi olla ajattelematta, että yksi syy on se, että naisille se on joko tai. Että se olen minä joka sen lapsen saa tai sitten ei saa. Meidän naisten osalta, jollei "vika" ole miehessä, on kyseessä lopullinen asia. Miehille, vaikka sitten ihan vaan teoreettisesti, lapsiovi ei mene oikeastaan koskaan kiinni. Eli heidän ei tarvitse luopua ajatuksesta kokonaan, vaikka käytännössä luopumaan joutuisivatkin. Ja tuleehan siitä meille painetta ja kiireen tunnetta. Sense of urgency. Meidän munat on samassa korissa.
Mun mies on sitä mieltä, että kaikesta selvitään. On optimistinen. Haluaisi kokeilla IVF:kin, jos ei tämän vuoden puolella onnistu. Sanoo kuitenkin että minähän sen päätän. Takaraivossa nakuttaa kuitenkin huoli siitä, ettei mieheni ole sisäistänyt ja ymmärtänyt asiaa täysin. Ettei osaa ajatella miltä hänestä tuntuisi, jos emme lapsia voisi saada. Jos vaihtoehtoja ei enää olisi. Piste.
Jännättävää riittää edelleen kaikilla ja toivotaan, että ainakin yksi meistä tippuu tämän ketjun kohderyhmästä ennen joulukuun alkua! :)
Dolcetti KP 19/22 , DPO 7 Letrozole, Ovitrelle ja Lutinus avusteisessa kierrossa.
Olen tässä alkanut miettimään sitäkin, että jos vielä ensi vuonna ollaan tässä samassa tilanteessa, ero on todennäköisesti lähellä. Olen miettinyt, että haluan suoda biologisen vanhemmuuden mahdollisuuden ja onnen ihmiselle, jota eniten rakastan. Nämä on isoja ja vaikeita asioita, en osannut edes aavistaa mihin kaikkeen tässä joutuu...En ole uskonut luomutärppiin enää aikoihin. Hoidot vielä läpikäymättä, joten niiltä osin toivoa voi olla. Pelottaa tietysti se, että mitä jos nekään eivät auta. Sitten on vaikeiden päätösten aika.
Tällainen täysin omanapainen huokaus tällä kertaa.
Muoks: Vetäydyn palstalta pois ainakin toistaiseksi kokonaan. Kiitos myötäelämisestä ja onnea kaikille jatkoon!
Tällainen täysin omanapainen huokaus tällä kertaa.
Muoks: Vetäydyn palstalta pois ainakin toistaiseksi kokonaan. Kiitos myötäelämisestä ja onnea kaikille jatkoon!
Muokattu viimeksi:
Mollukka, onko sulla jokin tietty syy uskoa, että ette luomusti onnistu vai oletko vain pessimisti? En siis halua millään tavalla loukata tällä kommentilla, mutta eihän teiltä ole löydetty mitään raskauden estävää syytä? Teillä on kuitenkin vielä alle vuosi yritystä takana etkä ole vielä "niin" vanha. Ethän vielä luovuta 
Ja voi olla, että miehesi ei missään tapauksessa haluaisi erota, vaikka ette kykenisi yhdessä saamaan biologisia lapsia. Vai oletteko jutelleet asiasta?
Ymmärrän kyllä täysin, että välillä sitä vaipuu synkeään epätoivoon, onhan niitä hetkiä minullakin. Mutta silti haluan yrittää valaa sinuun vähän toivoa
Dolcetti, mullakaan ei ole vauva- vaan lapsikuume Tarkoitan tällä siis sitä, että en ole pikkuvauvojen perään koskaan ollut, koska en ole niitä saanut/joutunut hoitamaan (olen perheemme kuopus) ja ne enemmänkin vähän pelottaa. Mutta sellaiset yksivuotiaat ja sitä isommat on taas minusta ihania pakkauksia (kaikkine kiukutteluineenkin). Eli samat ajatukset kuin sulla: kun saisi suoraan sen ison lapsen syliin Raskautta en sinänsä pelkää, vaikka se lyhyt aika, jonka raskaana olin, oli kyllä aika kamalaa - henkisesti sen kauhean epävarmuuden takia ja fyysisesti pahoinvoinnin takia. Ajattelin ensimmäisenä keskenmenosta kuultuani, että en rupea tähän enää ikinä. Mutta nyt ainakin tiedän, mitä olisi edessä.
Rinttis on mua päivän edellä dpo:issa mutta mulla on enemmän kiertopäiviä (28/28-34) :) Seesteinen olo kyllä ennustaa hyvää Rinttiksellä! Pidän peukut pystyssä!
Mulla on tämä sama olo kuin joka kierrossa. Välillä oon varma siitä, että paksuna ollaan, välillä taas en. Aamulämmöt ei oo vielä laskeneet. Todennäköisesti tuun pettymään jälleen kerran.
Ja voi olla, että miehesi ei missään tapauksessa haluaisi erota, vaikka ette kykenisi yhdessä saamaan biologisia lapsia. Vai oletteko jutelleet asiasta?Ymmärrän kyllä täysin, että välillä sitä vaipuu synkeään epätoivoon, onhan niitä hetkiä minullakin. Mutta silti haluan yrittää valaa sinuun vähän toivoa
Dolcetti, mullakaan ei ole vauva- vaan lapsikuume
Tarkoitan tällä siis sitä, että en ole pikkuvauvojen perään koskaan ollut, koska en ole niitä saanut/joutunut hoitamaan (olen perheemme kuopus) ja ne enemmänkin vähän pelottaa. Mutta sellaiset yksivuotiaat ja sitä isommat on taas minusta ihania pakkauksia (kaikkine kiukutteluineenkin). Eli samat ajatukset kuin sulla: kun saisi suoraan sen ison lapsen syliin Raskautta en sinänsä pelkää, vaikka se lyhyt aika, jonka raskaana olin, oli kyllä aika kamalaa - henkisesti sen kauhean epävarmuuden takia ja fyysisesti pahoinvoinnin takia. Ajattelin ensimmäisenä keskenmenosta kuultuani, että en rupea tähän enää ikinä. Mutta nyt ainakin tiedän, mitä olisi edessä.Rinttis on mua päivän edellä dpo:issa mutta mulla on enemmän kiertopäiviä (28/28-34) :) Seesteinen olo kyllä ennustaa hyvää Rinttiksellä! Pidän peukut pystyssä!
Mulla on tämä sama olo kuin joka kierrossa. Välillä oon varma siitä, että paksuna ollaan, välillä taas en. Aamulämmöt ei oo vielä laskeneet. Todennäköisesti tuun pettymään jälleen kerran.