Yli kolmekymppiset ensimmäistä kuumeilevat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Satsa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Radioboca: en ole koskaan kuullutkaan tuosta lääkkeestä, enkä törmännyt keneenkään joko olisi sitä käyttänyt ainakaan tässä ketjussa. Mutta lyhyellä etsimisellä selvisi, että kyseessä on hyvin samantapainen lääke, joka vaikuttaa samaan kuin letrot. Eroja ei juuri ole tutkimustenkaan mukaan: www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17686479
 
Mullekin aivan uusi tuttavuus. Itse olen todella mennyt terot (keltarauhas) + metut (diabeteslääke, Suomessa yhdistetty myös lapsettomuushoitoihin) + clomit (ns antiestrogeeni, käytetään myös rintasyöpälääkkeenä) combolla. :)
 
TK hyvä kun sulla oli tarkempaa tietoa.

radioboca tervetuloa! Teilläkin on jo pitkä taival takana. Toivotaan että uusi lääke toisi teille tulosta, letroja ainakin voi syödä pidempään putkeen kuin clomeja jos ei halua (vielä) rankempia hoitoja. Vai oliko teillä muuta erityistä syytä vaihtaa lääkettä jos clomitkin toimivat? Ummikkona kyselen kun en clomeja ole syönyt, enkä myöskään ole kuullut tuosta uudesta lääkkeestä.

Katsu tervetuloa! Niinhän se on, mahdotonta olla ajattelematta asiaa kun vauvaa kovasti toivoo. Jos sua ei ole sen kummemmin tutkittu tai vikaa löytynyt, voi olla että neuvolassa tarkoitettiin clomeja. Niinkuin Dolcetti selittikin, clomit on hormonilääke ja niistä kyllä jotkut saa sivuoireita. Letrot (Letrozol/Femar) taas eivät ole hormoni ja itse en ole ainakaan saanut niistä yhtään sivuoireita. En juuri muista muidenkaan kertoneen että olisi saanut. Luultavasti sulle tehdään kuitenkin ensin perustutkimuksia joilla selvitetään missä kohdassa voi lääkkeistä olla apua.

Dolcetti, teillä osui ainakin ajoitus ihan nappiin vaikka kertaan jäikin; päivä ennen ovista on tilastojen varjossa hyvä päivä puuhastella. Kyllähän se ultraaminen meidänkin mieltä rauhoitti, ja saataishan me mennä edelleen jos haluttaisiin, mutta ollaan nyt säästetty se raha kun lääkäri itse sanoi ettei tarvitse tulla.
Mä kyllä yrityksen alkupuolella testasin joskus pari päivää ennen menkkoja, kun se jännitys ja halu tietää oli vaan niin valtava! Mutta nyt on oppinut jo odottamaan vähintään tuhrua. Joskus testasin myös kun menkat oli poikkeuksellisen niukat. Muistaakseni on tässä 12 kuukauden aikana kulunut 7 raskaustestiä, eli välillä on into iskenyt mutta eipä noita niin valtavasti ole kulunut. Tällä hetkellä kaapissa on enää yksi testi, eikä luotto ole kova että pääsisin sitä lähikuukausina tekemään.

Täytyy taas todeta, että kyllä on eri mielipiteitä lääkäreillä vaikka saman klinikan alla ovatkin. Meidän lääkäri olisi suositellut meitä kokeilemaan vielä klinikkainssiä, vaikka meidän oman lahjoittajan siittiöt eivät kestä pakastusta. Meidän olisi siis pitänyt vaihtaa klinikan soluihin. Painotti sitä, kuinka iso hintaero on inssillä ja ISCI:llä. Niinhän se onkin, mutta olemme olleet alusta asti tietoisia eri toimenpiteiden hinnoista ja meillä on rahaa säästössä myös kovia hoitoja varten. Tuntuu oudolta; en usko että jos heteroparin miehen siittiöt olisivat ei-niin-priimaa, heitä noin helposti kannustettaisiin siirtymään lahjasoluihin. Ehkä lääkärin näkökulmasta lahjoittaja on lahjoittaja eikä sillä niin väliä kuka se on, mutta meillä oli selvät syyt miksi lähdimme tähän tutun kanssa ja hänkin haluaa ehdottomasti jatkaa. Toiseksi olen samaa mieltä onnistumisprosenteista; en tässä vaiheessa haluaisi enää klinikkainssejä vaan IVF:n vaikka a) meidän lahjoittajan solut kestäisivät pakastusta tai b) hän ei haluaisi jatkaa ja pitäisi joka tapauksessa ottaa klinikan soluja. On tässä jo kohta viisi kuukautta menty lääkkeilläkin.

Suvetar, outoa kyllä jos lääkäri ei sanonut mitään laparoskopiasta. Tosiaan ehkäisypillerit olisivat aika huono vaihtoehto tässä vaiheessa, mutta kai hänen olisi pitänyt tietää laparoskopian eduistakin.
Harmi että miehesi otti käynnin niin raskaasti, mutta luultavasti syynä on tosiaan se, että hänellä on paljon vähemmän perustietoa asiasta. Kun koulussa lähinnä toitotetaan kuinka varovainen pitää olla ettei vahingossa tule raskaaksi, enkä usko että miehet paljon puhuvat aiheesta keskenään saati sitten surffaavat lapsettomuussivustoilla. Vielä kun ajattelee että usko lääkäreiden kykyyn auttaa voi olla kova, iskee järkytyksenä kun kuulee esim. inssin onnistumisprosentit. Vaikka tosiaan luomuna parhaassakin iässä ja terveydessä yhden (luomu)kierron todennäköisyys on enintään 20%.
 
Beisla, siis oon käyttänyt clomeja nyt suunnilleen vuoden on-off. Keskenmenon jälkeen pidin kesällä 3-4 kiertoa taukoa kun piti olla niin hyvät mahkut raskautua uudestaan ilmankin, mutta sitten taas kolme kiertoa clomeja, enkä oo vieläkään raskaana. Ne kyllä kasvattaa folleja eikä edes ohenna mun limakalvoa, vaan kaikki on ihan ihanteellisesti, mutta ei siis gynen mukaan toimi, vaikka näyttää toimivan. Siksi nyt kokeillaan toista lääkettä. Mutta mulla on aika vahva kutina että tää homma on gluteenista kiinni. Tajusin nimittäin jälkijunassa että silloin kun plussasin olin just ollut 3 kk gluteenittomalla dieetillä (jota ryhdyin kokeilemaan vatsavaivojen takia). Ja sitä ennen oltiin siis yritetty 1,5 vuotta jo. Plussan aikaan aloin taas syödä gluteenia, esim. hapankorppuja päivittäin ja silloin tällöin jotain missä oli vähän vehnää, koska vatsavaivatkin oli jo helpottaneet huomattavasti. Jos syön paljon vehnää tulee kyllä ihan järkyttävät oireet, joten joku intoleranssi mulla siihen ainakin on. Tajusin tän yhteyden siis kaksi kuukautta sitten ja oon jälleen siitä asti ollut tiukasti gluteenittomalla, joten oon toiveikas että plussa vielä tulisi. Rankempiin hoitoihin olen ajatellut lähteä kesän jälkeen kun valmistun ja hoitosuhde YTHS:n gyneen katkeaa ja pitää joka tapauksessa etsiä uusi. Miehen kanssa en tosin oo näistä aikeista vielä puhunut. :P

Mulla ei oo clomeista tullut mitään oireita. Noista toisista luin että voi tulla hiustenlähtöä ja kynsien heikkenemistä, huono oloa yms. mutta ehkä niistä tulee pahempia haittavaikutuksia vaan jos niitä syö siihen rintasyöpään? Kun eihän niitä lapsettomuushoidoissa oteta kuin 5 päivänä ja sitten tulee aina pitkä tauko.
 
Beisla, kuulostaa kieltämättä siltä, että klinikalla ehkä mieltävät että luovuttaja kuin luovuttaja... Ei sen väliä. Vaikka eihän se tietenkään ole sama asia, kun ootte tietoisesti valinneet siihen juuri tietyn henkilön. Että siinä mielessä aika jännältä kuulostaa... Onko teillä siis jo aikataulutettu IVF?

Dolcetti, eniten kai miestä ärsyttää se, että lapsen hankkiminen menee lääketieteelliseksi touhuksi. Ja että hänen osuutensa on vain käydä runkkaamassa purkkiin. Ajattelee sen aiheuttavan myös stressiä. On huolissaan siitä, miten meidän suhde kestää kaiken. Juteltiin eilen lisää, ja hän sanoi tajunneensa yhtäkkiä, että on mahdollista, että ei koskaan raskauduta. Se kuulemma oli reaktion taustalla, ei niinkään hoitovastaisuus sinänsä. Taisi olla enemmän sellainen "elämä on perseestä" -reaktio.. Mun piti vähän rauhoitella sitä. Mulla on omat ajatukset ruvenneet jo menemään siihen suuntaan, että täytyy vain varautua pahimpaan enkä minä usko, että me erottais, vaikka lasta ei kuuluiskaan ikinä.

Mies myös valitteli sitä, että klinikkakäynti keskittyi niin paljon minuun, tietenkin pakostakin, mutta olisi toivonut lääkärin selittävän ja puhuvan auki enemmän asioita.

Mua on ruvennut jännittämään eniten se, milllon seuraavat menkat alkaa ja onnistuuko sen puolesta inssi jo tammikuussa.. Nyt en taida paljon piinailla muuta. Toisaalta ihanan rentouttavaa, kun ei ees tiedä tarkkoja dpo:ita.
 
Ai niin, kommentoinpa täällä vielä Radiobocalle (vaikka tästä puhuttiin toisessa ketjussa), että kyllä mä ymmärsin lääkärin suosittelevan sitä inssiä meille juurikin sen simppanäytteen vuoksi, vaikka se ei ihan suoraan sitä sanonut. Kun perusteli sillä siittiöiden kontrolloinnilla parempia mahiksia. Ehkä oli hienotunteinen..?
 
Tämä ei liity suoraan oikein mihinkään ja toisaalta se liittyy ihan kaikkeen. Alkuu varoituksen sana: tarkoitus ei ole kritisoida tai arvostella ketään, ei varsinkaan tässä ketjussa! Mutta kun tämä on ollut mielessä, niin tekee mieli avautua...

Ennen palstalle liittymistä minulla ei ollut tietoakaan tällaiseen maailman olemassaolosta. Tiedostin sen varmasti jollain tasolla, mutta yllätyin silti sen olemassa olosta. Viittaan nyt siihen maailmaan, jossa naiset keskustelevat toistensa kanssa kehostaan ja kehonsa toiminnasta raskaaksi tulemiseen liittyen. Maailmaan, jossa on ihan oma sanastonsa ja käyttäytymiskoodinsa (esim. "Muista kommentoida toisten kirjoituksia." "Vältä omanapailua ja pyydä sitä anteeksi.") Maailmaan, johon miehet eivät kuulu. Maailmaan, joka näyttäytyy joidenkin keskustelijoiden kirjoitusten perusteella siltä, että naiset ovat aika yksin parisuhteissaan.

Netin anonyymeillä keskustelupalstoilla kohtaavat ihmiset, jotka eivät koskaan kohtaisi reaalimaailmassa. Eivät välttämättä edes kaupanjonossa. Olen saanut kurkistaa erilaisten ihmisten elämään ja olen samalla oppinut paljon niin itsestäni kuin muistakin. Mutta kysymyksiä, kysymyksiä joihin ei välttämättä ole vastauksia (ainakaan oikeita sellaisia), on syntynyt.

Esimerkiksi: Miksi kukaan haluaisi lasta huonoon suhteeseen? Miksi kukaan haluaisi lasta miehen kanssa, joka on vastahakoinen tai ei halua lasta? Miksi kukaan haluaisi lasta sellaisen miehen kanssa jonka kanssa ei ole onnellinen? Ja miksi, jos mies käyttäytyy kuin idiootti, sanotaan että miehet on Marsista? Kun eihän ne ole. Eikä ole naisetkaan. Eivät Marsista eikä Venuksesta. Mutta vättymäisiä miehiä kyllä löytyy samoin kuin vättymäisiä naisia. Mutta edelleen, jos se mies käyttäytyy vättymäisesti, niin syynä ei ole se, että se on mies, vaan se, että se on vättymäinen. Vättymäinen ihminen.

En tiedä, olen varmaan naivi kun toivon, että meillä kaikilla olisi puoliso, mies tai nainen, joka kohtelee meitä arvostavasti, kunnioittavasti ja rakastavasti. Rakastaa meitä sellaisina kuin me olemme ja siitäkin huolimatta. Kumppani joka pyytää anteeksi mokailtuaan, muttei juurikaan mokaile. Ei ainakaan loukkaavilla teoilla tai halveksuvilla sanoilla.
 
Dolcetti, taidan tietää mitä tarkoitat..vaikka itsekin toisinaan morkkaan ukkoani, mutta silti en tosiaankaan ole hänen kanssaan vain siksi, että hän tuottaa siittiöitä.. Onhan tämä aika jännä maailma :rolleyes:
 
Näillä palstoilla korostuu miesten ja suhteiden huonot puolet. Kaikissa on kuitenkin paljon hyvääkin. Täällä on vaan vääristynyt näkymä kun naiset avautuu ongelmistaan.
 
Rb, tottahan se on, että eihän meistä kukaan täällä tiedä totuutta siitä, millaista se elämä on niiden kumppanien kanssa. Voi olla, että jotkut liiotteleekin (ja tällä viittaan lähinnä erääseen toiseen julkiseen ketjuun,,jota joskus kurkin).
 
Mulle täällä on joskus korostunut naisten huonot puolet :wink Ja tosiaan ei ollut tarkoitus maalata samalla sudilla kaikkia tällä palstalle keskustelijoita. On todella hienoa, että ihmisillä on paikka jossa jakaa kokemuksiaan ja saada tukea muilta. Jotkut kirjoitukset kuitenki herättävät noita kysymyksiä ja vahvan tunteen siitä että "Sinä ansaitset olla onnellinen ja saada arvostusta ja rakkautta. Sinua ei pitäisi ikinä kohdella noin."

Eikä meistä kukaan täydellinen ole, aika tylsäksi kävisi elämä, jos olisimme. Mutta olemme silti aikuisia ihmisiä, joiden pitäisi ymmärtää, että on tiettyjä rajoja ei saa ylittää. Rajoja, joiden ylittäminen tulee iholle, loukkaa ja satuttaa, horjuttaa luottamusta ja läheisyyttä. En minäkään ole täydellinen ja voisin luetella tässä pitkän listan huonoja puoliani. Eikä toi mun mieskään ole lähellekään täydellistä. Mutta ei se koskaan sanoisi mulle ilkeästi. Tai ole ainakaan koskaan sanonut. Enkä minä sanoisi sille ilkeästi. En löisi navan alle. Ja semmosen kuvan olen saanut täällä pitempään keskustelleista, etteivät teidänkään puolisot sellaista tee, vaikka ovatkin ihmisiä, inhimillisiä, epätäydellisiä. Niin kuin mekin :)

Edelleen siis toivon vaan, että kaikilla olisi läheinen ihminen, joka kohtelee niitä hyvin.
 
Beislalle ja Suvettarelle piti vielä kommentoida sitä, miten eri tavalla ihmiset voivat tulkita esimerkiksi lääkärien sanat. Minun ja miehen kohdalla käy yleensä niin, että se on kuullut myönteisiä ja rohkaisevia uutisia ja minä huonoja ja huolestuttavia. En kyllä yhtään ihmettele Suvetar sun miehen kokemusta siitä, että asiat keskittyvät lähinnä vain ja ainoastaan sinuun, naiseen. Meidän onnena on ollut se, että tiedämme molemmat lääkärimme ihan muista yhteyksistä, joten vastaanttotilanteet ovat luultavasti epämuodollisempia ja rennompia kuin tavallisesti. Voin nyt vain olettaa, sillä itselläni ei ole kokemusta kuin kahdesta lääkäristä tämän asian tienoilta. Voisko siinä olla ideaa, että sun mies kirjais kysymyksiään ylös ennen seuraavaa tapaamista, jos sellainen tulee? Ja sinä ottaisit asiaksesi, että saa myös aikaa ja tilaa niiden kysymiseen ja vastauksille?
 
Heippa taas, olen kyllä lukenut keskustelua, mutta en ole kännykällä saanut aikaiseksi kommentoida... Tervetuloa uudet!

@Dolcetti, olen kanssasi ihan samaa mieltä. Välttelin pitkään kaikkia foorumeita, koska tuntui että täällä korostuu ihmisista erikoisimmat puolet. Tässä ketjussa homma on pysynyt hanskassa, niin siksi olen halunnut seurata ja osallistua. Oli aihe mikä tahansa, niin anonyymi nettikeskustelu polarisoituu ja kärjistyy aika helposti. Yksi vanhoja suosikkiketjuja on Naikkareiden "miksei se kosi". Huh huh, naiset osaa kyllä välillä!

Lääkäreistä: olen joutunut käymään jonkin verran vastaanotoilla muiden sairauksien takia, ja hyväksi havaittu tapa on kirjoittaa kysymykset etukäteen paperille. Vaikkei koko paperia ottaisi mukaan, niin tilanteen hahmottaminen etukäteen auttaa. Se on kyllä hyvä vinkki miehellekin. Lääkäreitä on kyllä joka lähtöön, ja ikävistä kommenteista voi pahoittaa mielensä pitkäksi aikaa. Mulla on muutama niin kurja syyllistämisen kokemus, että ne muistaa vuosienkin päästä. Tuo painoindeksistä huomauttaminen menee samaan sarjaan...
 
Mikäs täällä on tilanne? Onko Beislalla piinaavat ajat käsillä?

Omppulainen, mulla oli pitkä kysymyslista, mutta ne ei sitten sopineetkaan tilanteeseen :) jotenkin ei osannut sitten reagoida lääkäriin puheisiin ja kaikki jatkokysymykset tuli mieleen vasta kotona. Mutta se on kyllä yleisesti hyvä neuvo miettiä huolenaiheensa valmiiksi ja panna ne paperille. Miehen myös.

Onko kaikilla jo joulumieli korkealla? :)
 
Hyvää joulun aikaa kaikille!
Täällä on pohdittu ja pohdittu asioita ja lopputulos on nyt se että siirrytään tjottailemaan, kun ei tällä kropalla niitä vauvoja sitten suoda tehtäväksi ( jos gynen lausuntoa kuuntelee)
Kävi vähän pintaa syvemmälle nuo lääkärin perustelut sille, ettei uusinut clomeja (vaikka toiminut mulla tosi hyvin) ja koska tiedän itse olevani tällaisena, tämän kokoisena ja terveenä ihan tyytyväinen ja iloinen, niin antaa sitten hormonien olla.
Ei tää ihan helppoa ole, mutta mies on tässä kyllä täysin mukana. Sanoi ihan hauskasti tuossa, että ehkä se sunkin maha vielä joskus tuosta ajan kanssa pyöristyy (ja kait se sitä lapsosta tarkoitti ;) ) :)
Seurailen täällä taustalla ja osallistun teidän keskusteluihin, täältä kun saa ihan korvaamatonta tukea kaikissa tilanteissa. Kiitos siitä!
Plussatuulia jokaiselle teille!
Rinttis
 
Joulumieli on täällä kun tuo viimeinen lahjakin toimitettiin ajoissa perille :) Tämän palstan teeman suhteen mieli on tosin apea. KP 22, DPO 11 ja kropassa tuntuu lieviä menkkoja enteileviä oireita. Aamulämpökin laski, vaikken niihin luotakaan. Että se siitä joululahjasta sitten. Jatkan vielä Lutinuksia, mutta eiköhän ne menkat ala viimeistään joulupäivänä eikä testaamiseen ole taas mitään aihetta.

Mitenköhän sitä suojaisi itsensä pettymykseltä tällä kertaa? Loma on kuitenkin alkanut ja iloinen mieli on löydettävä. Ei asia suremalla parane.
 
radioboca, toivottavasti gluteenin pois jättäminen auttaa. Oon täällä foorumilla oppinut hieman itseäni yllättävän asian, nimittäin että jotkut lapsettomuustutkimuksiin menneet on passitettu heti alussa keliakiakokeisiin. Ilmeisesti keliakia voi olla myös melko oireeton ja aiheuttaa lapsettomuutta.

Suvetar ei ole aikataulutettu vielä IVF, näkee sitten milloin luovuttaja on ehtinyt luovuttaa tarpeeksi klinikalle mutta ainakin helmikuulle menee.
Harmi jos sun mies koki jääneensä hieman ulkopuoliseksi klinikkakäynnillä. Tosiaan vaikka sinä oletkin se hoidettava, niin on totta että esim. neuvolassa miehiä sivuutetaan edelleenkin liian usein. Siinä on kuitenkin toinen (tuleva) tasavertainen vanhempi, niin olisi tärkeää että hänellekin puhutaan samalla lailla.

Dolcetti tässä ketjussa ainakin tuntuu että ihmiset suhtautuu "foorumisääntöihin" terveellä järjellä. Sukupuolten eroista olen samaa mieltä, ei tässä eri planeetoilta olla vaan ihan Afrikasta tullaan kaikki. :) Meillä kyllä vaimolla on ollut vähän samanlaisia pohdintoja kuin sulla. Hän ei ole tänne kirjoittanut mutta lukee välillä kyllä.
Onhan täällä tosiaan paljon ihmisiä jotka liikkuvat tosielämässä aivan eri piireissä, mutta toisaalta on mielenkiintoista kuulla hyvin erilaisten ihmisten pohdintoja. Vaikka heidän kanssa ei olisi samaa mieltä ollenkaan. Kirjoitan kyllä edelleen toiseenkin ketjuun ja siitä pidän ettei täällä heti lytätä toisia vaikka olisikin hyvin erilainen ihminen tai kysyisi hölmöjä kysymyksiä.
Mielenkiintoista kuinka eri lailla sinä ja miehesi tulkitsette lääkärin sanoja. Toivotaan että mies osaa valaa sinuunkin toivoa. Omassa tilanteessani en tarkoittanut että lääkäri olisi sanonut ikävästi, mutta sitä ihmettelen miksi hän suositteli meille vielä inssiä IVF:n sijaan. Kun hinta tuntui olevan hänelle suurin peruste (sitä myös psykologi sanoi, että lääkäri oli huolissaan ymmärrämmekö tosiaan hintaeron) mutta minusta myös eri hoitojen onnistumistodennäköisyys pitäisi selvittää kunnolla asiakkaalle.
Ei kai sitä voi täysin suojata itseään pettymyksiltä vaikka kuinka yrittäisi kuunnella vain järkipuolta. Pitää ehkä antaa itsensä surra hetken, niin jaksaa taas löytää ilon aiheita.

Rinttis, ymmärrän että tuollaisen kokemuksen jälkeen ei tee mieli kokeilla uudestaan, mutta luulen, että teidänkin olisi mahdollista löytää paljon paremmin suhtautuva lääkäri. Ärsyttää kyllä teidän puolesta todella, ettei hän suostunut uusimaan clomeja vaikka ne toimivatkin hyvin. Toivon teillä kovasti luomutärppiä, tai jos ei se onnistu, niin jossain vaiheessa jaksamista kokeilla onnea toisen lääkärin kanssa.

Suvetar kyseli onko piinaavat ajat käsillä; no periaatteessa kyllä mutta ei ole kyllä piinaava olo. Niin pitkä liuta jo epäonnistumisia takana etten osaa enää juurikaan jännittää ja menkkoja (ja tuhrua) vain odotan. Olo on niin normaali kuin olla ja voi, mikä nyt ei toisaalta takaa etteikö olisi tärpännyt mutta tuntuu että toiveikkuus on kerta kerralta matalammalla. Joulumieltä olen saanut nostettua tuosta huolimatta aika hyvin.
Kiitos minunkin puolesta kaikille palstalaisille, ja hyvää joulua!
 
Hauskaa joulunjälkeistä aikaa! On tullut taas herkuteltua, mutta niinhän sitä tavataan sanoa, että ei se, mitä syö joulun ja uudenvuoden välillä, vaan se mitä syö uudenvuoden ja joulun välillä. Tänään päästiin kuntosalille asti, joten vaikka loma onkin, niin tietyin osin arkirutiinit jatkuvat.

Siellä sitä istui aattoillan päivällisellä kaksi naista, jotka toisen tietämättä käyvät jopa samalla klinikalla. Molemmat söivät graavikaloja, maksapateita ja pastöroimattomia juustoja, eli kaikkea sitä mitä emme raskaana olisi voineet syödä. Mukavaa kuitenkin oli, eikä asia ollut koko ajan mielessä. Miten teidän - Suvetar, RInttis, Omppulainen, Radioboca, Katsu ja muut - joulunpyhät ovat sujuneet?

Ennustuksistani huolimatta menossa jo KP 26 ja DPO 15. Olin antanut itselleni luvan testata tänään ja merkinnyt "saa testata" myös kalenteriin. En kuitenkaan halunut testatam vaan ylläpitää ajatusta, että tässä kierrossa olisikin tärpännyt mahdollisimman pitkään. Luteaalivaiheen tukilääkityksen lopetin kuitenkin ohjeiden mukaisesti eilen ja testata meinasin... ehdin puhumaan miehelle huomisesta, mutta ehken sittenkään testaa ennen kuin kuukautiset ovat ihan selkeästi myöhässä. Viime kierrossa, samoilla lääkkeillä (letrot ja lutinukset) kuukautiset alkoivat tuhrulla KP 26 iltana. Kaikesta huolimatta en osaa yhtään jännittää. En vaikka ne kuukautisia ennakoivat lievät oireetkin puuttuvat vielä. Mites Beisla? Mehän ollaan täsmälleen samassa vaiheessa. Sinun puolestasi osaan jännätä! :) Ja niin, saatetaan sattua sinne klinikalla samaan aikaan helmikuussa :wideyed:
 
Hei vaan kaikki

Joulunpyhät suju ihan hyvin. Mitä nyt aattona alko kuukautiset joita kyllä osasin vähän odottaa vaikka olihan se pettymys tietysti. Mutta yritän kuitenkin olla masentumatta.. :wideyed:

Mites teillä muilla?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top