Yli kolmekymppiset ensimmäistä kuumeilevat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Satsa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mollukka, lyhentyikö sulla siis vaan kierto, vai aika ovulaatiosta menkkoihin eli luteaalivaihe? Senhän pitäis yhdellä naisella olla melko vakio, joten jos ovis oli aiemmin, niin myös menkat. Vastaavasti jos koko kierto pitenee esim. stressin takia, syynä on yleensä ovulaation myöhästyminen.

Huomasin että toisessa ketjussakin oli kyselty eri lääkkeiden vaikutuksesta. Vaikka itselläni on ollut käytössä vaan letrot, olen yrittänyt perehtyä vähän eri lääkkeisiin.
Letrozole ja Clomifen ovat molemmat käytössä ovulaation induktioon, eli jos kroppa ei tuota kunnolla munasoluja (esim. pco:n takia) tai muuten vaan halutaan "laadukkaampia" munasoluja. Clomifen on alunperin kehitetty juuri lapsettomuushoitoihin, letrot taas rintasyöpälääkkeeksi. (Muistaakseni kun hain Letrot apteeksita, farmaseutti sanoi sen olevan jonkin rinnakkaisvalmiste, mutta en nyt muista alkuperäislääkkeen nimeä.) Kuitenkin nykyään ollaan siirtymässä enemmän määräämään letroja, koska clomit kertyvät elimistöön ja usein ohentavat limakalvoa. Lapsettomuusklinikan sivuilta lainattuna: "Jos munasolun kypsyminen ja irtoaminen (ovulaatio) ei tapahdu itsestään, voidaan kypsymistä edesauttaa lääkehoidoilla. Helpoin vaihtoehto on tabletteina annettava hormonihoito (klomifeeni) tai entsyymilääke (aromataasin estäjä). Klinikallamme käytetään pääasiassa entsyymilääkitystä, koska se on turvallisempi ja tehokkaampi valmiste kuin klomifeeni."

Vastaavasti terolut ja lugesteron ovat samaan vaivaan. Ne ovat keltarauhasvalmiste, käytetään esim. jos loppukierrossa esiintyy pitkää tiputtelua. Joskus myös jos on ollut toistuvia keskenmenoja, koska syynä saattaa olla keltarauhashormonin vähyys. Terolut on synteettinen hormoni, lugesteron luontainen. Olen ymmärtänyt täältä käyttäjäkokemuksia lukien, että jälkimmäinen on tehokkaampi. Muista eroista en tiedä.
muok. Nyt muistelen, että terolutia ei saa käyttää plussan jälkeen kun taas lugesteronia saa lääkärin määräyksestä.
 
Muokattu viimeksi:
Suvetar: Letrojen käyttö minun kohdallani perustuu käsittääkseni näihin seikkoihin:

  1. Munasarjojeni reservi alkaa olla hiipumaan päin. Reservi todettu AMH-arvolla 0.8 (pitäisi olla ainakin yli yhden, mielellään reilustikin) ja ultralla. AMH-arvo voi pysyä samana pitkäänkin tai sitten romahtaa nopeasti. Tätä ei voi mitenkään tietää tai ennakoida.
  2. Koska aikaa ei ole hukattavaksi (ks. yllä) ja koska "normaaleillakin" (hedelmälliset, terveet ja nuoret) naisilla osa kierroista ampuu tyhjiä (ovulaatiota ei tapahdu tai munasolu on huonolaatuinen), niin munasarjojen ja follikkelien stimuloinnilla yritetään varmistaa, että saisin mahdollisimman monta tilaisuutta sille, että ovulaatio tapahtuisi ja tuottaisi laadukkaan munasolun.
  3. Letrot stimuloivat munasarjoja ja saavat follikkelit kypsymään. Tutkimuksessa on osoitettu, että letroilla tuotetut munasolut johtavat paremmin raskauteen kuin luomusti kypsyneet (IVF-hoitojen yhteydessä todettua).
  4. Letroilla kypsytetyilä munasoluilla syntyy terveempiä lapsia kuin luomusti (ei mikään valtava ero siis!)
  5. Vaikuttaa siltä, että letrot stimuloisivat niitä hyviä ja laadukkaita follikkeleja (joista tulee siis myös hyvä ja laadukas munasolu).
 
Muokattu viimeksi:
Beisla: Huomasin viestisi vasta omani postauksen jälkeen. Kiitos tosi paljon tiedoista ja selvityksestä!!! :happy:
 
Beisla: ovis tuli viime kierrossa "normaaliin" aikaan eli tikutin sen suunnilleen samana kiertopäivänä kuin aiemmissa kierroissa (viiva pärähtää tikkuun keskimäärin 0-1 päivän heitolla aiempiin kiertoihin nähden) ja pistin Pregnylin ovisplussan jälkeen. Mulla muutenkin melko lyhyt kierto ja hyvin säännöllinen eli 0-2 päivän heitolla, eli en usko, että ovulaatio sinänsä myöhästelisi tai jättäisi tulematta. Ymmärtääkseni säännöllisen kierron pitäisi olla varsin todennäköinen merkki siitä, että ovulaatio tapahtuu.
Kierron loppuvaihe jäi siis viimeksi tavallista lyhyemmäksi. Ja Pregnylhän varmistaa solun irtoamisen, joten irtoaminen varmasti tapahtui. Nyt vastaavasti kierto on ollut hieman pidempi. Mulla on ennenkin käynyt niin, että jos jostain syystä on tullut lyhyt kierto (tapahtunut äärimmäisen harvoin), seuraava kierto vastaavasti pidempi. Ovulaatio tuntuu siis tapahtuvan tasaisin väliajoin. Esim. tässä kierrossa se tuli vähän myöhemmin kuin viime kierrossa, mutta jos viime kierto olisi ollut normaalin pituinen, ovulaatio olisi ollut tismallinen sinä tavanomaisena kiertopäivänä. Tätä taisin joskus aiemmassakin vietissä pohtia. En tiedä, mikä viime kiertoa sekoitti. Aukkari, Pregnyl vai tekijä x. Mystisiä ovat kehon mekanismit. ;) Toivottavasti osasin selostaa edes suunnilleen ymmärrettävästi. :)

Mukava, kun keskustelu on täällä ollut nyt vilkkaampaa.

Yk8 tosiaan lähestyy. Pienen pieni tuhru ennakoi, että huomenna kp1. Tällä kertaa ei itkua eikä sellaista lohduttomuutta kuin aiemmin ja etenkin pari kiertoa sitten, kun tajusi, että tämä on pitkä tie. Osasin myös kropan viesteistä jo tulkita, että kuukautiset tekee tuloaan. En tiedä, olisiko plussakierto sitten tuntemuksiltaan loppukierron osalta erilainen vai ei, kun en ole sitä kokenut mutta niin sitä ainakin voisi olettaa, että muutoksen kropassa tuntee.
 
Harmi Mollukka, jos näyttää, että menkat on tulossa, mutta hyvä, jos fiilikset ei ole kovin alakuloiset. Tsemppiä :)

Kiitos Beislalle ja Dolcetille, nyt minäkin ymmärrän lääkemaailmaa paremmin :)

Liittyen Mollukan pohdintaan: Yhden raskauden alun kokeneena voin sanoa, että tuntemukset oli kyllä mulla toisaalta hyvin samanlaiset kuin menkkaoireet, mutta sitten ne muutamat seikat sai epäilemään muuta, kun kuukautisten alku viivästyi. Ennen kaikkea hillitön palelu ja väsymys.

Mulla meinaa mielialat heitellä nyt ihan kunnolla, mutta se taitaa johtua mielialalääkkeen lopettamisesta. Siitä on tullut kyllä vieroitusoireita ihan tarpeeksi. Osa niistä on nyt viikossa hellittänyt, mutta osa ei. Vaikka olin varautunut, silti tuntuu aika ikävältä.
Mielialan vaihtelun myötä meinaa välillä olla aika voimakkaita surun tunteita tästä tilanteesta.
 
Kiitos Suvetar kannustuksesta. Sitä tässä prosessissa usein tarvitaan. On lohdullista tietää, ettei ole tässä suossa yksin ja että moni voi omien kokemusten kautta samaistua täsmälleen niihin omiin tunteisiin ja siihen mitä käy läpi.

Mulla on ollut mielialalääkkeet käytössä usean vuoden parikymppisenä. Lopettamisesta on aikaa nyt noin 7 vuotta. Jos haluat, voidaan vaikka privana käydä siitä keskustelua tarkemmin. Kiteyttäen voisin todeta, että mulla oli useampi yritys irtautua lääkkeistä, vaikka annostukseni olikin lähes minimaalinen. Mutta onnistui kuitenkin lopulta.

Mukavaa torstaita kaikille! :flower
 
Minulla myös oli raskauden alku kuin menkat olisi tehnyt tuloaan. Plussan sain testiin vasta kun menkat olivat kaksi viikkoa myöhässä. Kerkesin jo kiroamaan, että taas on kierto sekaisin ja koko hoitorumba aloitetaan siltä osin alusta. Mitään yleistettyjä raskauden oireita ei mulla sitten ollutkaan koko raskauden aikana, väsymystä lukuunottamatta :)

Tsemppiä kaikille :)
 
Yk 8 on täällä tänään, kuten aiemmat merkit viittasivat. Mutta ihan positiivisin miettein kuitenkin. Ehkä ollaan taas päivän lähempänä toiveen täyttymystä - meistä jokainen. :Heartred
 
Isot pahoittelut menkoista, mollukka :sorry: ihanaa, että löydät kuitenkin positiivisen lähestymistavan. Niinhän se pitäisi aina ajatella, että uusi kierto on uusi mahdollisuus...

Mikä Beislan tilanne on?
 
No juu, kyllähän tämä tällaista vaihtelevaa on. Välillä sukeltaa ajatukset aika syvissä vesissä, toisinaan on jopa toiveikas ja kaikkea näiden kahden ääripään väliltä. Aloin tänään miettiä ajatusten vaikutusta. Itse uskon, että myönteinen ajattelu voi sinänsä saada elämän tuntumaan helpommalta ja vaikeudet siedettävämmiltä, mutta se että ajatukset vaikuttaisivat esim. fyysiseen terveyteen niin sitä en kovin herkästi allekirjoita. Vyöhyketerapeuttini nimittäin puhui pitkään hoitonsa ohessa ajatusten vaikutuksesta. Hän oli itse sitä mieltä, että ajatuksilla on vaikutusta omaan kehoon jne. Korosti sitä, että on opittava luottamaan eikä saa antaa epäilyksille sijaa. Tämä kommentti tuntui vähän ikävältäkin. Aivan kuin minun ajatukseni olisivat syypäänä siihen, etten ole tullut raskaaksi. Huomaan olevani tässä lapsiasiassa aika herkkänahkainen. Se on kuitenkin sellainen asia, joka riipaisee syvältä ja huoli on todellinen ja läsnä. Eihän sitä epävarmuutta saa taiottua pois enkä usko, että omien tunteidensa ja pelkojensa kieltäminenkään mitenkään hyväksi on. Mitäs te tuumaatte asiasta?

Just näin alkukierrosta mulle tuntuu parhaalta se, että koettaa pitää itsensä puuhakkaana. Itse ainakin pohdin tätä asiaa ihan liikaa. Kun siitä ekasta viikosta pääsee yli niin sitten onkin jo kohta ovulaatio ja yleensä se helpompi vaihe kierrossa.

Tehtiin tänään päätös, että mikäli plussaa ei kuulu vuoden vaihteeseen mennessä, suuntaamme yksityiselle. Julkiselle puolelle se kutsu tosiaan pitäisi tulla kohta puoliin, mutta en usko, että alkavat mihinkään toimenpiteisiin siellä kovinkaan äkkiä. Kuulemma esim. ivf-jono on vuoden verran. Saas nähdä mitä siellä julkisella puolella toteavat hoidoista, mutta en usko, että se mitenkään nopeaa toimintaa on. Odotteluaika ajateltiin sitten hyödyntää yksityisellä. Mutta sinne loppuvuoteen olisi tarkoitus nyt malttaa odottaa. Jotenkin tuntuu hyvältä, että on suunnitelma olemassa ja selkeät aikaraamit mielessä seuraavan etapin suhteen.
 
En minäkään oikein pidä fiksuna sellaista ajattelua, että omilla ajatuksillaan voisi vaikuttaa huomattavasti esim. terveyteensä. Joskus lukee juttuja, joissa esim. stressi tai sisimpään padotut tunteet on esitetty yhtenä rintasyövän laukaisevana tekijänä. Tuskin syöpään sairastunutta hirveästi lohduttaa ajatella, että hän on itse osasyyllinen tilanteeseen. Toki on totta, että positiivisesti ajattelevan elämä on helpompaa, mutta siihenkin eri ihmiset saa vähän erilaiset lähtökohdat. Voi sitä opetella, mutta kaikille se ei ole luonnostaan niin helppoa.

Minua suorastaan pännii toteamukset, että heti kun et stressaa, niin sitten tulet raskaaksi. Koen sen kohtuuttomaksi, koska jokainen tässä tilanteessa oleva tietää, että on ihan mahdotonta kokonaan unohtaa yrittämistä. Välillä mietin, pitäisikö ihan tietoisesti pitää nk. taukokierto siltä osin, että ei toimillaan tähtäisi raskautumiseen. Mutta kun ikää jo on, se tuntuu ajan tuhlaamiselta.. Eli vaikka tässä kierrossa yritän ottaa vähän rennommin, en suinkaan ole tietämätön siitä, että näinä päivinä on ovisaika todennäköisesti käsillä ja ihan mielelläni teen aloitteen sänkypuuhiin, kun mieli tekee muutenkin..

Tunteiden vuoristorata on niin tuttua! Mutta se tosiaan helpottaa, että saa asetettua jonkinlaisia aikarajoja tai muuta konkreettista. Minuakin helpotti, että pääsen edes niihin verikokeisiin. Jotenkin se tekee tilanteesta edes jollain lailla hallittavamman, kun yrittää tehdä jotain asioiden selvittämiseksi.
 
Syyllistävänä ja loukkaavana minäkin tuon koin. Lasta kun toivon niin valtavasti ja sitten esitetään ajatus, että omat ajatukseni ovat jotenkin sen esteenä. Meni kieltämättä mittari hieman punaselle siinä kohtaa... Muuten olen kokenut varsin rentouttavana tuon vyöhyketerapiakokeilun.

Tän "raskausprojektin" myötä tuntuu pikemminkin vahvistuneen käsitys siitä, että elämässä on valtava määrä asioita, jotka menee ns. omalla painollaan ja tavallaan, vaikka mitä tekisi. Täytyy vaan tehdä se minkä voi ja toivoa parasta.
 
Mollukka, pahoittelut menkoista. :sad001
Nyt tajusin paremmin mitä selitit sun kierrosta. Viimeksi en ihan ymmärtänyt. Samaa mieltä minäkin olen tästä raskausprojektista. Vaikka lääkkeillä voi jotain auttaa, silti on tuskaisen vähän mitä itse voi tehdä kiinnittymisen suhteen. Stressistä, uskon että jos on jatkuvaa pahaa stressiä, se voi ehkä vaikuttaa. Ei ajatusten tasolla vaan stressihormonin. Toisaalta kyllä hyvin stressaavissakin oloissa ihmiset tulevat raskaaksi, tahtomattaankin (jos ajatellaan vaikka väkivallan uhreja). Ja itselle tuo stressin mahdollinen vaikutus on ristiriitainen juttu. Jos joku sanoisi mulle, että älä nyt missään nimessä stressaa, se huonontaa sun mahdollisuuksia, stressaisin enemmän sitä että stressaanko vai en. (Näin kävi yrityksen alussa.) Vastaavasti kun luin jonkun blogista lääkärin mielipiteen että stressillä ei pitäisi olla vaikutusta hedelmöittymiseen, se sai minut stressaamaan vähemmän. Eniten auttaa kun ajattelen että vaikka stressillä olisi jotain merkitystä, ei se mikään ehkäisykeino ole. Ja heti on rennompi olo.
Mullekin kyllä kalskahti korvaan sun vyöhyketerapeutin kommentti ettei saa antaa epäilyksille sijaa. Kyllähän ajatteleva ihminen nyt epäilee ja pohtii kaikkia mahdollisuuksia, se on vain luonnollista. Tosi hyvä että teitte suunnitelman hoitojen suhteen, varmasti helpottaa kun ei tarvitse koko ajan päätään vaivata asialla.

Raskauteen viittaavista merkeistä ei mullakaan ole tietoa. Tuota Raskaaksi 2015-ketjua olen seurannut pitkään, ja sieltä olen lukenut monenlaisia kokemuksia. Jotkut kirjoittaa että "vaan tietää" jostain että nyt on tärpännyt. Joillakin on selviä oireita. Jotkut taas ovat satavarmoja että menkat alkavat, sanovat että tuntemukset oli ihan samat, ja silti plussa tuli.

Suvetar, toivottavasti sun mielialavaihtelut pian helpottaa. Mäkään en innostu yhtään niistä "älä stressaa / unohtakaa yritys niin tulet raskaaksi" -kommenteista. Joo, ehkä henkilöllä x sattui tärppäämään juuri siinä kierrossa kun unohti yrityksen, mutta ei se todista mitään tilastollisesti. On jo tuolla Raskaaksi -ketjussa plussanneet lukemattomat jotka yrittävät ja stressaavatkin aiheesta. Ja olen sitä paitsi parissa kierrossa onnistunut olemaan todella rento ja ilman stressiä, mutta eipä se plussaa ole tuonut.

Täällä koitti kp1 tänään. :sad001 Itkut tuli itkettyä jo perjantai-iltana, jolloin mun tiputtelu alkoi. Tuo ennen menkkoja tulevat tiputtelu on mulla niin vahva merkki siitä, että ei ole tärpännyt, että heitin jo siinä vaiheessa melkein kaikki toiveet raskaudesta. Vaikka tässä kierrossa ensimmäistä kertaa elämässäni mulla oli tissit arat, se sai mut jo innostumaan. Tähän asti mulla on ollut pelkät nännit arat, yleensä ennen menkkoja mutta yrityksen alun jälkeen joskus muulloinkin. Joko muutos johtui lääkkeestä, tai siitä että viimein ainakin ovuloin. No, nyt jatketaan samoilla lääkkeillä eli letroja 1kpl kp 2-6.
 
Voi Beisla, tsempit sinne ja intoa uuteen kiertoon!

Satutteko muuten naiset tietämään jotakin tilastoa raskauden alkamisen todennäköisyydestä. Esim. kuinka pitkän yrittämisen jälkeen keskimäärin tärppää? Siis jotain tarkempaa kuin se, että vuoden sisällä 80%:lla tärppää.

Voi vitsit, että aika tuntuu matelevan taas hitaasti.
 
Voi tylsyyden tylsyys Beisla. Pahoitteluni. Olisin niin toivonut teille plussaa. Toivottavasti jaksat kuitenkin hyvillä mielin olla uudessa kierrossa.

Mollukka, minäkin oon lukenut vain tuon 80 prosenttia tulee vuoden sisällä raskaaksi -tiedon. Jos oikein rupeaisi etsimään, ehkä muutakin tutkimustietoa löytyisi..

Näissä raskautumisjutuissa aika tuntuu tosiaan matelevan. Kun koko ajan vain odottaa jotain. Mulla on töiden suhteen nyt sellainen hieman epävarma tilanne ja pitäisi tehdä vähän uusia tulevaisuudensuunnitelmia. Mutta ei meinaa millään napata, kun ei kiinnosta!! Ainoa asia, joka kiinnostaa, on perheen perustaminen ja keskittyminen siihen.. Voi voi minua.

Kävin tänään verikokeissa, ja hoitsun mukaan niistä katsotaan perusverenkuva, TSH ja prolaktiini. Ihan "kiva", että prolaktiini, kun se kerran pitäisi oikeasti ottaa tietyssä vaiheessa kiertoa ja muutenkin eri oloissa kuin kilppari (ainakin 2 h heräämisen jlk ja mielellään vasta klo 10 jlk). Eli arvo ei ole nyt luotettava. Mutta eiköhän se oteta uusiksi tarvittaessa... Ihmetyttää vaan, eikö lähetteen tekijä voisi vähän ottaa asioista selvää.

Sain varattua sisätutkimusajan kahden viikon päähän, sille käynnille tulee kuulemma mies mukaan. Se tuntuu nyt sellaiselta virstanpylväältä tässä tutkimusasiassa. Se aika on juuri menkkojen alkamispäivän tienoilla. Toivottavasti eivät ehdi alkaa. Ja mikä ois mahtavinta, jos raskaus paljastuisikin silloin.. No joo :rolleyes:

Sori mittava omapanailu :oops:
 
Suvetar tuttu tunne, mun työtilanne ei ole hyvä mutta en jaksa keskittyä kuin raskauden yrittämiseen.
Ja on toi kyllä kumma, kun eivät osaa ohjeistaa milloin ja miten pitää tulla mitäkin verikoetta varten. Eivät ne tutkimukset ilmaisia ole, älytöntä ottaa väärään aikaan. Hyvä kuitenkin kun sait varattua sisätutkimusajan. Olispa hienoa jos sun menkat ei alkaisikaan! Mä oon tosin ymmärtänyt, että vaikka raskaus olisi alkanut, sitä ei varmuudella voi todeta ultrassa vielä tuossa vaiheessa. Voin tosin olla väärässäkin.

Mollukka, en tiedä kuinka luotettava on, mutta tällaisen sivun olen löytänyt: http://www.countdowntopregnancy.com/tools/age_fertility_calculator.php Siihen laitetaan siis oma ikä, ja kone laskee raskauden todennäköisyyden tiettyyn yrityskiertoon mennessä. Tosin tekstissä myös varoitetaan, että koskee vain niitä pariskuntia joilla ei ole fyysisiä ongelmia raskautumisen suhteen.

Varasin nyt itselleni seurantaultran kp9. En ole varma, oliko se pakollinen myös tässä kierrossa, kun viime kierrossa jo todettiin lääkkeen toimivan. Mutta ajateltiin nyt mennä kuitenkin, saapahan varmistuksen.
 
Verikokeista ihan tismalleen sama kokemus, että todella huonosti ohjeistetaan, milloin ne pitäisi ottaa. Itse surffailin etukäteen just tuosta kellonajasta. Mulla otettiin samalla kertaa kilpparit ja prolaktiini. Verikoe otettiin noin klo 9. (Olin ollut 3h edeltävästi hereillä.) Sen sijaan tuosta kiertopäivästä mulla ei ollut siinä vaiheessa tietoa, että pitäisi sekin olla tietty. Mulla otettiin verikokeet kiertopäivänä 14, joten ei nyt ihan natsannut ilmeisesti ton prolaktiinin kohdalla. Jotenkin turhauttaa, että itse pitää selvittää kaikki mahdollinen. Argh! No, ehkä ne ottaa tuon arvon sitten uudestaan joskus. Arvot sinänsä ok, mutta en nyt sitten tiedä, vaikuttaako tuo kierron vaihe miten paljon. Työterveydessä otin nuo ja kun tuloksia soitin, niin työterveyshoitaja ei edes tiennyt, mikä prolaktiini on?! Kysyi, että mikäs tämä prl on? :) Sinänsä toki hyvä, että sain noi kokeet työterveydessä, niin ei tarvinnut niistä maksaa.

Kiitos Beisla mielenkiintoisesta linkkivinkistä. Tykkään tilastoista ja luen niitä mielelläni oikeastaan asiasta kuin asiasta. :grin Kävin siellä vähän testailemassa eri ikävaihtoehtoja. Meillä siis nyt yk 8 menossa. Jos ikä olisi 25v, tässä yrityskiertomäärässä 90% on raskautunut. Mutta koska olen 33v, todennäköisyys on n. 73% tämän kierron jälkeen (yk 7:n jälkeen n. 68%). Tavallaan laskuri tuntui siinä mielessä lohdulliselta, että on ihan normaalia olla näillä yrityskiertomäärillä. Todennäköisempää toki olisi olla jo nyt raskaana. Huoh. Noin vuoden yrittämisen jälkeen eli yk 12 raskautuu lähes 86% oman ikäisistä. Eli tuo vuosi on sinänsä ihan perusteltu aika odottaa. Välillä kun tuntuu, että toiset raskatuu kuin naps vain, etenkin jos lukee ketjuja, joissa kysellään yrityskiertojen lukumääriä. Ehkä niissä ketjuissa korostuu sitten ääripäät: ne joilla meni kauan ja ne joilla meni vähän aikaa. "Keskivertotapaukset" jää niistä ketjuista ehkä enemmän pois.

Työasioita täälläkin pohditaan. Olen hakenut uutta työtä. Kyseessä mielenkiintoinen, mutta haastava pesti. Otan toki vastaan sen jos saan, mutta toisaalta vähän murehdin, että mitenköhän saan uudesta työstä sitten vapaata niihin mahdollisiin tutkimuksiin ja hoitoihin, jos niitä lisää tarvitaan. Yritän pitää kuitenkin erillään näitä työsuunnitelmia ja raskaustoiveita. Jotenkin sitä on huomannut, että mitä enemmän yrittää suunnitella ja ennakoida, niin sitä enemmän asiat menee jotenkin toisin. On aina olemassa joku skenaario z, jota ei hoksannut ajatella ja joka sitten toteutuukin. Mutta tärkein ja hartain toive on tietysti oma lapsi. Silti koen hyväksi tämän mahdollisen työmuutoksen. Tulisi ainakin jotakin muuta ajateltavaa välillä ja aika kenties kuluisi joutuisammin...

Beisla: oliko tuolla Letrozolella sun kohdalla selkeä vaikutus munasolujen kypsymiseen & kokoon?
 
Toivottavasti mollukka saat sen työn! Mulla on paha taipumus elää "mitä jos"-elämää, mutta ei se kannata - pitää vaan ajatella, että asiat pannaan järjestymään..

Verikokeiden tulokset oli tulleet jo. Kaikki viitearvoissa. Oon epäillyt kilpirauhasarvoa monestakin syystä, mutta kyllä TSH vaan oli tosi hyvä. Ei voi mitään asiaa pistää sen piikkiin, ei väsymystäkään.
 
Suvetar, hieno homma, että tehdyt verikokeet on kaikki ok! Hyvä kun tuli tsekattua ne, etenkin jos muutenkin pähkäilit sitä kilpirauhasarvoa. Mites mielialat, onko tasaantuneet tai muutoksia niissä?

Soittelin kans poliklinikalle, kun ei oo mitään vieläkään kuulunut, vaikka lähete lähti sinne jo kuukausi sitten. Sain tietää, että olen jonossa ja lokakuulle tulossa aika. Kutsu tulee kirjeitse. Sitä tapaamista ennen mun pitää käydä verikokeissa, joissa katsotaan CA 12-5, AMH ja keliakiaan liittyen jotakin. Tuo CA 12-5 katsotaan mulla sen endometrioosiepäilyn takia, eli se voi kertoa jotakin siitä asiasta. Mielenkiintoista.
 
Mollukka, mielenkiintoisia verikokeita tosiaan. En muistanutkaan, että tuo yksi arvo voi toimia endon markkerina. Harmi että joudut vielä odottelemaan, mutta onneksi asiat silti etenee.

Fyysiset vieroitusoireet on lähes selätetty, mutta oon edelleen ihan hullun herkkä. Katsellaan vielä rauhassa, miten mieliala tasoittuu.

Nyt nukkumaan..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top