Yli-innokkaat isovanhemmat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Torakka
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Anopilla on aina ihan sikana timantteja sormissa niin raapii niillä sormuksillaan meidän esikoista. Oon sille sanonut että kun tullaan kylään tai se tulee meille niin rouva on hyvä ja heittää sormuksensa jemmaan, muuten en päästä sitä lasten lähelle. Ku pari kertaa sanoo napakasti niin ne anopitkin tottuu! :D
Mulla on sukulaisia, äitin serkku esim jolla ei ole lapsia itsellään. Nainen vetää kessua kuin korsteeni eikä ymmärrä että sen jälkeen kun tulee tupakalta ja ottaa lapsen syliin alkaa lapsikin haista. Hyi olkoon mikä käry. Hänelle en ole asiasta sanonut kun onneksi harvemmin näemme (lue kerran kahteen viikkoon) mutta voin sanoa että en ymmärrä pienten lasten vanhempia jotka polttavat kotona tai lasten läheisyydessä. Yök yök yök.
 
Mä en tykkää antaa vauvaa muille syliteltäväksi. :/ enkä tykkää että ei kysytä että saisinko vaan että anna mulle. En osaa nössönä kieltäytyä! Ja jos käsken varoa niskaa niin pidetään ihan tollona että kyllä se pysyy. No kun nimenomaan ei ja sinua pyysin sitä tukemaan. Ja vaikka pysyisikin niin mun vauva, tee kuten pyydän. Siksi en isoisovanhemmille tykkäisi antaa yhtään kun on jotenkin holtitonta. Ja "jos äiti ei näkisi niin antaisin sulle sitä ja tätä." :-/
 
Mua ärsytti ihan simona. Käytiin lapsen isovanhemmilla ja koppa 'ryöstettin' sillävälin kun otin kenkiä. Muksu kaivettiin sieltä melkoisella kiireellä kesken unien ja sit ihmetellään kun se itkee. Kai se itkee kun sillä on nälkä ja olisin halunnut hoitaa ruokailun lapsen kanssa rauhassa kaksin ennen sylittelykierrettä. *huokaus*
 
Meillä pappa laittaa naamaan lähes kiinni neidin naamaan ja hokee hymyile ny hymyile, vaikka toisella alkaisi alahuuli väpättää, arg. En minäkään käskystä hymyilisi.
 
Musta on vaan kiva, ku saan hengähtää ja kädet vapaana, kun muut pitävät sylissä ja hoivaavat. Pääsiäisen aikana sukulaiset olivat niin ahkeria hoitajia, että mulle tuotiin poika vain tissille. :D Oon aatellu, että meidän neiti on just sen takia niin sosiaalinen ja tosi läheiset välit lähisukuun, eikä oudompiakaan kauaa ujostele. Toki joutunu pari kertaa tiukasti sanoon, ettei meidän lasta tartte opettaa sokerihiireksi, kun ilahtuu maissinaksustaki/rusinoistaki (no nyt hieman lipsunu ja saa jo suklaata vähän, ku 2,5 v ikää), ku ei paremmasta tiedä. En usko, että samaa tarttee enää uudestaan ohjeistaa nuoremman kohdalla.
 
Minäkin aina annan jätkän kaikkien syliin (tosin kysyn eka et haluaako) ja totean että minä kyllä saan pitää ihan tarpeeks sylissä :D
Mutta onneks mun suku/kaverit ei oi noin hätähousuja, että pitää toinen kesken unien ottsa kopasta pois :<
 
Meidän neiti on niin sylissä kannettava tapaus kun ei missään kauan viihdy, että on helpotus itselle kun joku muu välillä pitää :D Tosin palautetaan aika pian kun alkaa huutaa kun on vähän liian kanssa temperamenttia eikä ihmiset ymmärrä että maiseman pitää vaihtua eikä tässä mitään hyssyttelyä kaivata :D Oma äiti pitää kyllä huutavanakin ja koittaa keksiä viihdytyskikkoja.. Miehen äiti tosi arka pitämään.. Saa joka kerran tarjota syliin kun taas oma äiti tulee kyllä sylistäkin kiskomaan vaikka kieltäisi, esim kesken syötön..
 
Ei minuakaan haittaa, että lapsi on muiden sylissä, hyvä vaan ja helpottaa itseäkin. Mutta tapa, jolla se 'vietiin' oli minusta tosi tökerö ja tylsä. Ja kun mulla oli suunnitelma, et sais laiteltuu ruoka-asiat rauhassa kuntoon, lapsi herää kun herää, syöttö ja sitten syliaikaa niin kauan kuin viihtyy.
 
Mun anoppi tekee tota samaa että vie lapsen sylistä kysymättä. Inhottavaa kun et ehdi ruveta "ojentaa" poikaa vaan otetaan vauhdilla ja pää keikkuu pahasti. Pääsiäisenä kun käytiin nii kuiskutteli jotain pojalle sohvalla ja kun kukaan ei kiinnittänyt huomiota, nii piti huutaa kaikille että heillä on nyt jotain salaisuuksia. Sitten virnistys päälle.
:shifty: Meidän poika kun on rauhallista sorttia eikä juurikaan itke, niin syötön jälkeen oli vielä röyhtäytys kesken ja pikkasen harmitti, nii anoppi ihan hihkaisi "jippii" ja sanoi että kyllä ne vauvat aina itkee. Tokaisin vain että olen asiasta tietoinen, mutta eikös se ole mukava juttu kun lapsi on tyytyväinen eikä itke. Hänestä on niin väärin kun poika ei itke minun sylissäni juuri koskaan, mutta muiden sylissä harmistuu ja haluaa minun syliini.
Mikä myös pistää ärsyttämään kun anoppi esittelee poikaa kuin omaansa kaikille, kertoo kuulumiset ja näyttää kuvia kaikille kuka vain suostuu kuuntelee.
 
O.o kuulostaa tuo anoppi ihmiseltä johon itsellä menisi hermo heti :D

Meillä harmitti äiti silloin kun tuo tytön syöttäminen oli opettelemista itse kullekin kun halkiolapsena se ei ole vain tuttipullo suuhun ja odottaa, että saa syötyä vaan piti löytää alkuun oikea kulma, että tytön on mahdollista pullosta jotain saada ja tuntui, että silloin oli merkitystä kuun ja auringon asennollakin.. Yleensä aina kävi niin, ettei tyttö ymmärtänyt alkaa imemään ja nukahti pullo suussa tai ei saanut otetta.. Varmaan "normaali" vauvoillakin alussa haasteensa pullosta syödessä.. Äiti kun oli auttelemassa ja koitin syöttää tyttöä eikä heti onnistunut niin kolme kertaa vei sylistä röyhylle vaikka sanoin ettei tarvitse kun ei ole vielä mitään syönytkään! Ja vaikea syöttääkään jos vauva liitelee pitkin kämppää.. :o

Toinen mikä ärsyttää vieläkin on se, että käydään yleensä äidin kanssa kaksin kaupassa (tyttö mukana tietysti) niin monesti kun irroitan otteeni tytön kärryistä kun on tuo, että saa auton istuimen pyörien päälle, niin äiti nappaa ne ja lähtee lykkimään.. Ja kyllä ärsyttää kun tyttö ei osaa aikoihin edes ryömiä niin juoksen sen perässö kaupassa ja etsimässä hyllyjen välistä.. Puhumattakaan siitä tyhjästä tunteesta joka valtaa pariksi sekunniksi kun on selkänsä kääntänyt ja tavoittelee rattaita jotka eivät olekaan siinä.. Vaikka tietää ettei ketään vieras lasta vienyt niin silti hyppää sydän kurkkuun.. :(
 
Mariel, siis mitä? Mihin te sitten kaupassa keräätte tavaroita? Me otetaan miehen kanssa usein kärryt, ja toinen lykkii lasta ja toinen kärryjä. Mutta vaikka olis vaan toiset, niin toinen ei lähde viemään niitä mennessään. Se lykkii niitä, joka on sen aloittanut, ja jos erkaannutaan niin siitä ilmoitetaan toiselle.

Anoppi on omaa äitiäni paljon itsenäisempi hoitamaan poikaa. Saa hyssyteltyä ja juteltua ja keikutettua tämän useinkin hiljaiseksi. Hyvä niin, vaikka pääsiäisenä imettäminen sitten jäikin tosi vähiin. Nyt olen lisännyt imetystä reippaasti, ja poika hyväksyy taas rinnan, josta ei tule niin helposti ja riittävästi ruokaa.

Tällä hetkellä on valitettavasti niin, että äitini on jotenkin arka käsittelemään poikaa, varsinkin jos tämä itkee. Antaisin pojan mieluummin appivanhemmille hoitoon, kun se tuntuu sujuvan hyvin, mutta he asuvat kaukana kun omat vanhempani asuisivat lähellä.

Pään tukemisessa isovanhemmat taas ovat paljon varovaisempia kuin itse. Kauhistuivat, kun nostin kylki edellä ylös ilman, että tuin. Ja nythän toi pään kannatus on jo ihan eri luokkaa, mutta ei se riuhtomisia kyllä kestä, olis kamalaa jos joku tekis niin, ottais sylistä väkisin ja äkkiä.
 
Niinhän sitä vauvaa ohjeistetaan nostamaan kylki edellä ja sanotaan, että silloin ei tarvitse päätä kannattaakaan niin :)

Kyllä meillä ruokakaupassa äidillä kärryt on johon kerätään molempien tavarat ja itse työnnän tytön kärryn.. Mutta monesti ajan kuluksi kierrellään muutenkin kuin ruokaostoksilla kun itsellä tylsää kotona ja äidillä myös kun eläkkeellä.. ..niin silloin tuppaa tyttö lähtemään äitini matkaan kun hetken vaikka vilkaisee puhelinta ja irroittaa otteen tytön kärrystä..

Muuten on kyllä iso apu omasta äidistä monesti kun tyttö pitää kädet sidottuna itseensä niin saa kotona tehtyä hommia kun äiti tulee viihdyttämään tyttöä.. Sinänsä hyvä, ettei ole anopin lailla arka pitämään huutavaakaan vauvaa ja itse täytyy tulla apuun vasta jollei tyttö millään rauhoitu.. Mielelläni antaisin mukaan kävelylenkeille vaunujen kanssa (vanhemmat asuu ihan vieressä) jotta voisi itse vähän huilia välillä, mutta vielä ei uskalla noin pientä kun itsekin pelkää, että jää kuolaa kurkkuun tms kun on tapana.. Mutta toiveissa on, että kun tyttö kasvaa niin voin hetkeksi jättää vaikka päikkäreille tuohon vanhemmille niin päästään miehen kanssa vaikka pyöräilemään :)
 
En enää jaksaisi kuunnella kun vauva näyttää anopin mielestä kuulema vaan minun suvultani. Ei haittaa kuulla sitä kerran kaks, mutta neljä kertaa päivässä jo hieman pännii. Mielestäni poika ei näytä oikein suoraan minulta eikä isältäkään vaan on ihan itsensä näköinen. Pitäisikö vauvan olla aina suora kopio isästään jos poika ja äidistään jos tyttö?

ja voi kun vauvan olis tehny mieli rahkaa ja leipää tänä aamuna kun kulhoa kohti kurotteli ja käsiä heilutti. " kuukauden päästä sitten saa maistaa??" Ei ei, meillä maku kerrallaan eikä todellakaan mitään rahkoja tai leipää. Nyt jo rupea pelottamaan mitä sinne suukkuun tungetaan.

ja toi suulle pusuttelu. Miten siitä kauniisti sanoisi..?
 
Moi. Tulin kurkkaamaan tuolta elokuu 2014 puolelta. Ja täällä kans yksi innokas anoppi. Alkuun teki sitä että tuli kysymättä kylään! Meinas käpy palaa, mut ite en osaa sanoo suoraan. No nyt onneks tajunnu et tulee vaan ilmottamalla kylään ja sillonkin aiemmin kun on sovittu. :O Ja meillä nyt on vierastettu aika paljon 2kk ajan ja anoppi aina hyökkää lapsen luo eikä anna sen itse ottaa aikaa ja lähestyä. Ärsyttävää!! Ja aina kun se tulee ja jos tyttö on lattialla niin konttaa sen luo ja pyörii lattialla! Anoppi kuitenkin jo yli 50vee!!! Vähän yli-innokas..... murr!! Ihan et en ole ainut kenen anoppi ärsyttää!! :D
 
Meillä kyllä muuten ihanat isovanhemmat onneksi :) kaikki suositukset vaan toki muuttunu paljon. Mä vaan haluan sen karies bakteerin välttää ja sehän tarttuu suurimmalla todennäköisyydellä juurikin siulle pussailusta ja samalla lusikalla syöttämisellä. Ja kyllä, hampaiden ja suun parissa työskentelevänä tiedän mistä puhun ;)
mielestäni noiden herkkujen tuputtamisen sijaan yhteisen ajan vietto tärkeämpää ja antaakin paljon enemmän :)
 
:D En pysty kyllä edes kuvittelemaan nauramatta anoppia tai omaa äitiä konttaamassa tai pyörimässä lattialla vauvan kanssa ;)

Meillä onneksi anoppi tosi järkevä tuon kiinteiden aloituksen suhteen ja neuvoina antaa ihan niitä mitä on itsekin lukenut miten kannattaa toimia enkä usko, että kumpikaan isoäideistä on tytölle luvatta ainakaan antamassa herkkuja tai ainakin toivon niin.. Tosin ei meidän äiti kyllä pahana katsonut kun veljen pojalle annettiin heti aina omasta jäätelöstä, kakusta yms maistiaisia kun vähänkään kiinteitä söi.. :o Mutta kyllä meidän neidin herkut pysyy sitten hedelmäsoseissa sekä tuoreissa hedelmissä.. :)
 
Ihana avautumisketju täällä :D Meillä ennen pojan syntymää anoppi ilmotti että tulevat sit hän ja appiukko synnärille kattomaan heti kun poika syntyy, että meidän on ilmotettava kun lähtö tulee. Yritin sanoo että ei taida saada tulla muita vieraita kun vauvan oma perhe (isä ja mahdolliset sisarukset), tähän anoppi ties vastata että kyllä isovanhemmat saa vierailla. Ite siis tiesin että saa vierailla mut esitin tietämätöntä, ja anoppi oli valitettavasti perillä asioista kun hänen tyttärellään oli jo muutama lapsi samassa sairaalassa synnytetty. Miehen vanhemmat siis kävivät sairaalassa alle vuorokauden sisällä pojan syntymästä, olin ihan rikki synnytyksestä ja muutaman vuorokauden valvomisesta että oisin halunnu olla ihan kolmestaan vaan miehen ja pojan kanssa... en vain osannut kieltäytyä.

Miehen vanhemmat asuvat myös liian lähellä, samassa kaupungissa, joten meillä oli alkuvuodesta pojan synnyttyä anoppi kylässä monta kertaa viikossa, nyt vierailut onneksi vähän vähentyneet. Tykkään kyllä kun on apuja ja lisäkäsipari välillä kantelemassa poikaa kun ei oikein muuten viihdy kuin sylissä niin on saanut ihan tarpeeksi itse kannella viimeisen 3,5kk. En vaan yhtään voi sietää sitä että anopin on pakko saada poika syliin aina heti meille tullessa tai kun ollaan heillä kylässä vaikka poika nukkuisikin, monta kertaa on herännyt siihen kun yli-innokas mummo on nukkuvan pojan syliinsä ottanut minun sylistä/ turvakaukalosta/ vaunuista :/

Vähän huolestuttaa myös se kun poika joskus alkaa syömään muutakin kuin maitoa, tiedän että mummolassa ei varmasti kunnioiteta toiveitani olla syöttämättä herkkuja pojalle. Miehen siskon lapset mussuttavat jotain pullaa, karkkia, jätskiä, keksiä, vanukasta ym.ym.ym. AINA kun ollaan anoppilaan samaan aikaan satuttu. Täytyy yrittää perustella jotenkin anopille se ettei sokeria pojalle syötetä, jos eivät tätä kunnioita niin poika ei heille hoitoon jää. Minut on lapsesta asti opetettu syömään herkkuja ja olen niitä myös vanhemmiltani salaa syönyt niin kauan kuin muistan, en halua omaa lastani samanlaiseen sokerikoukkuun kuin itse olen. Joskus aikanaan saa kyllä myös oikeita herkkuja mutta toivoisin ainakin muutaman vuoden ikään selviävän täysin ilman ylimääräistä sokeria.
 
Mä pelkään myös tuota herkkujen syöttämistä isovanhempien luona, kun neiti kasvaa ja omien vanhempien osalta. En kans halua, että neiti oppii kovin pienenä syömään herkkuja. Itse oon lapsena ollut pullea ja kärsinyt siitä enkä todellakaan halua meidän neidille sellaista.
Oon jo tästä mun äidille maininnut, mutta vastaanotto ei ollut kovin hyvä ja sanoin kyllä sen olevan ehto neidin yksin kylään tulolle. Ärsyttää, että tuollaista joutuu edes perustelemaan .
 
Minä sanoin esikoisen kohdalla tosi napakasti, että herkkuja ei saa antaa. Olen moneen kertaan huomauttanut kuinka lapsi ilahtuu samalla tavalla, kun saa maissinaksun tai myöhemmin esim. rusinoita. Muumikeksin tai pullan saattoi (ja saattaa) saada yli 1-vuotiaana. Saa nähdä, miten toisen kanssa onnistuu, kun nyt esikoisen (2,5 v) kanssa hieman lipsuttu suklaan suhteen. Karkkia saanut erittäin harvoin. Meillä on nykyisin herkkupäivä ja yleensä saa silloin muumi-rusinalaatikon. Niissä osassa kuivattuja omenan tai aprikoosin paloja mukana. Uppoaa täysin hänelle, samoin kuin esim. viinirypäleet.
 
Mä kanssa aijon pitää palopuheen kaikille iso vanhemmille tuosta herkkujen syönnistä. Tuntuu tosissaan tyhmältä että pitää uhkailla saadakseen asian perille. Ärsyttää kun reagoidaan asiaan että oihan sitä vähän mummolassa herkutella. Alle 2 vuotias ei tosiaan ymmärrä eroa karkin ja rusinan välillä.
 
Takaisin
Top