Yli-innokkaat isovanhemmat

Torakka

Torakka

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Eli tammikuun lopulla on esikoiseni LA ja anoppi käy jo nyt ihan yli kierroksilla tulokkaasta (työnimi Hyppis).
Minulla ja anopillani ei ole koskaan ollut lämpöiset välit (olen saanut tässä vajaassa 10 vuodessa aika reilusti paskaa niskaan kaikesta mahdollisesta), mutta minä kuitenkin mieheni tähden yritän jotenkin tulla toimeen ja selvitä pakollisista kanssakäymisistä.
Heti kun kerroimme ilo uutisen tuossa kesäkuussa alkoi järjetön hössötys. Joka kerta kun nähdään anoppi on ostanut Hyppikselle jonkun vaatteen vaikka samassa lauseessa vauva uutisen kanssa sanoin etten halua tavaran paljoutta, vaan ostan omalle lapselleni mitä minä haluan. Koko raskauden ajan on tullut typeriä viestejä jossa kysellään minun ja Hyppiksen vointeja. Joku voisi ilahtua moisista viesteistä, mutta kuten mainitsin anopin mielestä olisin saanut painua v*ttuun heti minut tavattuaan. Joten tämä teennäinen kiinnostus vain lapsen takia ottaa päähän. Nyt viime aikoina joka kerta kun ollaan tekemisissä anoppi hyppii tasa jalkaa ja marisee ettei jaksa oottaa, juu, hänellä se tässä käy aika pitkäksi, kun minä olen ollut heinäkuusta erityisäitiyslomalla kotona.:angry3
Anoppi osti heille omat vaunut että "sitten mummon kanssa ajellaan niillä kun on hoidossa" ja rappusiin laitetaan portti ettei putoa ja on hoito tasot sun muut hankittu. Mietinpä vain että kuinka paljon anoppi kuvittelee Hyppiksen olevan siellä hoidossa? Minä ainakin olen ajatellut hoitaa ihan itse oman lapseni ja varsinkin kun Hyppis on esikoisemme. Anoppini työskentelee kotoa käsin, joten hän saa määrätä oman viikko rytminsä täysin, joten minua on alkanut ahdistaa vitsit siitä kuinka anoppi sitten piipahtaa päivä kahville.

Pelottaa mitä tästä oikeasti tulee sitten Hyppiksen synnyttyä, koska olen ajatellut pyytää ihmisiä katsomaan Hyppistä vasta meidän kotiuduttua, mikäli osastolla olo ei jostain syystä pitkity. En halua että ihmiset tulevat sinne taivastelemaan kun itse olen ihan poikki synnytyksestä ja haluaisin mieheni kanssa rauhassa tutustua uuteen perheen jäseneen. Pelkään että anoppini alkaa omimaan lastani sen synnyttyä. Minun vanhempani ovat kunnioittaneet (ainakin raskausaikana) pyyntöjäni että en halua mitään hössötystä tai tavaran paljoutta.
Mieheni ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän kun olen sanonut että minulle tulee pahamieli ja ahdistus siitä että olen kaikille ihmisille vain "maha" ja minulle ei puhuta ja kysellä kuin raskauteen liittyvistä asioista, saati sitten kun hänen äitinsä vielä tekee tästä niin järkyttävän numeron. Olen myös sänonut kaikille että en pidä mahan koskettelusta, mutta en meinaa takkia päältä saada kun anoppi on jo taputtelemassa ja sanomassa "hypi nyt mummon mieliksi". ARGH!!

Anteeksi tämä purkaus, mutta en kestänyt enää. Onko jollain samanlaisia kokemuksia ja kuinka olette saaneet isovanhemmat rauhoittumaan?
 
Ihana purkaa anoppiraivoa eikö? :)

Meillä on tilanne se, että anoppi myös ostaa ja ostaa. Ostaa varmuuden vuoksi kaksi samaa jos toinen ei mahdu. Kiellän joka kerta ostamasta, mutta kylään kun päästään tai hän tulee meille niin jälleen on uusia vaatteita hamstrattuna. Meillä siis tämä ongelma esikoisen kanssa. Olen ilmoittanut, että seuraavat mitä huolimme on 56-62 senttisiä, isommat lähtee hyväntekeväisyyteen..
Hän asuu eri paikkakunnalla ja lähettää säännöllisesti sähköpostiin linkkejä iltalehden yms sivuille; "näin kasvatat lapsesi", "näin pidät parisuhteesi kunnossa", "näin taitava äiti tasapainoilee perheen ja uran välillä", "muista huomioida miehesi", "älä sano näin ja näin lapsellesi" ...... BLAAH mitä pas*aa! Kerran olin jo lähettämässä hänelle linkin uutiseen "Anoppi pysy erossa", mutta deletoin viestin sovun säilymiseksi.
Muuten saammekin siis kuulla siitä, että kun hän ei pääse osalliseksi elämäämme kun on niin kaukana meistä eikä näe meitä viikottain. Huoh...
 
Ihanaa ko jollaki muullaki on ongelma anopin kanssa. Onkohan kellään ikinä näitä ongelmia appiukkojen kanssa? Esikoisen kohdalla anoppi oli kutakuinki yhtä paha ko ketjunaloittajalla, ja auta armias ko kiellät ostamasta jotain tai kerrot mitä mieltä olet jostain asiasta niin syyllistetään huonoksi äidiksi vaikkei lapsi ole edes syntyny vielä. Esikon vauva-ajalla tuntui anopin jatkuva painostus vievän kaiken ilon ja mikä ahdistus!!
 
Ex anoppi...mistä aloittaisin? Tulis pitkä pitkä juttu. Mielellään olis omimassa tytön vaikka joka viikonloppu vaikka näkee kyllä lapsenlastaan säännöllisesti. Paljon useammin kuin poikaansa esim kiinnostaa tytärtään tavata. Aina pakkosyöttää tytön niin täyteen herkkuja ihan parin tunnin aikanakin, että tyttö, jolla on normaalisti erinomainen ruokahalu, ei syö moneen vuorokauteen oikein mitään, juo vaan vettä. Oon sanonu monesti ihan nätistikin, ettei sillä suklaalla yms tartte ainoastaan rakastaa, mut sit se meni sellaseks että tyttö oli aina jotenkin varovainen ja kiukkuinen ja hämillään kun tuli sieltä, arvasin että oli kiellet jotain kertomasta!!! Että sen asian olen nut antanu olla. On lapsella kuitenki oikeus niitä tavata. Ostavat aina helvetisti krääsää ja vaatteita(useimmiten rumia, välillä kivojakin) vaikka kämppä pullistelee jo muutenkin kaikesta roinasta ja mitään ei tarvita.
Pahin pelkoni on kuitenkin, että mustamaalaavat mua tytölle(minä paha ihminen rikoin oikein avioliiton kun jätin heidän täydellisen poikansa, ettäs kehtasin. Sellaisesta vihataan hautaan saakka, kun naapuritkin sai sen tietää, apua. Kulissi kaatui, mikäs sen pahempaa) ja tää ei ole ollenkaan aiheeton pelko, tuli nimittäin miehen kanssa yhteiselossa tutustuttua niihin aikas hyvin. En pelkää niinkään, että saisivat jotenkin tytön inhoamaan mua, mutta lähinnä pelkään että se vaurioittaa tytön omaa minäkuvaa, kun joutuu palloilemaan kahden todellisuuden välillä, todellisen ja sepitetyn. Niiltä nimittäin valehtelu onnnistuu ilman mitään korvien heilumista, niin hyväntahtoisella ja muka tyhmähköllä naamalla. Sit ollaan jälkeenpäin vaan silmät suurina että 'AI, kun mä en mitenkään voinu/tienny tms', esitetään muka tyhmää, kierot paskat, anoppi eritoten ja tossu appi siinä kyljessä. Että näin meillä...
Tulevan vauvan isovanhemmat ei ole niin tuttuja vielä, mutta heillä on muitakin lapsenlapsia, että saadaan varmaan olla aika rauhassa. Kunnioittavat ihmisten omaa tilaa, ainakin tällä hetkellä. Eivät todellakaan silittele massua ilman lupaa, kyselevät kyllä kovasti, mut se nyt menee.
 
Mun anoppi ei nyt periaatteessa ole vaivaks mutta mä en vaan oikeen viihdy sen seurassa. Sillä on onneks 7 vanhempaa lastenlasta ettei kaikki energia kohdistu meihin... Hän on tottunut hoitamaan näitä muita lapsenlapsia paljon ( niiden vanhempien pyynnöstä) ja ei voi käsittää että mä en halua laittaa poikaa kokoajan hoitoon tai yökylään jne kun muutkin ovat kokoajan. Mä nyt vaan haluan ja tahdon hoitaa lastani itse! Plus että tiedän hänen menneisyytensä työhistoriaa lasten parissa niin se saa karvat niin nousemaan pystyy,että minun lapselle ei sellaisia asioita tehdä (kuten pakko syötetään,jos yökkäät ruoan ulos niin syöt sitten sen...) Hän on myös kokoajan kieltämässä kaiken pojalta, älä kiipeä, älä juokse ettei kompastu (siis pihalla!!) älä ota sitä älä tee tätä. Ja meidän poika on oikeesti super kiltti jota hyvin harvoin tarvii kieltää tai edes korottaa ääntä! Niinpä myöskään poika ei tykkää anopista.. Ei suostu jäämään edes samaan huoneeseen sen kanssa yksin, ei mene syliin eikä anna juuri koskeakaan itseään.. Ja anoppi ei voi sitä ymmärtää,koska hän on kuitenkin mummi niin lapsen pitäisi automaattisesti juosta syliin ja ensimmäisen sanan pitäisi olla mummi..

Poika ei ole ollut koskaan mummilla hoidossa eikä ole mitään halujakaan viedä, koska tiedän että se olisi vain yhtä itkua pojan osalta! Toki ei hän ole ollut hoidossa juuri muutenkaan kenelläkään. Mutta kun en vaan pysty luottamaan anoppiin että se osaisi hoitaa mun nuppua :rolleyes: Minä olen aika kova tahtoinen ja anoppi enemmän sellainen tossunalla oleva niin ei oikeen uskalla minua "vastustaa" mutta sitten marttyyristi et "jos nyt minä kelpaan niin ilmoittaudun vapaaehtoiseksi katsomaan esikoista kun vauva syntyy" Ja sekin ahdistaa kun tiedän et sovun kannalta anoppi on varmaan pakko sit pyytää poikaa hoitamaan kun vauva syntyy vaikka pelkkä ajatus siitä ressaa jo niin et alkaa supistaan :oops: Oon niiiiiin harmissaan et mun vanhemmat asuu niin kaukana etteivät he pysty sinä vaiheessa tulemaan apuun! Sit mulla on huono fiilis et olen huono äiti kun en laita poikaa hoitoon mummille jossa se ei viihdy mutta kun mummi niin haluais, argh...

Eikä se ikinä kysy mitään lahjatoiveita.. Hänellä kun on tosi pienet tulot ja paljon lapsenlapsia niin voisi kuvitella että kysyisi erikseen onko toiveita (niin muut tekee) . Sitten ne lahjat on jotain sellaisia vaatteita joita ei tuu ikinä käytettyä tai muuten tarpeetonta tavaraa joka jemmataan jonnekin kaappiin... Ajatus ehkä hyvä että yllätyksenä tulee, mutta mielummin sitä tarvittavaa juttua...

Välillä on tosi huono omatunto kun ollaan niin vähän tekemisissä vaikka asuu 5km päässä.(mies pitää kaiken yhteyden) mutta jos ollaan samankaton alla niin en pysty olemaan oma itseni ja pitää taistella,että jaksan puhua ja vastailla ystävällisesti.... Hmm.. Tulipa huono ihminen fiilis.. :sad001 Mut sellanen anoppi-tarina täällä
 
Harmi kuulla että on noin huonoja kokemuksia anopeista. Minä olisin onnellinen, jos oma anoppi ja appi olisi hengissä. Tai että edes mies muistaisi heidät ja osaisi lapselle kertoa millaisia he ovat olleet.
 
Harmi tuommoiset anopit! :/ Mulla anopin kanssa hyvät välit, vaikka tokihan se välillä ottaa päähän. Ei puutu kuiteskaan juuri meidän elämään. Välillä vähän nikottelee, kun mulla on esim. periaate, ettei meidän lapsen tartte syödä vielä karkkia, kun muut herkut (esim. viinirypäleet) ajaa aivan saman asian, mutta näistäki selvitty, ku oon selittäny asiallisesti kasvatusperiaatteistamme ja perusteltu asia. Hän onneksi niitä meille tärkeitä asioita kunnioittaa.Tietyissä asioissa en ole aivan ehdoton eli ajattelen niin, että mummolassa mummolan säännöt eli ei se lapsi siitä mummolassa hemmottelusta pilalle mene. :)
 
Muokattu viimeksi:
Helpottaa kuulla että muillakin on samanlaisia kokemuksia näistä niin ihanista anopeista.
Puhuimme eilen viimeksi mieheni kanssa tästä asiasta ja hän ei tunnu ymmärtävän huoltani ja pahaamieltäni. Hän kuvittelee että aijon evätä lapsen synnyttyä isovanhempien tapaamiset kokonaan, vaikka en sitä tarkoita. Minusta vain olisi inhottavaa jättää todella pieni (esim alle vuoden ikäinen) jo heti yökylään vaan sen takia että äiti voi lähteä ryyppäämään. Vaikka olemme mieheni kanssa nuoria (minä 25 ja mieheni 23) olemme yhdessä päättäneet että nyt ollaan sen verran aikuisia ja valmiita asettumaan että lapsi saa tulla. Anoppi kuvittelee että minulla olisi hirveä hinku heti päästä rälläämään kun raskauden "rajoitteet" poistuvat.
Yritin myös selittää miehelleni että kun ollaan sitten kyläilemässä en halua että minua ja vauvaa häiritään kun imetän, ajattelin hoitaa imetykset aina toisessa huoneessa jotta voimme vauvan kanssa rauhoittua ruokailemaan. Että tämän tapaista rauhaa ja äitiyttä haluan vaalia myös kyläreissuilla. Olenko muka kohtuuton?
Mieheni on aina ollut huono sanomaan vastaan äidilleen vaikka tässä vuosien varrella olisi todellakin ollut aihetta useamman kerran suuttua ja puhutellä rouvaa hänen käytöksestään. Sitten kun minä (olen vahva luontoinen eikä minua jyrätä) sanon että asiat eivät mene niin kuin anoppi haluaa olen taas se pa*ka miniä joka haluaa olla ilkeä kaikille. Minusta on mieheni tehtävä vetää linja omalle äidilleen ja puhua näistä asioista, minä puolestani hoidan tarvittaessa omat vanhempani.

Miten saisin mieheni ymmärtämään kantani asioihin että voisin edes hiukan nauttia loppu raskaudesta ja voisin luottaa että asiat saadaan ruotuun ennen Hyppiksen tuloa?

Kiitos kanssa sisaret, jatketaan taistoa.:gen113
 
Anoppi on onneksi melko mukava ja asiallinen, eikä ainakaan vielä ole uskaltanut tulla koskemaan mahaa tms. Hyvä näin.
Mutta, meillä ongelmana on minun äitini, joka aloitti höösäämisen heti kun kuuli plussatestistä (joka valitettavasti oli n 3 pvä sen testin tekemisen jälkeen, minun isä arvas). Ollaan miehen kanssa hyvinkin tuore pari ja tämä raskaus oli vahinko puolentoista kkn seurustelun perään.. Ja siitähän oli äitillä sanomista ja aika reilusti varsinkin alkuun. Oli huolissaan siitä että mies ei ole tarpeeksi hyvä tms ja kyseli minulta että oonko nyt ihan varma o: onneksi tuo kysely loppui kun sai vähän tutustua mieheen ja totesi että on "kunnollinen". Nyt sitten hinkuu vaan kylään kokoajan ja tulee taputtelemaan vatsaa aina kun näkee. Vaikka onkin oma äiti, niin tuo taputtelu kysymättä on jotenkin ärsyttävää, varsinkin kun tämä potkii lähinnä vain öisin. Tämä on vielä ehkä siedettävää, kun nähdään harvoin. Mutta sitten pelkään, että vauvan syntymän lähestyessä/jälkeen sekoaa täysin ja esim päättää muuttaa matkailuautolla vähäksi aikaa pihalle tai ryntää sairaalaan heti (nojoo 3 h ajomatka, mut silti). Ilmoitti jo joskus kesällä, että kun vauva syntyy niin päivittäin pitää puhua skypessä ja esitellä tulokasta. Varmaan. Ja on vielä semmoinen jäärä, ettei sen päätä saa käännettyä millään. Mentiin miehen kanssa kihloihin alkusyksystä, ja äiti innostui siitä suuresti, koska haluaa että pidetään suuret häät joihin tulee kaikki sukulaiset. Muutaman (n 10krt) väittelin asiasta, sillä tahdon pienet max 20 henk häät, semmoset vaan perheen kesken. Perustelin miksi näin ja sanoin, että minä saan päättää itse niistä. Ei uskonut ja piti päänsä ja jatkoi jankuttamista. Päätettiin sitten miehen kanssa, että häät on vain meille kahdelle ja muut kuulee sitten jälkikäteen. Tämä sopii kyllä minulle paremmin kuin hyvin, varsinkin kun tahdon naimisiin ennen lapsen syntymää. Niin jos joku ihmettelee nopeaa tahtia, niin ollaan kuitenkin tunnettu jo muutama vuosi ennen seurustelun aloitusta, niin ei niitä isoja yllätyksiä enää pitäisi tulla (: Niin äitistä vielä, tiedän että suuttuu noista pienistä salahäistä ja pahoittaa varmaan mielensä, mutta vaikka tuntuu vähän pahalle, niin toisaalta itsehän on tämän aiheuttanut kun kuitenkin minun alkuperäisen suunnitelman mukaan ois päässyt häihin. Ärsyttää kun ei voi tehdä mitä haluaa kun joutuu miettimään yhden mielipiteitä ja haluja ja sitten kuuntelemaan sitä valitusta ja marinaa (ennen ja jälkeen).

Oho, pieni avautuminen.. :D
 
Mulla taas ei oo enää anoppia ollenkaan ja appiukko ei oo lapsenlapsestaan kiinnostunut joten rauhassa saadaan varmaan olla. En kyllä oo anoppia koskaan tavannutkaan joten en tiedä millainen hän olis ollut.

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Heippa!
Minulla ja miehelläni on hyvät välit hänen äitiinsä. Mutta täälläkin menee tuo hössötys yli hilseen. Kun kerroimme toukokuun lopussa kummankin vanhemmille vauvasta, siitä asti anoppi on ostanut kaikkea mahdollista ikävuoteen 3 asti. Olen sanonut miehelleni, että ei toisi tavaraa enää vanhemmiltaa meille, koska sitä tulee joka kaapista ulos. Anoppi on myös ostanut omat mummola vaunut jo kesällä tammikuussa on myös mieheni veljen ja hänen vaimon laskettu aika, mutta hössötys tuntuu kohdistuvan enemmän meihin. Ärsyttää. Meillä on jo kaks pinnasänkyäkin.. Anoppi osti liian ison patjan pinnikseen, niin osti sitten uuden sängynkin.. Ja hän on kyllä nähnyt että meillä on 50kpl vauvalle bodeja ja housuja, mutta aina on ostettava lisää.. Sitten hänen kuuluisat sanat "ompas teillä jo paljon kaikkee".. Mutta silti on ostettava kun halvalla löytyy kirppareilta kaikkee.. Ja anopille ei ole kerrottu edes sukupuolta, mutta hän on itse päättänyt, että poika tulee ja nyt on sitten poikien vaatteita ja kaikki poika väriä muutenkin.. Poikahan täältä on luvattu, mutta entä jos ei tule? Aaaarrrggghh.. Ja sit se hössöttää kaikille mun asioita, kuinka olen sairaslomalla jo toista kuukautta ja kuinka mulla on tylsää päivät ja kuinka sitä ja tätä ja tota.. Ja asiathan muuttuu kun hän niitä puhuu.. Onneks asiaa vähän rauhoittaa se, että hän asuu toisella paikkakunnalla.. Mutta tuntuu että hänkin luulee että vauva on sielä kerran viikkoo yökylässä heti syntymän jälkeen..
 
Kuulostaa niin tutulta Tarisa. Meillä sama homma ton asioiden levittely kaikille vastaan tulijoille, kun olen erityisäitiyslomalla. Olen ammatiltani maalari ja siksi heti raskauden varmistuttua jäin pois töistä vaarallisten aineiden vuoksi. Anoppi on muutenkin sitä mieltä että olen täysin vääränlaisella alalla töissä, kun raksa hommat ovat kuulemma miesten töitä eikä pienten lasten äitien työtä. Hän huolii jo sitä että kun lapsi menee päivähoitoon (eli joskus pari vuoden päästä) mitä muut ajattelevat kun meidän piltti kertoo että äiti rakentaa taloja. Anoppi on yrittänyt jopa tyrkyttää minulle opiskelu paikkoja ensi keväälle, "nyt olisi hyvä väli lukea uusi sopivampi ammatti ja poika voi olla mummolla hoidossa". En vain ole itse ymmärtänyt mikä ammatissani on niin kauheaa etä lapseni pitäisi äitiään tulevaisuudessa hävetä. Ymmärtäisin ehkä vielä jotenkin jos anoppini kävisi 60-70 ikävuottaan eikä ymmärrä että nykyään ei ole erikoista että naiset ovat raksalla töissä, mutta anoppini on 48 vuotias! En vain aina pysy hänen ajatuksen juoksunsa perässä.
Anoppi asuu vajaan 10 kilometrin päässä että pakoon ei pääse.
 
Torakka, onpa käsittämätön suhtautuminen!!
Ymmärtäisin, jos et olisi kouluttautunut ollenkaan ja tekisit hanttihommia milloin missäkin, huonolla palkalla. Talon rakentaminenhan on lapselle helposti käsitettävissä oleva työ. Itse häpesin pienenä, kun äitini vain "pyöritteli papereita".

Omille vanhemmilleni kerroin (äidille joka kertoi isälleni) uutisen melko varhain kun nähtiin, viikkoja oli varmaan 7-8. Miehen vanhemmat saivat sitten kuulla viikon 12 jälkeen ultrakuvan muodossa tekstarina.

No, sieltähän kaikki meidän uutiset tuntuvat leviävän naapurustoon päivässä. Onneksi asutaan kaukana, niin ei tarvitse välittää, mutta siellä ollessa itselleni tuntemattomat ihmiset ovat meitä onnitelleet erinäisistä asioista kauppareissulla :smiley-angelic006 .
Täällä harmittaisi, jos kyläläiset tietäisivät asiat paremmin kuin esim. omat serkut joiden kanssa nyt on jossain tekemisissä säännöllisesti, mutta ei niin paljon että ensimmäisenä uutista kuuluttaisin. Oma velikin taisi kuulla aika myöhään, kun äitini ei ollutkaan hänelle kertonut kun ei tiennyt, saako veljelle asiaa paljastaa vai onko vielä salaisuus.
 
Voisit Torakka koittaa anopille tuoda asiat esille niin, että töissä harmitellaan kun jäit vapaille, kun on vaikea saada hyvää tekijää tilalle. Sama se onko kukaan niin sulle suoraan sanonut, mutta pokkana vaan kehut ja kerrot mitä kauneimmin sanakääntein miten mukavaa on töissä, ja miten siellä arvostetaan. Usein meitä naisia pidetään paljon miehiä parempina työntekijöinä näissä hommissa, jotka joskus muinoin on mielletty enemmän miesten työksi. Tehokkuus, laatu yms. kun tuppaa meillä naisilla olemaan huomattavasti miehiä paremmalla tolalla. Ainakin itsellä on ollut niin, että monet ammattirakennuttajat on mieluummin yhteyksissä suoraan minuun, kuin firman miehiin, eikä syynä todellakaan ole se, että aattelevat että olisin joku assistentti johon kuuluukin olla yhteyksissä. Ne vaan mieltää saavansa parempaa palvelua naisilta.
 
Tipunen- Olenkin hyvin pidetty ja arvostettu työpaikallani, mutta se on ihan sama mitä minä tai joku töistäni sanoisi koska olen hanurista joka tapauksessa ja miehethän lirkuttelee nuorelle kauniille naiselle mitä vain. Meidän firma on vielä aika pieni (25 miestä ja minä) ja tulen hyvin juttuun työkavereiden ja omistajien kanssa, olen ainoa maalari ja tästäkin syystä arvokas firmalle. Tämäkin tuntuu hiertävän anoppiani kun "hengaan" päivät miesten kanssa. omalla miehelläni ei ole mitään asiaa vastaan, koska itsekkin rakennuskella työskentelevänä (tosin sähkö- ja tietoliikenne puolella), tietää työn luonteen. Meillä on vain välillä esim. huoneistoremontteja ja saatan olla saman tyypin kanssa kahdestaan useita päiviä/viikkoja pienessä kämpässä töissä. Anoppini onkin aikaisemmin ihan tuulesta temmattujen "todisteiden" varjolla syyttänyt minua pettämisestä ja osittain siksi työni taitaa olla kova pala. En vain ymmärrä miksei ihmiset hänen mielestään voi kuksia esim. toimiston vessassa vaan kaikki vääryys tapahtuisi rakennuksella.
 
No voi tsiisus sentään. Sehän oliskin tosi tehokasta, kun päivät kuksis työkaverin kanssa ja se kaverikin vaihtuisi aina viikon jälkeen, ja illoiksi pääsisi vielä oman miehen kainaloon. Siis ketäänhän ei kiinnosta, että valmistuuko korjaukset ajallaan, ja aikaahan on just tosi paljon käytettävissä muuhunkin kun työntekoon, ja mikäs sen mukavampaa kuin oleskella pölyn ja sonnan keskellä. Ehkä anopilla on vaan liikaa sitten mielleyhtymiä ja omia pettymyspelkoja takana, että haluaa nähdä peikkoja.

Onneks ongelma on vaan anopin päässä eikä muillakin. Jos ei ala ajan myötä rauhottumaan, niin pistä hanttiin kunnolla jollain kerralla, ilmoitat että tykkäät töistäsi, et aio vaihtaa ammattia ja et halua enää koskaan kuulla sellaisia puheita sillä koet ne erittäin loukkaavina. Itse jouduin tekemään niin omalle äidille, eri asiasta tosin, ja sillä sain viestini viimein perille, ja sen jälkeen on asiat ollut ihan kunnossa.
 
Tipunen- Kyllä tässä vajaassa kymmennessä vuodessa on otettu yhteen asiasta jos toisestakin, mutta kun pöydän toisella puolella istuu narsisti niin riitely ja keskustelu ei johda mihinkään.
Tiedän myös että hänen nykyinen avioliittonsa (on siis eronnut aikoinaan mieheni isästä) on alkanut pettämisestä. Ehkä hän sitten heijastaa omia pelkojaan minun ja poikansa liittoon.
Viimeksi eilen tuli taas viestiä että "mites olli voi?". Hän on kutsunut syntymätöntä lastamme koko ajan Olliksi vaikka olen sanonut etten pidä siitä. Hän myös utelee joka kerta (kun muistutan että meidän pojasta ei ole tulossa ollia) että mikäs se sitten on. Hänestä on tyhmää että emme kerro nimeä (joka on ollut tiedossa jo useita kk) kuin vasta nimiäisissä, mummolla on kuulemma oikeus tietää. Tuota, tällä lapsella tulee olemaan kolmet isovanhemmat ja vielä kaksi isoisomummoa, eivätkä hekään tivaa nimeä, saatika vaadi. Minusta on ihan tavallista että lapsen nimi paljastetaan vasta ristiäisissä/ nimiäisissä, vaikka nimi olisi jo tiedossa.

Kauhistuttaa jo ajatella taas joulu ruokailua joka pidetään perinteisesti anoppini luona vähän ennen joulua, koska kaikilla on sitten aattona omat menonsa. En ole kovin suosittu myöskään koko anopin uuden miehen suvun keskuudessa, joten ruokailu on aina ollut piilovit*uilua, nenänvartta pitkin mulkoilua ja jutuista pois jättämistä. Aikaisemmin se on ollut vaan pakollinen paha enkä ole jaksanut moisista lapsellisista jutuista välittää, mutta nyt kun on pinna jo valmiiksi tiukalla hormoonien ansiosta niin voi olla että tulee sanottua pahasti. Tai sitten tapahtuu tämä sama efekti kuin anopin kanssa että nyt olen niin ihana ja pyöreä kaikkien mielestä. Plaah!

Tulipas taas purettua.
 
:). Sehän on just tän tarkoituskin. Antaa tulla vaan välillä höyryä ulos, niin helpottaa. Mä tosin aika usein höyryän ihan itsekseni ääneen asiasta jos toisesta. Nuori kollega totes yks päivä, että mun kanssa on hauska lähteä työkeikalle, kun meikä valittaa ja antaa ohjeita muille kuskeille tämän tästä. Siis oman ratin takana. Mitään käsimerkkejä en sentään lähde jakelemaan :p
 
Meillä on hyvät välit kaikkii isovanhempiin mutta tulipa taas elävästi mieleen kun vastasynnyttäneenä, lapsi teho-osaston kautta kotiutuneena, revittiin vastasyntynyttä käsistä. Jaeltiin vuoroja kuka seuraavaksi pitää ja syö sää nyt vaan. Mutta kun mä en halua syödä vaan mä haluan pitää sitä mun viikon ikäistä poikaani itse. Keittäkään te kahvia ja antakaa mun pitää vauvaa sohvalla, eikös se ole ihan normaali toive. Että nytkö olen sitten hommani täyttänyt kun olen sen synnyttänyt ja voin antaa sen sitten isovanhemmille. Onneksi mun omat vanhemmat oli vähän vähemmän pahoja, äidilleni kerran sanoin että mulla ei ole mitään tarvetta olla pitämättä vauvaa ite. Appivanhemmille täytyi kans huomauttaa että ei sylistä syliin "ilman lupaa", sitä ei otettu oikein tosissaan. Ja sekin vaati paljon pokkaa ja pohdintaa, mutta meistä molemmista tuntui tosi pahalta kun hartaasti oltiin toista odotettu ja syntymän jälkeen pelätty toisen puolesta (hengitysvaikeuksia) ja sitten ei edes kysytä vaan otetaan ja käyttäydytään röyhkeästi. Mun isälle pisteet siitä että sen toiminta ei ole ikinä harmittanut meitä :)
 
Mun kaveri synnytti just toisen lapsensa, ja heillä on kuulemma keskustelua myös appivanhempien kanssa aiheesta. Appivanhemmilla on ilmeisesti tyylinä omia lapsenlapsi, mikä on aika häiritsevää. Heillä etäisyyttä on niin paljon, että ongelma on ajoittaista, mutta tähän liittyy myös täysin eri (vapaat) kasvatusmetodit. Tyyliin jääkaapista saa kaikkea mitä haluaa.

Onneksi mun appivanhemmat on aika varovaisia ja kohteliaita ja omille vanhemmille pystyisin sanomaan, jos ongelmaa olisi, mutta en usko että on tässä asiassa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top