Ikää itsellä nyt 39, raskaudet alkaneet 38v, 36v ja 34v. Jokaisella kerralla kierto on alkanut säännöllisenä heti, kuukautiset tulleet n.3-4 viikon päästä. Tärpit sitten 2-6kk sisällä siitä. Kovasti onnea teille yritykseen!
Pakko vielä vahvistaa, kun ei tästä muille voi vielä puhua. Tässä yksi ilta totesin miehelle, että olusi laatassa enää viikon veran pillereitä jäljellä. Aloitti sanomaan, että "Oon miettinyt oisko tässä taloudellisessa tilanteessa parempi..." Ja ajattelin jo, että nyt haluaa vielä lisäaikaa valmistautumiseen, MUTTA lauae jatkuikin "...että et enää hakisi niitä uusia pillereitä."
Mokoma ketku!
Totesin, että joo, selvää säästöhän tuo, enkä sitten enää hae.
Tuntuu hurjalta, kun on niin pitkään toivonut, että oikeasti pääsee tähän vaiheeseen ja nyt ollaan siinä. Tiedostan senkin, ettei välttämättä helppoa tule olemaan ja siksi yritän vähän hillitä itseäni, mutta on tämä henkisesti valtaisa askel elämässä.
Mokoma ketku!
Totesin, että joo, selvää säästöhän tuo, enkä sitten enää hae.Tuntuu hurjalta, kun on niin pitkään toivonut, että oikeasti pääsee tähän vaiheeseen ja nyt ollaan siinä. Tiedostan senkin, ettei välttämättä helppoa tule olemaan ja siksi yritän vähän hillitä itseäni, mutta on tämä henkisesti valtaisa askel elämässä.
Taidankin liittyä tänne.
Minä 35v mies 33v, ei vielä yhteistä lasta
Esikoinen -09
Pientä taustaa taustaa että itselle tehty lihavuusleikkaus GBP 6/22 -61kg
Keskeytetty yhdyntä ollut käytössä aiemmin (ennen leikkausta oli pillerit) ja nyt yrityskierto3 pamahti käyntiin tänään.
Kova vauvakuume molemmilla.
Tikutan oviksia ja tooosi selkeät oireetkin on eli ovikset kyllä tulee säännöllisesti niinkuin menkatkin.
2 raskautta itsellä takana(yli 10v sitten)
Minä 35v mies 33v, ei vielä yhteistä lasta
Esikoinen -09
Pientä taustaa taustaa että itselle tehty lihavuusleikkaus GBP 6/22 -61kg
Keskeytetty yhdyntä ollut käytössä aiemmin (ennen leikkausta oli pillerit) ja nyt yrityskierto3 pamahti käyntiin tänään.
Kova vauvakuume molemmilla.
Tikutan oviksia ja tooosi selkeät oireetkin on eli ovikset kyllä tulee säännöllisesti niinkuin menkatkin.
2 raskautta itsellä takana(yli 10v sitten)
Muokattu viimeksi:
Minäkin taidan parkkeerata tänne. Miehen kanssa päätettiin, että nyt alkaa esikoisen yritys kunhan molemmat on käyneet testaamassa sp-taudit (ollaan seurusteltu reilu vuosi ja käytetty kumia tähän asti). Loppuviikosta pitäisi tuloksien tulla ja ainakin Flo:n mukaan ovulaatiokin osuisi sinne. En ole ikinä tuntenut ovulaatiota enkä tikuttanut tms.. Mutta nyt ajattelin sitä kokeilla. Saa nähdä ehditäänkö tähän kiertoon..
Hieman vaan jännittää se, että kyseessä on molempien ensimmäinen ja ikääkin alkaa jo olemaan. Itse tosiaan täytän 35 kuukauden päästä ja mies on 45. Henkisesti tässä on valmistauduttu pitkään yrittämiseen ja jopa hoitoihin, mutta sormet ristissä
Hieman vaan jännittää se, että kyseessä on molempien ensimmäinen ja ikääkin alkaa jo olemaan. Itse tosiaan täytän 35 kuukauden päästä ja mies on 45. Henkisesti tässä on valmistauduttu pitkään yrittämiseen ja jopa hoitoihin, mutta sormet ristissä
Meillä aloitus siirtyy vasta seuraavaan kiertoon 
Sain eilen Sporanox-kuurin savipuoleen ja sen aikana ei saisi raskautua. Vaikuttaa vielä jonkun aikaa lääkkeiden ottamisesta... Huoh.. No ainakin sitä ovulaatioo voi tikuttaa ja katsoa löytyykö sellaista edes 
Sain eilen Sporanox-kuurin savipuoleen ja sen aikana ei saisi raskautua. Vaikuttaa vielä jonkun aikaa lääkkeiden ottamisesta... Huoh.. No ainakin sitä ovulaatioo voi tikuttaa ja katsoa löytyykö sellaista edes Hmmm. Miksi sen edes pitäisi hellittää?
Alotimpa nyt royale gelee sekä vehnänalkioöljy kun niistä paljon ollut pihetta, saapi nähdä onko mtn apua 
Onko kellään näistä kokemusta?
Nyt jännä kierto tai suht oireeton, kp11 menossa ja eipä oikein mitään oireita, ei ovis limoja tms mitä aiemmin tullut selkeesti(heti menkkojen jälkeen oli jotain mutta en testaillu ovista silloin) onestepin testitkin tosi tosi haaleota eli negaa vielä
Viime kierrossa ovis kp11-12 sitä ennen kp13-14
Josko se sieltä vielä tulis
Onko kellään näistä kokemusta?
Nyt jännä kierto tai suht oireeton, kp11 menossa ja eipä oikein mitään oireita, ei ovis limoja tms mitä aiemmin tullut selkeesti(heti menkkojen jälkeen oli jotain mutta en testaillu ovista silloin) onestepin testitkin tosi tosi haaleota eli negaa vielä
Viime kierrossa ovis kp11-12 sitä ennen kp13-14
Josko se sieltä vielä tulis
Täällä onkin hiljaista, miten muilla kuumeilut sujuvat?
Meillä ei taideta ehtiä aloittaa yritystä vielä seuraavastakaan kierrosta, vaan se siirtyy joulukuulle.. Mikäli Flo ennustaa oikein, osuu jännät päivät juuri joululle
Mulla kierto vaihtelee 24 ja 28 välissä, joten hieman hakuammuntaa on..
Tikutin ovista elämäni ekan kerran tässä kierrossa eikä olisi voinut paremmin mennä. Aloitin kp7 (tiistai) tikuttamaan varmuuden vuoksi ja jatkoin perjantaihin asti (kp10). Kaikissa oli viiva, mutta haalea. Eli negatiivisia olivat. La ja su en tikuttanut ollenkaan (teen tätä "salassa" mieheltä, koska en halua hänelle mitään paineita
) ja maanantaina kun tikutin taas, oli viiva paljon vahvempi kuin kontrolliviiva (onko oikea sana?). Eli kp13 testi oli positiivinen ja ovulaatio oli sitten kp14 ja sen kyllä tunsi! En ole aiemmin kiinnittänyt huomiota, mutta kyllä kipuja on ennenkin ollut. Nyt kun tiesi mikä aika kierrosta oli, niin hyvin selkeää se sitten olikin. Oli meinaan koko illan (ja yön) vasemman puoleinen munasarja(?) ihan älyttömän kipeä. Mitään limoja tms en ole alkanut tutkimaan, tämä tikuttelu riittää ainakin alkuun 
Nyt sitten katsonkin kuinka pitkä luteaalivaihe on ja jatkan tikuttelua jatkossakin! Tulisipa se joulukuu jo nopeasti
Meillä ei taideta ehtiä aloittaa yritystä vielä seuraavastakaan kierrosta, vaan se siirtyy joulukuulle.. Mikäli Flo ennustaa oikein, osuu jännät päivät juuri joululle
Mulla kierto vaihtelee 24 ja 28 välissä, joten hieman hakuammuntaa on..Tikutin ovista elämäni ekan kerran tässä kierrossa eikä olisi voinut paremmin mennä. Aloitin kp7 (tiistai) tikuttamaan varmuuden vuoksi ja jatkoin perjantaihin asti (kp10). Kaikissa oli viiva, mutta haalea. Eli negatiivisia olivat. La ja su en tikuttanut ollenkaan (teen tätä "salassa" mieheltä, koska en halua hänelle mitään paineita
) ja maanantaina kun tikutin taas, oli viiva paljon vahvempi kuin kontrolliviiva (onko oikea sana?). Eli kp13 testi oli positiivinen ja ovulaatio oli sitten kp14 ja sen kyllä tunsi! En ole aiemmin kiinnittänyt huomiota, mutta kyllä kipuja on ennenkin ollut. Nyt kun tiesi mikä aika kierrosta oli, niin hyvin selkeää se sitten olikin. Oli meinaan koko illan (ja yön) vasemman puoleinen munasarja(?) ihan älyttömän kipeä. Mitään limoja tms en ole alkanut tutkimaan, tämä tikuttelu riittää ainakin alkuun Nyt sitten katsonkin kuinka pitkä luteaalivaihe on ja jatkan tikuttelua jatkossakin! Tulisipa se joulukuu jo nopeasti
Täällä kp 16 menossa ja ovis tikutettu vahvat plussat kp14-15 (sitte loppui testit kotoa)
Tänään jännää polttelua vasemmalla mitä ei aiemmissa kierroissa en oo huomannut, ovis itsessään kipuilua on ollut mut ei tällästä
Mulla aina muuten pelkästään vasemmalla puolella kipuilee, ei ikinä oikealla.
Yritystä on todellakin (jälleen) ollut ja nyt sormet ja varpaat ristissä,
piinaviikot edessä
Tänään jännää polttelua vasemmalla mitä ei aiemmissa kierroissa en oo huomannut, ovis itsessään kipuilua on ollut mut ei tällästä
Mulla aina muuten pelkästään vasemmalla puolella kipuilee, ei ikinä oikealla.
Yritystä on todellakin (jälleen) ollut ja nyt sormet ja varpaat ristissä,
piinaviikot edessä
I
Iltatähti1
Vieras
Täällä 35v kuumeilija. Nykyisellä miehellä ei ole lapsia joten päätettiin yrittää yhteistä. Oma esikoinen täyttää 11v. Taustalla pco mutta esikoinen sai alkunsa kerrasta joten ehkä toivoa on… kuukausi sitten lopetin pillerit eikä luomu menkat oo vielä soitellut.. kuulemma voi puolikin vuotta odotella ennen kuin lääkitys aloitetaan. Vertaistukea ja kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista kaipaan! 
39-vuotias, esikoista yrittävä kuumeilija ilmoittautuu. :)
Puolisen vuotta enemmän tai vähemmän aktiivista yrittämistä takana. Nyt laitettu 2.0-vaihde silmään, ollaan mm. käyty hedelmällisyyttäkartoittavissa testeissä Felicitaksella kumpainenkin, minä ja mies (46 vuotta), ja ensimmäinen ovulaatiotesti tehty tänään. Käytössä Natural Cycles + Oura -kombinaatio lämmön mittaamiseen ja kierron seuraamiseen. Kierto vaihdellut 27-34 päivän välillä. Syön mama monivitamiinia ja viimeisimpänä villityksenä aloitin ubikinonit. Vielä mietin kuningatarhyytelöä tähän uskon vahvistukseksi, ei siitä kai haittaakaan ole :) En juo, en polta, ei huumeita, paino normaali, ruokavalio/liikunta/uni hyvällä tolalla, kaikin puolin erittäin terve, tasapainoinen ja hyväkuntoinen olo. Viime syksynä oli työelämän puolella poikkeuksellista henkistä kuormitusta, mutta sekin tilanne on nyt saatu kuntoon.
Miehen siemenneste oli priimaa (testattiin oman mielenrauhan nimissä jo heti yrityksen aluksi viime syksynä) ja omat verikoetulokset myös ilmeisesti suht kohtuulliset - erityisesti ikääni nähden. Vielä loppukierron S-progesteroni ottamatta. En ole vielä käynyt lääkärin kanssa omia tuloksiani läpi, eli siksi en tiedä tarkkaan, mikä on hänen näkemyksensä aiheesta. Gynetutkimuksessa mm. ultrattiin munasarjat, ja kaikki oli siellä ilmeisesti oikein hyvällä tolalla.
AMH-arvo jännitti jotenkin tosi paljon ennakkoon, se oli mulla 1,8 eli kai kohtuullinen ikääni nähden?
TSH oli 2,6, joka oli yleisien viitearvojen (0.4-4.5) sisällä, mutta silti lääkäri määräsi uusintakokeeseen sekä pari tähän liittyvää lisätestiä. Ensin ihmettelin tätä uusintakoelähetettä kovasti, mutta kuumeisen googlettelun myötä selvisi, että ihannerajan yläarvo olisi 2,5, joten tämä kai selittää asian? Ja jotenkin tähän raskautumiseen liittyen tulos 1-2:n välissä olisi suotavaa? Minulla ei ole mitään kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita, joten sen puolesta en ole kovin huolissani tässä kohtaa.
Nyt siis jos tuo uusintatestitulos TSH:n kohdalla on ok ja tuo loppukierron hormoni myös, pitäisi kaiken olla paperilla kunnossa. Paitsi ikä.. Ainakin nyt meistä molemmista tuntuu, että emme halua lähteä mihinkään keinohedelmöityshoitoihin, mikäli homma ei natsaisi luonnollisin metodein. Koska tosiaan vielä nuo muutamat verikoetulokset ottamatta ja lääkärin kanssa juttelu käymättä, en edes tiedä, mitä kaikkia vaihtoehtoja olisi tai mitä hän suosittelisi.
Miksi yritämme esikoista vasta nyt, näin kypsällä iällä?
Kaveripiirissä moni on saanut esikoisensa vasta 40+, eli about kukaan kavereista ei ryhtynyt lapsentekohommiin parikymppisenä tai edes kolmikymppisenä, joten kai tästäkin syystä asiaa on tullut lykättyä näinkin pitkälle, kun ei ole tavallaan altistunut tälle lapsihommalle yhtään. Ollaan molemmat tehty uraa, opiskeltu, matkusteltu, ja oltu vaan jotenkin tosi tyytyväisiä elämäämme näin.
Syksyllä 2021 mulle tuli fiilis, että nyt alkaa olla viimeiset hetket ikäni puolesta toimia lapsi-asian suhteen, jos koskaan aiotaan toimia. Olin tuolloin pian täyttämässä 38 vuotta. Myös taloudellisen tilanteen ja töiden puolesta meillä oli/on hyvä tilanne vs. silloin, kun olin pari-kolmekymppinen. Eli varsinaista vauvakuumetta ei ole ollut koskaan, ei tähänkään päivään mennessä. Jotenkin meillä molemmilla on olo, että voitaisiin olla tyytyväisiä elämäämme lapsettomina ja yhtä tyytyväisiä lapsellisina. Järkeiltiin, että tämä asia on sellainen, että sitä ei välttämättä voi järkeillä ja tietää ja päättää, eli siksi päätettiin, että jätän pillerit pois ja annetaan vauvalle mahdollisuus tulla, jos niikseen tulee. Tehdään nyt aktiivisesti kaikkemme asian suhteen, luonnollisin keinoin, ja ns. katsotaan mihin se riittää. En ole koskaan ollut se tyttö tai nainen, joka on aina haaveillut äitiydestä. En ole toisaalta myöskään koskaan ajatellut tai päättänyt, että en haluaisi lapsia. Ja nyt, kun asiaa aktiivisesti edistetään, totta kai toivon enemmän, että natsaisi kuin että ei natsaisi. :)
Miehellä on tosi samat näkemykset. Siksi varmaan ollaan vitkuteltua asiaa näinkin pitkälle, kun kumpikaan ei ole ollut aktiivisesti ajamassa hommaa suuntaan tai toiseen. Mulla kaiketi biologisen kellon tikitys havahdutti tuolloin syksyllä 2021, ja sai toimimaan aktiivisesti asian eteen. Jätin siis tuolloin pillerit pois ja kävin hedelmällisyysneuvolassa Felicitaksella tsekkaamassa tilanteeni ensimmäistä kertaa. Varsinainen yritys aloitettiin sitten syksyllä 2022. Ja kuten ohjeet kuuluvat, jos ikää yli 35-vuotta ja ei ole onnistanut puolen vuoden sisällä, suositellaan hakeutumaan lapsettomuustutkimuksiin, eli tässä kohdassa olemme nyt matkaamme.
Puolisen vuotta enemmän tai vähemmän aktiivista yrittämistä takana. Nyt laitettu 2.0-vaihde silmään, ollaan mm. käyty hedelmällisyyttäkartoittavissa testeissä Felicitaksella kumpainenkin, minä ja mies (46 vuotta), ja ensimmäinen ovulaatiotesti tehty tänään. Käytössä Natural Cycles + Oura -kombinaatio lämmön mittaamiseen ja kierron seuraamiseen. Kierto vaihdellut 27-34 päivän välillä. Syön mama monivitamiinia ja viimeisimpänä villityksenä aloitin ubikinonit. Vielä mietin kuningatarhyytelöä tähän uskon vahvistukseksi, ei siitä kai haittaakaan ole :) En juo, en polta, ei huumeita, paino normaali, ruokavalio/liikunta/uni hyvällä tolalla, kaikin puolin erittäin terve, tasapainoinen ja hyväkuntoinen olo. Viime syksynä oli työelämän puolella poikkeuksellista henkistä kuormitusta, mutta sekin tilanne on nyt saatu kuntoon.
Miehen siemenneste oli priimaa (testattiin oman mielenrauhan nimissä jo heti yrityksen aluksi viime syksynä) ja omat verikoetulokset myös ilmeisesti suht kohtuulliset - erityisesti ikääni nähden. Vielä loppukierron S-progesteroni ottamatta. En ole vielä käynyt lääkärin kanssa omia tuloksiani läpi, eli siksi en tiedä tarkkaan, mikä on hänen näkemyksensä aiheesta. Gynetutkimuksessa mm. ultrattiin munasarjat, ja kaikki oli siellä ilmeisesti oikein hyvällä tolalla.
AMH-arvo jännitti jotenkin tosi paljon ennakkoon, se oli mulla 1,8 eli kai kohtuullinen ikääni nähden?
TSH oli 2,6, joka oli yleisien viitearvojen (0.4-4.5) sisällä, mutta silti lääkäri määräsi uusintakokeeseen sekä pari tähän liittyvää lisätestiä. Ensin ihmettelin tätä uusintakoelähetettä kovasti, mutta kuumeisen googlettelun myötä selvisi, että ihannerajan yläarvo olisi 2,5, joten tämä kai selittää asian? Ja jotenkin tähän raskautumiseen liittyen tulos 1-2:n välissä olisi suotavaa? Minulla ei ole mitään kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita, joten sen puolesta en ole kovin huolissani tässä kohtaa.
Nyt siis jos tuo uusintatestitulos TSH:n kohdalla on ok ja tuo loppukierron hormoni myös, pitäisi kaiken olla paperilla kunnossa. Paitsi ikä.. Ainakin nyt meistä molemmista tuntuu, että emme halua lähteä mihinkään keinohedelmöityshoitoihin, mikäli homma ei natsaisi luonnollisin metodein. Koska tosiaan vielä nuo muutamat verikoetulokset ottamatta ja lääkärin kanssa juttelu käymättä, en edes tiedä, mitä kaikkia vaihtoehtoja olisi tai mitä hän suosittelisi.
Miksi yritämme esikoista vasta nyt, näin kypsällä iällä?
Kaveripiirissä moni on saanut esikoisensa vasta 40+, eli about kukaan kavereista ei ryhtynyt lapsentekohommiin parikymppisenä tai edes kolmikymppisenä, joten kai tästäkin syystä asiaa on tullut lykättyä näinkin pitkälle, kun ei ole tavallaan altistunut tälle lapsihommalle yhtään. Ollaan molemmat tehty uraa, opiskeltu, matkusteltu, ja oltu vaan jotenkin tosi tyytyväisiä elämäämme näin.
Syksyllä 2021 mulle tuli fiilis, että nyt alkaa olla viimeiset hetket ikäni puolesta toimia lapsi-asian suhteen, jos koskaan aiotaan toimia. Olin tuolloin pian täyttämässä 38 vuotta. Myös taloudellisen tilanteen ja töiden puolesta meillä oli/on hyvä tilanne vs. silloin, kun olin pari-kolmekymppinen. Eli varsinaista vauvakuumetta ei ole ollut koskaan, ei tähänkään päivään mennessä. Jotenkin meillä molemmilla on olo, että voitaisiin olla tyytyväisiä elämäämme lapsettomina ja yhtä tyytyväisiä lapsellisina. Järkeiltiin, että tämä asia on sellainen, että sitä ei välttämättä voi järkeillä ja tietää ja päättää, eli siksi päätettiin, että jätän pillerit pois ja annetaan vauvalle mahdollisuus tulla, jos niikseen tulee. Tehdään nyt aktiivisesti kaikkemme asian suhteen, luonnollisin keinoin, ja ns. katsotaan mihin se riittää. En ole koskaan ollut se tyttö tai nainen, joka on aina haaveillut äitiydestä. En ole toisaalta myöskään koskaan ajatellut tai päättänyt, että en haluaisi lapsia. Ja nyt, kun asiaa aktiivisesti edistetään, totta kai toivon enemmän, että natsaisi kuin että ei natsaisi. :)
Miehellä on tosi samat näkemykset. Siksi varmaan ollaan vitkuteltua asiaa näinkin pitkälle, kun kumpikaan ei ole ollut aktiivisesti ajamassa hommaa suuntaan tai toiseen. Mulla kaiketi biologisen kellon tikitys havahdutti tuolloin syksyllä 2021, ja sai toimimaan aktiivisesti asian eteen. Jätin siis tuolloin pillerit pois ja kävin hedelmällisyysneuvolassa Felicitaksella tsekkaamassa tilanteeni ensimmäistä kertaa. Varsinainen yritys aloitettiin sitten syksyllä 2022. Ja kuten ohjeet kuuluvat, jos ikää yli 35-vuotta ja ei ole onnistanut puolen vuoden sisällä, suositellaan hakeutumaan lapsettomuustutkimuksiin, eli tässä kohdassa olemme nyt matkaamme.
Laitanpa minäkin tänne esittelyn kun täytin juuri 36. 
Mies muutamia vuosia nuorempi. Toista lasta kovasti toivottaisiin, aktiivinen yritys ollut vuodenvaihteesta asti päällä.
Esikoinen täytti juuri kaksi, sain hänet ollessani siis hieman alle 34 v. Kun häntä yritettiin niin kävin gynellä ja munasarjat + kohtu kaikki oikein kunnossa. Mielestäni ovuloin joka kierrossa, eli on toiveita että josko onnistuttaisiin vielä uudestaan.
Esikoinen tärppäsi yk 5 tai 6, en tarkkaan muista.
Vauvakuume alkoi minulla vasta selvästi kolmenkympin jälkeen. Sitä ennen en edes uskonut että haluaisin lapsia, elämä oli hyvää kahdestaan miehen kanssa. Matkustettiin ja tehtiin uraa.
Mutta onneksi kuunneltiin (mun
) biologista kelloa ja päätettiin yrittää! Lapsi on elämässämme parasta ja olen kasvanut ihmisenä hurjasti tultuani äidiksi.
Oma äitini on saanut minut (kuopuksensa) ollessaan 37 v eli en omasta mielestäni ole edes mitenkään wanha. Tsemppiä kaikille yritykseen iästä riippumatta!
Kirjoittelen enemmän tuolla bbt-ketjussa, mutta piti käydä vaan täällä sanomassa moikat.
Mies muutamia vuosia nuorempi. Toista lasta kovasti toivottaisiin, aktiivinen yritys ollut vuodenvaihteesta asti päällä.Esikoinen täytti juuri kaksi, sain hänet ollessani siis hieman alle 34 v. Kun häntä yritettiin niin kävin gynellä ja munasarjat + kohtu kaikki oikein kunnossa. Mielestäni ovuloin joka kierrossa, eli on toiveita että josko onnistuttaisiin vielä uudestaan.
Esikoinen tärppäsi yk 5 tai 6, en tarkkaan muista. Vauvakuume alkoi minulla vasta selvästi kolmenkympin jälkeen. Sitä ennen en edes uskonut että haluaisin lapsia, elämä oli hyvää kahdestaan miehen kanssa. Matkustettiin ja tehtiin uraa.
Mutta onneksi kuunneltiin (mun
) biologista kelloa ja päätettiin yrittää! Lapsi on elämässämme parasta ja olen kasvanut ihmisenä hurjasti tultuani äidiksi. Oma äitini on saanut minut (kuopuksensa) ollessaan 37 v eli en omasta mielestäni ole edes mitenkään wanha. Tsemppiä kaikille yritykseen iästä riippumatta!
Kirjoittelen enemmän tuolla bbt-ketjussa, mutta piti käydä vaan täällä sanomassa moikat.
Löysin tämän ketjun juuri ja taidanpa tännekin parkkeeraa. On tullut tuolla menetyksen kokeneet puolella tässä viime aikoina keskusteltua aika paljon.
Kiva kun on tällainen oma ketju vähän vanhemmille yrittäjille. Itsellä ikää 36v. ja kaksi lasta löytyy eli kolmannesta haaveilen. Esikoinen syntynyt ivf hoidon tuloksena -18 ja kuopus -20 omaan kiertoon lugesteron tuella.
Kolmannen yritys aloitettu lokakuussa -22 luomusti. Tärppäsi heti, mutta km joulukuun alussa. Yhdet kuukautiset välissä ja uusi tärppi tammikuussa. Tässäkin kävi huonosti ja todettiin keskeytynyt keskenmeno maaliskuun puolessa välissä ja lääkkeellinen tyhjennys tehty 2 viikkoa sitten. Nyt odotellaan että rtesti näyttää negaa ja kuukautiset alkais joskus. Tunteet ailahtelee ees taas yrittääkö heti uudestaan vai pidetäänkö taukoa. Vauvakuume on kuitenkin kova ja toisaalta ei viittis kauheasti aikaakaan tuhlata.
Kiva kun on tällainen oma ketju vähän vanhemmille yrittäjille. Itsellä ikää 36v. ja kaksi lasta löytyy eli kolmannesta haaveilen. Esikoinen syntynyt ivf hoidon tuloksena -18 ja kuopus -20 omaan kiertoon lugesteron tuella.
Kolmannen yritys aloitettu lokakuussa -22 luomusti. Tärppäsi heti, mutta km joulukuun alussa. Yhdet kuukautiset välissä ja uusi tärppi tammikuussa. Tässäkin kävi huonosti ja todettiin keskeytynyt keskenmeno maaliskuun puolessa välissä ja lääkkeellinen tyhjennys tehty 2 viikkoa sitten. Nyt odotellaan että rtesti näyttää negaa ja kuukautiset alkais joskus. Tunteet ailahtelee ees taas yrittääkö heti uudestaan vai pidetäänkö taukoa. Vauvakuume on kuitenkin kova ja toisaalta ei viittis kauheasti aikaakaan tuhlata.
Moi! Täällä oli ennen sellainen puoliaktiivinen ryhmä kuin ”yritystä odottavat”, mutta tää yli 35-vuotiaiden ois mulle varmaan toiseksi paras.
Eli olen 37v, esikoinen täyttää pian kaksi, ja iän takia aika pian pitäisi tehdä ratkaisuja sen suhteen, halutaanko alkaa yrittää kakkosta. Oon lopettamassa ehkäisyä varmaan muutaman viikon päästä, ja sit katsotaan miten tosissamme aletaan yrittämään. Nyt oon aloittanut foolihapot yms. kaiken varalta.
Esikoista yrittäessä raskauduin heti helposti - ja vielä kolmessa peräkkäisessä kierrossa - mutta tuli varhainen km ja kemiallinen ennen varsinaista tärppiä. Jossain vaiheessa mietin et olin ollut melkein vuoden putkeen raskaana.
Mutta siis, jos munisten laadussa tms oli haasteita silloin, niitä lienee nytkin, eli oon henkisesti huonosti varautunut siihen, ettei tärppäisi, mutta sitäkin varautuneempi siihen, että kesken saattaa mennä. 
Esikoisen raskaudessa mulla oli tukilääkitys, ja sellaista varmaan mietin nytkin - siitä huolimatta mulla tuli esim. kuukautiset 4 ekaa raskauskuukautta, ja voitte kuvitella millaista herkkua se oli km-taustan takia. 
Eli olen 37v, esikoinen täyttää pian kaksi, ja iän takia aika pian pitäisi tehdä ratkaisuja sen suhteen, halutaanko alkaa yrittää kakkosta. Oon lopettamassa ehkäisyä varmaan muutaman viikon päästä, ja sit katsotaan miten tosissamme aletaan yrittämään. Nyt oon aloittanut foolihapot yms. kaiken varalta.
Esikoista yrittäessä raskauduin heti helposti - ja vielä kolmessa peräkkäisessä kierrossa - mutta tuli varhainen km ja kemiallinen ennen varsinaista tärppiä. Jossain vaiheessa mietin et olin ollut melkein vuoden putkeen raskaana.
Mutta siis, jos munisten laadussa tms oli haasteita silloin, niitä lienee nytkin, eli oon henkisesti huonosti varautunut siihen, ettei tärppäisi, mutta sitäkin varautuneempi siihen, että kesken saattaa mennä. Esikoisen raskaudessa mulla oli tukilääkitys, ja sellaista varmaan mietin nytkin - siitä huolimatta mulla tuli esim. kuukautiset 4 ekaa raskauskuukautta, ja voitte kuvitella millaista herkkua se oli km-taustan takia.
Oli kivaa myös lukea teistä muista yrittäjistä täällä:
@Fiufau - todella kurjaa kuulla keskenmenoista! Ymmärrän hyvin ettei aikaa halua tuhlata, mut jos oma olo sitä vaatii, kuukausi sinne tänne ei kaada venettä vielä meidän iässä.
@Magnoliae - kiva jos kirjoittelet täälläkin, elämäntilanne kuulostaa tosi samalta, vaikka mulla kaikki onkin tapahtunut vuotta myöhemmin (jopa äidin kuopus, jonka hän sai 38v)
@Madeleine 83 - oli tosi kiinnostavaa lukea sun tarina! Meillä ystävät alkoivat lisääntyä 7-2v jo meitä ennen, eli esimerkkejä löytyi, mutta itsellemme ei ollut mitenkään selvää että lapsia edes haluaisimme. Kyllä kuitenkin ryhmän esimerkillä oli väliä sit päätöksessä, jos lähipiirissä ei ois ollut niin paljon lapsia oltais varmaan edelleen lykätty pohdintaa.
@Iltatäht1 @Jefar @Suski87 ja muut aiemmin kirjoitelleet: teidän tilanteet lienee jo muuttuneet sitten voime vuoden, mut kiva kuulla teistäkin jos keskustelu tästä käynnistyy!
@Fiufau - todella kurjaa kuulla keskenmenoista! Ymmärrän hyvin ettei aikaa halua tuhlata, mut jos oma olo sitä vaatii, kuukausi sinne tänne ei kaada venettä vielä meidän iässä.
@Magnoliae - kiva jos kirjoittelet täälläkin, elämäntilanne kuulostaa tosi samalta, vaikka mulla kaikki onkin tapahtunut vuotta myöhemmin (jopa äidin kuopus, jonka hän sai 38v)
@Madeleine 83 - oli tosi kiinnostavaa lukea sun tarina! Meillä ystävät alkoivat lisääntyä 7-2v jo meitä ennen, eli esimerkkejä löytyi, mutta itsellemme ei ollut mitenkään selvää että lapsia edes haluaisimme. Kyllä kuitenkin ryhmän esimerkillä oli väliä sit päätöksessä, jos lähipiirissä ei ois ollut niin paljon lapsia oltais varmaan edelleen lykätty pohdintaa.
@Iltatäht1 @Jefar @Suski87 ja muut aiemmin kirjoitelleet: teidän tilanteet lienee jo muuttuneet sitten voime vuoden, mut kiva kuulla teistäkin jos keskustelu tästä käynnistyy!
Olinkin ihan unohtanut tämän ketjun.. Täällä siis se tilanne, että jo yk2 meitä onnisti. Nyt ollaan rv 18+1 ja odotellaan malttamattomana reilu 3 viikon päästä olevaa rakenneultraa! Olin aivan varma, että molempien "korkeasta" iästä johtuen tässä menisi kauan, mutta näinkin hyvin voi käydä.
Tsemppiä kaikille kuumeiluun ja toivotaan pikaisia plussia!
Olin aivan varma, että molempien "korkeasta" iästä johtuen tässä menisi kauan, mutta näinkin hyvin voi käydä.Tsemppiä kaikille kuumeiluun ja toivotaan pikaisia plussia!
M
Mäsänä
Vieras
Saanko siunauksenne liittyä joukkoon hieman alaikäisenä? Ikää siis 34vuotta mutta haave esikoisen yrittämisestä on siirtynyt ainakin vuoden päähän.
Meillä on hieman haastava tilanne ja historia. Esikoinen on ollut ajatuksissa jo useamman vuoden. Olimme kuitenkin jo lähes varmoja ettei mies pysty historiansa takia saamaan biologista lasta ja yritys sen vuoksi on ollut satunnaista ja katsotaan jos on tullakseen. No eipä ole tullut.
Kaiken lisäksi itse sain viime vuonna diagnoosin kroonisesta sairaudesta mikä pisti suunnitelmat aivan jäihin. Oma hoitotiimi kannustaa perheen perustamiseen joten lämpesimme ajatukselle uudestaan. Sairaus ei ole esteenä mutta lääkitys kylläkin. Lääkityksen takia siis haaveet on päätetty siirtää vuodelle -24.
Asia stressaa nyt kovastikkin. Biologinen kello tikittää nyt äänekkäästi, mutta moni asia mietityttää ja pelottaa.
Meillä on hieman haastava tilanne ja historia. Esikoinen on ollut ajatuksissa jo useamman vuoden. Olimme kuitenkin jo lähes varmoja ettei mies pysty historiansa takia saamaan biologista lasta ja yritys sen vuoksi on ollut satunnaista ja katsotaan jos on tullakseen. No eipä ole tullut.
Kaiken lisäksi itse sain viime vuonna diagnoosin kroonisesta sairaudesta mikä pisti suunnitelmat aivan jäihin. Oma hoitotiimi kannustaa perheen perustamiseen joten lämpesimme ajatukselle uudestaan. Sairaus ei ole esteenä mutta lääkitys kylläkin. Lääkityksen takia siis haaveet on päätetty siirtää vuodelle -24.
Asia stressaa nyt kovastikkin. Biologinen kello tikittää nyt äänekkäästi, mutta moni asia mietityttää ja pelottaa.
@Kaakkuri
Kiitos kysymästä.
Täällä edelleenkin, yk 9 vai 10
Oon aika aktiivinen tuolla Raskaaksi 2023 puolella.
Lapsettomuuspolilla käytiin 3/23 ja alkuselvittelyissä kaikki ok, eivät kiirehtineet jatkoja kun kaikki oli ok ja yritystä oli takana vasta 8kk eli ”luomuna” vielä yritellään.
Ottivat meidät ”etukäteen” kun oli epäily endometrioosista.
AMH oli 3,75 ja AFC molemmilla puolilla 10 kaikki muutenkin ok.
Odottelen että pääsisin siihen HSSG aukiolotutkimukseen.
Lapsettomuuspoli haluaa mun obesiteettipolin ”siunauksen” raskaustumiseen kun oon tässä saanut todella oireisia hypoglykemioita.
Sinne lääkäri on tulossa ens kuussa, ravitsemusterapeutilla jo kävin ja sain hyvät ohjeet mitä mun pitää noudattaa, hänen kanssa juttelin sen verran että ei pitäisi vaikuttaa raskautumiseen mutta tietenkin sitten raskaana ollessa niin hypoglykemiat vois olla sikiölle haitallisia myös.
Ne tulee yleensä mulla kun syön ”väärin” eli sokeri/nopeita hiilareita.
Nyt täytynyt ottaa niistä nollatoleranssi.
Mut on siis ns.lihavuusleikattu 6/21 -66kg on nyt plakkarissa
Kiitos kysymästä.
Täällä edelleenkin, yk 9 vai 10
Oon aika aktiivinen tuolla Raskaaksi 2023 puolella.
Lapsettomuuspolilla käytiin 3/23 ja alkuselvittelyissä kaikki ok, eivät kiirehtineet jatkoja kun kaikki oli ok ja yritystä oli takana vasta 8kk eli ”luomuna” vielä yritellään.
Ottivat meidät ”etukäteen” kun oli epäily endometrioosista.
AMH oli 3,75 ja AFC molemmilla puolilla 10 kaikki muutenkin ok.
Odottelen että pääsisin siihen HSSG aukiolotutkimukseen.
Lapsettomuuspoli haluaa mun obesiteettipolin ”siunauksen” raskaustumiseen kun oon tässä saanut todella oireisia hypoglykemioita.
Sinne lääkäri on tulossa ens kuussa, ravitsemusterapeutilla jo kävin ja sain hyvät ohjeet mitä mun pitää noudattaa, hänen kanssa juttelin sen verran että ei pitäisi vaikuttaa raskautumiseen mutta tietenkin sitten raskaana ollessa niin hypoglykemiat vois olla sikiölle haitallisia myös.
Ne tulee yleensä mulla kun syön ”väärin” eli sokeri/nopeita hiilareita.
Nyt täytynyt ottaa niistä nollatoleranssi.
Mut on siis ns.lihavuusleikattu 6/21 -66kg on nyt plakkarissa
Muokattu viimeksi:
Sandra84
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mä tuun tännekin huuteleen, en muistaakseni ole tai jos olen niin huutelen silti. 38-v. ja ilmeisesti keskenmeno, mutta keskiviikkona varmistuu. Piti olla 9+0 menkoista lasketun ajan mukaan ja km 6+4… Lääkäri ei nähnyt sykettä, mutta ei myöskään löytänyt mun toista kohtua (uterus didelphys)… Jäi vaivaamaan. Oon kyllä jo itkeny sitä keskenmenoa, mutta oon lukenu liikaa juttuja, että kaikki ei aina ihan mee putkeen. Toki oon vuotanu vähän tässä pari viikkoa. Piti mennä hormonipolille just ennen ku tärppäs luomuna. Saa nähdä mitä jatkossa. Mä en kestä tätä odottelua ja pitäs töitäkin tehdä tiistaina ja keskiviikkona yli puoli päivää… Ajatukset harhailee. Tärppäs n. 10-11kk yrityksen jälkeen..