Yleistä höpinää
- Ketjun aloittaja Agnés
- Aloituspäivämäärä
Taiga, voimia! <3
Bobby, me asuttiin miehen kanssa eri osotteissa kun esikko sai alkunsa. Mulle tuli heti kauhee stressi tuosta asumisesta ja äkkiä piti löytää sopiva asunto. Siinä ehdin moneen kertaan hihat polttaa kun mies vaan jahkaili ja jahkaili. Mulla oli kauhea pesänrakennusvietti ja mies vaan jaksoi kylmän rauhallisesti katella ja odottaa sitä täydellistä kämppää
Niin me sitten vihdoin löydettiin hyvä kämppä ja muutettiin joskus 20 viikolla yhteen vasta 
Miehelle iski vasta vauvan synnyttyä todellisuus vasten kasvoja ja hän sitten siellä synnärillä perhehuoneessa alkoi selailla nettiä ja osti meille perheauton. Kyllä se siitä :)
Bobby, me asuttiin miehen kanssa eri osotteissa kun esikko sai alkunsa. Mulle tuli heti kauhee stressi tuosta asumisesta ja äkkiä piti löytää sopiva asunto. Siinä ehdin moneen kertaan hihat polttaa kun mies vaan jahkaili ja jahkaili. Mulla oli kauhea pesänrakennusvietti ja mies vaan jaksoi kylmän rauhallisesti katella ja odottaa sitä täydellistä kämppää
Niin me sitten vihdoin löydettiin hyvä kämppä ja muutettiin joskus 20 viikolla yhteen vasta Miehelle iski vasta vauvan synnyttyä todellisuus vasten kasvoja ja hän sitten siellä synnärillä perhehuoneessa alkoi selailla nettiä ja osti meille perheauton. Kyllä se siitä :)
Voi ei Taiga, olen niin pahoillani! Jaksamista ja voimia teille! 
Mua kanssa huolettaa, kun tuntuu että oireet ovat melkein kadonneet. Rinnatkaan eivät ole enää kovin kipeät, ainoastaan etova olo ja yökkäykset tulee edelleen, jos mulle ehtii tuleen nälkä.
Tekisi mieli mennä sittenkin siihen varhaisultraan.
Mua kanssa huolettaa, kun tuntuu että oireet ovat melkein kadonneet. Rinnatkaan eivät ole enää kovin kipeät, ainoastaan etova olo ja yökkäykset tulee edelleen, jos mulle ehtii tuleen nälkä.
Tekisi mieli mennä sittenkin siihen varhaisultraan.Toukkatoiveita
Oman äänensä löytänyt
Taiga, pahoittelut ja voimahali <3
Bobby
Jostain jotain jo tietävä
Nostelen vähän unohtunutta ketjua...
Minullahan oli heti alusta asti sellainen olo, että oireiden ja varhaisen plussan vuoksi vauvoja voisi olla kaksi. Alkuraskauden ultrassa rv 6+1, alkioita nähtiin vain yksi. Koko raskauden ajan oireet ovat kuitenkin olleet aivan omaa luokkaansa verrattuna kahteen aikaisempaan raskauteen.
Tänään, rv 10+4, sitten aloin pyörittelemään ajatusta, että mitäs jos siellä kuitenkin on toinenkin, kun tämä raskaus on ollut niin paljon kuormittavampi kokemus. En kyllä tiedä voisiko nykytekniikalla toinen edes teoriassa jäädä huomaamatta? Se vaan tuntuisi olevan ainoa looginen selitys sille, miksi olo on tällainen.
No, 18.5. nt-ultrassa asia varmasti lopullisesti selviää. Ehkä tämä raskaus on vaan kovin erilainen ja muut seikat vaikuttavat oloon. Elämäntilanteen kannalta yhdessä vauvassa olisi kyllä riittävästi.
Minullahan oli heti alusta asti sellainen olo, että oireiden ja varhaisen plussan vuoksi vauvoja voisi olla kaksi. Alkuraskauden ultrassa rv 6+1, alkioita nähtiin vain yksi. Koko raskauden ajan oireet ovat kuitenkin olleet aivan omaa luokkaansa verrattuna kahteen aikaisempaan raskauteen.
Tänään, rv 10+4, sitten aloin pyörittelemään ajatusta, että mitäs jos siellä kuitenkin on toinenkin, kun tämä raskaus on ollut niin paljon kuormittavampi kokemus. En kyllä tiedä voisiko nykytekniikalla toinen edes teoriassa jäädä huomaamatta? Se vaan tuntuisi olevan ainoa looginen selitys sille, miksi olo on tällainen.
No, 18.5. nt-ultrassa asia varmasti lopullisesti selviää. Ehkä tämä raskaus on vaan kovin erilainen ja muut seikat vaikuttavat oloon. Elämäntilanteen kannalta yhdessä vauvassa olisi kyllä riittävästi.
Odottelen kauhulla ylihuomista ultraa (silloin kierron mukaan 12+1). Viime syksyisen kkm:n vuoksi en ole osannut nauttia tästä raskaudesta lähes yhtään. Pelkään vain, että ylihuomenna odottaa sama kkm-tuomio kuin syksyllä. Ultrapäivän lähestyessä pelko on vain kasvanut. Tänään pohdin jo miehelleni, että pitää sopia tyhjennysnappien haku loppuviikolle, etten ole kaksin esikoisen kanssa kotona kun napit alkavat vaikuttaa... Mies yritti rauhoitella, mutta ei hänkään ole iloinnut tästä raskaudesta kuten viime kesänä. Ilo, joka syksyn tultua vaihtui suruun ja pettymykseen.
Muokattu viimeksi:
Pakko avautua, mua pelottaa ihan sikana.
Meidän esikoinen kuoli kohtuun 02/13. Tämän jälkeen meille on syntynyt tyttö 02/14 ja poika 06/15. Meidän lapsilukumme piti olla täysi, mutta yhtäkkiä menkat oli myöhässä (ehkäsy käytössä). Mulla perussairautteen vahva lääkitys käytössä, eikä raskautta suositella missään nimessä. Kävin varhaisultrassa koska minun piti saada tieto olenko todella raskaana vai onko tuulimuna tai ulkoinen.
No ultrassa selvisi että kaksi pientä sydäntä siellä lyö. Nyt olen käynyt mielessäni läpi kaikki mahdolliset kauhukuvat. Sairauteni lisää sydänsairauksien riskiä sikiöille. Nyt pitäisi malttaa odottaa perjantaihin np-ultraan. Jotenkin vain valmistelen itseäni kohtaamaan pahimmat vaihtoehdot. Tiedän etten pysty asioihin mitenkään vaikuttamaan.
Olen päättänyt että jos edes toinen on matkassa perjantaina yritän rauhoittua. Vaikka raskaus oli suuri yllätys niin silti toivon todella paljon että pikkuiset syntyisivät elävinä. Oman lapsen hautaaminen on jotain...
Sori tää purkautuminen, mut ei olla vielä kellekään kerrottu. Vasta perjantain np-ultran jälkeen kerrotaan jos on kerrottavaa.
Meidän esikoinen kuoli kohtuun 02/13. Tämän jälkeen meille on syntynyt tyttö 02/14 ja poika 06/15. Meidän lapsilukumme piti olla täysi, mutta yhtäkkiä menkat oli myöhässä (ehkäsy käytössä). Mulla perussairautteen vahva lääkitys käytössä, eikä raskautta suositella missään nimessä. Kävin varhaisultrassa koska minun piti saada tieto olenko todella raskaana vai onko tuulimuna tai ulkoinen.
No ultrassa selvisi että kaksi pientä sydäntä siellä lyö. Nyt olen käynyt mielessäni läpi kaikki mahdolliset kauhukuvat. Sairauteni lisää sydänsairauksien riskiä sikiöille. Nyt pitäisi malttaa odottaa perjantaihin np-ultraan. Jotenkin vain valmistelen itseäni kohtaamaan pahimmat vaihtoehdot. Tiedän etten pysty asioihin mitenkään vaikuttamaan.
Olen päättänyt että jos edes toinen on matkassa perjantaina yritän rauhoittua. Vaikka raskaus oli suuri yllätys niin silti toivon todella paljon että pikkuiset syntyisivät elävinä. Oman lapsen hautaaminen on jotain...
Sori tää purkautuminen, mut ei olla vielä kellekään kerrottu. Vasta perjantain np-ultran jälkeen kerrotaan jos on kerrottavaa.
Tsemppiä annn! <3
Kuulostaa tosiaan raskaalta tuo teidän tarina ja on ymmärrettävää että kauhukuvat on vahvasti mielessä. Toivottavasti pikkuisilla on ultrassa kaikki hyvin ja pääsisit sen jälkeen toivottavasti pikku hiljaa nauttimaan raskaudesta <3
Kuulostaa tosiaan raskaalta tuo teidän tarina ja on ymmärrettävää että kauhukuvat on vahvasti mielessä. Toivottavasti pikkuisilla on ultrassa kaikki hyvin ja pääsisit sen jälkeen toivottavasti pikku hiljaa nauttimaan raskaudesta <3
Bobby
Jostain jotain jo tietävä
Ymmärrän hyvin huolesi. Onko sairauteesi mitään vaihtoehtoista sikiölle turvallisempaa lääkitystä saatavilla? Toivottavasti kaikki kuitenkin menee hyvin. Tsemppiä ultraan!
Bobby: nyt ensimmäisen kolmanneksen olen joutunut olemaan lähes ilman lääkitystä. Kun toinen kolmannes alkaa voidaan lääkitystä lisätä, mutta viimeistään rv 36 tulee lääkitys lopettaa. Ettei lapsille tulisi mitään ylimääräisiä komplikaatioita synnytyksessä.
Zeni86: kiitos. Ihanaa että teillä oli kaikki hyvin molemmilla pikkuisilla. Sitä itse toivon
Zeni86: kiitos. Ihanaa että teillä oli kaikki hyvin molemmilla pikkuisilla. Sitä itse toivon
Mä meen varmaan jo asioiden edelle. Mutta jotenkin tulee mieleen koko ajan se kun menin tytärtä synnyttämään. Ensin soitin, että supistelee jne. Totesivat, että kyllähän se siltä kuulostaa, että olisi syntymässä, mutta ei mikään kiire ole sairaalaan lähteä. Yritin kysyä, että mistä mä tiedän, että milloin mä lähden. Todettiin, että tulet sitten kun itsestäsi tuntuu siltä, mutta ei kiirettä vielä. No, tunnin olin appiukolla vielä (meidät oli kutsuttu syömään sinne) kun en heti kehdannut sairaalaan lähteä, kun ilmeisesti kuulosti siltä, ettei se vielä hetkeen synny. Sairaalaan kestikin ajaa noin tunti, koska oli älytön lumipyry. Normaalisti tuo matka menee alle puoleen tuntiin. Lumikaaos oikeastaan. Ajettiin motarilla ja mitään ei nähty. Ihmiset pysähteli keskelle motaria putsaamaan autojaan lumesta kun pyyhkimistä ei ollut mitään hyötyä. Aura autokaan ei ollut aurannut motaria. Matkalla mentiin myös yhden isomman kolarin ohitse (tai siinä oli useampi auto mukana, mutta muistaakseni ei mitään vakavaa).
Supistukset voimistui matkalla sairaalaan todella paljon ja koko matkan ajattelin sitä, että kohta ollaan perillä ja saan jotain helpotusta kipuihin. No, päästiin perille. Mies talutti mut sisään ja kun hoitaja tuli aulaan vastaan, mies lähti siirtämään autoa parkkipaikalle. Hoitaja kysyi: "Ja mikähän sua vaivaa?" Olin vähän hölmistynyt kysymyksestä. Kerroin, että soitin. Hoitaja totesi, että ei ole jutellut kanssani vaan joku muu. Kerroin, että supistelee noin 4min välein ja raskausviikko 40+0. Hoitaja sanoi, että voin käydä riisumassa takkini naulakkoon ja mennään sitten käyrille. Vein takin naulakkoon ja sitten tuli supistus. Naulakon vieressä oli tuoli ja istahdin sille. Hoitaja totesi, että nyt ei jäädä istuskelemaan vaan mennään sinne käyrille, hop hop. Juuri ja juuri sain itseni liikkumaan sen supistuksen aikana. Mentiin käyrille ja hoitaja tulee kyselemään mitä aamupalaa tms. Muistan, ettei silä hetkellä olisi voinut vähempää kiinnostaa. Yritin supistusten lomassa vastailla. Käyrillä olin 20min. Sitten yritin sanoa, että on kova paine alapäässä. Hoitaja käski mennä vessaan kokeilemaan, jos se olisi pissa tai kakka. Menin vessaan, mutta mitään ei tullut. Sitten mentiin tutkimushuoneeseen. Siellä todettiin, että olen 8,5cm auki ja samantien saliin. Aloin laittamaan sukkahousuja jalkaan, mutta mulle todettiin, että nyt ei ehditä. Mulla jäi mekkokin mahan päälle joten menin tutkimushuoneesta sinne saliin alapää paljaana! Mitään kivunlievitystä en ehtinyt saamaan. Synnytys sujui sinänsä hyvin, en edes ponnistanut kun vauva vaan tuli. Eikä synnytyksestä jäänyt traumoja. Ja olin aina luullu et synnytyskivut ilman kivunlievitystä tuntuu siltä, että kuolen, mutta ei ne ihan niin kamalilta tuntunut. Mutta tuo hoitajan kohtelu. Hirveästi tekee mieli mennä tuonne synnyttää taas.
Pojan synnytys kesti 8 tuntia ja tyttären 6tuntia. Mistä mä tiedän, milloin mun pitää lähteä sairaalaan tästä kolmannesta? Tosin tää ei varmaan halua tulla pois ja joudutaan käynnistää.
Supistukset voimistui matkalla sairaalaan todella paljon ja koko matkan ajattelin sitä, että kohta ollaan perillä ja saan jotain helpotusta kipuihin. No, päästiin perille. Mies talutti mut sisään ja kun hoitaja tuli aulaan vastaan, mies lähti siirtämään autoa parkkipaikalle. Hoitaja kysyi: "Ja mikähän sua vaivaa?" Olin vähän hölmistynyt kysymyksestä. Kerroin, että soitin. Hoitaja totesi, että ei ole jutellut kanssani vaan joku muu. Kerroin, että supistelee noin 4min välein ja raskausviikko 40+0. Hoitaja sanoi, että voin käydä riisumassa takkini naulakkoon ja mennään sitten käyrille. Vein takin naulakkoon ja sitten tuli supistus. Naulakon vieressä oli tuoli ja istahdin sille. Hoitaja totesi, että nyt ei jäädä istuskelemaan vaan mennään sinne käyrille, hop hop. Juuri ja juuri sain itseni liikkumaan sen supistuksen aikana. Mentiin käyrille ja hoitaja tulee kyselemään mitä aamupalaa tms. Muistan, ettei silä hetkellä olisi voinut vähempää kiinnostaa. Yritin supistusten lomassa vastailla. Käyrillä olin 20min. Sitten yritin sanoa, että on kova paine alapäässä. Hoitaja käski mennä vessaan kokeilemaan, jos se olisi pissa tai kakka. Menin vessaan, mutta mitään ei tullut. Sitten mentiin tutkimushuoneeseen. Siellä todettiin, että olen 8,5cm auki ja samantien saliin. Aloin laittamaan sukkahousuja jalkaan, mutta mulle todettiin, että nyt ei ehditä. Mulla jäi mekkokin mahan päälle joten menin tutkimushuoneesta sinne saliin alapää paljaana! Mitään kivunlievitystä en ehtinyt saamaan. Synnytys sujui sinänsä hyvin, en edes ponnistanut kun vauva vaan tuli. Eikä synnytyksestä jäänyt traumoja. Ja olin aina luullu et synnytyskivut ilman kivunlievitystä tuntuu siltä, että kuolen, mutta ei ne ihan niin kamalilta tuntunut. Mutta tuo hoitajan kohtelu. Hirveästi tekee mieli mennä tuonne synnyttää taas.
Pojan synnytys kesti 8 tuntia ja tyttären 6tuntia. Mistä mä tiedän, milloin mun pitää lähteä sairaalaan tästä kolmannesta? Tosin tää ei varmaan halua tulla pois ja joudutaan käynnistää.
Perusohje on uudelleensynnyttäjälle et sit kun kipeitä supistuksia on tullut 10 minuutin välein n. 1-2 h ajan, on aika soittaa sairaalaan :-)
Mut toki tähän vaikuttaa just et miten nopeasti aiemmat synnytykset on edenneet ja miten pitkä matka on sairaalaan jne. Ja sit se et jos kivut on sellaisia et ei kestä, ni toki sit mennään aikaisemmin :-)
Mut toki tähän vaikuttaa just et miten nopeasti aiemmat synnytykset on edenneet ja miten pitkä matka on sairaalaan jne. Ja sit se et jos kivut on sellaisia et ei kestä, ni toki sit mennään aikaisemmin :-)
Toi on niin kurja kuulla!
Mä oon aina sanonut asiakkaille että sinne saa aina soittaa jos on epävarma olo pitäisikö jo lähteä vai ei, mut tosi kurjaa jos sielt ei sit saakaan asiallista palvelua ja ohjeita.
Toisaalta haluaisin uskoa, ettei sielläkään kaikki ole tuollaisia, toivon ainakin isosti näin! :-)
Mä oon aina sanonut asiakkaille että sinne saa aina soittaa jos on epävarma olo pitäisikö jo lähteä vai ei, mut tosi kurjaa jos sielt ei sit saakaan asiallista palvelua ja ohjeita.
Toisaalta haluaisin uskoa, ettei sielläkään kaikki ole tuollaisia, toivon ainakin isosti näin! :-)
Tärkeää mielestäni on kuunnella itseään. Viime raskaudessa kun käytiin tutustumassa sairaalassa, niin esittelyä tehnyt kätilö sanoi, että puhelimen välityksellä on vaikeaa arvioida tilannetta. Koskaan he ei kiellä sairaalaan tuloa (siis jos ei ole sulku päällä) ja aina voi mennä tarkastukseen jos ei ole varma tai huolettaa. Resurssien takia kumminkin toivotaan, että kotona olisi niin pitkään kuin pystyy. Kipujen kanssa pärjäämiseen yleensä sanotaan, että kun kipulääke ja lämmin suihku ei enää auta niin aika mennä sairaalaan.
Itellä viimeksi meni korkeasti lapsivesi ja jäin sairaalaan käynnistykseen, niin ei tullut tarvetta arvioida omaa vointia ja synnytyksen edistystä. Vähän kanssa jännittää kun esikko syntyi käynnistyksellä 8 tunnissa, että jos käynnistyy paremmilla viikoilla luomusti, niin syöksysynnytänkö eteiseen miehen kopatessa vauvaa
Onneksi tästä on vain muutama hassu kilsa lähimpään sairaalaan ja tuo marra-joulukuu ei ole yleensä sitä kiireisintä synnytysaikaa. Esikoista kun synnytin niin kuulemma oli ollut siellä just silloin sulku kun maaliskuu on kiireistä aikaa :)
Itellä viimeksi meni korkeasti lapsivesi ja jäin sairaalaan käynnistykseen, niin ei tullut tarvetta arvioida omaa vointia ja synnytyksen edistystä. Vähän kanssa jännittää kun esikko syntyi käynnistyksellä 8 tunnissa, että jos käynnistyy paremmilla viikoilla luomusti, niin syöksysynnytänkö eteiseen miehen kopatessa vauvaa
Onneksi tästä on vain muutama hassu kilsa lähimpään sairaalaan ja tuo marra-joulukuu ei ole yleensä sitä kiireisintä synnytysaikaa. Esikoista kun synnytin niin kuulemma oli ollut siellä just silloin sulku kun maaliskuu on kiireistä aikaa :)