Toi kkm on kyl jotenkin niin piinaava ja raastava, kun luulee kaiken olevan hyvin ja sit se vaan pläjäytetään päin naamaa et niin ei olekaan. Et jos vielä olis keskenmeno pakko kokea, niin toivoisin sen tulevan heti näin alussa ja spontaanisti.
Yleistä höpinää
- Ketjun aloittaja Agnés
- Aloituspäivämäärä
Kummasti kanssa itellä pelko keskeytyvästä keskenmenosta. Varhaisultrassa ei mitään huolestuttavaa ja vastasi viikkoja 7+ , mutta jotenkin kamala huoli, jos 12 vko ultrassa ei näkyisikään sitä mitä pitäisi. Ja niin malttamattomana odottelen, että alkaisivat sydänäänet kuulua siellä 10+ jälkeen, niin olisi mahdollista itseä rauhoittaa.. Neuvola onneksi ke, jos vaikka saisi siitä rauhoittelua.
Zeni, valitettavasti suutarin lapsella ei yleensä niitä kenkiä ole, näin ollen me terkatkaan emme pysty itseä rauhoittelemaan.. :')
Zeni, valitettavasti suutarin lapsella ei yleensä niitä kenkiä ole, näin ollen me terkatkaan emme pysty itseä rauhoittelemaan.. :')
Esikoisen 12 viikon ultraa ennen itkin vaan hillittömästi sairaalan vessassa kun pelotti niin vietävästi, että kätilö vaan toteaa, ettei sydän lyö 
Onneksi kaikki oli silloin hyvin ja pääsin sitten itkemään uudestaan onnesta ja helpotuksesta 
Pitää vaan toivoa, että tässä raskaudessa on yhtä onnekas, että saa oikeasti sen pikku nyytin syliin tuhisemaan
Teki vähän mieli tirvaista tuota miestä, kun sanoi että ei tässä nyt ennen 12 viikkoa kannata kenellekkään kertoa tai muuttaa mitään suunnitelmia, että jos raskaus meneekin kesken
Hän ei tunnu ihan muistavan miten rakaana olevalle saa sanoa 
Onneksi kaikki oli silloin hyvin ja pääsin sitten itkemään uudestaan onnesta ja helpotuksesta Pitää vaan toivoa, että tässä raskaudessa on yhtä onnekas, että saa oikeasti sen pikku nyytin syliin tuhisemaan
Teki vähän mieli tirvaista tuota miestä, kun sanoi että ei tässä nyt ennen 12 viikkoa kannata kenellekkään kertoa tai muuttaa mitään suunnitelmia, että jos raskaus meneekin kesken
Hän ei tunnu ihan muistavan miten rakaana olevalle saa sanoa 
Voi <3 näin viime yönä unta, että synnytin meille toisen pojan. Aaah! Viime raskaudessa parasta oli synnyttäminen ja ootan jo nyt että pääsisi taas synnyttämään. Helppoa se ei ollut (29h ja 1h45min ponnistusvaihe), mutta silti tähänastisen elämäni mullistavin kokemus.
Voi kun pääsisi taas synnyttämään <3
Voi kun pääsisi taas synnyttämään <3
Lahja
Satasella mukana keskusteluissa
Mä kans odotan synnyttämistä. Voispa raskaana olemisen skipata ja vain synnyttää sovitun ajankohdan tienoilla
Hauska, että näin! Mä taas en ees pysty ajatteleen koko synnytystä vielä. Liian jännää. Silti haluisin kyllä, että olis rv 12, että olis jo tää alku takana.
Ihanaa, että jotkut oottaa synnyttämistä :) Mä odotan, että tuntisin vauvan liikkeet (joo, sit vois stressata liikelaskentaa..), mutta tokikin sit loppuajasta nekin on tukalia :D Mulla on kummatkin aiemmat synnytykset olleet tosi vaikeita (esim. 2h ponnistusvaihe, epäonnistunut epiduraali, oksitosiini ja päällejääneet supistukset, sykelaskut, imukuppi.. tokassa myös oksitosiini ja päällejääneet supparit, sykelaskut, lopulta sektio, jota varten spinaalia yritettiin kahdeksan kertaa ennen ku onnistu)
Mä odotan et ollaan turvallisilla viikoilla ja sit pääsis toivottavasti täysin rinnoin nauttimaan raskaudesta <3
Oon aina ajatellut et raskaus olis aikaa joka sopii mulle ja olisin just niitä raskaanaolevia jotka suorastaan hehkuu
Alkufiilikset lupaa ihan hyvää tämän suhteen, kunhan vaan tästä väsymyksestä pääsis ni vois alkaa säteilemään :-D
Oon aina ajatellut et raskaus olis aikaa joka sopii mulle ja olisin just niitä raskaanaolevia jotka suorastaan hehkuu
Alkufiilikset lupaa ihan hyvää tämän suhteen, kunhan vaan tästä väsymyksestä pääsis ni vois alkaa säteilemään :-D
Mäkin odotan liikkeitä. :) synnytystäkin ootan mut se mua jännittää et keretäänkö sairaalaan vaikka meiltä ajaa vaan 5-10 min. Me lähdettiin heti viimeks synnärille ku kovat supistukset alkoi mut ehdin olla salissa 10 min ku poika alkoi tulla jo ulos..
Viimeks meillä oli onneks esikoinen valmiiks hoidossa niin nopeutti.. Sit vielä lapsille hoitaja ni ei oltas viimeks keritty ajois..
No siihen on vielä aikaa mut kaikkea sitä näemmä jo mietii.. :D
Viimeks meillä oli onneks esikoinen valmiiks hoidossa niin nopeutti.. Sit vielä lapsille hoitaja ni ei oltas viimeks keritty ajois..
No siihen on vielä aikaa mut kaikkea sitä näemmä jo mietii.. :D
Mulla sairaalaan matkaa todella paljon ja toivonkin et kerettäis ajoissa ja jos osaisi viiä vielä etukäteen tytön hoitoon ni hyvähän se olis. En tiiä miten käy jos ei pääse ajoissa lähtee. Olin viimeks ainakin niin kipee ettei siitä olis tullu mitään. 
:) mä voisin kanssa skipata tän raskauden ja siirtyy synnytykseen tai oikeastaan siihen et mulla on se rakas sylissä.
:) mä voisin kanssa skipata tän raskauden ja siirtyy synnytykseen tai oikeastaan siihen et mulla on se rakas sylissä.
No siis meillä meni miten meni se synnytys, mutta kaiken kruunaa se aarre minkä saa syliinsä. 
en vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta hoitajan voisin vaihtaa, se oli ihan typerä 
Toivon, että nyt jotain menisi samalla tavalla. Alku mun synnytyksestä oli hyvä ja sain voimaa. Hoitaja oli aivan älyttömän ihana, mutta vuoro ennätti vaihtua ja siitä se alamäki alkoi.
onneksi sain maailman ihanimman ja rakkaimman lapsosen syliini vaikeuksista/hoitajasta huolimatta. se oli enää kuitenkin kaikkein tärkeintä.
Nyt menen kanssa pelkopolille. Siitä oli apua jonkin verran edellisessä ja toivon, että siitä olisi nytkin.
en vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta hoitajan voisin vaihtaa, se oli ihan typerä Toivon, että nyt jotain menisi samalla tavalla. Alku mun synnytyksestä oli hyvä ja sain voimaa. Hoitaja oli aivan älyttömän ihana, mutta vuoro ennätti vaihtua ja siitä se alamäki alkoi.
onneksi sain maailman ihanimman ja rakkaimman lapsosen syliini vaikeuksista/hoitajasta huolimatta. se oli enää kuitenkin kaikkein tärkeintä. Nyt menen kanssa pelkopolille. Siitä oli apua jonkin verran edellisessä ja toivon, että siitä olisi nytkin.
Cara: mäkin odotan ja toivon että pääsisin taas synnyttämään alakautta. Synnytys meni tosi hyvin ja oli upea kokemus. Kipu ei ollut missään vaiheessa sietämätöntä. Niinkin voi siis mennä, mutta ehkä niistä tarinoista ei puhuta niin paljon? :)
Niinpä! Kaipa se synnytys sitten unohtuu nopeasti kun sylissä on ihana nyytti, oli kokemus sitten positiivinen tai negatiivinen, mutta varsinkin jos se on positiivinen tai ainakin jotain sinne päin? :) Olisi vaan kiva kyllä kuulla rohkaisevia kokemuksia. Oliko sulla Twist nopea synnytys?
Mulla kanssa eka synnytys oli melko ripeä ja poju oli/on tarkka aikatauluissa eli syntyi 40+0. 6 tuntia kesti, ei repeämiä, eikä yhtään tikkiä. Toinen tuli sitten sektiolla jalkatarjonnan vuoksi, eikä alatiesynnytys ollut edes vaihtoehtona. Aika varattiin, jonnekin rv 39+ jotain, mutta neiti päätti toisin ja sairaalaan mentiin vauhdilla rv 38+2. Toiveissa olisi nyt päästä synnyttämään taas alakautta. Kummastakaan synnytyksestä ei jäänyt traumoja ja kummastakin toivuin nopeasti. Esikoisesta varsinkin, toisen kanssa piti sitten osata ottaa alkuun rauhallisesti.
Itelläkin esikoisen synnytys meni todella hyvin. Kyllähän sitä tehtii 27h josta ponnistus vaihe oli 9min. Et ei sinänsä huono. Yksi tikki. Olis pitä nyt laitta kolme mut kätilö unohti parit. Mut ei aihettanut kun kosmeettisia ongelmia. Ei kyllä minkään laisia traumoja tosta ekasta synnytyksestä että siinä mielessä oottaa tätä kakkosta ihan mielellään
Mä annoin esikoisen synnytykselle täydet pisteet arvioinnissa :) Edellisenä yönä olin ottanut pari kipupiikkiä ja sitten itse toiminnassa vähän naukkailin ilokaasua (ja mies sain paljon naurun aihetta mun jutuista esim ''kuulee paremmin jos avaa korvat kuin kirjekuoret'' jne ). Muutenkin olin tosi hyvällä mielellä koko synnytyksen ja hyvin pärjäilin supistusten kanssa vaikka välillä olikin sellainen olo, että ihan just loppuu mun kipukynnys (jonka jälkeen sitten aloin taas käyttää kaasua). Ponnistusvaihe oli aika pitkä 1h ja 15min, mutta muuten kaikki mene aika nopeesti ja silleen kivasti :) Tietty parasta on nähdä rakas lapsi ensimmäistä kertaa ja pitää omaa kultaa samalla kädestä kiinni ja yhdesssä itkeä onnesta Ehkä nyt vähän tuo synnytyskuume nosti päätä kuin muistelin synnytystä 
Loppu sairaala-aika oli sitten aika painajaista kun vauvalla oli matalia verensokereita, meillä oli takkuisa imetyksen alku ja hoitajilta tuli koko ajan ihan ristiriitaista tietoa ja sitten vielä yksi yökkö näki asiakseen haukkua meitä. Edellinen kätilö ei siis ollut kertonut, että esikolle oli lääkäri määrännyt lisämaitoja ja sit kun ei oltu annettu kun ei tiedetty, niin tää kätilö tuli meille motkottaa, että mitä ihmettä oikeen leikitään vauvan terveydellä ja mä vaan hormoonipäissäni itken että mitä ******* voin enää tehdä kun nännit verillä yritän imettää, että vaan sanoo, niin teen sen heti. Sit vielä launataipäivänä kotiilähtötarkastuksessa lääkäri äkkäsi että vauvalla on sivu ääni sydämessä ja että se ultrataan vasta maanantaina. Helvetilliset 2 päivää siinä sitten yrittää kuluttaa sairaalassa kattoon syljeskellen ja kehittää samalla päässä kaikkia kauhikuvia sydänleikkauksista jne. No, onneksi sitten sivuääneksi paljastui kaksi ihan tooosi pientä reikää, jotka meni itsekseen umpeen parissa viikossa :) Nyt olisi suurena haaveena päästä polikliinisesti mahdollisimman nopeasti kotiin. Asutaan ihan sairaalan vieressä, niin voidaan sinne ajaa vaikka kerran tunnissa tai mitä vaan, kunhan pääsisi omaan kotiin nukkumaan. En sanoisi sairaalassa oloa levoksi kun siellä heräsin, joka ikisen vauvan äännähdykseen, oven kolaukseen, kätilön askeleihin käytävällä ja niin edelleen. 
). Muutenkin olin tosi hyvällä mielellä koko synnytyksen ja hyvin pärjäilin supistusten kanssa vaikka välillä olikin sellainen olo, että ihan just loppuu mun kipukynnys (jonka jälkeen sitten aloin taas käyttää kaasua). Ponnistusvaihe oli aika pitkä 1h ja 15min, mutta muuten kaikki mene aika nopeesti ja silleen kivasti :) Tietty parasta on nähdä rakas lapsi ensimmäistä kertaa ja pitää omaa kultaa samalla kädestä kiinni ja yhdesssä itkeä onnesta Ehkä nyt vähän tuo synnytyskuume nosti päätä kuin muistelin synnytystä Loppu sairaala-aika oli sitten aika painajaista kun vauvalla oli matalia verensokereita, meillä oli takkuisa imetyksen alku ja hoitajilta tuli koko ajan ihan ristiriitaista tietoa ja sitten vielä yksi yökkö näki asiakseen haukkua meitä. Edellinen kätilö ei siis ollut kertonut, että esikolle oli lääkäri määrännyt lisämaitoja ja sit kun ei oltu annettu kun ei tiedetty, niin tää kätilö tuli meille motkottaa, että mitä ihmettä oikeen leikitään vauvan terveydellä ja mä vaan hormoonipäissäni itken että mitä ******* voin enää tehdä kun nännit verillä yritän imettää, että vaan sanoo, niin teen sen heti.
Sit vielä launataipäivänä kotiilähtötarkastuksessa lääkäri äkkäsi että vauvalla on sivu ääni sydämessä ja että se ultrataan vasta maanantaina. Helvetilliset 2 päivää siinä sitten yrittää kuluttaa sairaalassa kattoon syljeskellen ja kehittää samalla päässä kaikkia kauhikuvia sydänleikkauksista jne. No, onneksi sitten sivuääneksi paljastui kaksi ihan tooosi pientä reikää, jotka meni itsekseen umpeen parissa viikossa :) Nyt olisi suurena haaveena päästä polikliinisesti mahdollisimman nopeasti kotiin. Asutaan ihan sairaalan vieressä, niin voidaan sinne ajaa vaikka kerran tunnissa tai mitä vaan, kunhan pääsisi omaan kotiin nukkumaan. En sanoisi sairaalassa oloa levoksi kun siellä heräsin, joka ikisen vauvan äännähdykseen, oven kolaukseen, kätilön askeleihin käytävällä ja niin edelleen.