Mä vähän myös hukuin yksinäisyyteen. Meillä oli (ja on vieläkin aktiivinen) paikallinen whatsapp-ryhmä, joka löytyi fb:stä. Heidän kanssaan tavattiin kahviloissa, ravintoloissa ja nykyään leikkitreffeillä. Sit käytiin koko perheenä vauvauinnissa ja lopulta aloin käydä myös seurakunnan kerhossa. Muutenkin koitin tehdä yhden "retken" joka päivä. Suurimmaksi osaksi pyörin kirppareilla.Vähäsen täällä pyöritellyt mielessä tulevia vanhempainvapaita, kun kohta varmaan pitäisi alkaa neuvottelemaan kumppanin ja miun työnantajien kanssa niistä. Valitettavasti oon niitä sellaisia henkilöitä, jotka ovat ns. tilanne masentujia. Eli minun kohdalla se on yksinäisyys, joka laukaisee masennusoireita. Katoavat kyllä heti, ku pääsee sosialisoimaan.
Ongelmana on, et minulla on vain yksi kaveri samaisessa elämäntilanteessa (ja ylipäätäänsä lapsia), muttas hän taitaa mennä takas työelämään, kun itse jään vanhempain vapaalle. Eli toisin sanoen kaikki tuttavat ja kaverit ovat töissä päiväsaikaan. Kumppani tekee töitä paikan päällä, jolloin hän on poissa kotoa 8 tuntia plus työmatkat, eli kymmenen tuntia. Lisäksi tietty eriävät harrastukset / menot, jotka pitävät häntä poissa kotoa. Pelkään, että jotenkin vain erakoidun kotiin, alkaa masennusoravanpyörä ja jumiudun vielä pahemmin neljän seinän sisään.
Nytkin tuntuu, että kesäloma meni ihan perseelleen, kun ei ollut energiaa lähteä yksin minnekään tai tehdä mitään. Omat harrastukset ovat aikas voima-liikunnallisia. (mm. Kiipeilyä, rullaluistelua, puutarhan hoitoa.)
Hieman ihmetyttää, mistä ne naiset, jotka tapaavat kahviloissa päiväsaikaan on löytäneet samassa tilanteessa olevaa seuraa. Itse oon ihan pihalla, mistä voisi löytää seuraa tai tekemistä. Monissa vauvaharrastuksissa, mitä oon löytänyt, sanotaan että yli puolenvuoden ikäisiä vauvoja voi alkaa ottaa mukaan toimintaan. Mutta silloinhan äidit teoriassa palaavat takaisin työelämään ja isät alkaa hoitaa lapsia. Näin ainakin meidän perheessä, ellei työnantajat suostu tiheämpään vaihtorytmiin.
Meidän oli tosi helppo liikkua, kun vauva viihtyi vaunuissa hyvin. Vuoden ikäisestä alkoi rauhattomuus, eikä enää oikein halua istua paikallaan missään, kun pitää mennä koko ajan.
Nyt tässä raskaudessa ei ole oikein porukkaa syntynyt, joten jännittää, kuinka yksin oikeesti ollaan.
Tuun olemaan kyllä nii "uusavuton" äiti, ettei rajaa.