Ihanaa
@Hämäläinen että kaikki oli kunnossa! Varmasti pelästyttää tuo verentulo.
Tuosta "hankinnat vauvalle" ketjusta tuli mieleen. Oletteko jo sisäistäneet että teille oikeasti tulee vauva? Itselle tämä on ensimmäinen ja tuntuu tosi kaukaiselta koko ajatus siitä, että meillä olisi ihan oikeasti vauva.
Tähän vaikutta varmasti myös, että olin tosi pitkään "vannoutunut vela", luulin, että en koskaan halua lapsia. Se halu tuli aika nopeasti ja koska ikää on jo jonkin verran, hommaan ryhdyttiin melko nopeasti päätöksen jälkeen. Tulin raskaaksi ensimmäisestä kierrosta. Minulla on siis ollut aika vähän aikaa henkisesti valmistautua siihen, että oikeasti päätettiin tehdä lapsi. Jotenkin olin ajatellut, että lasta "tehtäisiin" monta kuukautta ja siinä tavallaan ehtisi sitten valmistautua asiaan paremmin.
Olen tosi innoissani kyllä raskaudesta, mutta on jotenkin tosi outoa kuvitella, että meillä olisi vauva. Kyllä minä välillä yritän sitä kuvitella ja ajatus on tietenkin hyvä, mutta jotenkin en ole oikeasti vielä sisäistänyt asiaa. Tuntuu tosi oudolta ajatus, että hankkisin jotain vauvaa varten ja tuntuu tosi oudolta ajatus, että jään vuodeksi pois työelämästä, en jotenkin osaa yhtään kuvitella elämää kotona ilman työstressiä. En myöskään yhtään osaa ajatella esim. synnytystä. Toisaalta hyvä, eipähän ole pelkojakaan siihen liittyen. Se tuntuu myös todella etäiseltä ajatukselta, ei yhtään sellaiselta asialta mikä tapahtuisi minulle.
Kuvittelin ennen, että jos tulen raskaaksi, alan heti lukea hulluna kaikkia vauvakirjoja ja lastenhoito- ja kasvatusoppaita yms. (olen sitä tyyppiä joka mielellään hakee kirjoista tietoa). Mutta nyt tuntuu kyllä vaan tosi kaukaiselta, että lukisin jotain vauvanhoito-oppaita. Tai siis onko meille oikeasti muka joku vauva tulossa?
Toisaalta ehkä hyvä näin. Jos tulisikin keskenmeno tässä alkuraskaudessa, se on ehkä helpompi kestää, jos ei ole vielä täysin sisäistänytkään koko asiaa.
Mites teillä muilla?