Yleinen keskustelu

[Vapsu]

Meille varattiin eka neuvola 12.12, mutta sit soitteli perään, että tulkaa käymään 2.12 niin katotaan ultralla onko nyt miten pitkällä, että pitääkö aiemmin käydä

Onpa kiva että pääsette jo aiemmin tuo 2.12. tulee nopeesti

 

[Minma]

Onpa kiva että pääsette jo aiemmin tuo 2.12. tulee nopeesti

Onneksi päästiin, jos heittääkin paljon arviot niin ehtis vielä nt-ultraankin ja sais verikokeet ehkä ajoissa. Eka sanoi, että voi käydä yksityisellä selvittää viikot, mutta onneksi tarjosivat nyt kun kuitenkin laitteet löytyy

 

[Vapsu]

Onneksi päästiin, jos heittääkin paljon arviot niin ehtis vielä nt-ultraankin ja sais verikokeet ehkä ajoissa. Eka sanoi, että voi käydä yksityisellä selvittää viikot, mutta onneksi tarjosivat nyt kun kuitenkin laitteet löytyy

No ei mun mielestä kuuluis ees maksaa ite ja mennä yksityiselle jos siis epävarma viikoista ja ne pitää saada tietää. Jos siis muuten vaan haluaa mennä katsomaan onko kaikki hyvin niin silloin ymmärrän että ite maksetaan mut tossa teidän tilanteessa meni ihan oikein että pääsette neuvolan kautta

 

[Palleroinentylleröinen]

Hui, onpa ikävä tilanne ollut siellä @Vapsu Meillä kävi esikoisen raskaudessa niin, että valahti housut ihan vereen kun olin menossa labraan. Olin ihan varma keskenmenosta, mutta olikin sitten jotain muuta. Ystävällä oli kans sama homma nyt.

Mulla on takana yksi vuodoton keskenmenoon päättynyt, yksi vuodollinen synnytykseen päättynyt ja yksi vuodon onnistunut raskaus. Vaikea siis päätellä mistään mitään. Välillä on epäuskoinen olo, että tämä onnistuisi. Saan huomenna doplerin lainaan ja ajattelin, että aloitan sykkeen metsästämisen tuossa ensi viikon loppupuolella. Oon molemmista onnistuneista onnistunut löytämään jo siinä 9+ tienoilla, et jospa nytkin kävisi yhtä hyvä tuuri...

 

[Vapsu]

Hui, onpa ikävä tilanne ollut siellä @Vapsu Meillä kävi esikoisen raskaudessa niin, että valahti housut ihan vereen kun olin menossa labraan. Olin ihan varma keskenmenosta, mutta olikin sitten jotain muuta. Ystävällä oli kans sama homma nyt.

Mulla on takana yksi vuodoton keskenmenoon päättynyt, yksi vuodollinen synnytykseen päättynyt ja yksi vuodon onnistunut raskaus. Vaikea siis päätellä mistään mitään. Välillä on epäuskoinen olo, että tämä onnistuisi. Saan huomenna doplerin lainaan ja ajattelin, että aloitan sykkeen metsästämisen tuossa ensi viikon loppupuolella. Oon molemmista onnistuneista onnistunut löytämään jo siinä 9+ tienoilla, et jospa nytkin kävisi yhtä hyvä tuuri...

Joo eipä se tosiaan kerro mitään Mietin kans kuinka helppoo olis jos olis se doppleri ja viikkoja sen verran että kuulee sykkeen, oli nimittäin niin piinaavat tunnit odottaa epätietoisuudessa. Ostin käytettynä dopplerin mut on vielä postin kuljetettavana, luulis kuitenki tällä viikolla saapuvan. Varmaan tulee pakkomielle joka päivä varmistella kuuluuko syke etenkin nyt kun ehti niin pahasti säikähtää keskenmenoa.

 

[Ensisynnyttäjä89]

Tänään 6+0 ja viimeisen viikon ajan en ole huomannut mitään selkeitä oireita... Kaikki mahdolliset nippailut ja jomotukset on kadonnut. Varhaisultra 1,5 viikon päästä ja jännittää hirveästi Tein toissapäivänä herkän raskaustestin (koska miksi ei ) ja se helahti aivan tummanpunaiseksi heti kun neste virtasi viivapaikan yli. On tää raskaaksi tuleminen ja raskaana oleminen kyllä joka kerta yhtä piinaavaa. Pitäisi neuvolaankin soittaa, mutta ajattelin venyttää sitä varhaisultran jälkeiselle ajalle, jotta tiedän varmasti että kaikki on hyvin ja etenee normaalisti.

 

[problemsolved]

Hirveä ku joutuu töissä oottaan, että pääsee syömään. Tuntuu että kuulee nälkään nälkä ois koko ajan vaikka tosiaan sitä energiaa ei tarvis vielä ylimäärästä.

 

[Katti Kassinen]

Joo tuo jatkuva nälkä on kyllä hassua. Tänä aamuna oltiin lähdössä perhekerhoon ja söin tupla-aamiaisen mikä tuntu hullulta koska en mahu mun farkkuihin enää mutta eikös mulla silti tunnin päästä ollu jo nälkä ja pakko syödä eväät - ja siitä TAAS tunnin päästä kauhee kurninta mahassa Toki mä edelleen imetän ja sehän polttaa kaloreita kans enemmän mut huomasin että välipalat alkaa loppua vaikka mukamas kaikkee kaupasta tilasin. Tai ainakin sellaiset mitä pystyn syömään esim. BabyBellit olis käteviä mutta juusto ällöttää

Eilisilta oli horroria kun piti nukuttaa taapero oksennuspussi kainalossa. Tuntuu että iltaa kohden pahoinvointi ottaa kierroksia. Onneksi pihalla sai myöhemmin hengiteltyä raikasta sadeilmaa niin auttoi siihen ettei oksu tullut.

Toivon kyllä että te keillä vähän oireita niin johtuu vaan siitä että joskus raskaus on oireeton eikä mistään muusta. Tosiaan lähipiirissä eräs oli 4 kk raskaana eikä tiennyt…

Päiväunilla näin painajaista että tää hyvinvointialue on niin persaukinen ettei pääse ultraan ja jos haluaa ultran niin pitää maksaa ite yksityisellä. Toivon todella että vaan painajainen

 

[Tulips]

Mitä lähemmäs mulla se vu tulee sitä enemmän se alkaa jännittää
Mulla ens viikolla heti ma se vu ja loppuviikosta eka neuvola. Sit jo siit seuraavalla viikolla eka neuvolalääkäri. Et kahen viikon sisää tulee sit kolme käyntiä tähän liittyen haluisin jo niin paljon sen nt ultran päivämääränkin tietää!

 

[problemsolved]

Siis tää nälkä ei lopu syömisellä. Mikä juttu?? Nyt erityisesti vajaan viikon ajan, syön normiannoksen, josta yleensä vatsa täyttyy (nälän tunne pitäis loppua aivoissa, kun vatsalaukku alkaa venymään), mutta ei vielä tunti syömisen jälkeen, yhä nälkä. Enkä voi syödä loputtomasti, koska en ajatellut lihoa mulla ei ole pahaa oloa oikein kunnolla. Mutta tuleepahan nopeammin semmonen nälän vuoksi oksetus. Lähinnä semmonen että kuolaa erittyy jotenki tosi paljon kielen päälle ja tuntuu että kuolee nälkään

 

[Vapsu]

Mulla taas mies muistuttelee syömisestä kun mulla ei oikeen oo ruokahalua saan kyllä syötyä ettei se siitä ole, mutta varsinaisesti nälkä ei oo kun aamulla ja illalla niin sitte muuten päivän mittaan on syömiset tiukassa. Aamuisin on tosi huono olo siihen asti että syö aamupalan ja illalla aika myöhään iskee nälkä (noin puoliltaöin että oon jo ollu nukkumassa) sit on vähän ettei enää jaksaisi niin myöhään nousta syömään mitään ku haluis vaan nukkua mutta välillä sitä joutuu suolakurkkupurkilla käydä tai tehdä leivän

Tärkeetä ois syödä säännöllisesti ja siihen kyllä pyrin, pitää vähän tsempata itteensä tän suhteen että muistaa syödä vaikka ei olis nälkä

Illallinen kyllä syödään töiden jälkeen mutta vähän tuo lounas meinaa jäädä tai olla vaan joku pelkkä leipä tai jogurtti. tähtään kuitenkin siihen että söisi 5x päivässä niin se ei ihan oo toteutunut viime aikoina..

 

[Nappiskuu]

Täällä oli kans viime viikkoon asti nälän tunne ihan jatkuva ja piti muistaa syödä säännöllisesti ettei tule huono olo. Nyt kuitenkin pahoinvointi pahentunut sen verran että ei pysty kunnolla syömään Varsinkin aamulla ruoka tulee herkästi ulos ja yököttää. Ja pahoinvointi jatkuu iltaan asti, mutta illalla pystyy onneks jo pieniä välipaloja syömään. Todella toivon että helpottaa ennen toista kolmannesta, nyt menossa vasta 7. viikko eikä voi töissäkään olla

 

[Minma]

Mulla joinain päivinä venyy ruokaväli kun ei pysty töitten takia syömään niin usein kun on tottunut. Aamulla syö ennen kuutta että ehtii ja sit vähän ennen yhtätoista lounas niin oli maanantaina jo vähän heikko olo siinä vaiheessa.

 

[Vaaleanpunahippu]

Minulla on ollut oudosti paljon vähemmän ruokahalua kuin ennen. Vaikka ei ole pahoinvointia. Jotenkin ihan alusta asti on ollut jatkuvasti turvonnut ja täysi olo eikä jaksa syödä niin paljon kerralla.

joten olin ajatellut että minullakin olisi jatkuva nälkä kuten osalla teistä muista.

 

[Vapsu]

Kotidoppleri saapui tänään ja heti yritettiin kuunnella löytyykö sykettä no eihän sitä löytynyt, ohjeessakin luki että vasta rv12. Mutta pakko sitä on varmaan alkaa lähes päivittäin kuuntelemaan milloin kuuluu

Huomenna aamulla neuvolalääkäri ja ultra, jännittää vaikka just eilen nähtiin pieni mutta sen vuodon jälkeen tosi epävarma olo koko ajan ja pelottaa jos se oli jotain keskenmenon alkua… vaikka enää ei oo vuotoja onneks tullu ja toivotaan ettei tuukkaan

 

[Vapsu]

Kotidoppleri saapui tänään ja heti yritettiin kuunnella löytyykö sykettä no eihän sitä löytynyt, ohjeessakin luki että vasta rv12. Mutta pakko sitä on varmaan alkaa lähes päivittäin kuuntelemaan milloin kuuluu

Huomenna aamulla neuvolalääkäri ja ultra, jännittää vaikka just eilen nähtiin pieni mutta sen vuodon jälkeen tosi epävarma olo koko ajan ja pelottaa jos se oli jotain keskenmenon alkua… vaikka enää ei oo vuotoja onneks tullu ja toivotaan ettei tuukkaan

Malttamattomana yritin uudelleen tota doppleria kun googlettelin vinkkejä ja sain kuin sainkin sykkeen kuulumaan kuuluu vaan tasan yhdestä kohdasta, todella alhaalta alushousujen rajalta ja vähän oikealle. Oli niin nopea että oli vaikea laskea montako minuutissa, mies laski 135 mutta sanoi että meni kans välillä laskut sekaisin. Mulla ranteessa polar näytti mun sykkeeks 83 kun mietin kaikuuko se mun syke vaan jotenkin.

En siis varmaksi osaa sanoa oliko vauvan syke mutta aika jännittävää jos oli

 

[Hämäläinen]

Eilen oli karmea päivä täälläkin! Aamupäivästä alkoi tulemaan pyyhkiessä rusehtavaa verta ja tästä sitten riemastuin aivan kunnolla. Ei mitään kipuja, mutta eihän se aina sitä katso. Varhaisultrakin olisi vasta ens viikon ma, eikä pää olisi kestänyt odotella sinne saakka. Missään lähellä ei ollut aikoja Terveystalolle, Pihlajalinnalle jne, mutta onneksi Perhe-Artelta löytyi aika. Olenkin harmitellut kun meillä ei ole vastaavia paikkoja, mutta jostain syystä oli tunne, että Tampereelle tai pääkaupunkiseudulle käy tie
Siellä pieni oli oikeassa paikassa, vastasi viikkoja ja syke oli vahva. Olipa helpotus! Ja meidät vastaanottanut kätilö oli ihana tyyppi, rauhoitti kovasti mieltä

 

[Vaaleanpunahippu]

Ihanaa @Hämäläinen että kaikki oli kunnossa! Varmasti pelästyttää tuo verentulo.


Tuosta "hankinnat vauvalle" ketjusta tuli mieleen. Oletteko jo sisäistäneet että teille oikeasti tulee vauva? Itselle tämä on ensimmäinen ja tuntuu tosi kaukaiselta koko ajatus siitä, että meillä olisi ihan oikeasti vauva.

Tähän vaikutta varmasti myös, että olin tosi pitkään "vannoutunut vela", luulin, että en koskaan halua lapsia. Se halu tuli aika nopeasti ja koska ikää on jo jonkin verran, hommaan ryhdyttiin melko nopeasti päätöksen jälkeen. Tulin raskaaksi ensimmäisestä kierrosta. Minulla on siis ollut aika vähän aikaa henkisesti valmistautua siihen, että oikeasti päätettiin tehdä lapsi. Jotenkin olin ajatellut, että lasta "tehtäisiin" monta kuukautta ja siinä tavallaan ehtisi sitten valmistautua asiaan paremmin.

Olen tosi innoissani kyllä raskaudesta, mutta on jotenkin tosi outoa kuvitella, että meillä olisi vauva. Kyllä minä välillä yritän sitä kuvitella ja ajatus on tietenkin hyvä, mutta jotenkin en ole oikeasti vielä sisäistänyt asiaa. Tuntuu tosi oudolta ajatus, että hankkisin jotain vauvaa varten ja tuntuu tosi oudolta ajatus, että jään vuodeksi pois työelämästä, en jotenkin osaa yhtään kuvitella elämää kotona ilman työstressiä. En myöskään yhtään osaa ajatella esim. synnytystä. Toisaalta hyvä, eipähän ole pelkojakaan siihen liittyen. Se tuntuu myös todella etäiseltä ajatukselta, ei yhtään sellaiselta asialta mikä tapahtuisi minulle.

Kuvittelin ennen, että jos tulen raskaaksi, alan heti lukea hulluna kaikkia vauvakirjoja ja lastenhoito- ja kasvatusoppaita yms. (olen sitä tyyppiä joka mielellään hakee kirjoista tietoa). Mutta nyt tuntuu kyllä vaan tosi kaukaiselta, että lukisin jotain vauvanhoito-oppaita. Tai siis onko meille oikeasti muka joku vauva tulossa?

Toisaalta ehkä hyvä näin. Jos tulisikin keskenmeno tässä alkuraskaudessa, se on ehkä helpompi kestää, jos ei ole vielä täysin sisäistänytkään koko asiaa.

Mites teillä muilla?

 

[Hämäläinen]

Samanlaisia ajatuksia täällä! Eilen varhaisultrassa tuli fiilis, että okei tuolla on joku. Mutta että meille tulee ihan oikeasti vauva on hämmentävä ajatus, milloin lie konkretisoituu

Ja itse myös kuvittelin että nyt hakisin kaikki maailman vinkit ja tutkisin vaunut ja muut hankinnat heti, olenhan kunnon välineurheilija aivan kaikessa, mutta jotenkin tuntuu ajatus kaukaiselta. Ehkä sitä menee ns kausi kerrallaan ja nyt olen imuroinut Googlesta kaiken tiedon alkuraskauteen liittyen, hyvässä ja pahassa.

Eilen kävelimme monien kauppojen ohi joissa vauvanvaatteita ja -tarvikkeita, mutta ei käynyt mielessäkään että niitä menisin tutkimaan. Olen vain raskaana ja ehkä joskus tulee vauva. Eikun ainiin meille tulee vauva! Mitä ihmettä

 

[Ensisynnyttäjä89]

Ihanaa @Hämäläinen että kaikki oli kunnossa! Varmasti pelästyttää tuo verentulo.


Tuosta "hankinnat vauvalle" ketjusta tuli mieleen. Oletteko jo sisäistäneet että teille oikeasti tulee vauva? Itselle tämä on ensimmäinen ja tuntuu tosi kaukaiselta koko ajatus siitä, että meillä olisi ihan oikeasti vauva.

Tähän vaikutta varmasti myös, että olin tosi pitkään "vannoutunut vela", luulin, että en koskaan halua lapsia. Se halu tuli aika nopeasti ja koska ikää on jo jonkin verran, hommaan ryhdyttiin melko nopeasti päätöksen jälkeen. Tulin raskaaksi ensimmäisestä kierrosta. Minulla on siis ollut aika vähän aikaa henkisesti valmistautua siihen, että oikeasti päätettiin tehdä lapsi. Jotenkin olin ajatellut, että lasta "tehtäisiin" monta kuukautta ja siinä tavallaan ehtisi sitten valmistautua asiaan paremmin.

Olen tosi innoissani kyllä raskaudesta, mutta on jotenkin tosi outoa kuvitella, että meillä olisi vauva. Kyllä minä välillä yritän sitä kuvitella ja ajatus on tietenkin hyvä, mutta jotenkin en ole oikeasti vielä sisäistänyt asiaa. Tuntuu tosi oudolta ajatus, että hankkisin jotain vauvaa varten ja tuntuu tosi oudolta ajatus, että jään vuodeksi pois työelämästä, en jotenkin osaa yhtään kuvitella elämää kotona ilman työstressiä. En myöskään yhtään osaa ajatella esim. synnytystä. Toisaalta hyvä, eipähän ole pelkojakaan siihen liittyen. Se tuntuu myös todella etäiseltä ajatukselta, ei yhtään sellaiselta asialta mikä tapahtuisi minulle.

Kuvittelin ennen, että jos tulen raskaaksi, alan heti lukea hulluna kaikkia vauvakirjoja ja lastenhoito- ja kasvatusoppaita yms. (olen sitä tyyppiä joka mielellään hakee kirjoista tietoa). Mutta nyt tuntuu kyllä vaan tosi kaukaiselta, että lukisin jotain vauvanhoito-oppaita. Tai siis onko meille oikeasti muka joku vauva tulossa?

Toisaalta ehkä hyvä näin. Jos tulisikin keskenmeno tässä alkuraskaudessa, se on ehkä helpompi kestää, jos ei ole vielä täysin sisäistänytkään koko asiaa.

Mites teillä muilla?

Osittain tuttuja tunteita. Mä en vielä päälle 30-vuotiaanakaan tiennyt haluanko lapsia. Sitten parin vuoden sisään totesin vaan miehelle, että tehdäänpä lapsi, kun ikäkin alkaa tulla vastaan. Mies sanoi että ookoo Ei siis mitenkään suunniteltu sitä sen enempää, kun taloudellinen tilanne jne. oli mallillaan. Meillä meni 8 kk yritykseen ja esikoinen syntyi tammikuussa. Onhan tuo nyt maailman rakkain, ihanin ja kaunein asia tämän maan päällä Ja seuraava toivottavasti tulossa heinäkuussa.

Mä rupesin samantien imemään itteeni kaiken mahdollisen tiedon (minkä vuoksi neuvolakäynnit oli vähän tylsiä...), mutta tarvikkeita ja vaatteita en hankkinut kuin vasta ehkä noin kuukausi ennen syntymää. Ja hyvin olisin voinut venyttää sitäkin vielä parilla viikolla Synnytystäkään en tainnut oikeastaan miettiä kunnolla kuin vasta sitten, kun olin sairaalassa ja homma oli jo käynnissä. Hyvä niin, olisin turhaan stressannut asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Mutta synnytys meni kaikin puolin hyvin ja oli täyden 10 kokemus