Huh, uskaltaudun tänne nyt kirjoittamaan. Onnittelut kaikille plussanneille ja toivon jarrusukkia jokaiselle tulevaan
Plussasin torstaina sinänsä yllättäen, sillä olen ollut sitkeässä flunssassa ja lääkäri olisi määrännyt yskään jotain limaa irrottavaa lääkettä. Kuukautiset olivat noin viikon myöhässä, niin varmistelin, että sopisiko lääke sittenkin, jos mahdollisesti olisinkin raskaana. Joten ensin piti hommata raskaustesti ja äkäisen punaiset kaksi viivaa tuli.
Tämä on toivottu, mutta todella jännä ja hämmentävä tilanne. Mulla (38-v.) on jo kolme lasta (2010, 2013 ja 2021 syntyneet) pitkästä liitosta. Kesän aikana tapahtui suuria mullistuksia ja ymmärsin, että mun elämäni rakkaus on jo 18 vuoden ajan tuntemani vanha ystäväni ja hänellä oli ihan samat tuntemukset mua kohtaan. Tämä oli sellainen "näin sen olisi aina pitänyt mennä" -tilanne. Olemme nyt eronneet molemmat tahoillamme ja yhteisestä uudesta kodista on kaupat tekeillä ensi viikolla. Muutto olisi joulukuun alussa.
Ex-mieheni suhtautuu eroon todella hyvin, olemme kaikki hyviä ystäviä, niin entinen kuin tuleva puolisonikin. Asun puoliksi vielä exän kanssa yhteisessä talossa lasten takia, osittain jo harjoitellaan sitä, että olenkin osan ajasta uuden puolisoni kanssa väliaikaisessa asunnossa. Tai exä menee välillä muualle ja tuleva puolisoni on kanssani kodissamme. Lapset ovat tunteneet hänet pienestä asti. Monimutkaista, ehkä? Kuitenkin kaikki on sujunut todella harmonisesti.
Tämä raskaus mutkistaa sen verran, että nyt jo kärsin pahoinvointia, joka jatkuu aamusta iltaan. En oksenna, mutta olo on todella kuvottava. Ja nyt pitäisi kestää pahoinvointia, vaikka en pääse vielä jokapäiväisesti asumaan rakkaani kanssa
Exäni todennäköisesti olisi raskaudesta iloinen mun ja tulevan puolisoni puolesta, mutta en haluaisi vielä kertoa. Tästä tulee rankka kuukausi, koska alkupahoinvointi on ollut aina vaikein osa koko raskautta ja kestänyt ainakin kuukauden aamusta iltaan
Kun tässä pitäisi jaksaa hoitaa talokauppa-asioita, tukea lapsia eroprosessissa (he ovat kyllö ottaneet asian ihanasti vastaan) ja käydä vielä töissäkin. Huh. Olemme silti rakkaani kanssa onnellisia raskaudesta. Hänellä ei ole ennestään lapsia ja epäilimme jo, mahdammeko tällä iällä enää ehtiä saada yhteistä lasta. Toivotaan, että raskaus saa jatkua, vaikka hirvittää kaikki ne buranamäärät, joita olen ehtinyt flunssaani syödä ennen kuin sain tietää raskaudesta