Ymmärrän, että saattaa synnyttää just tuollaisia tunteita (varmaan saattaisi itelläki). Olin esimerkiksi ihan stressaantunut ja tunsin syyllisyyttä irtisanoutuessani edeltävästä työpaikastani, kun tiesin, että oma lähtö tuli heille todella huonoon aikaan ja pienessä yrityksessä oltiin tosi läheisissä väleissä kaikki keskenämme. Toisaalta oon käynyt läpi myös tilanteen, jossa oma pieni tiimini organisaatiossa lakkautettiin tuosta noin vaan, mikä oli meille työntekijöille iso shokki ja muutos, mutta firmalle täysin perusteltu ja järkevä ratkaisu, tapa jolla asia hoidettiin oli tosin sysisurkea. Eli asiat toimii molempiin suuntiin, aina toinen osapuoli ei tee optimaalisia ratkaisuja toisen kannalta, mutta sellaista se elämä on oon ajatellu, että varsinkin työelämässä, pitäisi itseniki vähän yrittää opetella pois siitä kiltin tytön syndroomasta. Saa olla itsekäs joskus.Vähän jännittää ja jotenkin hävettää mennä sinne sit (toivottavasti) maha pystyssä ja ilmoittaa että kohtapa jäänkin pois mutta ei näitä voi etukäteen suunnitella; yritys meillä oli jo päällä kun olin sopinut meneväni takaisin töihin mutta koko kesän aikana ei tärpännyt niin totesin sitten että ihan sama mennä takaisin työelämään.
Tsemppiä töihin paluuseen, varmaan ihan kiva käydä hetki siinäkin maailmassa pyörähtämässä.