Yleinen keskustelu
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Muistelen, että ekassa raskaudessa mulla oli kevyt kriisi, kun mahaturpoilun lisäksi myös rintakehä laajeni sairaasti. Telttamaiset kuteet näytti mielestäni hirveiltä, mut tyköistuvatkaan ei tulleet kyseeseen. Siinä raskaudessa laajenin sit superterveellisellä kasvisruokavaliolla ihan älysti.Mua kanssa ärsyttää tää vaateasia. Tuntuu, että vaikka töissä oon aika löysissä vaatteissa (ettei tää mahapömpötys näy), niin silti työkaverit katsois mun mahaa.
Voi olla, että kuvittelen.. tai sitten ne katsoo, että kesällä uppnnut herkkuja
Tokassa raskaudessa turvotus mahassa oli melkoista ja äitiyshousuihin siirryin viim. viikolla 9, koska mahaa ja sektioarpea ahdisti. Mieli teki vain Colaa ja roskaruokaa, mutta paino ei noussut lainkaan samoin kuin ekalla kertaa ja mahan pienuuden vuoksi käytiin kontrolliultrissakin.
Ei logiikkaa, miten oma kroppa kasvaa!
Mustakin tuntuu että tänään on turvottanut ihan selvästi, piti töissä iltapäivällä ja pyörällä kotiin ajaessa avata nappi housuista... eka päivä kun käytin noita housuja nyyh
Minäkin uskaltaudun tänne kirjoittelemaan! Plussa tehty reilu viikko takaperin. Kolmas meille tulossa, jos kaikki menee tällä kertaa hyvin. Aikaisemmin raskaus meni kesken ja sen takia pieni jännitys tietenkin mukana tässä kohtaa.
Kesälomalla on nyt ollut kauheasti aikaa tunnustella oloa ja tuntemuksia, mikä aika mukavaa ja saa oikein kylpeä tässä alkuraskauden innostuksessa! Ihanaa.
Kesälomalla on nyt ollut kauheasti aikaa tunnustella oloa ja tuntemuksia, mikä aika mukavaa ja saa oikein kylpeä tässä alkuraskauden innostuksessa! Ihanaa.
Mulla on vielä toistaiseksi pysynyt turvotus minimissä, mut eiköhän se joskus rv 8 ala, kuten esikoisen kanssa. Mutta kertokaahan te useampien lapsien vanhemmat, että miten ihmeessä sitä selviää arjesta kun on useampi muksu pyörimässä? Eniten mietityttää huomion jakaminen, riittämättömyyden tunteet ja taaperon mahdollisen tunteenpurkaukset, kateus vauvaan ym.
Jokainen varmaan joutuu omaan tilanteeseen ja lapsen temperamenttiin keksimään keinoja
Meillä oli tosi mustis esikoinen, kun aloin kotona imettää vauvaa. Hän karjui kyyneleet silmissä, vaikka oli itse melekin vuoden ollut jo imemättä. Itsekin purskahdin itkuun. Alkuun imetin vauvaa niin, että esikoinen oli sylissä tai mun kyljen päällä (2v).
Mä menin käytännössä aina, kun vauva päivällä nukkui, touhuilemaan esikoisen kanssa. Kun sitä sai ainakin kaksi pidempää (~1-2h) pätkää tehtyä asiat menivät aika kivasti. Nyt ollaan jo aika normaalilla tasolla, kun ovat 3v ja 1v
Muokattu viimeksi:
Tää on kyl mielenkiintoinen kysymys et miten lapset ottaa uuden vauvan vastaan. Taapero+vauva-combo meni mun mielestä kauhean helposti enkä muista, että olisi ollut mitään mustasukkaisuutta.
Nyt luulen että lapset ottavat psääntöisesti uuden vauvan innoissaan vastaan ja pääsevät sitä hoitamaan ja leikittämään. Nuoremmalle voi tietysti ottaa koville kun ei olekaan enää se kuopus joka saa suurimman huomion. Päiväuniaikoihin täytyy keskittyä sitten isompiin ja touhuta mukavia juttuja.
Nyt luulen että lapset ottavat psääntöisesti uuden vauvan innoissaan vastaan ja pääsevät sitä hoitamaan ja leikittämään. Nuoremmalle voi tietysti ottaa koville kun ei olekaan enää se kuopus joka saa suurimman huomion. Päiväuniaikoihin täytyy keskittyä sitten isompiin ja touhuta mukavia juttuja.
Mä itse näen sen niin, että oma uni on yksi tärkeimmistä jutuista. Kun itse on levännyt (edes jotenkin) jaksaa olla parempi vanhempi. Eli lepäsin itse jos täytyi, mies auttoi hiljentämään niitä vaatelijaita ääniä päässä sanomalla, että me kaikki tarvitaan että meet nyt nukkumaan tms.@Elevine Entäs unihommat ja oma palautuminen kun on vauva ja taapero?
Meillä on ollut kauhean hyvä tuuri lasten kanssa (koputtaa puuta) ja molemmilla ollut tosi tasainen rytmi ihan pikkuvauvasta. Pisimmät unipätkät tulleet yöllä, muutenkin ovat nukkuneet hyvin. Ehkä auttaa et mä ja mies kans ollaan klo22 yleensä jo sängyssä.
Meillä ei ne ekat kuukaudet varsinkaan olleet mitenkään ihmeellisiä, oltiin kotona ja elettiin aika vauvantahtisesti. Mies sit hoiti taaperon pääosin.
Mutta tuohan se on se jännitys, kun ei yhtään tiedä millainen vauva tulee (tai miten taapero suhtautuu). Mä koitin aina nähdä asiat taaperon silmin, kun hän ”käyttäytyi huonosti”. Yritin keksiä mikä harmittaa, eikö oo huomiota, syliä, yhteyttä ja kikatusta vai mitä ollut. Sit testailemalla ja vastaamalla taaperon tarpeisiin tilanteet helpottivat. Ihan ekat 2-3kk mietin et oliko virhe toinen lapsi, mutta sen jälkeen kun homma lähti rullaamaan, ei ole käynyt mielessäkään. Kannattaa siis antaa kaikille aikaa tottua ja sallia kaikille erilaisia tunteita jos niitä tulee, itse mukaan lukien
Ehkä minäkin uskaltaudun tänne kirjoittelemaan. Vajaa viikko sitten tuli odotettu plussa ja tuttuja oireitakin jo löytyy. Talvella tuli varhainen keskenmeno ja huomaan, että ei vielä uskalla antaa itselle täysin lupaa luottaa, että tällä kertaa asiat menisi parhain päin. Onneksi nyt raskaus on alkanut vastaavalla tavalla kuin esikoisen kohdalla, ja tämä km päättynyt oli näihin verrattuna poikkeava. 
Jospa kevättalvella saataisiin pieni syliin! 
Jospa kevättalvella saataisiin pieni syliin! Mokkamekko
Silmät suurina ihmettelijä
Moi kaikki 
Meillä on sellainen tilanne, että jätin hormonaalisen ehkäisyn pois huhtikuun puolivälissä reilun 10 vuoden pillereiden syönnin jälkeen. Ennen pillereiden aloitusta mulla todettiin endometrioosi, ja vasemmasta munasarjasta n. 8 cm halkaisijaltaan oleva endometriooma. Silloin ei vielä lapsihaaveita ollut, joten en osannut olla huolissani omasta hedelmällisyydestä.
Pari vuotta sitten tapasin miehen, joka valloitti sydämeni täysin, ja jonka kanssa lapsihaave heräsi. Jätin pillerit pois tämän vuoden huhtikuun puolessa välissä. Olin varautunut, että voi mennä puolikin vuotta ennen kuin oma hormonituotanto alkaa taas toimia. Yllätys olikin suuri kun raskaustesti näytti haaleaa positiivista 37 päivän päästä viimeisestä pilleristä. Vuoto alkoi kuitenkin viikon päästä ja raskaustesti näytti silloin negatiivista, joten kyseessä oli ilmeisesti kemiallinen raskaus.
Seuraavassa kierrossa raskaustesti näytti taas positiivista. Olo on aika epätodellinen ja raskaustestejä on tullut tehtyä ihan muutama.. tänään meillä on varhaisultra ja jännittää kovasti. Kaikki on niin uutta meille ja joistain oireista huolimatta sitä miettii, että voinko mä oikeasti olla raskaana. Toivottavasti sieltä kohdusta löytyy elämää
Meillä on sellainen tilanne, että jätin hormonaalisen ehkäisyn pois huhtikuun puolivälissä reilun 10 vuoden pillereiden syönnin jälkeen. Ennen pillereiden aloitusta mulla todettiin endometrioosi, ja vasemmasta munasarjasta n. 8 cm halkaisijaltaan oleva endometriooma. Silloin ei vielä lapsihaaveita ollut, joten en osannut olla huolissani omasta hedelmällisyydestä.Pari vuotta sitten tapasin miehen, joka valloitti sydämeni täysin, ja jonka kanssa lapsihaave heräsi. Jätin pillerit pois tämän vuoden huhtikuun puolessa välissä. Olin varautunut, että voi mennä puolikin vuotta ennen kuin oma hormonituotanto alkaa taas toimia. Yllätys olikin suuri kun raskaustesti näytti haaleaa positiivista 37 päivän päästä viimeisestä pilleristä. Vuoto alkoi kuitenkin viikon päästä ja raskaustesti näytti silloin negatiivista, joten kyseessä oli ilmeisesti kemiallinen raskaus.
Seuraavassa kierrossa raskaustesti näytti taas positiivista. Olo on aika epätodellinen ja raskaustestejä on tullut tehtyä ihan muutama.. tänään meillä on varhaisultra ja jännittää kovasti. Kaikki on niin uutta meille ja joistain oireista huolimatta sitä miettii, että voinko mä oikeasti olla raskaana. Toivottavasti sieltä kohdusta löytyy elämää
Mulla oli ne hcg-mittaukset ja niissä oli arvo noussut hyvin. Sen mukaan sit varattiin ultra ensi viikon keskiviikolle, mut mä kyllä luulen että se on liian aikaisin. Silloin olisi oman oletukseni mukaan vasta 5+5. Mut ehkä silloin sit jo näkee et onko kohdunsisäinen, ja varmaan saa sit vielä toisen ultran missä katotaan onko sykettä.
Oliko sulla nuo mittaukset ja se ultra sitten neuvolan kautta?
Meillä nyt näyttää tilanne siltä et tuun jäämään yksin lasten kanssa. 
Mies ilmoitti et hän alkaa katella itelle kämppää et tällaista täällä..
Harmittaa lasten puolesta tosi paljon ja on tosi surullinen ja petetty olo, mutta kai tästäkin selvitään.
Mies ilmoitti et hän alkaa katella itelle kämppää et tällaista täällä..
Harmittaa lasten puolesta tosi paljon ja on tosi surullinen ja petetty olo, mutta kai tästäkin selvitään.
Paljon voimia!Meillä nyt näyttää tilanne siltä et tuun jäämään yksin lasten kanssa.
Mies ilmoitti et hän alkaa katella itelle kämppää et tällaista täällä..
Harmittaa lasten puolesta tosi paljon ja on tosi surullinen ja petetty olo, mutta kai tästäkin selvitään.
Miten, oliko sulla tukiverkkoa, joka pystyisi olemaan avuksi jos tarve vaatii?Meillä nyt näyttää tilanne siltä et tuun jäämään yksin lasten kanssa.
Mies ilmoitti et hän alkaa katella itelle kämppää et tällaista täällä..
Harmittaa lasten puolesta tosi paljon ja on tosi surullinen ja petetty olo, mutta kai tästäkin selvitään.
Oon sanaton. Voimia tähän hetkeen sekä tulevaan! Varmasti tuleva mietityttää, mutta päivä kerrallaan ja omalla painolla
Tänne voi purnata omia fiiliksiä mielinmäärin, jos siltä tuntuu
