Onko täällä muita yksinodottavia? Ollut ajatukset aika solmussa positiivisen raskaustestin jälkeen. Taustalla siis ihan 7 vuoden parisuhde josta 3 vuotta avioliittoa ja lapsettomuushoidot (viimeisin inseminaatio kylläkin n. 5kk sitten, sitemmin taukoa niistä mutta luullut että mennään ”saa tulla, jos on tullakseen” ajatuksella). Tilanne realisoitui positiivisen testin jälkeen, mies ilmoitti heti että ei lasta ei haluakaan ja lopputulos on nyt se, että avioeropaperit on laitettu vireille, viimeinen työpäivä sovittu ja ensi kuun vaihteessa muutan omaan asuntoon lähemmäksi äitiäni, mieheen jää välimatkaa satoja kilometriä mikä ehkä sitten hyvä tässä tilanteessa. Tuntuu hurjalta raskaana käydä tällaista tilannetta läpi, melkoista tunnemyrskyä, epävarmuutta ja pelkoa.
Miten sitä toivookin, että tässä viimeisen yhdessäelokuukauden aikana heräisi siihen, että kaikki olikin pahaa unta tai että miehen mieli muuttuisi.
Miten voikin olla näin yksinäinen ja arvoton olo.