Yleinen keskustelu

[Siiru]

Tsemppiä teille jotka yksin odotatte toivottavasti ette joudu raskauden keskeytyksiin päätymään (tietysti jokainen tekee päätöksensä itse), mutta niistä toipuminen tuntuu olevan todella työlästä ja monet eivät pääse asian yli koskaan. Harmillisen vähän puhutaan niistä psykologisista haitoista joita se mukanaan tuo. Mulla on useampi kaveri tehnyt aikoinaan raskauden keskeytyksen ja he on sen jälkeen siitä psyykkisesti kärsineet pitkään. Toivottavasti neuvolapsykologin luona käyminen selkeyttää ajatuksia.

 

[Tanjuska87]

Kirjoittelen nyt tänne vähän omia taustoja auki, kun olen niitä tuolla sivunnut..
Eli 2020 marraskuun loppua elettiin, kun aloin saada sappikohtauksia nopean laihtumisen seurauksena ja viimeisin niistä sitten laukaisi pahan haimatulehduksen ja jouduin sen takia ihan teho-osastolle hengityskoneeseen kuukaudeksi, koska keuhkot ja munuaiset lopetti toimintansa. Olin silloin myös raskaana 10+ viikoilla, mutta eihän se sikiö nyt mitenkään voinut selvitä niistä kovista lääkkeistä ym, joten se meni kesken ja jouduttiin tehdä kaavintakin.
No tulehdus jatkui seuraavat 9 kk:tta ja jouduin kulkea dreeni kyljessä, joka tyhjensi tulehtunutta aluetta, käydä läpi miljoona nukutusta milloin mistäkin syystä, sekä kaksi isoa avoleikkausta, koska tulehdus teki kiinnikkeitä mun suolen täyteen eikä mikään ruoka mennyt läpi minkä takia vaan oksensin ja jouduinkin olla pitkiä jaksoja sairaalassa nenämahaletkun kanssa ja että sain tarvittavan ravinnon tiputuksena. Laihduin 120kg - 75kg mikä oli positiivinen sivuvaikutus vaikkakin todella rankka "laihdutuskuuri" olikin. Lopulta tulehdus sammui syyskuussa 2021 ja minulle tehtiin iso leikkaus mistä suolesta leikattiin pala pois ja tehtiin uusi reitti vatsalaukkuun, että pystyin taas alkaa syömään pikkuhiljaa.
Nyt jännittää, että miten nuo leikkausalueen arvet ja kylki missä dreeni oli, niin kestää raskauden, mutta luotan siihen, että kroppa on saanut muutaman vuoden jo toipua, että kyllä ne kestää. Toivottavasti.
Minun pitäisi myös luultavasti aloittaa napapiikit, koska sairastaessani minulle tuli keuhkoveritulppa sekä koko yläkroppa oli täynnä hyytymiä jossain vaiheessa, mutta en tiedä miksi neuvolasta niitä ei mitenkään kiirehditty vaikka niistä mainitsin. Pitää asiasta kysyä ensi viikolla äitiysyksikössä, kun menen ultraan. Minulla on myös haiman vajaatoiminta joten aika varmasti tulee radi, koska nytkin siis minulla on ruokavaliohoitoinen 2tyypin diabetes, mutta olen sen saanut pidettyä remissiossa enkä ole tarvinnut lääkkeitä, mutta varmasti raskaus muuttaa asian..
Pitkä sepustus, en ylläty jos ei jaksa lukea kaikkea, mutta jännittää eka raskaus sairastumisen jälkeen, koska tietää et oon jo vanhempi synnyttäjä ja kun on valmiiksi riskiraskaus, joten kiva purkaa täällä vähän tuntoja.

 

[Tanjuska87]

Raskaus ei myöskään ollut yhtään suunniteltu, mutta itse olen koko ajan halunnut vielä ainakin tämän yhden, kun sen viimeisimmän menetin joten olin todella onnellinen, kun aloin huomata ensioireita raskaudesta ja olen edelleen todella onnellinen asiasta.
Mieheni sen sijaan ei halunnut lasta ja olemmekin nyt aloittamassa pariterapiaa, että näkee tehdäänkö me tämä yhdessä vai jäänkö kokonaan yksin lasten kanssa mihin olen myös henkisesti valmistautunut.
Meillä on kaksi yhteistä lasta (6v ja 4v) ja vanhemmalla on paha kielen kehityksen häiriö (puhuimme kolmea kieltä, kun hän oli pieni) ja nuoremmalla on vakava autismi eikä hän puhu ollenkaan, joten arki ei ole helppoa, mutta luotan siihen, että lapset kasvaa koko ajan ja kaikki helpottuu kyllä.
Ja taas toinen puoli et itse vanhenen koko ajan (täytän 37v syksyllä) enkä välttämättä enää tule niin helpolla raskaaksi eli tämä oli itselle ainakin lahja, että tärppäsi heti kerrasta, kun ei ollut ehkäisyä (mies yleensä aina käyttää ehkäisyä, kun itselle ei kierukat eikä pillerit sovi) ja sitten heti tulikin plussaa testiin.
Lisäksi minulla on jo aikuinen poika, joka on armeijassa nyt (täyttää 19v) sekä ainut tytär on 17v edellisestä liitosta. Eli kyllä tässä touhua riittää, mutta ihana keskittyä odotukseen rauhassa, kun en ole enää töihinkään pystynyt sairastumiseni jälkeen.
Minulla on myös taustalla keskenmenoja, yksi kohdunulkoinen raskaus missä tuhoutui kokonaan toinen munatorvi, tuulimunaraskauksia ja kemiallinenkin löytyy eli kaikki mahdollinen on koettu.
Lisämausteensa kaikkeen tuo oma add sekä lievä autismi.
Että tämmöinen tarina täällä.

 

[peikkotyttö_]

Perjantaina olisi varhaisultra mutta mua pelottaa ja huolestuttaa, että sieltä tulee vaan huonoja uutisia. Mulla ei oo ollenkaan sellanen olo, että oisin enää raskaana. Tänään on siis 7+0 viikot. Rinnat on iltaisin enää vaan hieman arat, hengästyn nopeampaa ja leposyke on korkeempi. Siinäpä tän hetken oireet.

Tuskaisen pitkät päivät odotella perjantaita. Ja sitten, kun on kuitenki vielä pitkät viikot niille turvallisille viikoille mikäli siellä nyt sykkivä sydän löytyisikin. Mies vaan toteaa aina, ku puhun tästä huolesta, että "sehän kannattaa murehtia ja stressata. Sehän auttaa asiaa hirveesti." Ja toteaa vaan, että voihan niitä keskenmenoja tulla vielä monta kertaa, ku pillerit jätetty pois niin vähä aikaa sitte. Jätin ne siis maaliskuussa pois.

 

[Jokku]

Perjantaina olisi varhaisultra mutta mua pelottaa ja huolestuttaa, että sieltä tulee vaan huonoja uutisia. Mulla ei oo ollenkaan sellanen olo, että oisin enää raskaana. Tänään on siis 7+0 viikot. Rinnat on iltaisin enää vaan hieman arat, hengästyn nopeampaa ja leposyke on korkeempi. Siinäpä tän hetken oireet.

Tuskaisen pitkät päivät odotella perjantaita. Ja sitten, kun on kuitenki vielä pitkät viikot niille turvallisille viikoille mikäli siellä nyt sykkivä sydän löytyisikin. Mies vaan toteaa aina, ku puhun tästä huolesta, että "sehän kannattaa murehtia ja stressata. Sehän auttaa asiaa hirveesti." Ja toteaa vaan, että voihan niitä keskenmenoja tulla vielä monta kertaa, ku pillerit jätetty pois niin vähä aikaa sitte. Jätin ne siis maaliskuussa pois.

Mua myös huolestutti kun oireet katos muutamiksi päiviksi yhtäkkiä... ei ollut oireina pahoinvointia alun alkaenkaan, mutta nyt eilen ja tänään on ollut pahoinvointia joka vähän vei huolta pois. Ja väsymyskin palasi.

Ja on nää piinaavia aikoja ja viikkoja. Tässä sitä ihmettelee että miten jotkut osaa olla huolettomasti? Ehkä kun itsellänikin on hormonihäiriö, niin pelko lapsettomuudesta on kova.

Kurjaa kommentointia mieheltäsi. Eihän sille stresssamiselle ja murehtimiselle mitään voi, ei löydy stop-vipua sille. Ihmiset on erilaisia. Kyllä mäkin mielummin valitsisin stressaamatta olemisen mutta se on helpommin sanottu kuin tehty - etenkin kun on tälläinen murehtija luonne.

 

[peikkotyttö_]

Mua myös huolestutti kun oireet katos muutamiksi päiviksi yhtäkkiä... ei ollut oireina pahoinvointia alun alkaenkaan, mutta nyt eilen ja tänään on ollut pahoinvointia joka vähän vei huolta pois. Ja väsymyskin palasi.

Ja on nää piinaavia aikoja ja viikkoja. Tässä sitä ihmettelee että miten jotkut osaa olla huolettomasti? Ehkä kun itsellänikin on hormonihäiriö, niin pelko lapsettomuudesta on kova.

Kurjaa kommentointia mieheltäsi. Eihän sille stresssamiselle ja murehtimiselle mitään voi, ei löydy stop-vipua sille. Ihmiset on erilaisia. Kyllä mäkin mielummin valitsisin stressaamatta olemisen mutta se on helpommin sanottu kuin tehty - etenkin kun on tälläinen murehtija luonne.

Ja kun tätä omaa oloa miettii ja kuulostelee ihan kokoajan. Ymmärrän, että mies yrittää tsempata, että turhaan murehdin ja oikeesti turhaahan se onkin murehtia mihin ei voi itse mitenkään vaikuttaa. Sitä vaan on just semmonen murehtija luonteeltaan ja helposti kannan muidenkin huolet omilla harteillani.

 

[Manuelle]

Perjantaina olisi varhaisultra mutta mua pelottaa ja huolestuttaa, että sieltä tulee vaan huonoja uutisia. Mulla ei oo ollenkaan sellanen olo, että oisin enää raskaana. Tänään on siis 7+0 viikot. Rinnat on iltaisin enää vaan hieman arat, hengästyn nopeampaa ja leposyke on korkeempi. Siinäpä tän hetken oireet.

Tuskaisen pitkät päivät odotella perjantaita. Ja sitten, kun on kuitenki vielä pitkät viikot niille turvallisille viikoille mikäli siellä nyt sykkivä sydän löytyisikin. Mies vaan toteaa aina, ku puhun tästä huolesta, että "sehän kannattaa murehtia ja stressata. Sehän auttaa asiaa hirveesti." Ja toteaa vaan, että voihan niitä keskenmenoja tulla vielä monta kertaa, ku pillerit jätetty pois niin vähä aikaa sitte. Jätin ne siis maaliskuussa pois.

Täällä aivan samoja fiiliksiä! Mullakin on tänään neuvolan laskujen mukaan rv 7+0, omien laskujeni mukaan rv 6+1 - 6+6. Tuntuu, että oireita on liian vähän tai sitten en vain tunnista niitä. Rintoja aristaa, välillä on jotain tuntemusta alavatsalla ja väsyttää ehkä tavallista enemmän, siinä kaikki. Tiedän, että vähäisistä oireista huolimatta kaikki voi olla aivan hyvin, mutta on kyllä vaikea päästä eroon tästä huolesta ja pelosta.

Meillä on eka neuvola 24.7. ja olisin halunnut sitä ennen varhaisultraan, mutta ollaan tällä viikolla reissussa ja ens viikon alussa tulee sukulaisia kylään pariksi päiväksi. Haluan surra mahdolliset huonot uutiset kotona rauhassa kahdestaan puolison kanssa. En kyllä ennalta arvannut, että positiivisen raskaustestin myötä musta tulee näin kova murehtija, vaikka huolehtiminen onkin mulle tyypillistä.

 

[Herttis]

Tavallaan pahinta mitä voi itse tehdä on stressata. Se on kaikin tavoin huonoksi kropalle, raskaudelle ja omalle mielelle.
Täytyisi vaan keskittyä aivan muihin asioihin, harhauttaa itseään toisiin ajatuksiin. Mitään off-nappia tuskin kenelläkään on.

Mutta myönnän, että tiedonjanoisena ja muiden kokemuksista kiinnostuneena vähän väliä lipsahdan tälläkin foorumilla lukemaan tuota Menetyksen kokeneet puolta. Joo toki on hyvä nämäkin tietää, mutta pakko kieltää itseltä sinne meneminen taas ettei huolipallo omassa rinnassa kasva liian isoksi.
Jos jotain on menossa pieleen niin sille ei vaan voi mitään. Mutta murehtimalla voin tehdä hallaa koska se lisää stressiä. Ja se vie kaiken ilon tästä hetkestä.

Mullakaan ei ole mitään suurenmoisia oireita. Pahoinvointia ei oo vielä ollut. Ainoat on se, että voin tavallista paremmin ja pirteämmin, alavatsaa juilii edelleen, iltaisin alavatsa on myös huomattavan turpea, rinnat on isot ja kipeät.

 

[Herttis]

Missä vaiheessa teillä on näkynyt masu jo päällepäin? Tiedän, että tämä on tosi yksilöllistä ja riippuu paljon ruumiinrakenteesta, kohdun asennosta, painosta, pituudesta.

Mä oon ymmärtääkseni vasta rv 4+5, mutta alavatsa pömpöttää aika räikeästi ja pukeutuminen aiheuttaa jo nyt päänvaivaa en osannut odottaa näin aikaisin näin näkyvää turvotusta...

Onko mahdollista, että turvotus vielä asettuu? Ja ettei aikainen näkyminen tarkoita suoraan sitä, että vatsasta tulee todella iso?

 

[PikkuMyy~]

Missä vaiheessa teillä on näkynyt masu jo päällepäin? Tiedän, että tämä on tosi yksilöllistä ja riippuu paljon ruumiinrakenteesta, kohdun asennosta, painosta, pituudesta.

Mä oon ymmärtääkseni vasta rv 4+5, mutta alavatsa pömpöttää aika räikeästi ja pukeutuminen aiheuttaa jo nyt päänvaivaa en osannut odottaa näin aikaisin näin näkyvää turvotusta...

Onko mahdollista, että turvotus vielä asettuu? Ja ettei aikainen näkyminen tarkoita suoraan sitä, että vatsasta tulee todella iso?

Mulla kans pömpöttää maha ihan toden teolla paljon enemmän kun edellisissä raskauksissa, eikä farkut oikeen mee kiinni ja tuntuvat tosi kireiltä ja epämukavilta… tänään 7+3. Toivon myös, että turvotus asettuisi eikä vaan päivä päivältä lähtis pahenemaan

 

[Rimpukka]

Pakko laittaa kuva kun tuosta vauvamahan kasvusta ja koosta puhe mulla kuvassa jotain reilu rv20 vaikken ole mikään laiheliini enkä toisaalta keskivartalolihava niin silti maha lähes olematon tämä siis vuodelta 2021.

 

[Teekuppi]

Missä vaiheessa teillä on näkynyt masu jo päällepäin? Tiedän, että tämä on tosi yksilöllistä ja riippuu paljon ruumiinrakenteesta, kohdun asennosta, painosta, pituudesta.

Mä oon ymmärtääkseni vasta rv 4+5, mutta alavatsa pömpöttää aika räikeästi ja pukeutuminen aiheuttaa jo nyt päänvaivaa en osannut odottaa näin aikaisin näin näkyvää turvotusta...

Onko mahdollista, että turvotus vielä asettuu? Ja ettei aikainen näkyminen tarkoita suoraan sitä, että vatsasta tulee todella iso?

Mulla myös kamala turvotus, mahassa mutta myös kasvot ihan turvonneet

Mulla aikaisemmissakin ollut näin eikä turvotus lähtenyt raskausajalla pois, turvonnut maha muuttui vain myöhemmin raskausmahaksi

Mutta mulla muutenkin kaikissa raskauksissa tullut järjettömästi painoa (n. 30kg) ja sitten synnytyksen jälkeen oon parissa kuukaudessa riutunut entiselleen ja siitä enemmänkin. Ei siis mitenkään laihduttamalla, mutta veikkaan, että osittain imetys ja osittain se, että raskausaikana mulla on jatkuvasti etova ja oksettava olo, johon toisinaan auttaa se, että syö. Joten kierre on siinä

 

[Lavendula]

Turvotuksella mennään täälläkin 4+4! Onneksi vielä mekkokausi joka vähän helpottaa, kaikki housut tuntuu tukalalta.

 

[Kaarna]

Mä nyt kirjoittelen tänne, vaikka pää ihan sekaisin yhä tän päiväisestä testissä, mutta jos tää nyt mukana pysyisi ja joskus vaikka sit pääsisi sinne salaiseen ryhmäänkin... onko sellainen muuten jo olemassa?

Kiva kun kävin alle viikko sitten ostamassa kolmet housut ja nyt mietin että ehinkö ees niitä käyttää kun vähän jo turvottelua, luulin siis perusmenkkaturvotukseksi, että ei vielä paha mut saa nähdä

 

[Elevine]

Mä nyt kirjoittelen tänne, vaikka pää ihan sekaisin yhä tän päiväisestä testissä, mutta jos tää nyt mukana pysyisi ja joskus vaikka sit pääsisi sinne salaiseen ryhmäänkin... onko sellainen muuten jo olemassa?

Kiva kun kävin alle viikko sitten ostamassa kolmet housut ja nyt mietin että ehinkö ees niitä käyttää kun vähän jo turvottelua, luulin siis perusmenkkaturvotukseksi, että ei vielä paha mut saa nähdä

Täällä kans järkyttynyt, tänään yllätyksellisen positiivisen testin tehnyt en oo ostellut tiukkoja vaatteita kun kuopus syntyi vasta vuosi sitten

 

[Sesia]

Onnea vielä @Kaarna plussasta sinullekin! @Elevine myös!

Yksityinen kuukausiryhmä avataan kun 500 viestiä on täynnä julkisessa ryhmässä!

 

[Elevine]

Puuh!
Tuntemusten tuuletuskanavalle kai täälläkin tarvetta. Lähipiirissä useimmilla 40-vuotiailla jo vauvavuodet mennyttä elämää, minä väsyin epäsopiviin ehkäisymenetelmiin ja gynekin keväällä muotoili nätisti, ettei ehkäisyä lopetettaessa riski raskautua ole enää tämänikäisenä merkittävä. Ja tässä sitä ollaan kohtalotovereita etsimässä!

Aiemmissa raskauksissa olen kertonut ystäville / ovat selittämättömästi arvanneet varhaisessa vaiheessa ja olen pitänyt hyvänä, että ystävät ovat lähellä tapahtui mitä tapahtui. Nyt iänkin myötä tuntuu, että haluan pitää raskauden itseni ja puolison välisenä, kun entistä enemmän riskejä.

Varhaisultra viikon kuluttua, ehkä mieli muuttuu, jos kaikki ok? Onko muilla hiukan varttuneemmilla odottajilla hämmennystä?

Terkuin,
kolmesti (?) onnen potkaisema Pikku3, rv 5+6, aiemmat osumat -17 ja -20

Täällä hyvin hämmentynyt 38-v kahden äiti. Meikän kavereilla on 4-1v lapsia pääosin, ollaan myöhäisherännäisiä kaikki, mutta me miehen kanssa oltiin vähän ajateltu että kaksi olisi nyt hyvä.

Meillä kans kokeiltu 2023 kesäkuisen kuopuksen jälkeen hormonikierukkaa ja minipillereitä, mut kierukka tuntui miehelle ja pillerit ei sopineet mulle (masensi ja haluttomuutta oli). Päätettiin sit mennä riskillä, että saattaa onnistaa vaikka lapset tähän saakka olleet tosiaan koeputki-ihmeitä

Mä oon silloin tällöin testaillut varmuudeksi, nyt olin vähän ihmeissään kun tunsin ja tunnistin kohdun repäisykipuja ja tänään ollut tarve käydä pissalla 1h välein jos ei useammin.. ja siellähän oli kaksi viivaa testissä! Ollaan vähän pöllämystyneitä miehen kanssa. Ollaan vitsailtu ja puolivakavissaan mietitty, että ehkä kolmosta olisi voitu yrittää, mut 1-3 vuoden sisällä. Meillä olisi alkioita siis vielä pakkasessa. Noh, tällainen yllätys tuli meillä onneksi tämä ollut tällaista 1/3 tjottailua muutenkin, mutta 5v lapsettomuustaustalla emme oikeasti olettaneet että mitään luomua tällä ikää alkaisi.

 

[Herttis]

Jee onpa kivaa saada uusia tyyppejä maaliskuisiin! Onnea plussanneet

Kiitos mahavertaistuesta! Mäkään en oo mikään supersiro tai laiha, mutta aika normivartaloinen, keskivartalo on aina ollu mulla sellainen johon ei kerry ylimääräistä ja vyötärö erottuva. Karua kun se katoaa niin musta tulee patukka, koska raajoissa on luonnostaan enemmän tavaraa ja tästä syystä mulla on vaatteetkin valikoitunut niin, että nyt lähes kaikki tuntuu epämukavalta alavatsalla tai vähintään korostaa sen turpeutta. Onneks on tosiaan mekkokausi niin ei tarvitse änkeytyä just vaikka farkkuihin, mikä kuulostaa tällä hetkellä todella epämukavalta.
Lisäksi rinnat vaatis kohta isommat liivit ja tarvitsevat selvästi enemmän tukea, ei voi käyttää sellasia söpöjä kevyitä tuettomia toppimallisia

 

[Teekuppi]

Jee onpa kivaa saada uusia tyyppejä maaliskuisiin! Onnea plussanneet

Kiitos mahavertaistuesta! Mäkään en oo mikään supersiro tai laiha, mutta aika normivartaloinen, keskivartalo on aina ollu mulla sellainen johon ei kerry ylimääräistä ja vyötärö erottuva. Karua kun se katoaa niin musta tulee patukka, koska raajoissa on luonnostaan enemmän tavaraa ja tästä syystä mulla on vaatteetkin valikoitunut niin, että nyt lähes kaikki tuntuu epämukavalta alavatsalla tai vähintään korostaa sen turpeutta. Onneks on tosiaan mekkokausi niin ei tarvitse änkeytyä just vaikka farkkuihin, mikä kuulostaa tällä hetkellä todella epämukavalta.
Lisäksi rinnat vaatis kohta isommat liivit ja tarvitsevat selvästi enemmän tukea, ei voi käyttää sellasia söpöjä kevyitä tuettomia toppimallisia

Mua kanssa ärsyttää tää vaateasia. Tuntuu, että vaikka töissä oon aika löysissä vaatteissa (ettei tää mahapömpötys näy), niin silti työkaverit katsois mun mahaa.

Voi olla, että kuvittelen.. tai sitten ne katsoo, että kesällä uppnnut herkkuja

 

[Tanjuska87]

Yksityinen kuukausiryhmä avataan kun 500 viestiä on täynnä julkisessa ryhmässä!

Vielä 10 viestiä, niin pitäisi aueta.