Tervetuloa mukaan @Krezki
tiedän miltä susta tuntuu, mulla oli myös keskenmeno maaliskuussa. Mutta onneksi nyt kaikki hyvin ja tälläkertaa mennään maaliin saakka 
Onnea, ihana juttu! Mikä viikko teillä on nyt menossa?
Kiitos
Meillä on nyt viikot 13+0Voi että, nyt vaan yrittää harrastaa mahollisimman paljon että viikko kuluis nopsasti. Mäki ootin sitä nt-ultraa niin kauheesti, et helpotusitku tuli jo siinä vaiheessa kun astuttiin sinne ultrahuoneeseenViikko vielä nt-ultraanolisi kiva jo saada varmuus, mitä masussa tapahtuu!
Ja sinne se stressi ja huolet sitten jäikin 
Voee, mulla on vähä huono omatunto kun oon ollu niin oireeton ja samalla ihan kauhean stressaantunu siitä että ei oo oireitaMelkein kiemurtelen kateudesta kun luin täältä niin monta oireeton/pahoinvoinniton alkuraskauskokemusta! Siis niin ihanaa teille, mutta tulee oikein sellainen katkeruus miks mun kroppa on tällänen, että puolet kesästä meni inhottavissa oloissa ja pahoinvointi on ollut pahimmillaaan nyt kolmannentoista ja neljännentoista viikon kohdalla kun joidenkin lähteiden mukaan "pitäisi" jo helpottaa
No toki näen etten ole yksin vaan on täällä muitakin oireisia. Onneksi tämä ei sentään ole hyperemeesiä, mutta olisin kyllä enemmän kuin valmis pitämään edes yhden vapaapäivän pahoinvoinnista
Tosi järkevää.
Voee, mulla on vähä huono omatunto kun oon ollu niin oireeton ja samalla ihan kauhean stressaantunu siitä että ei oo oireita
Voiku osaisin jotenki tsempata paremmin, toivottavasti siel alkais pian helpottaa!
Itsekin sieltä heinäkuun puolivälin tienoilta ollut ihan pois pelistä fyysisesti ja sen myötä myös henkisesti. Ja odotin sitä ekan kolmanneksen loppua kuin kuuta nousevaa että silloin tää pahoinvointi loppuu - no ei loppunut ja edelleen näin 13+5 paha olo ja lamaannuttava väsymys vaivaa. Pahoinvointilääkkeellä vähän olo helpottanut mut ei niin paljoa että mihinkään normaaliin elämään vieläkään kykenisi. Koko ajan myös pelko siitä että entä jos tää ei oikeesti lopukaan, enhän voi tietää kun ekaa kertaa tässä tilanteessa ollaan. Ootko sä pystynyt olemaan töissä normaalisti?
Vaikka tottakai mahtava homma teille kaikille jotka näihin onnekkaisiin kuuluu
Mullakin pahoinvointi nosti taas päätään rv13 ja se tuntuu menevän aaltoillen, sen lisäksi kiusaa unettomuus ja yöheräilyt, mikä on ihan sairaan rasittavaa ja ahdistavaa. Päikkäreitä nukun edelleen kun pystyn. On ihan hirveän vaikeaa yrittää nauttia raskaudesta kun on jatkuvasti jotain, mikä vaivaa eikä olla vielä edes loppuraskaudessa 
Vaikeaa keskittyä myös normaaliin elämiseen, töihin ja arkeen ja nauttia pienistä jutuista. Että ei tämä keskiraskautta kohden meneminen ainakaan ole vielä oloja helpottanut. Sain ekan neuvolakäynnin jälkeen reseptin xonveaan. Siitä oli apua alle viikon 3 tbl/pv annostuksella ennen kuin etominen ja oksentelu (1-2krt/pv) palasivat kuvioihin. Kokeilin nostaa annostusta, mutta se ei auttanut. 2,5 viikkoa sitä söin kunnes neuvolalääkäri totesi, että kuulostaa siltä, että vaste on huono. Lääkäri varoitteli, että myös xonvean lopettaminen voi aiheuttaa pahoinvointia, joten todellisen voinnin voisi tietää vasta kun lääkkeen lopetuksesta on mennyt useampia päiviä. Päätin sitten lopettaa lääkkeen. Pahoinvointi pysyi samalla tasolla kuin lääkettä syödessä, mutta väsymys ei ole enää ollut niin paha. Edellisessä raskaudessa muistaakseni helpotti joskus rv 14-15 tienoilla. Nyt menossa rv 11+5 eli hetken voi joutua vielä kärvistelemään. Toivottavasti teillä muilla pahoinvointi väistyy pian!Otettiin esikoiselle tää raskausaikana otettava vakuutus. Ei olla vielä tarvittu, mutta varmaan otetaan varuilta tulevalle lapselle sama.
)Oon ihan täsmälleen samaa mieltä, mutta tässä asiassa tunne vie järkeä kuusnolla
Ja sillähän ne vakuutusyhtiöt pelaakin, luo tunteen, että vakuuttamalla pidät rakkaasi turvassa.Vähän samoja ajatuksia täälläkin. Itellä ei oo kauheasti tarvinnu käyttää julkisia palveluja aikuisiällä, kun työterveys on yksityisellä. Jännittää että osaisinko edes toimia julkisella puolella, kun oon tottunut aina tuohon yksityiseen ja nopeaan hoitoonOtettiin esikoiselle tää raskausaikana otettava vakuutus. Ei olla vielä tarvittu, mutta varmaan otetaan varuilta tulevalle lapselle sama.
Ajattelen, että maksetaan vähän mielenrauhasta, vaikka ei lääkärille tulisikaan tarvetta. Huolettaa tosi paljon sote-palvelujen tulevaisuus ja saatavuus, niin kai se ”on pakko” vakuutus ottaa, kun rahaa kerta on. Samaan aikaan masentaa, että täällä valutaan pikkuhiljaa kohti jenkkilän mallia, että vakuutus pitää olla… Haluaisin ajatella, että ehkä meidän käynti tarpeen vaatiessa yksityisellä säästää resursseja ja päivystyksen jonotusaikaa sellaisilta henkilöiltä, joilla ei ole mahdollisuutta vakuutukseen. Silti huono omatunto, että olen osa systeemiä, jonka en haluaisi olevan olemassa. Monia tuttuja on hoitajia ja lääkäreitä, ja pelottaa tosi paljon julkisen puolen tilanne, onkohan kohta lääkäreitäkään kuin yksityisellä… (Joo, aihe ahdistaa
Itkevän vauvan kanssa päivystyksessä yömyöhään jonottaminen kuulostaa vähän ahdistavalta.. Tämä on kyllä varmaan vaan itseni luoma kauhukuva. 