Ihan aiheellisia pelkoja, toivottavasti tosiaan pääset keskutelemaan kunnolla asiasta. Ja aiemmin mainitsit että epiduraali ei ollut onnistunut, mutta varmasti lääkärit pystyvät löytämään sopivan keinon sektioon jos sinne päädytte.Lainaan suoraan Duodecimistä:
Onneksi kaksi edellistä on mennyt yliajalle, ja ensimmäinenkin kaksi päivää yli lasketun, joten tuo ennenaikainen synnytyäminen ei ole minulle ominaista, mutta tässä tilanteessa ei tietysti voi koskaan tietää. Ja hätäsektioonhan se tulee todennäköisesti menemään välittömästi, jos synnytys käynnistyy.
- "Etiseen istukkaan liittyy huomattava verenvuotoriski, joka kasvaa raskauden edetessä, kun kohdunkaula lyhenee ja avautuu.
- Ennenaikaisen synnytyksen riski on merkittävä."
Täytyy koittaa elää päivä kerrallaan raskauden kanssa, mutta samalla, kun iloitsen siitä, että raskaus on edennyt päivän pidemmälle, tuleva sektio on päivän lähempänä.
Onneksi minulla on aika pian seuraava neuvola, täytyy siellä sitten keskustella tästä pelosta. Koen sektion kaikilla tavoilla luonnottomana, en halua, että vauva on lääkkeissä, en halua olla itse lääkkeissä, pelkään, että imetys ei onnistu, pelkään, etten pysty luomaan kiintymyssuhdetta vauvaan, jota en ole synnyttänyt. Sen lisäksi, että pelkään itse toimenpidettä ja kaikkea siihen liittyvää hysteerisesti.
Mulla tuli kiireellinen sektio ja vaikka uskon että mun kroppa ei ollut vielä täysin valmis synnytykseen (viikolla 35), niin siltikin saatiin myös imetys onnistumaan. Alkuun vaan tuli pumpattua paljon niin kyllä se maito lähti sieltä sitten tulemaan.
Ja vaikka et välttämättä heti saisi kiintymyssuhdetta vauvan kanssa, niin se varmasti ajan kanssa kasvaa. Onhan se yleistä ihan normaalistikin että se ottaa aikansa.
Toivottavasti saisit pian vähän helpotusta pelkoihin niin että pystyisit myös nauttimaan loppuraskaudesta