Lukija varoitus; traumaattinen keskenmeno
Saa kysyä! Joo, valitettavasti mulla edellinen mies halusi muuttaa uuteen asuntoon sen jälkeen kun saatiin raskaudesta tietää, hirveä muutto stressi ja oltiin kaksi viikkoa siellä uudessa asunnossa asuttu kun mies ilmoitti että ei tästä tuu mitään, hän lähtee nyt.
Taisin valitettavasti stressata pienen poikani elinkelvottomaksi, sillä kaksi viikkoa musta tuntui kuin olisin ollut kuollut, sydäntä särki niin, enkä tehnyt muuta kuin huusin lohduttomasti menetettyä parisuhdetta ja pelkoa yksinhuoltajuudesta.
Seuraava ultra olisi ollut seuraavalla viikolla, mutta heräsin perjantai aamuyöstä jäätävään horkkaan ja yritin päästä sairaalaan. Korona-aika, joten ei otettu vastaan ilman testiä, jonka sain vasta myöhemmin päivälle. Tiesin että korkea kuume kun oli niin pirun kylmä, luita ja ytimiä särki niin pirusti ja tärisin kaikissa villa vaatteissa sukista pipoon ja hanskoihin sekä kaulahuiviin, mutta ajattelin että flunssa iskenyt ja tuntuu rankemmin näin raskaana.
Vanhemmat tulivat viemään mut testiin ja olivat kauhuissaan kun näkivät mut. Klo 12 kävin testissä, sitten vanhempien luona klo 15 alkoi vedet mennä. Soitin Naistenklinikalle mistä kysyttiin että olenko varma etten vaan pissinyt housuun. Ottivat lopulta eristykseen. Kuumetta oli 42°C kun sairaalassa vihdoin mittasivat klo 16.
Ultraan pääsin klo 19, missä todettiin eloton sikiö, vastasi viikkoja 14+6-15+4. Oli sen verran iso, että jouduin synnyttämään, ja ulos tuli mitä suloisin poika, joka oli kyllä valitettavasti jo jonkun aikaa masussa ollut kuolleena, hoitaja varoitteli että ei kannata katsoa, sillä hän oli jo vähän... No ei niin kasassa.
Sain siis todella pahan verenmyrkytyksen kuolleen sikiöni takia ja meinasin itsekin kuolla. Vietin reippaan viikon Naistenklinikalla letkuissa ja sitten palasin tyhjään kotiini. Nyt tosin täysin tyhjään.
Pahoittelut pitkästä viestistä, tämä on ensimmäinen kerta kun asiasta kenellekään perheen, pomon ja kummitädin lisäksi kerron. Onni onnettomuudessa, sillä mies oli täys
, mutta harmi sillä juuri torstaina päätin, että kyllä mä tän lapsen haluan vaikka yksin olisinkin ja kyllä mä tähän pystyn. Meinasin kaikki FB ilmoitukset laittaa, mutta alaselkä särki jo silloin, joten kävin ajoissa nukkumaan. Olisipa ollut ikävää laittaa heti seuraavana päivänä että sori, tulikin keskenmeno!Uskon, että näin oli tarkoitettu, ja nyt kaikki menee hyvin, takana aivan uskomaton mies jonka kanssa tulee ihan just kaksi vuotta täyteen
P.S. Tämä tapahtui tosiaan jo 4.9.2021
Muokattu viimeksi:
mulla nyt 5+4 ja vielä kaks viikkoa (no okei, 12,5 päivää 
) pitäs jaksaa odottaa varhaisultraan. 99% ajasta on oireetonta, nii on tosi epätodellinen olo koko ajan. Toki mulla on joka raskaudessa ollu nää ekat viikot samanlaisia, mutta yhtä outoa tää on silti. 
Ja samaa mieltä olen, että hyvä et kirjoitit! Nyt kun olet uuden raskauden alussa, oli varmaan hyväkin päästää tuo kokemus ulos. Olen onnellinen puolestasi, että nyt sinun ei tarvitse pelätä parisuhteesi puolesta, vaan saat keskittyä kasvavaan elämään. 
ja kauheaa tuo ettei heti ole saanut apua. Eikä tosiaan tarvitse anteeksi pyydellä. Mutta ihana kuulla että asiat on nyt paremmin ja aivan erilaiset lähtökohdat 
Ei herranjestas. Oma tilanne ei tunnukaan nyt niin pahalta, kun vertaa sinun kokemukseen. Voileipäkeksit täälläkin on tuttu juttu, ja kaikki juotavassa muodossa oleva uppoaa onneksi paremmin. Ja on helppo oksentaa. 
Esikoisen aikana ostin paljon neutraalia ennen kuin sukupuoli selvisi, mutta käytännössä varmaan kaikki ne jäi käyttämättä.