Yleinen keskustelu

Hei, täällä myös yksi joulukuisen esikoisen odottaja. ❤ Laskettu aika näyttäisi olevan 7.12. Kiva liittyä mukaan keskusteluun, täällä näyttää olevan enemmän aktiivisuutta kuin Kaksplussan vastaavassa ketjussa.

Onko teillä muilla jo raskausoireita? Itselläni ei ole muita oireita kuin rintojen arkuus (tänä aamuna kun mies halasi, oikein säpsähdin kun sattui niin paljon) ja hieman nuhainen olo, mutta en tiedä onko se raskausoire vai onko vain nuhaa 😅
 
Hei, täällä myös yksi joulukuisen esikoisen odottaja. ❤ Laskettu aika näyttäisi olevan 7.12. Kiva liittyä mukaan keskusteluun, täällä näyttää olevan enemmän aktiivisuutta kuin Kaksplussan vastaavassa ketjussa.

Onko teillä muilla jo raskausoireita? Itselläni ei ole muita oireita kuin rintojen arkuus (tänä aamuna kun mies halasi, oikein säpsähdin kun sattui niin paljon) ja hieman nuhainen olo, mutta en tiedä onko se raskausoire vai onko vain nuhaa 😅
Onnea ja tervetuloa mukaan! Mulla myös lieviä flunssa-oireita. Toki varmaan lapsilta saatu tauti kun hekin flunssassa.
 
Hei, täällä myös yksi joulukuisen esikoisen odottaja. ❤ Laskettu aika näyttäisi olevan 7.12. Kiva liittyä mukaan keskusteluun, täällä näyttää olevan enemmän aktiivisuutta kuin Kaksplussan vastaavassa ketjussa.

Onko teillä muilla jo raskausoireita? Itselläni ei ole muita oireita kuin rintojen arkuus (tänä aamuna kun mies halasi, oikein säpsähdin kun sattui niin paljon) ja hieman nuhainen olo, mutta en tiedä onko se raskausoire vai onko vain nuhaa 😅
Onnea ja tervetuloa!

Mulla on ollut nuhaa/flunssaa jo oletetusta menkkojen alkupäivästä. Mahaa on nippaillut välillä ja sattunut menkkakipumaisesti kans päivittäin jo ennen sitä oletettua alkupäivää, tissit olleet kipeet jo puolesta välistä kiertoa (tää on normaalia mulle menkkakierrossa, mut jatkunut), päänsärkyä välillä, olikohan muuta 😅 ei mitään voimakkaita oireita 😇 eri tavalla tuntuu nälkäkin nyt!
 
Hei kaikki, mä plussasin eilen aamulla hailakan plussan ja tänään iltapäivällä toisen mokoman. Huomenna aamusta teen vielä tommosen pregcheck testin ja jos tulee kolmas "haamu" niin haen herkemmän (10mlU?) testin, joita googlailun perusteella ainakin ilmeisesti kaikki clearbluet on.

Edelliset menkat alkoi 5.3. Ja kierto n. 28pv, ja Flon mukaan LA olis 10.12. ja tää on mulle aivan shokkiuutinen mutta löysin sitten tieni rankan googlailun jälkeen onneksi tänne foorumille. 😄 en osaa edes laskea noita viikkoja mutta jonkin laskurin mukaan olisin 4+2, kyllähän tässä vaiheessa sen viivan kuuluis olla jo aika tumma?

Ja mulla kans flunssanen olo ollut pari päivää, kuuluuko sekin asiaan? Ihan hävettää miten voikin olla näin pihalla miten raskaus toimii 😆
 
Hei kaikki, mä plussasin eilen aamulla hailakan plussan ja tänään iltapäivällä toisen mokoman. Huomenna aamusta teen vielä tommosen pregcheck testin ja jos tulee kolmas "haamu" niin haen herkemmän (10mlU?) testin, joita googlailun perusteella ainakin ilmeisesti kaikki clearbluet on.

Edelliset menkat alkoi 5.3. Ja kierto n. 28pv, ja Flon mukaan LA olis 10.12. ja tää on mulle aivan shokkiuutinen mutta löysin sitten tieni rankan googlailun jälkeen onneksi tänne foorumille. 😄 en osaa edes laskea noita viikkoja mutta jonkin laskurin mukaan olisin 4+2, kyllähän tässä vaiheessa sen viivan kuuluis olla jo aika tumma?

Ja mulla kans flunssanen olo ollut pari päivää, kuuluuko sekin asiaan? Ihan hävettää miten voikin olla näin pihalla miten raskaus toimii 😆
Onnea!
En tiedä laskeeko vastustuskyky jotenkin raskauden alkaessa vai mikä on kun musta tuntuu että itsellä jokaisen plussan (9) aikoihin on tullut jotain lievää tautia.
Oletko omaa kiertoasi tarkemmin seuraillut? Voihan se olla että ovuloit vähän "normaalia" myöhemmin, toki nuo raskaustestitkään ei ole mitään absoluuttisia mittareita :)
 
Hei kaikki, mä plussasin eilen aamulla hailakan plussan ja tänään iltapäivällä toisen mokoman. Huomenna aamusta teen vielä tommosen pregcheck testin ja jos tulee kolmas "haamu" niin haen herkemmän (10mlU?) testin, joita googlailun perusteella ainakin ilmeisesti kaikki clearbluet on.

Edelliset menkat alkoi 5.3. Ja kierto n. 28pv, ja Flon mukaan LA olis 10.12. ja tää on mulle aivan shokkiuutinen mutta löysin sitten tieni rankan googlailun jälkeen onneksi tänne foorumille. 😄 en osaa edes laskea noita viikkoja mutta jonkin laskurin mukaan olisin 4+2, kyllähän tässä vaiheessa sen viivan kuuluis olla jo aika tumma?

Ja mulla kans flunssanen olo ollut pari päivää, kuuluuko sekin asiaan? Ihan hävettää miten voikin olla näin pihalla miten raskaus toimii 😆
Tervetuloa! Saako tässä tilanteessa onnitella?

Viikot on helpoin itselle ainakin laskea viimesimpien kuukautisten alkupäivästä joka on 0+0 ja siitä viikon viimeinen päivä on 0+6. Siihen sai itekin käyttää ihan muutaman ajatuksen 😂
Mulla tuli selvä, mut vähän hailakka eka plussa 4+2 ja tein uuden 4+4, niin se oli jo hyvä plussa ✌🏻 sen jälkeen en oo tehnyt testejä lainkaan.

Mulle tää on kans eka raskaus ja eka plussa ikinä, niin on jotunut googletteleen kaikenlaista 😁 mutta menkkakivut ilman verta oli mun selkein oire raskaudesta, mutta flunssaa mulla on ollut myös. Hyvä, että löysit tänne! 😇
 
Sain muuten postissa neuvolasta paperit täytettäväksi 😁 pari viikkoa vielä!
 
Kiitos molemmille ja onnea teillekin odotukseen! 🥰 mä vaan kokoajan odotan että aikaa kuluisi että saisin tehdä lisätestauksia! Ja siis vaikka raskaus(? kysymysmerkillä koska en jotenkin usko tätä???) nyt tulikin vähän yllätyksenä niin elämäntilanne ja parisuhde on vakaalla pohjalla ja pieni tulokas on enemmän kuin tervetullut. Mutta kun miehen kanssa haamuviivoja ihmeteltiin niin jotenkin pelkään joka kerta vessassa käydessä että menkat oliskin alkanut. Ei tunnu siltä että voisin olla raskaana. Kun eihän tämä tunnu miltään ainakaan vielä fyysisesti 😅 lisäksi mietin että onko nuo nyt sitten jotain viivanpaikkoja, mutta aina ennen kun oon tehnyt niin ei ole ollut toisen viivan lisäksi MITÄÄN. Ja luin että jos testissä näkyy edes hailu toinen viiva niin totta se olisi!

Nyt oon koko päivän googlaillut miten keskenmeno ja biokemiallinen raskaus on superyleisiä ja jokin kamala pelko on iskostunut takaraivoon että pian ne menkat sitten alkaa. En jotenkin uskalla innostua tästä, enkä ole muille puhunutkaan kuin miehelle. Missä vaiheessa plussasta voi edes kertoa perheelle ja ystäville? Mitä jos se onkin vain kemiallinen, ja menkat alkaakin? Tuntuu niin todella hölmöltä olla näin ulapalla, kun vaikka lapsia oonkin aina halunnut niin ei olla koskaan päätetty että NYT ollaan valmiita vanhemmiksi.

Ihanaa kun tänne voi vähän purkaa ajatuksia, kiitos kun olette. ❤️
 
Kiitos molemmille ja onnea teillekin odotukseen! 🥰 mä vaan kokoajan odotan että aikaa kuluisi että saisin tehdä lisätestauksia! Ja siis vaikka raskaus(? kysymysmerkillä koska en jotenkin usko tätä???) nyt tulikin vähän yllätyksenä niin elämäntilanne ja parisuhde on vakaalla pohjalla ja pieni tulokas on enemmän kuin tervetullut. Mutta kun miehen kanssa haamuviivoja ihmeteltiin niin jotenkin pelkään joka kerta vessassa käydessä että menkat oliskin alkanut. Ei tunnu siltä että voisin olla raskaana. Kun eihän tämä tunnu miltään ainakaan vielä fyysisesti 😅 lisäksi mietin että onko nuo nyt sitten jotain viivanpaikkoja, mutta aina ennen kun oon tehnyt niin ei ole ollut toisen viivan lisäksi MITÄÄN. Ja luin että jos testissä näkyy edes hailu toinen viiva niin totta se olisi!

Nyt oon koko päivän googlaillut miten keskenmeno ja biokemiallinen raskaus on superyleisiä ja jokin kamala pelko on iskostunut takaraivoon että pian ne menkat sitten alkaa. En jotenkin uskalla innostua tästä, enkä ole muille puhunutkaan kuin miehelle. Missä vaiheessa plussasta voi edes kertoa perheelle ja ystäville? Mitä jos se onkin vain kemiallinen, ja menkat alkaakin? Tuntuu niin todella hölmöltä olla näin ulapalla, kun vaikka lapsia oonkin aina halunnut niin ei olla koskaan päätetty että NYT ollaan valmiita vanhemmiksi.

Ihanaa kun tänne voi vähän purkaa ajatuksia, kiitos kun olette. ❤️
Nämä on jokaiselle ihan itselle sopivia juttuja kuka kertoo milloinkin.
Meillä ihan ensimmäinen raskaus meni kesken 12v sitten. Sen jälkeen myös tullut onnistuneiden raskauksien jälkeen keskemenoja. Ei (onneksi?) ehditty kertomaan niistä läheisille. Keskenmenot jättänyt sellaisen pelon raskauksiin että kerrottu ollaan läheisille rv 13-17 välillä. Mä en halua siinä akuuteimmassa surussa puhua aiheesta kenenkään kanssa, niin en halua myöskään olla tilanteessa jossa pitäisi ilmoitella ettei vauvaa olekkaan tulossa. Joku toinen taas voi saada sellaisessa tilanteessa tukea läheisistä.
 
Nämä on jokaiselle ihan itselle sopivia juttuja kuka kertoo milloinkin.
Meillä ihan ensimmäinen raskaus meni kesken 12v sitten. Sen jälkeen myös tullut onnistuneiden raskauksien jälkeen keskemenoja. Ei (onneksi?) ehditty kertomaan niistä läheisille. Keskenmenot jättänyt sellaisen pelon raskauksiin että kerrottu ollaan läheisille rv 13-17 välillä. Mä en halua siinä akuuteimmassa surussa puhua aiheesta kenenkään kanssa, niin en halua myöskään olla tilanteessa jossa pitäisi ilmoitella ettei vauvaa olekkaan tulossa. Joku toinen taas voi saada sellaisessa tilanteessa tukea läheisistä.
Ymmärrän, tähän ei taida olla mitään yhtä hyvää tapaa vaan se pitää itse harkita miten ja missä vaiheessa sen haluaa tuoda esiin. Pahoittelut keskenmenoistasi, toivon että kaikki menee nyt hyvin ❤️
 
Kiitos molemmille ja onnea teillekin odotukseen! 🥰 mä vaan kokoajan odotan että aikaa kuluisi että saisin tehdä lisätestauksia! Ja siis vaikka raskaus(? kysymysmerkillä koska en jotenkin usko tätä???) nyt tulikin vähän yllätyksenä niin elämäntilanne ja parisuhde on vakaalla pohjalla ja pieni tulokas on enemmän kuin tervetullut. Mutta kun miehen kanssa haamuviivoja ihmeteltiin niin jotenkin pelkään joka kerta vessassa käydessä että menkat oliskin alkanut. Ei tunnu siltä että voisin olla raskaana. Kun eihän tämä tunnu miltään ainakaan vielä fyysisesti 😅 lisäksi mietin että onko nuo nyt sitten jotain viivanpaikkoja, mutta aina ennen kun oon tehnyt niin ei ole ollut toisen viivan lisäksi MITÄÄN. Ja luin että jos testissä näkyy edes hailu toinen viiva niin totta se olisi!

Nyt oon koko päivän googlaillut miten keskenmeno ja biokemiallinen raskaus on superyleisiä ja jokin kamala pelko on iskostunut takaraivoon että pian ne menkat sitten alkaa. En jotenkin uskalla innostua tästä, enkä ole muille puhunutkaan kuin miehelle. Missä vaiheessa plussasta voi edes kertoa perheelle ja ystäville? Mitä jos se onkin vain kemiallinen, ja menkat alkaakin? Tuntuu niin todella hölmöltä olla näin ulapalla, kun vaikka lapsia oonkin aina halunnut niin ei olla koskaan päätetty että NYT ollaan valmiita vanhemmiksi.

Ihanaa kun tänne voi vähän purkaa ajatuksia, kiitos kun olette. ❤️
Mä oon paininu saman asian kanssa, että missä vaiheessa kertoo. Tähän kuulin hyvän ehdotuksen, että kertoo niille, joilta kokisi kaipaavansa tukea myös mahdollisessa keskenmenotilanteessa. Mä yritän tällä hetkellä ajatella, että niin kauan oon raskaana, kun ei tuu suurempia verenvuotoja tai kipuja ja oonkin nyt kertonut sitten muutamille ihmisille 🙏🏻 pohdin sitäkin, että julkistaisi ns. isommalle yleisölle(kavereille/tutuille = some) aikasintaan ekan kolmanneksen jälkeen, mutta perheelle ja lähimmille ystäville voi kertoa ja aiemmin 😇

Mitä papereita sinne täytellään? Itse olen varmasti maanantaina neuvolaan yhteydessä, jos tuo huomisaamunkin testi paljastaa toisen viivan. 😄
Tossa on esitietolomake neuvolaa varten, ruokavaliokysely ja alkoholin käyttöön liittyvä kysely ainakin 😄 ja sit infopapereita
 
Tervetuloa silkkipakastimelle minunkin puolestani ja onnittelut tosiaan kaikille raskauksista ❤😊 Mietin, että haluaisitteko kertoa itsestänne jotain pientä esittelyä (ymmärrän, ettei varmasti netissä halua kertoa kovin tarkasti, mutta tyyliin ikä, kuinka mones lapsi, millainen tie on ollut raskauteen?). Ainakin minusta olisi kiva saada vähän tutustua, että millaisten ihmisten kanssa täällä juttelee 😊

Itse olen 30v ja mieheni on 39v, ja tosiaan odotamme esikoista. Olemme olleet yhdessä 5 vuotta ja minä olen toivonut/ajatellut lasta oikeastaan suhteemme alusta alkaen, mutta mies ei kokenut olevansa valmis aiemmin. Nyt vuodenvaihteessa mies yhtäkkiä otti puheeksi, että haluaisi alkaa yrittää ja aloimmekin heti. Raskaus alkoikin yllättävän nopeasti (plussa maaliskuussa) ja ehkä sen takia tuntuukin vielä niin epätodelliselta, ikään kuin "liian hyvää ollakseen totta". Yritän vain pitää mielen rauhallisena ja luottaa, että kaikki menee niinkuin on tarkoitettu. 💛 On ollut myös ihana nähdä, että mies on nyt ihan innolla mukana raskaudessa ja fiilistelee sitä ja suunnittelee tulevaisuutta 🥰 kun viime vuosien aikana välillä jo epäilin, että tuleeko hän ollenkaan "olemaan valmis". Ilmeisesti tarvitsi vain oman aikansa! Tein ensimmäisen positiivisen raskaustestin toissasunnuntaina, joten tässä on vähän aikaa jo ehditty sulatella uutista, mutta vieläkään ei tahdo uskoa todeksi 🙈

Meillä ensimmäinen neuvola varattu toukokuun alkuun. Tiedättekö, ultrataanko jo sillä käynnillä, vai mitä siellä tehdään (jos oikein laskin niin silloin viikko 8+)? Mille viikoille teillä muilla on ensimmäiset neuvolat? 😊
 
Mä oon paininu saman asian kanssa, että missä vaiheessa kertoo. Tähän kuulin hyvän ehdotuksen, että kertoo niille, joilta kokisi kaipaavansa tukea myös mahdollisessa keskenmenotilanteessa. Mä yritän tällä hetkellä ajatella, että niin kauan oon raskaana, kun ei tuu suurempia verenvuotoja tai kipuja ja oonkin nyt kertonut sitten muutamille ihmisille 🙏🏻 pohdin sitäkin, että julkistaisi ns. isommalle yleisölle(kavereille/tutuille = some) aikasintaan ekan kolmanneksen jälkeen, mutta perheelle ja lähimmille ystäville voi kertoa ja aiemmin 😇


Tossa on esitietolomake neuvolaa varten, ruokavaliokysely ja alkoholin käyttöön liittyvä kysely ainakin 😄 ja sit infopapereita
Joo tuo kuulostaa kyllä aiva itsellenikin sopivalta suunnitelmalta. Someen tietty pitää jossain kohtaa munkin julkistaa, mutta tosiaan ehkä sen vasta sitten myöhemmässä vaiheessa. Parille läheisimmälle ystävälle ja perheenjäsenille voisin kertoa jo vaikka piankin! Tekis melkein mieli vaan kailottaa tätä jo joka tuuttiin 😅 joku sanoi mielestäni tosi kivasti ja lohduttavasti toisella alustalla, että raskaus on siksi niin pitkä että ensimmäistään odottava ehtii kasvaa äidiksi.
 
Kiitos molemmille ja onnea teillekin odotukseen! 🥰 mä vaan kokoajan odotan että aikaa kuluisi että saisin tehdä lisätestauksia! Ja siis vaikka raskaus(? kysymysmerkillä koska en jotenkin usko tätä???) nyt tulikin vähän yllätyksenä niin elämäntilanne ja parisuhde on vakaalla pohjalla ja pieni tulokas on enemmän kuin tervetullut. Mutta kun miehen kanssa haamuviivoja ihmeteltiin niin jotenkin pelkään joka kerta vessassa käydessä että menkat oliskin alkanut. Ei tunnu siltä että voisin olla raskaana. Kun eihän tämä tunnu miltään ainakaan vielä fyysisesti 😅 lisäksi mietin että onko nuo nyt sitten jotain viivanpaikkoja, mutta aina ennen kun oon tehnyt niin ei ole ollut toisen viivan lisäksi MITÄÄN. Ja luin että jos testissä näkyy edes hailu toinen viiva niin totta se olisi!

Nyt oon koko päivän googlaillut miten keskenmeno ja biokemiallinen raskaus on superyleisiä ja jokin kamala pelko on iskostunut takaraivoon että pian ne menkat sitten alkaa. En jotenkin uskalla innostua tästä, enkä ole muille puhunutkaan kuin miehelle. Missä vaiheessa plussasta voi edes kertoa perheelle ja ystäville? Mitä jos se onkin vain kemiallinen, ja menkat alkaakin? Tuntuu niin todella hölmöltä olla näin ulapalla, kun vaikka lapsia oonkin aina halunnut niin ei olla koskaan päätetty että NYT ollaan valmiita vanhemmiksi.

Ihanaa kun tänne voi vähän purkaa ajatuksia, kiitos kun olette. ❤️

Tosiaan kukin harkitsee omalla kohdallaan, milloin on sopiva aika kertoa 😊 Siihen ei varmasti ole oikeaa eikä väärää. Me olemme suunnitelleet, että pitäisimme raskauden kokonaan salaisuutena, kunnes ensimmäinen kolmannes on ohi. Tämä juuri sen takia, että jos jotain ikävää sattuisi, niin voitaisiin surra se keskenämme eikä oltaisi "velvollisia" selittämään muille. Mutta tuntuuhan se kolme kuukautta ihan älyttömän pitkältä ajalta pitää tällaista salaisuutena! 😄 Töissä saatan joutua kertomaan jo aiemmin, sillä työnkuvani on sellainen, että kalenteria suunnitellaan pitkälle eteenpäin ja en halua esim. lupautua johonkin pitkään projektiin, jos tiedän (oletan) jääväni pois kesken kaiken. 🙂
 
Tervetuloa silkkipakastimelle minunkin puolestani ja onnittelut tosiaan kaikille raskauksista ❤😊 Mietin, että haluaisitteko kertoa itsestänne jotain pientä esittelyä (ymmärrän, ettei varmasti netissä halua kertoa kovin tarkasti, mutta tyyliin ikä, kuinka mones lapsi, millainen tie on ollut raskauteen?). Ainakin minusta olisi kiva saada vähän tutustua, että millaisten ihmisten kanssa täällä juttelee 😊

Itse olen 30v ja mieheni on 39v, ja tosiaan odotamme esikoista. Olemme olleet yhdessä 5 vuotta ja minä olen toivonut/ajatellut lasta oikeastaan suhteemme alusta alkaen, mutta mies ei kokenut olevansa valmis aiemmin. Nyt vuodenvaihteessa mies yhtäkkiä otti puheeksi, että haluaisi alkaa yrittää ja aloimmekin heti. Raskaus alkoikin yllättävän nopeasti (plussa maaliskuussa) ja ehkä sen takia tuntuukin vielä niin epätodelliselta, ikään kuin "liian hyvää ollakseen totta". Yritän vain pitää mielen rauhallisena ja luottaa, että kaikki menee niinkuin on tarkoitettu. 💛 On ollut myös ihana nähdä, että mies on nyt ihan innolla mukana raskaudessa ja fiilistelee sitä ja suunnittelee tulevaisuutta 🥰 kun viime vuosien aikana välillä jo epäilin, että tuleeko hän ollenkaan "olemaan valmis". Ilmeisesti tarvitsi vain oman aikansa! Tein ensimmäisen positiivisen raskaustestin toissasunnuntaina, joten tässä on vähän aikaa jo ehditty sulatella uutista, mutta vieläkään ei tahdo uskoa todeksi 🙈

Meillä ensimmäinen neuvola varattu toukokuun alkuun. Tiedättekö, ultrataanko jo sillä käynnillä, vai mitä siellä tehdään (jos oikein laskin niin silloin viikko 8+)? Mille viikoille teillä muilla on ensimmäiset neuvolat? 😊
Kiitos ja onnea sinnekin! 😍

Mä oon 27v, miehen kanssa yhdessä oltu 4 vuotta. Tein elämäni ensimmäisen hailakan positiivisen testin eilen ja toisen tänään iltapäivällä. 😄 eli oon varmaan vähän liian aikaisin nyt täällä mutta vastaanotto on onneksi ollut tähän asti aivan ihana. Huomenna pissin tikulle vielä uudestaan ja todennäköisesti haen vielä pari testiä lisää varmuuden vuoksi ja maanantaina soittelen neuvolaan että sais sitten myöskin enemmän varmuutta ja ihan face to face jutella jollekin, joka neuvoo ensikertalaista. 😄
 
@silkkipakastin juuri niin 😇 siis musta on kans tuntunu tosi oudolta, kun tekis mieli vaan kertoa tästä raskaudesta, minä joka aiemmin olin että en halua omia lapsia 😅 mut sit kuitenkin jokin jarruttaa, etten ihan nyt joka tuutissa huuda 😂

Me ollaan miehen kanssa molemmat 33v, yhdessä ollaan oltu melkeen 9,5v ja naimisissa viime loppukesästä ja siitä asti "yritetty" ❤️ nyt sitten tärppäsi omana synttäriviikonloppuna ja molemmille tämä on esikoinen 💜 viime viikolla plussasin myös elämäni eka kerran ja tein kaksi testiä kahden päivän erolla. Vielä on jemiksessä yksi testi, että vois esimerkiksi ens viikolla taas kokeilla 😄

Mulla on eka neuvola tasan kahen viikon päästä 19.4. ja oon sillon viikoilla 7+4, varhaisultra on päivää aiemmin 🙏🏻 ekalla käynnillä ei vielä ultrata, vaan se tehdään yleensä viikoilla 11+0-13+6 ja samalla pitää päättää osallistuuko seulontoihin vai ei 😊
 
Minä 32. Mies vuoden vanhempi. Lapsesta saakka tunnettu. Lapsia ennestään 4. Yhdessä ollaan oltu 15v ajan, joista 13v enemmän ja vähemmän yritetty saada lapsia alulle. Ensin oli diagnoosina selittämätön lapsettomuus, sen jälkeen sekundaarinen lapsettomuus. Tämän jälkeen jotain tapahtui ja 3 seuraavaa raskautta alkanut nopeasti.

Neljännen lapsen syntymän jälkeen (3/21) todettiin että kyllä meille vielä yksi sopisi ja ei otettu mitään ehkäisyä käyttöön. 10/21 alettiin kunnolla yrittämään. Vuosi meni plussan saamiseen, oli heterotooppinen raskaus, toinen munatorvi repesi ja poistettiin, kohdussa olevasta ei myöskään vauvaa tullut.
Uusissa lapsettomuustutkimuksissa yksityisellä huomattattiin että oma munasolujen tuotanto on jo heikkoa ikään nähden. Seuraava raskaus taas siitä vuoden päästä, lääkeavusteisesti. Rv 12+0 meni kesken.
Tämä meneillään oleva raskaus alkoi inseminaatiolla yksityisellä, eka yritys tällä hoidomuodolla.
 
Takaisin
Top