Mä varasin tän takii varhaisultran heti ku mahollista. Kävin perhe artella Malmilla. Ihana paikkaMulla varhaisultra vasta kolmen viikon päästä, mut niin kovasti haluaisin jo varmistaa et kaikki sujuu odotetusti kun tuntuu että testien viivat ei tummeneei ne kyllä himmenekkään ja tänään iltapissasta tuli heti testiin näkyviin toinen viiva, mutta silti jännittää kauheesti…
4+2Missä vaiheessa teillä on turvottanut vatsa niin paljon että pitää muuttaa puketumis/housutyyliä. Itse kävin maanantaina lounastunnilla ostamassa ns. väljemmät housut ja muistelen että myös ensimmäisen raskauen aikana sai aika ajoissa tehdä turvotuksen vuoksi tilaa.
Toki pukeutumistyyli alkujaankin vaikuttaa ja itse käytän paljon miestenmallisia housuja jotka ei anna sitä ylimäääräistä tilaa vatsalle ja toisaalta ei voi laskea alemmaksikaan kun sitten kinnaa lantioluista
ja siis eka vasta on, että ei ny ihan mee niin, et ekaa ei huomais alle RV12 Enkä myöskään ole superhoikkaJa nyt siis jo 9+3... ja vaan pahentunu, ylävatsa varsnki, kun suolisto hidastunu. Onneks nyt alkanu jaksaa taas käymää reeneissä, ni jospa helpottas4+2
Millä viikoilla kävit? Kaunis odotus suosittaa 6+3 jälkeen ja mulla nyt varattuna 7+3 viikolle ultra, kun töitten takia tosi vaikee löytä hyvää aikaa…Mä varasin tän takii varhaisultran heti ku mahollista. Kävin perhe artella Malmilla. Ihana paikka
Sama juttu täällä… tuntuu jotenki niin kamalalta odottaa. Itsekin kun on ollut tunne jo ennen testiä, että olen raskaana niin tää odotus on niin pitkäKovasti on huoli onko vauva vielä matkassa mukanahaluaisin vain hypätä ensi viikon yli suoraan ultraan, joka on 11.3
Ihan sama täällä vaikka oon käynyt jo 2 kertaa varhaisultrassa. Ehkä sit kun lapsi on 1vee alkaa luottaa siihen että tää meni ihan hyvin.. esikoisesta istukka oli edessä ja liikkeet tuntui koko ajan huonosti mutta toivottavasti tässä tuntuisi ne paremmin sit ajallaan.
Itse yritän vain ajatella, että ei pysty kuitenkaan itse vaikuttamaan miten käy muuta kuin pitämällä itsestään huolta. Ja vaikka kuulostaa kliseiseltä niin positiivinen ajattelukin auttaa ainakin mua ja se, että puhun masuasukista työkavereille ja suunnittelen lomia niin, että voi jäädä siitä suoraan äitiyslomalle ja kaikkea sellasta, että valmistautuu vauvan tuloon
Mun on helpointa elää pelkojen kanssa kun ajattelen raskautta mahdollisimman vähän, yritän mennä päivä kerrallaan ja muistaa etten voi mitenkään vaikuttaa lopputulokseen. Myöhäisen keskenmenon jälkeen en uskalla vielä luottaa, että tästä vauva elävänä syntyisi kun niin moni asia ehtii vielä mennä pieleen.
Miulla kanssa esikoisesta istukka oli edessä ja tosiaan liikkeet oli vaikea tunnistaa kun lapsi oli paljon selkä mahaan päin.
Työkaverit ei tiedä raskaudesta, esimies kylläkin... Eikä töissä halua puhua kun ei edes appivanhemmat tiedä, ettei vääriä teitä sitten kantaudu heidän korviin..
Itsellä kans ennen esikoista kkm ja sitä ennen varhais aikuisuudessa (n12 vuotta sitten) varhainen keskenmeno.
Minä haluaisin nyt elää näin. Tämän raskauden suhteen on tosi iso todennäköisyys epäonnistua nyt. Haluaisin vain toistaiseksi unohtaa tämän ja keskittyä olemassa oleviin lapsiin. Edes neuvolaa en ole varannut. Mutta en pysty!!! Eilenkin lähdin kävelylle kun isovanhemmat vahti lapsia, oksensin kun pääsin ekaan mutkaan. Tänään muut lähti uimaan. Minulta tursuaa lugemönjää p****sta kun joudun niitä vielä käyttämään. Oon kapinoinut imemällä salmiakkia etten oksentaisi
Fyysisesti ihan hirveä olo, en haluaisi elää lainkaan. Ja vielä melkein 2vkoa odottaa että onko tämä sinnittely ollut ihan turhaa
Ymmärrän tuon kun ei ole kertonut kenellekään, itsellä oma työ on sellainen, että heti ”jäi kiinni” raskaudesta ja joissain tilanteissa ihan pitänyt siitä kertoa.
Itsellä vähän tällä hetkellä sama paitsi ruokakaan ei oo tänään oikein mennyt alas… nestemäisellä linjalla menty tänään ja niin tukala olo kun kauhea turvotuskin ja vielä olisi 5,5h/12,5h töitä jäljellä
Toivottavasti asiat vielä kääntyisivät parhain päin @FolkeMilea.
Varmasti joo vaikeaa kun olotila muistuttaa jatkuvasti raskaudestaMinä haluaisin nyt elää näin. Tämän raskauden suhteen on tosi iso todennäköisyys epäonnistua nyt. Haluaisin vain toistaiseksi unohtaa tämän ja keskittyä olemassa oleviin lapsiin. Edes neuvolaa en ole varannut. Mutta en pysty!!! Eilenkin lähdin kävelylle kun isovanhemmat vahti lapsia, oksensin kun pääsin ekaan mutkaan. Tänään muut lähti uimaan. Minulta tursuaa lugemönjää p****sta kun joudun niitä vielä käyttämään. Oon kapinoinut imemällä salmiakkia etten oksentaisi
