Yksin odottajat

Tämä mun tulevan joulutontun isä silloin keväällä niin vannoi, ettei koskaan halua olla mun eikä lapsen kanssa tekemisissä eikä koskaan tule sitä katumaan. Viiteen kuukauteen ei sit nähty eikä oltu missään tekemisissä kunnes hän noin viikko sitten yhtäkkiä ottikin yhteyttä. Pyysi anteeksi ja nyt ollaan saatu välimme kuntoon. Mitään perhettä meistä ei tule ja isämieskin asuu n. 300km päässä meistä, mutta lupaili nähdä poikaansa kun täällä päin käy. Sairaalaankin yrittää ehtiä meitä sit kattomaan, ihan synnytykseen en taida häntä huolia :D Eli täällä asiat niin hyvin tämän asian suhteen kuin voi olla :) Toivottavasti jatkossakin menee kaikki hyvin! Eli tosiaan... Mieli voi niillä miehillä muuttua vaikken tällä kertaa oikein tahtonut sitä uskoa. Odotusaika on ollut rankkaa, mut enää kuukausi jäljellä! Voin sanoa, et kyllä me yksinodottajat ja yksinäiset äidit ollaan ihan superihmisiä!
 
Bepant sanoi:
En voi välejä katkoa.
Mutta milloinhan tajuan että maailman suurinta ihmettä ei tule tapahtumaan!!! :sad001
Tämä isimies ei tule koskaan haluamaan perhettä minun kanssa.
Tänään keskusteltu asioista... Ja kun puhuttiin asioista luopumisesta, niin minun ei kuulemma tarvitse luopua unelmista. No tarvitseehan jos unelma olisi olla yhdessä. Ja sitä ei tule tapahtumaan. :sad001 meni niin metsään. Hänenhän ei tarvitse luopua mistään.
Click to expand...

Meillä keskustelu meni juurikin että ei sun kannata unelmista luopua hänen takiaan kun tiedän minkälaine idiootti hän on. Ja kyllä vaikka mun unelmat on ihanat häät ja suuri perhe mitä hän tarkoittaa niin hän ei tosiaan taida ymmärtää itse kuuluvansa siihen yhtälöön myös.
Miks olenkin päättänyt haluta sen itseni vastakohdan joka ei koskaan halua lapsia tai naimisiin.
 
Mulla menee kaikki hyvin - aina sillon tällön. Välillä tulee itkettyä iltaisin ettei musta oo tähän näin nuorena ja yksin tän kaiken kanssa. Kunnes tuo isämies yhtäkkiä ehdottikin että antaisin lapsen adoptioon :mad: siinä vaiheessa muistin taas että kuka mä oon ja mihin pystyn ilman sellasta, enkä lapsesta luopuisi vaikka kuinka vaikeelta tuntuis. Ja sitten taas vauvalla kaikki tuntuis olevan hyvin ja kohdussa ollut hematoomakin on valuttanut ittensä pois ja saa jatkaa "normaalia elämää" :) kolme ultraa ollut tässä lähiaikoina niin pikkutyyppi pitää visusti paikkansa piilossa eikä suostu vilauttamaan haaroväliinsä :D
 
Täällä ei oo vielä vauvaa näkynyt :D Kovasti oon yrittänyt kotikonstein saada jotain aikaseks, mutta ei oo auttanut. Tosin onhan tässä vielä yli 2 viikkoa laskettuun :) Hormooneihin mulla menee hermot kun välillä on hirveitä masennuspäiviä ja sit heti seuraavana päivänä kaikki onki tosi hyvin :D
 
Hyyyyh vähän ahdistaa kun tuli kutsu perhevalmennukseen.. Mielellään meen sinne kun sieltä varmasti saa ihan hyödyllistä tietoa, mutta sit taas se puoli että montakos pariskuntaa + minä yksin siellä on :/
 
Gagezzz sanoi:
Hyyyyh vähän ahdistaa kun tuli kutsu perhevalmennukseen.. Mielellään meen sinne kun sieltä varmasti saa ihan hyödyllistä tietoa, mutta sit taas se puoli että montakos pariskuntaa + minä yksin siellä on :/
Click to expand...

Hei äläpä huoli! Mulla on eri tilanne kuin teillä, mutta perhevalmennuksessa käytiin ja monet naiset oli siellä yksin. Joko sinkkuja tai mies ei päässyt mukaan, kukaan ei kysynyt.
Eikä siellä muutenkaan paljoa puhuttu, senku kuunneltiin luentoa.

Ja ps, ne isät jotka mukana olivat tuijottivat tyhjyyteen kun neuvolatäti kertoi oikeasta imetysasennosta. Ei tainnut mennä niille jakeluun.:grin Omaa miestä piti tyrkkiä ku näytti et se nukahtaa tylsyyteen. Eli miehet ihan turhia siellä anyway!
 
Gagezzz sanoi:
Enköhän mää sit rohkaistu menemään! :)
Click to expand...

Ihan varmasti! Ja siellä on varmasti muitakin samassa tilanteessa olevia äitejä, joiden oloa helpottaa kun näkevät toisen äidin yksin liikenteessä.

Itse kyllä ihailen mammoja joilla on voimia pärjätä itsekseen, ei se oo yhtään syy tuntea huonommuutta, etenkään pariskuntiin nähden.
 
Takaisin
Top