Yhtä sun toista vaivaa

Kannatti käydä täällä purnaamassa liitoskivuista, kun eilen sitten illalla pystyi kuitenkin lähtemään lenkille koirien kanssa! Eivät enää välttämättä kiusaa kävellessä, mutta ei voi kuitenkaan unohtaa, kun esim. istuutuessa tai ylös noustessa voi sattua. Aivastaminen sattuu, yskiminen ei enää joka kerta. Huomenna ajateltiin kokeilla, josko pystyisi käymään vielä kotieläinpuistossa tytön kanssa. Ajattelin pystyä kävelemään sen verran!

Tuosta mahasta. Onhan se ihana, mutta toisaalta kyllä täälläkin odotan sitä, että saa taas "oman kropan ihan itselleen". Odotan niin sitä, että pääsee taas ratsaille, eikä yhtään harmita sitten, kun pääsee näistä kivuista eroon. Sen synnytyksen voisi kyllä melkein skipata, mutta ehkei ihan kuitenkaan. Känkkis: Minä varmaan kuulun niihin, joilla on vaan toi vauvamaha, raskauskiloja ei ole muualle siunaantunut, ei vielä turvotuksiakaan. Kun tulee tuijoteltua lähinnä tuota mahaa, niin välillä itsekin hämmästyy, miten esim. kintut ovatkin edelleen samassa kuosissa. Odotan kuitenkin kovasti sitä, että saa pienokaisen syliin ja pääsee toipumaan synnytyksestä. Tyttökin on luvannut pitää Pakesta huolta, ettei Pake mene takaisin mahaan. :love017
 
Mulla on edelleen onneksi aika hyvä olla viikkoihin nähden, nyt 35+1. Vähän tuo väsymys pakkaa vaivaamaan ja jos oikein paljon on päivän mittaan tullut oltua jalkojen päällä, ne kipuilevat. Myös supistellut on aika paljon rajun oksennustaudin jälkeen mikä mulla oli jokunen viikko sitten. Niiden en kuitenkaan ole tämän raskauden aikana antanut hidastaa tahtia, esikoinenkin pysyi hyvin mahassa tosi runsaista supisteluista huolimatta. Mulla on ens viikolla synnytystapa-arviointi ja silloin sitten näkee mikä on kohdunsuun tilanne.

Vaikka mulle on aika paljon painoa tullut, olen kyllä edelleen tosi hoikkanen ja vatsa on kuin pallo :) Turvostakaan mulla ei paljoa ole ollut, joinain kuumina päivinä on voinut vähän turvottaa. Olen myös hyvin pystynyt touhuilemaan ja liikkumaan kun mitään varsinaisia kipuja ei ole onneksi ollut. Heppaa olen hyvin pystynyt liikuttamaan vielä, ratsastanut en kylläkään ole. Toivoisin että sitä voisin tehdä loppuun asti ja sitten heppa saisi vähän lomaa :) Mä myös tykkään pyöreästä masusta, aika usein kyllä jopa unohdan sen olemassaolon, kun se ei tavallaan kauheasti ole tiellä muutakuin kumartuessa. Mun mielestä esikoista odottaessa vatsan kanssa oli kömpelömpää ja hankalampaa. Nyt mulla on kyllä maha mielestäni pienempi ja sf- mittakin n.5 cm esikoista jäljessä näillä viikoilla, joten ehkä sillä on vaikutusta asiaan.
 
Voi Känkkis.... Mulla ei tosin ole juurikaan raskauskiloja, mutta turvotuksen takia näytän valaalta, hylkeeltä ja laivalta yhtä aikaa. Kävely on vähän vaivalloista, koska vasen nivunen on ollut kipeä huhtikuun lopulta asti ja useimmiten kipu tuntuu just kävellessä. Enkä ole varma näyttääkö toispuoleinen lyllerrys varsinaisesti kävelyltä. Ehkä melkein. Nyt on sitten alkanut vielä selkäkin kipeentymään ja yhtenä aamupäivänä iski päälle kymmenen minuuttia kestänyt kivulias supistus. Ei se muuten se supistus niin paha olisi ollut, mutta satuin istumaan junassa matkalla ostoksille. Onneksi oli mies mukana, niin pääsin penkiltä ylös.

Mutta joo, katsellessani muodottomaksi turvonneita jalkojani, sinisiä suonikohjuja ja puolitunnottomia nakkisormiani, niin ei ole olo ja itsetunto missään lähimaillakaan. Ja mietin niitä rannalla itseään auringossa ruskettavia kaunottaria ja kiroilen näitä tukisukkien verhoamia jalkojani. Ei tule rusketusta tukisukkien läpi, ei. Miehelle marisen joskus ja se onneksi jaksaa kannustaa silloin kun ei menetä hermojaan...
 
Tää raskaus on jotenki fyysisesti ollu raskaampi kuin ensimmäinen. Pitkää matkaa ei pysty kävelemään tai maha alkaa yksinkertaisesti painamaan. Supistuksia tulee, ei ehkä niin kipeitä mutta epämukavia kylläkin. (Esikoisesta vielä synnytyksessäkin katselin supistukset vain monitorista). Muutenki tuntuu, että maha on tiellä ja varsinki alavatsa painaa kävelyä ja olotilaa muutenkin :/
Mutta onneksi olen toistaiseksi turvotukselta säästynyt, tai ainakaan en itse sitä huomaa..
 
Mulla meni kaikki loistavasti viikolle 31 asti. Sitten alkoi jo aiemmin mainitsemani unettomuus. Nyt on siis kaksi viikkoa mennyt nukkumatta tai sellaisilla parin tunnin yöunilla. Aika paljon siihen vaikuttaa selkäkipu, joka pahenee nimenomaan maatessa. Koetankin nyt joogailla ahkerasti. Kaiken kukkuraksi toin lomareissulta mukanani kampylobakteerin. Ei ole ollut kovin kiva viikko.
 
Kiitos lohduttavista sanoista kanssasisaret. Tänään taas ollut huono päivä, lepäilyä koko päivän ja pientä kyläilyä ja kauppareissua, vaikka vatsa painaa ja paikkoja särkee, täytyy toivoa että tämä on yksi huono päivä muiden hyvien joukossa, ettei ihan tällaiseksi mene tämä oleminen.
 
judit, tosi ikävää toi sun unettomuus. Mä kun olin juhannusta viettämässä mökillä, niin muutama yö meni kanssa aika vähillä unilla, kun oli tosi vaikee löytää asentoa, jossa olisi ollut hyvä nukkua. Onneksi sain päiväunia torkuttua sohvalla ja asia korjaantui kotiin ja omaan sänkyyn päästyäni. Kauaa en olis kuitenkaan nukkumatta jaksanut, kun muutenkin olo on tavallista väsyneempi. Toivottavasti saisit joillain tyynyillä tai muilla tuettua itseäsi niin, että selkä ei niin pahasti oireilis. Itellä on ainakin ihan pakolliset yks tyyny selän takana, yks jalkojen välissä ja yks mahan alla. Jaksamista sinne!
 
judit, täällä syyskuisista viikolla 30 oleva, joka on jo parina viikkona joutunut valvomaan useamman kokonaisen yön viikossa. Ei ole hyvää asentoa, johonkin sattuu aina, häpyliitokseen, nivusiin tai kylkiin. Jalat puutuu ja tuntuu, ettei keuhkoihin mahdu tarpeeksi happea, alkaa tulemaan isoja haukotuksia ja muutenkin hengen haukkomista. "Onneksi" olen aina välillä väsynyt siihen pisteeseen, että olen saanut nukuttua kunnon unet kaikesta kamalasta huolimatta. Hehkeää tämä raskausaika...
 
Heips, en ole paljoa ehtinyt kirjoitella mutta olen kyllä lueskellut teidän tarinoita aina päivien lomassa :) Itsellä alkoi viimein loma ja on aikaa paneutua odotukseenkin enemmän. Esikoista täällä odotellaan, joten kovin innoissaan ollaan miehen kanssa molemmat. :happy093 Raskaus on sujunut yllättävän hyvin, työkseni ohjaan liikuntaa niin painokin pysynyt hyvin kurissa ja mitään isompia vaivoja ei ole ollut. Sellainen ikävä kipu vain tullut viime viikkojen aikana, joka ei tunnu poistuvan, että ajattelin kysyä onko muilla vastaavaa. Eli tuossa aivan rintojen keskellä ja alapuolella on todella kipeä kohta (tuntuu sisäelimeltä) joka kipuilee heti kun istuu kumarassa ja samoin jos siihen koskee kädellä. Mulla on viikot nyt 33+3, edellinen neuvola oli 30vkolla ja seuraavaksi on vain neuvolantädin kotikäynti ensi viikolla. Lääkäriin en viitsi moisen takia mennä, itselle on vain todella epämukava ja kivulias. Kohtu tuntuu olevan kovin ylhäällä vielä ja kipu on heti kohdun yläreunassa, vauva ollut raivotarjonnassa jo usean viikon. Eikä siinä ole mitään vauvan raajaakaan painamassa, on vain todella kipeä kohta eikä pysty kuin makaamaan, seisomaan tai istumaan aivan tikku suorana :sad001 Jos jollain on ajatusta asiasta, niin mielellään kuulisin..Mukavaa loppuajan odotusta kaikille! :love2
 
Närästys tuntuu itselläni välillä kipuiluna ylävatsalla. Alkaa tuo vatsa niin paljon painaa tuonne ylös, että aiheuttaa aika ikävää närästystä. En itsekään aluksi tunnistanut sitä närästyksesksi, mutta koska rennie auttoi eikä kipu ollut jatkuvaa, niin uskoin se olevan sitä. Jos omasi ei kuitenkaan ole närästystä, niin ylävatsakipu on mielestäni myös yksi raskausmyrkytyksen oireista. Kannattaa tarkkailla, että läytyisikö sinulta mahdollisesti muita raskausmyrkytyksen oireita. Toivottavasti saisit selvyyden asiaan eikä kyse olisi tästä jälkimmäisestä.
 
Meikäläisellä on tuota närästystä melkolailla päivittäin :( Renniet on loppu, ollut jo pari viikkoa, enkä millään muista hakea lisää! Eilen menin sitten laittamaan herkkuvoikkaria ja päälle oikein kunnolla paprikaa (?), joo oli ihanaa, mutta auta armias miten närästi! Onneksi jääkaapista löytyi lasillisen verran piimää, auttoi siis tosi hyvin! En ole aikaisemmin moista kokeillutkaan.
 
Ite oon onneks päässy tosi vähällä noiden kipuilu vaivojen kans.
Ainut on ku nuosee nopeesti autosta niin alavatsaa vihlasee ja toi hemmetin kylkiluu ku mikään asento ei oo enää hyvä ku nukkuun yrittää mennä.. Ei auta istuminen, ei puoli istuva asento, eikä kylki asento ja siitä se herttasuus alkaa ku ei saa unta ja siitä saa sitte ukko kyllä osansa kiukuttelua ja itkua :D
Pakko kyl sanoo et onneks on kesäloma ja siitä jään si suoraan äippälomalle huh.
 
Mullakaan ei onneksi ole ollut juuri muuta kuin närästystä. Ja tietenkin kumartelu ja kävely yms käy voimille. Onnekas olen :)
 
Erikoisena vaivana nivelkivut sormissa.. Yöllä herätessä en tahtonut saada sormia koukkuun ja todellakin sormet olivat nivelistä kipeät, ei mitenkään herkät tai vähän arat. Eikä mitenkään pahasti ole turvotusta ollut muuten. Päivän päälle ovat edelleen erikoisen tuntoiset. Ja lenkkeillessä sääriluut kipeytyy herkästi. Iskeekö tässä joku reuma vielä!:p valivali...:) Edelleen kaikki on sujunut ilman suurempia ongelmia, mutta jotain pientä silloin tällöin! Pitää saada vähän purnata:)
 
Täällä kyselisin että onko muilla kovia liitoskipuja? Mulla pahenee joka yö kivut ja viime yönä itkua vääntäen käskin miehen tuua särkylääkettä. Päivisinki kipuja on mutta yöt on pahimpia kun kaikki liikkuminen sattuu kauheasti :/ oonki nyt harkinnu ihan kunnon särkylääkeannoksen ottamista ennennukkumaan menoa ja yöllä jos on tarvis. Ei muuten tuu mitään.

Toinen uusi vaiva on jatkuva ÄRTYMYS! Tuntuu että kaikki ärsyttää ja enkä jaksa oikein ketään/mitään kauaa. Oonki pakoillu maailmaa kirjojen pariin että lähipiiri vähä säästyis mun kiukkuamiselta :D ei se niitten vika oo että mulla ei oo pinnaa ollenkaan :)
 
Neuvolantäti sanoi viimeksi kohtalokkaasti "En usko että tässä mitään ongelmia tulee, kun sulla on tähän saakka kaikki menny oikein ihanteellisesti". Jep. Sappivaivat ja hillitön väsymys on jatkunu ja neuvolantäti neuvoi kysymään asiasta ensi viikolla äitiyspolilla synnytystapa-arviossa. Noh, sunnuntaina aamupissa oli kotikaljan väristä ja litkin sitten koko päivän vettä poissulkeakseni nestehukan. Maanantaiaamuna melkein sama tulos, joskin laimeamman värinen. Emmin asiaa, mutta kävin sitten tk:ssa, jossa nuori lääkäri sanoi juttelevansa kollegoidensa kanssa ja soitteli sitten perään lähetteet verikokeisiin ja ylävatsan ultraan. Nyt pitäisi huomenna kuulla tuomio verikokeista.

Eipä tässä ole oloa helpottanut sekään, että lueskelin hoitamattoman sappiongelman aiheuttavan joillekin raskaushepatoosia (joillainhan se tulee ihan itsestään). Kutinaa ei kyllä ole, mutta silmänvalkuaiset kellertää (tai sitten kuvittelen). Onneksi tk:n lääkäri otti nyt homman tosissaan ja laittoi vielä tuon ultrankin kiireisellä lähetteellä. Jos kiviä löytyy, asia voidaan hoitaa mahdollisimman äkkiä synnytyksen jälkeen. Hyvä niin, sillä jos mun olo on synnytyksen jälkeen tällainen, en jaksa lasta hoitaa. Ja ei tarvi varmaan edes mainita, että painoa tuskin enää tulee kun ei voi syödä juuri mitään... Jännä nähä ollaanko edes lähtöpainossa raskauden jälkeen.
 
pikkukoo:miten sulla noi sappivaivat oireilee?mulla on kans jotain sen suuntasta ilmenny.ei ole närästystä mut jotai sappinestettä(?) nousee kurkkuu/nieluu ruokailun jälkee.onkohan tää sitä samaa?inhottavaa jokatapauksessa.
 
Närästys... Mä alan olla niin tottunut siihen, etten enää edes jaksa ottaa lääkkeitä. Harva asia tähän kuitenkaan auttaa. Kai se on vaan kohtalo kärsiä päivästä toiseen. Jos ei närästä, niin joko huimaa tai liitoskivut rääkkäävät laskimovaivoista puhumattakaan. Ja joo, rautaa pitäisi syödä ja neuvolan puhelinneuvontaan kun soittaa, niin siellä vaan sanotaan, että jatka obsidanin syömistä vaikka hemoglobiini laskee ja ripuli kiusaa. Mutta se on niin erityisen erinomainen juttu se Obsidan, ei sitä ilman voi kukaan elää! Ei ole neuvolan tätien mukaan muita rautavalmisteita, joita kannattaisi kokeilla, ellei itse sitten ole tyhmä ja itsepäinen.... :devil10
 
Yöt alkaa olemaan mielenkiintosia. Vauva möyryää oikein kunnolla, vähän paikkoja särkee ja vatsa painaa, una on vaikea saada ja kuumakin olis.. huoh :blackeye
 
Takaisin
Top