Yhtä sun toista vaivaa

Suviii mun anoppi sano et sillä oli kans hiljasia hetkiä juuri ennen h-hetkeä... uskoisin et se itseänsä valmistelee tähän maailmaan... Ja mulla on kans samanlaisia tuntemuksia ku sulla :)
 
Olispa helpottavaa tietää, että jos se nyt on hiljaa paljon, niin tulis lähipäivinä. Jotenkin en osaa enää uskoo mihinkään "ennakoiviin" vaivoihin ja usko menee koko hommaan, että se sieltä itellään lähtis tuleen. Onhan mulla vielä viikko laskettuun, mutta en tiiä... Oon varmaan niin paineissa ettei se vaan tuu sieltä ite. :laughing002
 
Lohduttavaa lukea, että on muillakin vastaavia mielialan laskuja tässä tilanteessa ollut. Välillä ihan pelkään, että en olisi tällainen sitten kun vauva syntyy, ja toivon että kaikki menee hyvin, vauva olisi terve ja itse säästyisin sen suuremmilta mielen murenemisilta.

Hetkeks auttoi kun purkautui miehelle, hetkessä sitä taas nauroi ja sitä rataa. Aika raskasta olla tämmönen tuuliviiri. Jotenkin musta tuntuu, että mies ei ymmärrä tätä tilannetta. En viitsi joka vaivasta rutista (puran sen rutinan tänne) ja sitten kun koetan kertoa tuntemuksia, on mies vähän kuutamolla. Ehkä ne isän vaistot ym nousee sitten kun mies näkee vauvan, on kai se hankalampi hänen tässä sitä tajuta, kun ei ole sellaiset hormoonitkaan säätelemässä, kuten meillä naisilla.
 
Meillä mies kyllä puhelee mahalle, että voisko se arvon vauva nyt jo syntyä, ettei tarvis koko ajan miettiä onko mammalla ja vauvalla kaikki hyvin ja koska se synnytys käynnistyy jne. Se on kyllä niin sulosta! :love017 Ja kyllä tuo ukko tuntuu ymmärtävän munkin fiilikset, kun ei vaan enää millään malttais odottaa. Jos sitä tänään vaikka taas saunaan ja rentoutuis kunnolla.
 
Eilen tajusin et mullahan on ihan jäätävä turvotus meneillää... Sormus ei lähe sormesta ja nua crocsit menee nippa nappa jalkaan :confused: Ei auta vaikka kuinka jois vettä ja ottais magnesiumia kun yöllä pärähti pariin otteeseen kramppi pohkeeseen! :BangHead Kerkesin näkeen unta lapsivesien menosta mutta uneksi sekin vain jäi laughing1
 
Lapsvesi uni mullakin oli yks yö ja herättyä piti ihan tsekata vuode...
Ei pitäs valittaa, viime yö oli kaikista kamalin, siis vielä kamalempaa tiedossa. Ja mikä surku, ettei mun vaivat olleet tulevaan synnytykseen kuuluvia, tai sitä edistäviä, vaan särkyjä käsissä, jaloissa, jäätävä oksetus ja valvominen, päänsärky. Voi itku :smiley-angry016 ja valivali taas
 
Multa aina neuvolassa kysytään onko turvotusta ja vastaan "En tiedä onko, kun en tiedä mitä se on". Siihen täti vastaa aina "Eli ei" laughing1
Kai todellakin sen huomaisin, kun näitä keskusteluja lukiessa saa hyvin selvyyden, että ne sormukset lähtevät ekana, kengät puristavat, ei saa sormia koukkuun jne.
 
Mirabella: Joo kyllä sen huomaa sitten, kun oikeesti turvottaa. Mullakaan enää meinaa kengät sopia jalkaan ja sormuksia ei oo voinu pitää pitkään aikaan. Sukista jää aina nilkkoihin kauheet rajat ja sitä rataa. Ei oo kiva olla ihan turvonnu, näyttää naamastaki ihan possulta. :cwm
 
Neuvolan täti aina huomaa turvotuksen siitä, että kun se vähän painelee mahaa, niin jää valkoiset sormenjäljet niihin kohtiin. Lisäksi noista jo edellä mainituista huomaa kyllä hyvin helposti, onko turvotusta vai ei :)
 
Mä olen tainnut saada osakseni niitä jälkisupistuksia, joista en edes aikaisemmin tiennyt. Ikävästi ne iskee aika usein silloin kun imetän vauvaa. Ja olinkii unohtanut miten kipiää se maidonnousu tekee rinnoissa :sad001
 
Täällä on vielä sormuskin sormessa. Ehkä ihan lievää turvotusta, kun nivelet tuntuvat sormissa hitusen jäykemmiltä ja sormus ei ihan niin heilu sormessa. Mutta helposti vielä lähtee pois. Mutta muutenpa samat olot jatkuu. Eli tuskin syntyy tänäänkään. Jotenkin olin ihan varma, että tämä olisi syntynyt ennen laskettua, mutta nähtävästi mennään vielä käynnistykseen 42+2. Jippii...
 
Täälläkin on sormukset sormessa ja pyörivät eli ihan samaa rataa mennään. Iltaisin on myös jatkunut vauvan kamala riehuminen, siis sen takia kamala, kun itseä sattuu eli hyvä vaan ku ilmoittaa olevansa elossa.
Toinen mikä myös jatkuu on se naksutus. Miehelleni olen yrittänyt turhaan kuvailla millasta se on, ku ei ikinä ole ollut kuulolla, mutta eilen, ku katsottiin tv:tä, niin oikein kaikui *naks* ja mieskin kuuli ja alkoi heti hölmöllä ilmeellä kuvailemaan, että ihan ku joku olisi rystysiä suoristellut tai jotain laughing7
 
Mulla kans tuo vauva möyhkätessään saa välillä naksuntaa aikaa (en tiedä olinko jo jonnekin tänne siitä kirjoittanut). En kyllä yhtään osaa paikallistaa mistä se naksunta tulee. Mulla se naksunta on melko hiljaista, mut kyl tuo mieskin on sen kuullut.
 
Nyt tulisi kysymys jo synnyttäneille ihmisille! Mulla on nyt reilu viikko synnytyksestä. Muuten on kaikki mennyt hyvin, tikeissä ei ole kipuja, istuminen sujuu yms. Mulla seisominen kuitenkin tekee kipua tonne alakertaan ja tuntuu että olen seisaltaan melkein kipeämpi nyt kun viikko sitten. Silloin kyllä söin tasaisesti särkylääkkeitä, nyt en enää. Olen yrittänyt analysoida kipua ja se ei ole tikkien aiheuttamaa vaan enemmänkin ajattelisin että on esim istuinluissa tms. Onko muilla ollut vastaavaa? Oon kanssa sellainen tapaus että on vaikea olla toipilaana. Kokoajan pitäisi olla jotain touhuumassa ja se nyt taitaa kostautua. Täytyy pyytää mies sitomaan mut sänkyyn.... :)
 
Juu kannattaa orvokki81 tosiaan levätä alussa!
En tajunnut itse sitä ensimmäisen synnytyksen jälkeen eli menin ja tein koko ajan, vaikka oli 4 tikkiäkin alapäässä, jotka vaikeuttivat istumista ym. Sitten iski 39 asteen kuume ja sain kauheat torut äidiltäni, joka pakotti mut sänkyyn.. Siellä sitten nukuin ja olin kuumeessa pari päivää. Mies hoiti vauvan ja toi aina rinnalle, kun piti. Voitte uskoa, että otin toisen kohdalla rauhallisemmin o_O
 
Orvokki81 Itse olen kokenut tänää ihan samaa. Tekee kipiää tuonne alapäähän, juurikin liikkuminen sattuu. Äskön otin juuri särkylääkkeen josko se helpottaisi.
 
Ehkä vaan täytyy ottaa vähän rauhallisemmin! Nappasin kanssa särkylääkkeen naamaani ja olen lepäillyt enemmän. Nyt onkin parempi olo. Jaksamisia myös sulle tiutsi!
 
Huah! Olen viimeiset kaksi kuukautta yrittänyt saada helpotusta peräpukamiin, mutta ei ole oikein sellaista ilmestynyt. Neuvolan lääkärin sanat olivat heinäkuussa "ei saa tehdä mitään" eikä viitsinyt niitä edes katsoa. Mutta pukamat vain kasvavat ja istumisasentoni ovat saaneet jo mitä hassumpia muunnoksia. Jospa huomenna terveyskeskuslääkäri osaisi auttaa. Olisi ihan kiva voida tehdä tarpeensa normaalisti. Kuitu ja liikunta eivät todellakaan ole auttaneet enkä kyllä tiedä miten niitä olisin päiviini enää lisännytkään.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top