Yhtä sun toista vaivaa

Täällä sain aamulla jonkun ramppikuumeen ja aloin itkemään huonoa oloa ja pelkoja tulevasta. Laitoin miehelle viestiä, että toivoisin hänen tulevan kotiin suoraan töistä, etten minä enää jaksa hoitaa näitä kauppa, siivous, ruoka-askareita, kun mies käy työssä ja illat rakentaa. On tää rankkaa. Sitä kun on hoitanut hommat vaikka hammasta purren, kun en osaa apua pyytää, ja ajattelen että mieskin on kovilla. Noh, purkaus oli paikallaan, johan LA on maanantaina, että ensimmäinen raskaus mennyt näinkin hyvin. Vaiva se varmasti tämäkin. Mies toki sanoo että älä tee ja muista huilata, mutta yksinäiseltä tuntuu aika olla vajaakuntoisena kotona, ja ihmisten ilmoillakaan ei jaksa enää pahemmin olla.
 
Halit Känkkikselle, kuulostaa tutulta. Muuten oon ollut hyvillä mielin, mutta tullut pari kertaa samantyyppisiä romahduksia. Olo tosin niiden jälkeen paljon parempi, pitää kai päästellä höyryjä?
 
Kuullostaa tutulta noi tunteiden purkaukset ensimmäisen raskauden ajoilta. Taisin mäkin sillon pariin kertaan romahdella, kun tulevaisuus pelotti. Ja se tosiaan helpotti, kun sai vähän aikaa pauhata. Välillä vähän jopa ihmettelin, kun en meinannu tunnistaa itteeni semmosesta käytöksestä, mutta ilmeisesti se oli osa sitä vanhemmuuteen kasvamista :)
 
Mulla alko noi iskiastyyppiset kivut esikon aikana ja on jatkunu ajoittain tähän päivään asti. Mulla on todettu että lannerangan nikamat ovat löysät ja liikkuvat+ raskaus viel lisäks löysäämässä. Ite raskauden aikana saanu helpotusta venyttämällä selkää. Eli olen roikkunut tiskipöydän reunasta ja yrittänyt peruutta/"istua". Se antaa vähän lisää tilaa nikamien väliin ja helpottaa hermojen puristustilaa. Toinen liike sitten on se et jos on käsinojallinen tuoli, niin ottaa käsinojista kiinni ja kohottautuu käsien varaan, niin että peppu nousee vähäsen irti tuolista.
Lisäksi itellä on auttanu myös magneettisydän ja piikkityyny(mikä akupunktiopatja se nyt oli). Tosin jälkimmäinen noista meni rikki ennen tätä raskautta ja uutta edullista en oo löytäny ni oon nyt joutunu kärvistelee ilman sitä :sad001 .
 
Lilminni juu on eka tuhisia tulossa tähän meitin pikku perheeseen... Kai se si vaan on ku ukkoo taitaa jännittää tuleva niin ei oikein tie kuinka päin olis.. Yöllä kun mennään nukkumaan ja ite viel kaivan parempaa asentoa kuuden tyynyn kanssa niin ukko se puhelee unissansa... viime yönä oltii vissii menos sen unis synnyttään ku käski mun ottaa repun mukaan ;)
 
No meillähän toi isäntä ymmärsi vauvan tulevan vasta siinä vaiheessa, kun kätilö tuumas synnytyssalissa vauvan pään olevan näkyvissä.. :D teillä sentään mies yrittää vähän pysyä perässä, että mitä oikeen on tulossa :D
 
Aikaisemmin mua ei pelottanu kivut ja ajattelin kestävän ne oikein hyvin. Nyt kun on selässä ja mahassa pari kertaa tuntunu supistus vähän kovemmin, en olenkaan enää niin varma. Suoraa sanottuna pelkään kuolevani niihin kipuihin.. Jos joku synnyttäis kun puolesta, käviskö??
 
muaki on ruvennu pelottaa se et se sattuu varmaa tosi paljon, vaikkei mulla ookkaa viel kokemusta aikasemmast! mut kai sitä jotenki sisulla vetää sen sit loppuu asti....ainaki toivon mukaa... onneks ei sit (joskus) tarvii yksi lähtee synnyttää..
 
Sattuuhan se, mutta pitää muistaa, ettei se ole ku pieni aika 9kk odotuksesta ja millainen palkkio siitä tulee. :)
Ihan turha stressata.
Itselläni oli äitini kauhukertomukset ja kaikki kamaluudet pohjalla ja silti menin avoimin mielin, koska sehän on henkilökohtainen kokemus ja aina erilainen. :happy119
Siksi onkin välillä ikävää vastata ensikertalaisille kavereille oikein mitään kokemuksista, jos he sen mukaan suunnittelevat oman synnytyksensä :oops:
 
Juurikin näin, kuten Mirabella tuossa sanoi. Sattuuhan se, mutta kipu nyt kuuluu synnytykseen. Ainakin jos alateitse synnyttää. Suunnitellussa sektiossahan voi jäädä ainakin supistuskivut kokonaan tuntematta. Mutta ei se loppujen lopuksi niin kamalaa ole, kun osaa suhtautua niihin oikein. Niillä kivuilla on sentään tarkoituksensa: saattaa se oma rakas nyytti maailmaan! Enkä minä ainakaan missään vaiheessa pelännyt kuolevani niihin kipuihin, saati sitten sitä, etten kuolisikaan. Ponnistusvaiheessa tuli hetkeksi sellainen olo, että olisi tehnyt mieli laittaa peruutusvaihe päälle, etten sittenkään pysty siihen, mutta siitäkin pääsi yli. Mitään ihmeellistä euforiaa en kokenut tytön synnyttyä, kyllä se vatsan painelu tuntui vielä ikävältä, samoin II asteen repeämän tikkaaminen puudutteesta huolimatta. Mutta kun ne hommat saivat tehtyä, niin sitten helpotti sentään. :D

Kyllähän se synnytys silti vähän jännittää ja se, miten tällä kertaa sen kivun sietää. Mutta nyt kyllä odotan toisaalta myös innokkaammin sitä pienokaista syliin, ja se saa ne kivut tuntumaan aika mitättömiltä. :) Viimeksi kun oli sitä jännitystä kaiken uuden edessä ihan eri lailla, nyt se onnen ja ilon odotus on päällimmäisenä kuitenkin.
 
Mä vähän pelkään sitä, että nyt kun on toinen synnytys edessä, että ne kivutkin on paljon pahemmat kun ekalla kerralla.. Vissiin siitä johtuen, että yleensä ainakin seuraava synnytys on edellistä nopeampi.
 
^ Juuri tätä pelkään.
Varsinkin, kun esikoinen käynnistettiin. Olin siis sairaalassa, kun kivut tuli ja sain siihen heti apua. Supistuksia katoin monitorista autuaan tietämättömänä miltä ne oikeasti tuntuu. Nyt pitäis kärvistellä kotona kunnes tulee tiheää, apua!
 
Sattuuko ketään muuta, kun vauva möyrii mahassa? :think005 Musta tuntuu, että repeen jostain kohtaa tai sisuskalut menee rikki, kun tuo pikkusen myllertää tuolla. Ollut tänään muuten tosi hiljaa, mutta nyt alotti ilmottelun itestään ja ei tunnu kivalta. :confused1
 
joskus joo sattuu,tuntuu et vauvan jalka jäis jotenkii jumii tonne rinnuksien alle,sit täytyy äkkiä vaihtaa asentoo et olo helpottuu.mut muuten ei satu.
 
Sattuu se täälläkin. Mul onki tos ihos yks kohta mikä on ihan kosketusarkana. Ja varsinkii kävellessä jokanen vauvan tekemä liike sattuu, ja lisäks tää vauva tykkää aina olla hereillä ku iteki oon liikkeellä.
 
Kyllä täälläkin jotkut vauvan muljaukset sattuu.. Välillä rupee lonkkiakin pakottaan, jos vaan sattuu sopivassa asennossa mukeltaan.
 
Kyllä täälläkin sattuu välillä. Pitää ihan ääneen tokasta, että auts. Mut ei se mua haittaa sattukoot.On se kuitenkin, niin ihanaa, kun vauva liikkuu :love7
 
Oon ollut monta kertaa tässä viikon sisällä ihan huolissani, kun vauva ilmottelee itestään niin harvoin. Mut kun alottaa ilmottelun, niin se sattuu joka kerta tosi paljon. :sad001 Sen tiedän, että sillä on kaikki kunnossa ja todennäkösesti lepäilee, koska ei oo tilaa liikkua kunnolla. Sais silti jo tulla ettei tarvii huolesta sekasin mennä. laughing7
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top