Yöunet

JaneDoe oon sun kanssa samoilla linjoilla yksityisestä ja julkisesta puolesta. Hyvä, että ootte kuitenkin yrittänyt jo selvittää asiaa. Mutta samalla ikävää, ettei juurikaan mitään ole selvinnyt. :(
 
Nih, viime yön herättiin taas 01:30, ei tosin syömään vaan höpöttämään... taasko tää karpoilu alkaa :D annoin maitoa, mut joi muutaman hörpyn ja sit höpötteli ja "lauloi" reilu tunnin... lopulta herättiin miehen kelloon 06:30. Eli tavallaan nukuttiin koko yö, ei siis syöttöjä, mut tota höpinää... :D
 
Mitähän tää meilläkin on että hetätään kokoajan,maksimissaan 2tuntia väliä. Siitä tulee aikamonta kertaa jos saa ilta 8 mennessä nukkumaan. Päivällä ei nuku kun puolentunnin pätkissä. Jotain kitisee,vaikuttas vatsanväännölle mutta millon nekin rauhottuu ei vissiin ikinä,kun illalla tuli sellanen megakakka että on taas viikon työt tehty mutta edelleen siis vaikeroi. :( !

Kokoviikon on myös vieressä nukkunut on kyllä sellanen vuodenäiti fiilis kun en vaan jaksa nukuttaa omaan sänkyyn kun ei sinne jää, jos nukahtaa niin 5min päästä herää ja kun ottaa syliin niin tulee heti hiljaista. Ekan lapsen kohalla tätä vaan mietin että mitä haittaa tästä on pidemmän päälle kun tässävaiheessa varmaan pitäs jo omaan sänkyyn osata nukahtaa niin meillä meni toisinpäin ja enää ei osaa. Toivottavasti olis vaan joku vaihe. Nytkin nukahti viereen ekoille "päiväunille" ootappa jos siirtäsin omaa sänkyyn :D
 
Ccix, meilläki on ny viimeaikoin höpötetty öisi pitkät pätkät.. Ensi syö silmät tiukast kii ja sit silmät yhtäkkii rävähtää auki ja pulputus alkaa... -.-

Lupu, joku täällä mainitsiki et olis tärkeet et laps sais nukuttuu, et vaik sit nukuttais vieressäki :) En usko, et mitään haittaa on vielä :) Tiiän yhen, kenen lapsi oli kyl ainaki vuoden ennen ku siirty omaan sänkyyn
 
Pakko tulla sanomaan tähän aiheeseen et en kyllä ymmärrä mitä pahaa jos nukkuu vieressä? Okei, helpottaahan se jos osais nukahtaa omaan sänkyynsä, mut kyllä sitä kerkiää sit opetella... Pieniähän nää on vielä. Ja paljon kaipaa läheisyyttä. Ja niinku joku sanonut, tärkeintä et kaikki saa unta. :D
 
Kyllä jokainen oppii jossain vaiheessa nukkumaan omassa sängyssään, turha sitä on murehtia :) Mun mielestä tämän ikäisen kanssa on vielä parasta tehdä siten, mikä parhaalta tuntuu ja omaa arkea helpottaa ja olla murehtimatta tulevasta. Go with the flow :)
 
Meillä nukutaan koko porukka samassa sängyssä ja pinnis on täynnä vaatteita :D ajattelin, että tossa puolen vuoden kieppeillä voitais alkaa treenaa tota omaa pinnistä tai jos poika haluaa, niin mun puolesta voi nukkua vaikka yksi vuotiaaksi viekussa... Mut sit taas tuo höpöttäminen, jos taas alkaa ja jatkuu, niin parempi se kai ois sinne omaan pinnikseen saada hihhuloimaan :D

...heh, ite nukuin vielä ala-asteella äidin vieressä. Osittain tilanpuutteen vuoksi ja osittain kai tottumuksesta.
 
Mielestäni se vaikeutuu kyllä mitä pidemmälle mennään siis sitten on varmasti enemmän työtä,samaa mieltä että oppii jossaivaiheessa sehän on varma mutta :D nojoo kukin tavallaan...
mietin tätä vain siksi, että itse olin tosi kiinni äidissäni enkä uskaltanut edes yökylään mennä hyväkun yläasteella,en todellakaan halua pojastani yhtä ujoa ja sosiaalisesti eristäytynyttä.
Siksi yritän "opettaa" nukkumaan yksinkin että huomaa ettei äiti silti katoa mihinkään vaikka omassa sängyssä nukkuisi. Meillä ei viikonloppuna jokatapauksessa perhepeti toimi kun mies pyörii ja käsillä huitoi senverran tunteella.
 
Joo meilla poika nukkuu viekussa. Viikonloppuna laitetaan sivuvaunu mun sangyyn mutta uskon etta poika nukkuu viela pitkaan vieressa.

Viime yona pitkasta aikaan poika nukkui 5h:n patkan 19-00. Sitten herasi 1,5h:n paasta ja aattelin etta ei varmaan ole nalka viela ja menin vahan lahemmaks niin heti rauhottui ja nukahti uudelleen. Sivuvaunu toivottavasti auttaa siina etten mina hairitse pojan unta.

Mina pienena nukuin isovanhempien valissa tai mummon vieressa usein ja aiti sanoi etta muutin omaan huoneeseen vasta 10 vuotiaana. Itse en muista minka ikainen olin. Ei siita varmaan kannata huolissaan olla jos nain pienena vauva nukkuu vieressa kun kaikki saa unta.
 
Minun mieheni on nukkunut äitinsä vieressä todella pitkään, samoin veljensä. Siksi anoppini meillekin koko ajan selittää, että vieressä voi hyvin nukuttaa. Eikä siitä todella mitään haittaa voi olla. Hyviä yksilöitä on mies veljineen!

Minä varmaan pitäisin poikani kainalossa joka yö, mutta en osaa itse nukkua jos poika kiinni minussa. Meillä on pinnis sivuvaununa meidän sängyssä kiinni ja vaihdellaan miehen kanssa sitä kumpi nukkuu pinniksen vieressä. Viime yönä mies nukkui pinniksen vieressä ja nukuimme kaikki paremmin kuin aikoihin. Minä kun herään jo siihen että poika heilauttaa kättään. Sitten poika herää kun minä liikehdin jne.

Nyt kun poika on taas ollut nuhainen niin yritin ottaa hänet viereen yhtenä yönä. Jotenkin ajattelin, että kipeänä nukkuisi paremmin mamman viekussa. Vaan eipä onnistunut. Eihän poika ollenkaan osannut rauhoittua! Omaan sänkyyn sitten kuukahti heti.

Minähän pelkäsin jossain vaiheessa ettei poika opi nukkumaan ilman kapaloa. Lopetin kapaloinnin ja about viikossa tottui nukkumaan ilman. Nyt menee jo ilman unipussiakin. Eli jos jotain olen oppinut tässä vauva-asiassa niin sen, että mahdotonkin on mahdollista.
 
Lupu - minun logiikkani on etta kun lapsi tuntee olonsa turvalliseksi niin sitten on helpompi maailmaa tutkiskella. Lapset on erilaisia temperamentiltaan joka on osittain synnynnaista ja jos sina olit ujo niin se ei tarkoita etta sinun lapsesi on ujo. Ujokin voi oppia sosiaalista rohkeutta. Ehka tarkeampaa kuin missa nukkuu on etta saa kokemuksia erilaisista sosiaalisista tilanteista. No nama on vain minun ajatuksia....

Meidan poika nukkuu minun vieressa mutta kun ollaan ihmisten ilmoilla niin han ottaa herkasti kontaktia aikuisiin ja rohkeasti hymyilee heille.
 
Ymmärrän kyl lupu sun pointin mut rennosti vaa :) Mäki oon ollu semmonen etten oo ilman äitii missää yökyläs ollu ikin ku en oo halunnu, mut en oo nukkunu koskaa äitin vieres. Eikä ujous välttämättä johdu mistään muusta ku luonteesta. En mäkää ujo ollu vaik en yökyläs viihtynytkää...
 
Juu ehkä se tästä en minäkään enää ujo oo ainankaa samalla tavalla. Ja onhan tällä isänsäkin geenejä eikä oo ujogeenit ne :D

Ja mitä tähän nukutushommaan tulee niin omissa sängyissä ollaan TOINEN syöttö menos eli meille tosi hyvä yö :) joku vaihe siis oli niinkun ajattelinkin,taas turhaan vaivasin päätäni. Millonhan oppis rentoutuu?
 
Onpa hienoa, että kaveri osaa kääntyä.. -,- Äskenkin käänty heti syötön jälkeen vatsalleen ja pukluhan siitä tuli. Jäiköhän sinne masuun jotain.. Käänsin takaisin selälleen, mutta ähinästä päätellen ei todellakaan ole enää selällään.
 
Ujous ei ole ollenkaan huono asia, vain erilainen tapa suhtautua sosiaalisiin tilanteisiin. Se voi myös olla merkki introverttyidestä ja introvertit saattavatkin olla sosiaalisesti lahjakkaampia kuin ekstrovertit, vaikkeivät siltä ehkä näytä. :) Huono itsetunto taas on haitallista, mutta ujous ei ole sama asia, eikä ekstroverteillä ole välttämättä hyvä itsetunto.

Meillä on täällä taatusti 4 month sleeping regression meneillään. Päivärutiinista on ollut apua, mutta nyt aion laittaa vauvan sänkyyn jo kuudelta kahdeksan sijaan. Toivottavasti auttaa.
 
No, en tiedä, auttoiko tuo superaikaisin nukuttaminen, mutta nukkumaan mentiin about seiskalta. Juuri heräsi hieman, kun tutti tippui, nostin tutin ja pidin kädestä kiinni, kunnes taas nukahti syvää uneen. Vielä vaikuttaa hyvältä... Toivotaan, että jatkuu hyvin! :)
 
Meillä on ruvennut nukahtaminen kestämään. Eilen laitoin pojan sänkyyn vähän ennen kahdeksaa, mutta nukahti vasta vartin yli yhdeksän. Ensin poika itkeskeli ja käytiin nostelemassa tuttia vähän väliä. Lopulta rauhoittui pyörimään ja hypistelemään nalleaan. Lopulta nukahti ihan itsekseen sitten. Poika ei ole vielä ikinä nukahtanut sänkyynsä tuolla tavalla. Periaatteessa hyvä, että pystyi omatoimiseen nukahtamiseen itkujen jälkeen, mutta nukahtamisaika on pidentynyt tässä hiljalleen... Mitähän on luvassa?

Nukahdettuaan nukkui heräämättä tähän saakka (siis nyt kuuluu juttelua sängystä) ja kello on seitsemän.
 
Triina onpa harmi, että nukuttaminen kestää.. Mutta olipa pitkät yhtäjaksoiset unet! :) Voiko poika olla liian väsynyt tai virkeä? Meillä itku tulee helposti silloin, kun ei vielä olla tarpeeksi väsyneitä nukkumaan..
 
Vastavirrassa, minäkin mietin että oliko liian virkeä, koska nukkui eilen päivällä neljän tunnin päikkärit. Mutta toisaalta oli hereillä ennen sänkyyn laittoa tosi pitkän pätkän vain torkahtamalla syliin välissä hetkeksi. Yli-väsyneenä poika yleensä itkee hirveästi, mutta nukahtaa sitten nopeasti.

Voi toki olla, että poika on nyt levottomampi, koska vasta nyt selkeästi yrittää kääntymistä. Ei puutu enää paljon ja tuntuu turhautuvan kun ei onnistu. Ehkä kaikki päivän touhut tulevat illalla mieleen.

Ja lisäksi poika on tosi yskäinen ja räkäinen, joten toki sekin vaikuttaa nukahtamiseen.

Yritän nyt kiinnittää huomiota päivärytmiin taas ja katsoa miksikä muuttuu.
 
Hei pitkästä aikaa!
Meillä on yöt menneet vaan huonompaan suuntaan, heräilyjä 4-6 kertaa ja harvemmin sitä saa mamma edes kahden tunnin unipätkää putkeen. Lisäksi nukuttaminen kestää myös yleensä vähintään sen puoli tuntia, usein puolitoista. Ja mikä kaikkein "hauskinta", poitsu ei enää hyväksy miestä nukuttajaksi, joten minä saan hoitaa kaikki hyssyttelyt tai muuten tulee ihan tajuton huuto. Iltanukuttamisen lisäksi päikkärit on vielä ihan oma lukunsa ja joskus sitä tuntuu, että koko päivä on yhtä hyssyttelyä ja keinuttelua :D Olen jo soitellut useampaan otteeseen neuvolapuhelimeen, että mitä mun kannattaisi tehdä, kun kerran opetan poikaani koko ajan vaativammaksi ja hän tarvitsee koko ajan enemmän tukea nukahtamiseen, mutta sieltä sanottiin, että älä tee vielä mitään, vaan anna hänelle se, mitä hän vaatii. Vasta sitten puolen vuoden kohdalla kokeillaan kouluttaa häntä nukkumaan paremmin. Täältä olen kyllä lueskellut onnistuneita koulutusyrityksiä jo kolmen neljän kuukauden iässä, mutta katsotaan nyt, miten tilanne kehittyy.

Aamutähti
taisi joskus jossain ketjussa puhua siitä, kuinka kannattaa olla suunnittelematta eteenpäin ja elää hetkessä ja ajatella, että vauvani tarvitsee apuani nyt, niin pääsee vähemmällä kenkutuksella. Ja tottahan tuo on! Illalla meinaa varsinkin hermo mennä, kun tuntuu, että toinen vastustelee nukahtamista ihan veemäisyyttään, mutta jos vain pystyn kääntämään oman asennoitumiseni positiiviseksi, niin sen teen. Saanpahan paljon läheisyyttä tuosta kanniskelusta, tulen varmasti kaipaamaan näitä aikoja sitten, kun poitsua ei voisi vähempää kiinnostaa mutsin halaaminen :)
 
Takaisin
Top