Hei pitkästä aikaa!
Meillä on yöt menneet vaan huonompaan suuntaan, heräilyjä 4-6 kertaa ja harvemmin sitä saa mamma edes kahden tunnin unipätkää putkeen. Lisäksi nukuttaminen kestää myös yleensä vähintään sen puoli tuntia, usein puolitoista. Ja mikä kaikkein "hauskinta", poitsu ei enää hyväksy miestä nukuttajaksi, joten minä saan hoitaa kaikki hyssyttelyt tai muuten tulee ihan tajuton huuto. Iltanukuttamisen lisäksi päikkärit on vielä ihan oma lukunsa ja joskus sitä tuntuu, että koko päivä on yhtä hyssyttelyä ja keinuttelua :D Olen jo soitellut useampaan otteeseen neuvolapuhelimeen, että mitä mun kannattaisi tehdä, kun kerran opetan poikaani koko ajan vaativammaksi ja hän tarvitsee koko ajan enemmän tukea nukahtamiseen, mutta sieltä sanottiin, että älä tee vielä mitään, vaan anna hänelle se, mitä hän vaatii. Vasta sitten puolen vuoden kohdalla kokeillaan kouluttaa häntä nukkumaan paremmin. Täältä olen kyllä lueskellut onnistuneita koulutusyrityksiä jo kolmen neljän kuukauden iässä, mutta katsotaan nyt, miten tilanne kehittyy.
Aamutähti taisi joskus jossain ketjussa puhua siitä, kuinka kannattaa olla suunnittelematta eteenpäin ja elää hetkessä ja ajatella, että vauvani tarvitsee apuani nyt, niin pääsee vähemmällä kenkutuksella. Ja tottahan tuo on! Illalla meinaa varsinkin hermo mennä, kun tuntuu, että toinen vastustelee nukahtamista ihan veemäisyyttään, mutta jos vain pystyn kääntämään oman asennoitumiseni positiiviseksi, niin sen teen. Saanpahan paljon läheisyyttä tuosta kanniskelusta, tulen varmasti kaipaamaan näitä aikoja sitten, kun poitsua ei voisi vähempää kiinnostaa mutsin halaaminen :)